Yhteisopettajuus korkeakoulujen yhteisen MOOC-opintojakson toteutuksessa – Kokemuksia kehittämisestä ja kokeilusta

Tiina Putkuri, lehtori, Laurea-ammattikorkeakoulu
tiina.putkuri@laurea.fi

Assi Kaikkonen, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto
assi.kaikkonen@oulu.fi

Jonna Juntunen, yliopisto-opettaja, Oulun yliopisto
jonna.juntunen@oulu.fi

Kuuden korkeakoulun yhteishankkeessa kokeiltiin korkeakoulujen välistä yhteisopettajuutta ja kehitettiin kolmen opintopisteen laajuinen MOOC-opintojakso Ideasta tutkimukseksi – näyttöön perustuvan terveydenhuollon vahvistaminen. Hoitotyön ja hoitotieteen opiskelijoille sekä terveysalan ammattilaisille suunnattu opintojakso pilotoitiin alkuvuodesta 2026. Tässä kirjoituksessa kuvaamme yhteisopettajuuden toteutumista prosessin aikana ja havaintoja yhteisen opintojakson tuottamiseen liittyvistä mahdollisuuksista ja haasteista.

Kokeilun keskeiset tulokset:

• Korkeakoulujen välinen yhteisopettajuus on antoisaa, mutta vaatii vielä käytäntöjen kehittämistä.
• Yhteisopettajuus vahvistaa opettajien asiantuntemusta, tuo iloa ja edistää opintojen tasalaatuisuutta.
• Valtakunnallisesti käytössä oleva sopimuspohja ja yhteiset käytännöt madaltaisivat kynnystä yhteisopettajuudelle.

Johdanto

Yhteisopettajuudella tarkoitetaan opetuksellista järjestelyä, jossa kaksi tai useampi opettaja suunnittelee, toteuttaa ja arvioi opetusta yhteistyössä (Rodríguez-Martín ym., 2024). Keskeisiä yhteisopettajuuden periaatteita ovat opettajien välinen tasavertaisuus, jaettu vastuu sekä erilaisten vahvuuksien ja asiantuntemuksen tarkoituksenmukainen hyödyntäminen (Hellier & Davidson, 2018). Yhteisopettajuus voi toteutua monilla eri tavoilla, esimerkiksi tiimiopetuksena, vuorottelevana opetuksena tai eriytettynä opetuksena. (Malinen & Palmu, 2017.) Yhteisopettajuus (co-teaching) on tärkeää erottaa muista, vähemmän yhteistyötä sisältävistä tiimiopetuksen (team teaching) malleista, kuten jaetusta opetuksesta, jossa opetettavat sisällöt on jaettu eri opettajien kesken, mutta opettajien välillä ei ole juuri vuorovaikutusta (ks. De Weerdt, Simons, Struyf & Tack, 2025).

Yhteisopettajuudella ajatellaan olevan monia etuja sekä opiskelijoille että opettajille, mutta aihetta käsittelevä korkeakouluopetukseen liittyvä tutkimus on vähäistä ja vaikuttavuuden näkökulmasta usein myös laadultaan puutteellista (De Weerdt ym., 2025). Yhteisopettajuuden eduiksi on aihetta käsittelevissä kirjoituksissa (Hellier & Davidson, 2018; Kokko, Takala & Muukkonen, 2020; Taavetti, 2019) mainittu opiskelijoiden saama laajempi näkökulma opetettavaan asiaan ja paremmat oppimistulokset sekä opettajien ammatillinen kasvu ja työkuorman keveneminen. Yhteisopettajuuteen liittyviksi opettajien esteiksi on mainittu ajanpuute, haluttomuus luopua yksinopettajuuteen liittyvästä autonomiasta sekä pelko oman osaamattomuuden paljastumisesta (Hellier & Davidson, 2018). Perusopetukseen kohdistuneissa tutkimuksissa yhteisopettajuus on osoittautunut yksinopettamista tuloksekkaammaksi sekä opettajien itsearvioimana (Decuyper, Tack, Maulana, Simons & Vanderlinde, 2025) että jossain määrin myös oppimistulosten perusteella (De Weerdt, Simons & Struyf, 2026).

Opintojakson kehittäminen korkeakoulujen välisenä yhteistyönä

Ideasta tutkimukseksi –MOOC kehitettiin kuuden korkeakoulun (Oulun ja Turun yliopistot sekä Oulun , Turun ja Satakunnan ammattikorkeakoulut ja Laurea-ammattikorkeakoulu) yhteistyönä, osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamaa JOUSI-hanketta (Laurea, 2026; Nikula, Finskas & Kangasniemi, 2025). Tavoitteena oli vahvistaa hoitotyön ja hoitotieteen opiskelijoiden sekä opintoja suunnittelevien terveysalan ammattilaisten tutkimusmenetelmiin liittyvää osaamista ja erityisesti antaa valmiudet laatia omaa opinnäytetyötä varten kattava ja hyvin perusteltu ideapaperi (taulukko 1).

Taulukko 1. Opintojakson osaamistavoitteet ja keskeiset sisällöt

Opintojaksoa kehitettäessä keskityttiin korkeakoulujen väliseen opetusyhteistyöhön. Opintojakson suunnitteluvaihe – eli aiheen ideointi, osaamistavoitteiden määrittely ja opinnolla käsiteltävien asiasisältöjen valinta – toteutettiin hanketiimiin kuuluneiden 13 lehtorin ja yliopisto-opettajan yhteistyönä. Opettajat kuudesta korkeakoulusta tuottivat opetussisältöä ja pedagogisia ratkaisuja opintojaksolle. Opintojakson toteutustavaksi valittiin perinteisiä opetusmenetelmiä vaikuttavammaksi osoitettu narratiivinen pedagogiikka (Wang, liu, Guo, Kang & Jiang, 2025): aiheita käsitellään kolmen kuvitteellisen, ideapaperia työstävän opiskelijan tarinan avulla. Opintojakson runkona ja kunkin moduulin orientoivana sisältönä toimivat hankkeessa tuotetut viisi podcast-jaksoa. Niiden lisäksi opintojakso koostui luettavasta materiaalista, videotallenteista ja tehtävistä. Tehtävät laadittiin siten, että opiskelija integroi oppimansa asiat oman ideapaperinsa kirjoittamiseen.

Opintojakson kokonaisuudesta ja teknisestä toteutuksesta vastasi kahden eri korkeakoulun opettajista muodostunut pienempi tiimi. Näin varmistettiin, että tuotetut sisällöt sopivat yhteen toistensa kanssa ja että osaamisen rakentuminen aiemmin opittua hyödyntäen mahdollistuu opintojakson aikana.

Yhteisopettajuus innostaa ja kiinnostaa

JOUSI-hankkeen aikana järjestettiin muun muassa korkeakouluja ja ministeriöitä edustaville sidosryhmien edustajille yhteisopettajuutta ja opetusyhteistyötä käsitelleet kansalliset paneelikeskustelut. Paneelikeskustelujen osallistujat olivat korkeakoulujen välisestä yhteisopettajuudesta innostuneita, vaikkakin sitä tunnistettiin toteutuvan terveysalalla varsin vähäisessä määrin. Tulevaisuuteen toivottiin esimerkiksi mahdollisuuksia yhdistää eri koulutusasteilta ja tutkinnoista tulevat opiskelijat samalle opintojaksolle siten, että osaamistavoitteet on eriytetty kullekin kohderyhmälle sopiviksi. Näin esimerkiksi sairaanhoitajaopiskelijat ja hoitotieteen maisteriopiskelijat voisivat opiskella yhdessä, jolloin eri näkökulmat yhdessä opiskeltavaan asiaan tukisivat toisiaan. (Stolt, Pakkonen, Rosio & Nikula, 2025.)

Paneeliin osallistuneita pyydettiin arvioimaan yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä. Tärkeimmiksi yhteistyömuodoiksi nimettiin yksittäiset opintojaksot ja jatkuvan oppimisen koulutustarjonta, vähiten tärkeäksi yhteiset tutkinnot. Myös yhteiset tutkinnon osat (sivuainekokonaisuudet) tai yksittäisen opintojakson osat arvioitiin ainakin jossain määrin tärkeiksi. Yhteisopettajuutta toivottiin lisää, ja paneelikeskustelussa ehdotettiinkin kansallisen verkoston perustamista yhteistyön vahvistamiseksi.

Hanketiimille järjestetyssä ryhmäkeskustelussa yhteisopettajuuden koettiin tarjonneen mahdollisuuksia vertaisoppimiseen ja pedagogisiin ratkaisuihin, opetuskäytäntöihin sekä asiasisältöön liittyvän osaamisen jakamiseen. Yhteisopettaminen voikin tukea opettajien ammatillista kehittymistä esimerkiksi digipedagogiikan, verkko-opetuksen ja oppimisympäristöjen hyödyntämisessä. Samalla yhteisopettajuus mahdollistaa vastuun jakamisen, mikä voi tukea työssä jaksamista ja parantaa opetuksen laatua. Kansallisiksi hyödyiksi keskusteluissa tunnistettiin mahdollisuus osaamisen kokoamiseen eri organisaatioista ja koulutustarjonnan monipuolistaminen korkeakoulujen yhteisten opintojen avulla. Lisäksi yhteistyö voi vahvistaa kykyä vastata nopeasti muuttuviin osaamistarpeisiin sekä lisätä avointen opintojen määrää ja niiden tasalaatuisuutta.

Ajan ja yhteisten linjausten puute vaikeuttaa yhteisopettajuutta

Kansallisen asiantuntijapaneelin osallistujat mainitsivat yhteisopettajuutta haastaviksi tekijöiksi muun muassa työjaon epäselvyyden ja resurssipulan, opetussuunnitelmien erilaisuuden sekä epäluottamuksen kollegoihin (Stolt ym., 2025). Korkeakoulujen välistä opetusyhteistyötä merkittävimmin estäväksi tekijäksi arvioitiin opetushenkilöstöresurssien riittämättömyys. Muita merkittäviä esteitä olivat erilaiset tutkintorakenteet, tiedon puute yhteistyömahdollisuuksista ja opintopisteiden tuottamista omaan korkeakouluun korostava rahoitusmalli.

Hanketiimin sisällä yhteisopettajuutta hankaloittaviksi tekijöiksi tunnistettiin erityisesti korkeakoulujen toimintakäytäntöjen, teknologisten ratkaisujen sekä opetussuunnitelmarakenteiden yhteensovittamiseen liittyvät vaikeudet. Keskeinen haaste oli kaikille korkeakouluille sopivan verkko-oppimisympäristön valinta. Toinen merkittävä haaste oli yhdessä tuotetun opintojakson ja siinä syntyvien opintopisteiden omistajuus. Korkeakoulujen rahoitusmalli (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2026) aiheuttaa paineita opintopisteiden kirjaamiseen omalle korkeakoululle. Hankkeen aikana tunnistettiin tarve yhteiselle sopimuspohjalle, jolla tuotetun oppimateriaalin omistajuudesta ja yhteisillä opintojaksoilla syntyvien opintopisteiden jakamisesta voitaisiin sopia.

Hanketiimissä kolmantena haasteena näyttäytyi tuotetun opintojakson sijoittaminen opetussuunnitelmiin. Korkeakoulujen välillä ei ollut yhtenäisiä linjauksia siitä, miten yhteisesti tuotetut opintojaksot integroidaan tutkinto-ohjelmien opetussuunnitelmiin. Osassa korkeakouluista opetussuunnitelmiin voitiin tuoda näkyville myös muissa korkeakouluissa tarjolla olevia opintoja, kun taas toisaalla tällaiselle ei nähty mahdollisuuksia. Myös tähän kaivattaisiin yhteisiä linjauksia.

Pohdinta

Yhteisopettajuuden keinoin tuotettu opintojakso pilotoitiin alkuvuodesta 2026. Opintojaksolle ilmoittautui 75 opiskelijaa, joista 61 oli ammattikorkeakouluista, 12 yliopistoista ja kaksi työelämästä. Osallistujia tuli kaikista hankkeessa mukana olleista korkeakouluista. Opiskelijat olivat pääsääntöisesti ammattikorkeakoulun loppuvaiheen tai maisteriopintojen alkuvaiheen opiskelijoita. Opiskelijapalautteet osoittivat, että opintojakso vastasi hyvin opiskelijoiden osaamistarpeisiin. Opintojakso koettiin selkeäksi ja johdonmukaiseksi sekä opetusmateriaalit ja tehtävät oppimista tukeviksi. Opintojakso koettiin omaan lähtötasoon sopivaksi, ja osaamisen kehittymiseen opintojakson aikana oltiin tyytyväisiä.

Korkeakoulujen erilaiset toimintakäytännöt, aikataulut ja hallinnolliset rakenteet loivat haasteita yhteisen opinnon suunnittelulle ja toteutukselle. Kurssin kehittäminen edellytti päätöksentekoprosessien ja vastuunjaon yhteensovittamista organisaatiorajojen yli, mikä lisäsi koordinoinnin tarvetta ja hidasti ajoittain etenemistä. Yhteisopettajuus vaatii vastuuhenkilön, jotta voidaan taata opintokokonaisuuden yhtenäisyys. Lisäksi on huomioitava riittävä resurssointi teknisten ratkaisujen selvittämiseen sekä yhteisen tavoitteen määrittämiseen.

Yhteisesti tuotetut opintojaksot voivat vahvistaa koulutuksen ja siinä syntyvän osaamisen tasalaatuisuutta, kun osaamistavoitteita, sisältöjä ja arviointikäytäntöjä tarkastellaan yhdessä. Tämä voi tukea opiskelijoiden mahdollisuuksia siirtyä joustavammin koulutusasteelta toiselle. Syksystä 2025 alkaen terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut on voinut hakea suoraan hoitotieteen maisteriohjelmaan (Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö, 2023). Tämä siirtymä voi helpottua, kun osaamistavoitteista ja opintojen tasosta on keskusteltu yhteisesti eri korkeakoulujen välillä.

Kokeilusta saatiin arvokasta tietoa korkeakoulujen välisen yhteisopettajuuden toteuttamisesta. Opettajien innostusta yhteisopettajuuteen tulisi vaalia ja sen esteitä aktiivisesti madaltaa. Jatkossa tulisi ratkaista ainakin yhdessä tuotettujen opintojaksojen ja niissä syntyvien opintopisteiden omistajuuteen liittyvät kysymykset. Tutkimusta yhteisopettajuudesta ja sen vaikutuksista tarvitaan lisää. Erityisesti tulisi selvittää yhteisopettajuuden vaikutuksia opettajien pedagogiseen osaamiseen ja työtyytyväisyyteen sekä opiskelijoiden osaamisen kehittymiseen.

Lähteet

Decuyper, A., Tack, H., Maulana, R., Simons, N. & Vanderlinde, R. (2025). Do teachers self-report teaching more effectively during team teaching? A large-scale survey study with multilevel analysis. Instructional Science, 53(4), 761–785.
https://doi.org/10.1007/s11251-025-09713-y

De Weerdt, D., Simons, M. & Struyf, E. (2026). Team teaching or solo teaching? Evidence from a crossover experiment on the effects of team teaching on student achievement. Teaching and Teacher Education, 172, 105403.
https://doi.org/10.1016/j.tate.2026.105403

De Weerdt, D., Simons, M., Struyf, E. & Tack, H. (2025). Studying the effectiveness of team teaching: A systematic review on the conceptual and methodological credibility of experimental studies. Review of Educational Research, 95(5), 1053–1098.
https://doi.org/10.3102/00346543241262807

Hellier, S. & Davidson, L. A. (2018). Team teaching in nursing education. The Journal of Continuing Education in Nursing, 49(4), 186–192.
https://doi.org/10.3928/00220124-20180320-09

Kokko, M., Takala, M. & Muukkonen, H. (2020). Kohti uudenlaista opettajuutta: Yhteisopettajuus haastamassa yksin tekemisen kulttuuria. NMI Bulletin, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 30(4), 41–58.
https://bulletin.nmi.fi/2020/12/17/kohti-uudenlaista-opettajuutta-yhteisopettajuus-haastamassa-yksin-tekemisen-kulttuuria/

Laurea. (7.4.2026). JOUSI ‒ Terveysalalle rakenteellinen malli lyhentämään koulutuspolkuja ja sujuvoittamaan siirtymiä korkeakoulujen välillä.
https://www.laurea.fi/hankkeet/t/terveysalalle-rakenteellinen-malli-lyhentamaan-koulutuspolkuja-ja-sujuvoittamaan-siirtymia-korkeakoulujen-valilla/

Malinen, O.-P. & Palmu, I. (2017). Näkökulmia yhteisopettajuuteen. NMI Bulletin, Oppimisen ja oppimisvaikeuksien erityislehti, 27(3), 40–50.
https://bulletin.nmi.fi/2019/10/01/nakokulmia-yhteisopettajuuteen/

Nikula, K., Finskas, J. & Kangasniemi, M. (2025). Kumuloituva ja ajantasainen osaaminen – sujuvat ja urakehitystä tukevat terveysalan korkeakoulutuspolut. Tutkiva hoitotyö, 23(2), 35–36.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (7.4.2026). Korkeakoulujen ja tiedelaitosten ohjaus, rahoitus ja sopimukset.
https://okm.fi/ohjaus-rahoitus-ja-sopimukset

Opetus- ja kulttuuriministeriö, sosiaali- ja terveysministeriö. (2023). Sosiaali- ja terveysalan korkeakoulutuksen kehittäminen -hanke. Loppuraportti. Helsinki: Valtioneuvoston julkaisuja 2023:15.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-958-8

Rodríguez-Martín, I., Condés, E., Sánchez-Gómez, J., Azpeleta, C., Tutor, A. S., Lesmes, M. & Gal, B. (2024). Perceptions of co-teaching as a pedagogical approach to integrate basic and clinical sciences. Frontiers in Medicine, 11, 1383975.
https://doi.org/10.3389/fmed.2024.1383975

Stolt, M., Pakkonen, M., Rosio, R. & Nikula, K. (2025). JOUSI-hankkeen asiantuntijapaneeli yhteisopettajuutta pohtimassa. Laurea Journal 25.9.2025.
https://journal.laurea.fi/jousi-hankkeen-asiantuntijapaneeli-yhteisopettajuutta-pohtimassa/#781ce002

Taavetti, R. (2019). Jaettu ilo: yhteisopettajuus prekaarissa yliopistossa feministisen pedagogiikan näkökulmasta. Yliopistopedagogiikka, 26(2), 93–96.
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2019/07/04/jaettu-ilo/

Wang, M., liu, Y., Guo, W., Kang, T. & Jiang, Q. (2025). The influence of narrative pedagogy on academic achievement and humanistic care ability of Chinese nursing students: A systematic review and meta-analysis. Nurse Education in Practice, 83, 104288.
https://doi.org/10.1016/j.nepr.2025.104288