Luova kirjoittaminen opiskelukyvyn ja -taidon vahvistajana: yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia

Karoliina Maanmieli, tutkijatohtori, Jyväskylän yliopisto
karoliina.t.maanmieli@jyu.fi

Jyväskylän yliopiston Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitoksella on toteutettu kuutena kevättalvena vapaavalintaisiin aineopintoihin kuuluva luovan kirjoittamisen kurssi, jonka tavoitteena on kirjoitustaidon opettamisen ohella yhteisöllisyyden ja opiskeluhyvinvoinnin edistäminen. Kurssi sai alkunsa koronaviruspandemian aikana vuonna 2021, kun laitoksella heräsi huoli opiskelijoista, joilta kokoontumisrajoitukset olivat vieneet mahdollisuuden sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Keväällä 2024 ja 2025 kurssin merkitystä kartoitettiin strukturoidun ryhmähaastattelun avulla. Tutkimuksen tulokset osoittavat sekä etä- että lähitoteutuksena järjestetyllä luovan kirjoittamisen kurssilla olleen tärkeä merkitys kirjoitustaidon ja -motivaation parantajana sekä opiskelukyvyn kohentajana ja ylläpitäjänä.

Tutkimuksen johtopäätös on, että luovan kirjoittamisen kurssien tarjoaminen tai luovien kirjoitusharjoitusten integrointi eri alojen kursseille voisi merkittävästi tukea opiskelijoiden akateemisia kirjoitustaitoja, mielekkäiden opintokokonaisuuksien valintaa sekä opiskeluhyvinvointia. Luovan kirjoittamisen integroiminen opetukseen toimii parhaiten, mikäli kurssilla toteutuvat turvallisen tilan periaatteet ja opettajat ovat saaneet täydennyskoulutusta taidelähtöisten menetelmien käyttöön.

Johdanto

Korkeakouluopiskelijoiden opiskeluhyvinvointi ja mielenterveyden ongelmien, kuten uupumuksen ja ahdistuksen, lisääntyminen on noussut viime vuosina vilkkaaseen keskusteluun (Kunttu, 2021). Koronaviruspandemia heikensi tilannetta entisestään – sen aikaansaama nopea digitalisaatio, etäopetus ja itsenäisen työskentelyn korostuminen heikensivät opiskelijoiden hyvinvointia ja vaativat heiltä entistä enemmän itseohjautuvuutta ja motivaation ylläpitoa. (Laamanen ym., 2023.)

Taidelähtöisten menetelmien (arts-based methods) potentiaalia voisi enemmän hyödyntää opetuksessa ja opiskelijoiden hyvinvoinnin turvaamisessa, koska sillä on paitsi hyvinvointia, myös kognitiivisia toimintoja kohentava vaikutus (Laitinen, 2017). Näihin menetelmiin lukeutuva luova kirjoittaminen on perinteisesti liitetty taideopintoihin, mutta sen potentiaali opiskelukyvyn vahvistajana on jäänyt vähälle huomiolle.

Tässä artikkelissa tarkastelen vuodesta 2021 alkaen järjestettyä vapaasti valittaviin aineopintoihin kuuluvaa luovan kirjoittamisen kurssia, jossa tavoitteena on kehittää opiskelijoiden itseilmaisua ja kirjoittamisen taitoa, mutta ennen kaikkea tukea heidän opiskelukykyään. Luovan kirjoittamisen kurssin suunnittelu sai alkunsa siitä huomiosta, että pitkä etäopiskelujakso oli vähentänyt opiskelijoiden sosiaalista tukea ja yhteisöllisyyttä, mikä vaikutti negatiivisesti opiskelukykyyn. Kurssin tarkoitus oli alun perin tarjota verkon kautta mahdollisuuksia sosiaaliseen vuorovaikutukseen pandemiaeristyksen aikana, mutta koska opiskelijoiden palaute kurssista oli erinomaista ja kurssille vaikutti edelleen olevan tarvetta, on sen järjestämistä jatkettu pandemia-ajan jälkeen. Vaikka opiskelu-uupumus ei ole enää yhtä yleistä kuin pandemia-aikana, yli kolmasosa korkeakouluopiskelijoista kokee edelleen opiskeluun liittyvää uupumusta (Parikka ym., 2024).

Tarkastelen tässä artikkelissa, kuinka luovan kirjoittamisen kurssin opiskelijat kokivat kurssin vaikuttaneen omaan opiskeluunsa, kirjoittamiseensa ja hyvinvointiinsa sekä mitkä kurssin elementit koettiin erityisen hyödyllisiksi.

Teoreettinen tausta

Opiskeluhyvinvointi tarkoittaa opiskelijan kokonaisvaltaista hyvinvointia ja kykyä opiskella merkityksellisesti; sitä pidetään joko opiskelukyvyn synonyymina (Sulander & Romppanen, 2007) tai sen osa‑alueena (Tuomi & Äimälä, 2011). Opiskelukyky liittyy opiskeluyhteisön hyvinvointiin ja opintojen etenemiseen (Almonkari, 2007; Kujala, 2009). Viimeaikaiset tutkimukset osoittavat psyykkisen kuormituksen olevan yhä yleistä: yli kolmasosa kauppatieteiden opiskelijoista oli tyytymättömiä psyykkiseen hyvinvointiinsa (Suomen Ekonomit, 2023), ja ahdistuneisuus sekä masennus ovat kasvussa (Kiviruusu ym., 2024; Parikka ym. 2024). Hyvinvointia tukevat turvallisen tilan periaatteet, joita on päivitetty korostamaan yhdenvertaisuutta, kunnioittavaa vuorovaikutusta ja inhimillisyyden sallimista (Allianssi, 2024; Niemi ym., 2025).

Luovan kirjoittamisen on todettu tukevan oppimista, akateemisia taitoja ja työelämävalmiuksia (Erra, 2020; Kallionpää, 2017; Koskinen & Kolu, 2023; Martin, 2021). Kansainvälisesti sen on havaittu parantavan opintomenestystä ja vähentävän stressiä (Frattaroli & Lyubomirsky, 2011; Jurayeva, 2024; Kim ym., 2021), ja meta-analyysit korostavat matalan kynnyksen kirjoitustehtävien hyötyjä (Chmarkh, 2021). Kirjoittamisen hyvinvointivaikutukset tunnetaan laajasti: se tukee toipumista myös vakavista sairauksista, kuten syövästä, masennuksesta ja sydänsairauksista (Holopainen, 2024; Porras-Segovia ym., 2024; Watson ym., 2025).

Aineisto ja menetelmät

Tutkimuksen aineisto kerättiin vuosien 2024 ja 2025 kurssitoteutuksilta kirjallisista kurssipalautteista sekä opiskelijoiden strukturoiduilla ryhmähaastatteluilla. Toimin itse haastattelijana kurssin toisen opettajan kanssa. Molempina vuosina opiskelijoille kerrottiin kurssin ensimmäisellä luennolla mahdollisuudesta osallistua tutkimukseen sekä jaettiin tiedote tutkimuksesta, tietosuojailmoitukset sekä suostumuslomakkeet. Osallistuminen oli vapaaehtoista.

Ensimmäinen haastattelu toteutettiin Zoom-sovelluksessa ja toinen luokkahuoneessa. Kevään 2024 ryhmästä tutkimushaastatteluun osallistui kuusi opiskelijaa ja vuoden 2025 ryhmästä kolme. Molemmat haastattelut nauhoitettiin ja litteroitiin. Haastatteluissa kartoitettiin opiskelijoiden kokemuksia kurssista ja sen vaikutuksista opiskelukykyyn. Kysyimme erikseen kirjoitustehtävien, luentojen, ryhmätöiden sekä Moodlessa ja oppitunneilla tapahtuvien keskustelujen merkityksestä.

Haastattelulitteraatit analysoin lähiluvun ja laadullisen sisällönanalyysin avulla. Lähiluvulle tyypillisesti luin haastattelulitteraatit ja kurssipalautteet useaan kertaan ja kävin sen kanssa vuoropuhelua itse kirjoittaen ja tekstiin merkintöjä tehden (ks. myös Pöysä, 2015). Kun olin tutustunut aiheistoon, teemoittelin opiskelijoiden vastaukset kolmeen pääkategoriaan: 1) Moodlen kirjoitustehtävät, 2) oppitunnit sekä 3) pienryhmien toiminta ja ryhmäytyminen. Teemoittelun aluksi ristiintaulukoin haastateltavien kommentit siitä, miten he olivat kokeneet kurssin eri elementtien vaikuttaneen opiskelukykyynsä, yleiseen hyvinvointiinsa ja kirjoittamiseensa. Tietyt teemat, kuten turvallinen tila, yhteisöllisyys, itsetuntemuksen paraneminen sekä kurssin terapeuttinen vaikutus, toistuivat aineistossa kaikissa kategorioissa.

Tulokset

Opiskelijat kertoivat sekä haastatteluissa että kirjallisissa kurssipalautteissa, että kurssi oli monin tavoin kohentanut heidän hyvinvointiaan ja opiskelukykyään. Kurssin kokivat erityisen onnistuneeksi ja tarpeelliseksi ne opiskelijat, jotka olivat jo havainneet opiskelukykynsä heikentyneen tai jotka olivat äskettäin palanneet opintojen pariin sairausloman jälkeen. Heidän mukaansa kurssi lisäsi kykyä hallita opintoihin liittyvää stressiä:

[–] Tää oli itselle tai henkilökohtaisesti tosi hyvä ensimmäinen kurssi pitkän tauon jälkeen. On saanut vähän rennompaa takaisinpaluuta, kun yrittää mielenterveysongelmista selvitä silleen hyvillä mielin. (2025, opiskelija 1)

Useissa haastatteluissa korostettiin kurssin hyvinvointia tukevia elementtejä. Vaikka kyseessä ei ollut terapeuttisen kirjoittamisen kurssi, mahdollistivat monet tehtävänannot itsetutkiskelun ja omien tunteiden käsittelyn. Onkin tyypillistä, että taidelähtöiseen toimintaan sisältyy myös terapeuttinen ulottuvuus muun muassa yhteisöllisyyden synnyttämän sosiaalisen vuorovaikutuksen, nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemusten sekä onnistumisen tunteiden kautta (ks. esim. Laitinen, 2017). Maailman terveysjärjestön WHO:n (Fancourt & Finn, 2019) mukaan osallistuminen taidetoimintaan voi ehkäistä niin fyysisiä kuin psyykkisiäkin sairauksia sekä auttaa elämään sairauksien kanssa.

Analyysin pohjalta erityiseen rooliin tutkitulla kurssilla nousi siihen kuuluva runsas sosiaalinen vuorovaikutus – sekä opetuksen vuorovaikutteisuus että erityisesti opiskelijoiden keskinäinen suullinen ja kirjallinen vuorovaikutus koko ryhmän kesken ja pienryhmissä. Kaikki pienryhmät eivät kuitenkaan toimineet parhaalla mahdollisella tavalla, vaan erityisesti aktiiviset ja tunnolliset opiskelijat kokivat toisten passiivisuuden kuormittavaksi. Opiskelijat kokivat kurssin runsaat ja monipuoliset kirjoitustehtävät hyödyllisiksi sekä oman kirjoitustaitonsa että kirjoittamisen ilon löytämiselle ja opiskelurutiinien luomiselle. Erityisen paljon kiitosta sai se, että opiskelijat kommentoivat toistensa tekstejä. Jotkut opiskelijat mainitsivat, että kommentointi olisi voinut olla paneutuneempaa, mutta työskentelytapana se sai paljon kiitosta:

[–]sai kivasti palautetta muilta ja sitä kautta ehkä huomas että missä ne omat, omat vahvuudet saattaa olla — justiinsa se Moodlen kautta saatu palaute, ja joo, yleisesti tollanen yhteisöllinen tekeminen ja kirjoittaminen niin sopi ainakin itselleni tosi hyvin. (2024, opiskelija 6)

Kurssin palautteissa sekä tutkimushaastatteluissa korostettiin opettajien rauhallisuuden merkitystä, kuten seuraavassa haastattelusitaatissa:

— te ootte opettanu meitä silleen tosi rauhallissävytteisesti. On puhuttu rauhalliseen — tosi mukavaan, lempeään ääneen. Koska itse keskityn tosi paljon ihmisen olemukseen, käyttäytymiseen, äänensävyyn ja sellaiseen niin huomasin, että mulla oli tosi rento olla. (2025, opiskelija 1)

Opiskelijat kiittivät myös kurssin kiireetöntä tunnelmaa eli sitä, kuinka tärkeää on, että ryhmässä toimimiselle – ryhmäkeskusteluille, ryhmätöille sekä ryhmän lopputöiden esittelylle – on varattu riittävästi aikaa.

Pohdinta ja toimenpidesuositukset

Tutkimuksen tulokset tukevat aiempia havaintoja (ks. esim. Kim ym., 2021) siitä, että luova kirjoittaminen voi muun taidelähtöisen toiminnan tavoin (ks. myös. Laitinen, 2017) vahvistaa korkeakouluopiskelijoiden identiteettiä sekä niin kognitiivista kuin emotionaalista opiskelukykyä. Tutkimuksen luotettavuutta arvioitaessa on kuitenkin huomioitava, että haastateltujen opiskelijoiden määrä oli pieni ja he olivat vapaaehtoisesti ilmoittautuneet haastateltaviksi. Toisaalta tuloksien luotettavuutta tukee se, että ne ovat varsin samansuuntaisia kuin nimettömät kurssipalautteet vuosien varrelta.

Tulokset kannustavat lisäämään korkeakouluopetukseen enemmän luovaa kirjoittamista opintoryhmien ryhmäytymisen edistämiseksi sekä opiskelijoiden kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja opiskelukyvyn parantamiseksi. Luovaa kirjoittamista sisältävät opintojaksot vastaisivat tässä artikkelissa käsitellyn kurssin tavoin myös Kujalan (2009) laatimiin opiskelukykysuosituksiin, joissa painotetaan muun muassa opiskelutaitoja, työelämävalmiuksien edistämistä, yhteisöllisyyttä sekä tuen ja ohjauksen merkitystä. Salmela-Aron (2021) mukaan yliopistot voivat tukea opiskelijoiden opiskeluhyvinvointia lisäämällä opintoihin elämän haasteita käsitteleviä ja niiden varhaista tunnistamista helpottavia opintojaksoja. Tämäntyyppisillä kursseilla luova kirjoittaminen voisi olla yksi oppimisen muoto. Kirjoittamista voi näin käyttää oppilaitoksissakin hyvinvoinnin edistäjänä ja oppimisen työkaluna, ei pelkästään arvioinnin välineenä. Luovan kirjoittamisen menetelmien ammattitaitoinen käyttö edellyttää kuitenkin myös opettajien täydennyskoulutusta, esimerkiksi kesäyliopistojen kirjallisuusterapiakoulutusta tai avoimen yliopiston kirjoittamisen perusopintoja.

Parhaimmillaan hyvin ohjattu luovan kirjoittamisen kurssi voi ehkäistä opiskelun keskeyttämiseen johtavaa uupumista, mahdollistaa opintoihin paluun sairasloman jälkeen tai auttaa pohtimaan opintokokonaisuuksien valintaa, päättötyön aihetta tai mahdollista alanvaihtoa. Luovan kirjoittamisen tehtävillä opettajat voivat alasta riippumatta edistää opiskelijoiden ryhmäytymistä, vuorovaikutusta sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Lähteet

Allianssi. (5.12.2024). Turvallisemman tilan periaatteet ja vihapuheesta vapaan keskustelun säännöt.
https://nuorisoala.fi/palvelut/yhdenvertaisuus/turvallisemman-tilan-periaatteet-ja-vihapuheesta-vapaan-keskustelun-saannot/

Almonkari, M. (2007). Jännittäminen opiskelun puheviestintätilanteissa [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto].
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-3059-2

Chmarkh, M. (2021). ‘Writing to learn’ research: A synthesis of empirical studies (2004–2019). European Journal of Educational Research, 10(1), 85–96.
https://doi.org/10.12973/eu-jer.10.1.85

Erra, S. (2020). Minä kirjoittajana, lukio ympäristönä: Näkökulmia kirjoittamisen opetukseen [Väitöskirja. Jyväskylän yliopisto].
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8261-4

Fancourt, D. & Finn, S. (‎2019)‎. What is the evidence on the role of the arts in improving health and well-being? A scoping review. Health Evidence Network synthesis report 67. World Health Organization. Copenhagen: Regional Office for Europe.
https://iris.who.int/handle/10665/329834

Frattaroli,J., Thomas, M. & Lyubomirsky., S. (2011). Opening up in the classroom: Effects of expressive writing on graduate school entrance exam performance. Emotion, 11(3), 691–696.
https://doi.org/10.1037/a0022946

Holopainen, J. (2024). Rintasyöpäkokemuksista kirjoittamassa: Tutkimus kirjallisuusterapeuttisen ryhmän prosessista ja merkityksistä [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto].
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-86-0162-3

Jurayeva, Z. (2024). The role of creative writing in developing academic writing skills. American Journal of Philological Sciences, 4(11), 90–100.
https://doi.org/10.37547/ajps/Volume04Issue11-17

Kallionpää, O. (2017). Uuden kirjoittamisen opetus: Osallistavaa luovuutta verkossa. Scriptum: Creative Writing Research Journal, 2(4), 44‒75.
https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-201701121134

Kim, S., Yang, J. W., Lim, J., Lee, S., Ihm, J. & Park, J. (2021). The impact of writing on academic performance for medical students. BMC Medical Education, 21, 61.
https://doi.org/10.1186/s12909-021-02485-2

Kiviruusu, O., Ranta, K., Lindgren, M., Haravuori, H., Silén, Y., Therman, S., Lehtonen, J., Sares-Jäske, L., Aalto-Setälä, T., Marttunen, M. & Suvisaari, J. (2024). Mental health after the COVID-19 pandemic among Finnish youth: a repeated, cross-sectional, population-based study. The Lancet Psychiatry, 11(6), 451–460.
https://doi.org/10.1016/S2215-0366(24)00108-1

Koskinen, M. & Kolu, K. (12.10.2023). Luova kirjoittaminen on tärkeä työelämätaito. eSignals.
https://esignals.fi/kategoria/opiskelu/luova-kirjoittaminen-on-tarkea-tyoelamataito/

Kujala, J. 2009. Opiskelukykyä ja yhteisöllisyyttä: Opiskelukyvyn edistämisen suositukset yliopistoille. Helsinki: Suomen ylioppilaskuntien liitto.
https://www.slideshare.net/SYLFinland/opiskelukyky-raportti

Kunttu, K. (2021). Opiskelukyky. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, S. Kosola, N. Seilo & T. Väyrynen (toim.), Opiskeluterveys (2. uud. painos, s. 34–35). Helsinki: Duodecim.

Laamanen, M., Ladonlahti, T., Häkkinen, P. & Kärkkäinen, T. (2023). Opiskelijan hyvinvointi koetuksella? Korkeakouluopiskelijoiden kokemat terveys- ja toimintarajoitteet, digitaalinen osaaminen ja opiskelu pandemian aikana. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 41. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-750-5

Laitinen, L. (2017). Taide, taiteellinen toiminta ja mielenterveys. Teoksessa K. Lehikoinen & E. Vanhanen (toim.), Taide ja hyvinvointi: Katsauksia kansainväliseen tutkimukseen (s. 85‒95). Kokos 1/2017. Helsinki: Taideyliopisto.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7218-16-7

Martin, A. (2021). ‘Draw with words, write myself’: Supporting teachers’ professional development in creative writing communities [Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto]
https://jyx.jyu.fi/jyx/Record/jyx_123456789_77620

Niemi, V., Hynnä-Granberg, K. & Seesmeri, L. (2025). Turvallisempia tiloja yliopisto-opetukseen? Yliopistopedagogiikka, 32(1).
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2025/06/04/turvallisempia-tiloja-yliopisto-opetukseen/

Parikka, S., Ikonen, J., Pohjola, V., Koskela, T., Kilpeläinen, H., Sarttila, K., Lundqvist, A. (2024). KOTT 2024 -tutkimuksen perustulokset. Verkkojulkaisu.
https://thl.fi/kott/tulokset

Porras-Segovia, A., Escobedo-Aedo, P. J., Carrillo de Albornoz, C. M., Guerrero-Jiménez, M., Lis, L., Molina-Madueño, R., Gutiérrez-Rojas, L. & Alacreu-Crespo, A. (2024). Writing to keep on living: A systematic review and meta-analysis on creative writing therapy for the management of depression and suicidal ideation. Current Psychiatry Reports, 26(7), 359–378.
https://doi.org/10.1007/s11920-024-01511-6

Pöysä, J. (2015). Lähiluvun tieto: Näkökulmia kirjoitetun muistelukerronnan tutkimukseen. Kultaneito XVII. Joensuu: Suomen Kansantietouden Tutkijain Seura.

Salmela-Aro, K., Upadyaya, K., Ronkainen, I. A. & Hietajärvi, L. (2023). Yliopisto-opiskelijoiden opiskelu-uupumus ja -into koronapandemian aikana. Teoksessa A. Mäkikangas & P. Pyöriä (toim.), Koronapandemia, työ ja yhteiskunta: Muuttuiko Suomi? (s. 186–203). Helsinki: Gaudeamus.

Sulander, J. & Romppanen, V. (2007). Hyvinvointi koulutyössä ja opiskelussa: Opiskelijoiden hyvinvointia kartoittavan työkalun kehittäminen. Työympäristötutkimuksen raporttisarja 26. Helsinki: Työterveyslaitos.

SuomenEkonomit. (20.11.2023). Mielenterveyden tulosvaroitus: Kauppatieteiden opiskelijoiden hyvinvointitutkimuksen tulokset karua luettavaa. Tiedote.
https://www.ekonomit.fi/tiedote/mielenterveyden-tulosvaroitus-kauppatieteiden-opiskelijoiden-hyvinvointitutkimuksen-tulokset-karua-luettavaa/

Tuomi, J. & Äimälä, A.-M. (2011). Opiskeluhyvinvoinnin jäljillä – työtyytyväisyysteorioiden anti opiskeluhyvinvointitutkimukseen. Teoksessa M. Mäkinen, V. Korhonen, J. Annala, P. Kalli, P. Svärd & V-M. Värri (toim.), Korkeajännityksiä: Kohti osallisuutta luovaa korkeakoulutusta (s. 196‒216). Tampere: Tampere University Press.
http://urn.fi/urn:nbn:uta-3-949

Watson, J., Peng, C. S., Desir, M., Mate-Cole, M. N. & Amonoo, H. (2025). Expressive writing interventions in patients with cancer: A scoping literature review. Palliative and Supportive Care, 23, e132.
https://doi.org/10.1017/S1478951525100394