Tutkimusetiikan opettamisen tueksi tarvitaan keskustelua ja kokemusten jakamista

Lilja, Niina, Tampereen yliopisto

niina.lilja@tuni.fi

Korpela, Mari, Tampereen yliopisto

mari.korpela@tuni.fi

Mustanoja, Liisa, Tampereen yliopisto

liisa.mustanoja@tuni.fi

Liikanen, Eeva, Tampereen ammattikorkeakoulu

eeva.liikanen@tuni.fi

Mayor, Päivi, Tampereen ammattikorkeakoulu

paivi.mayor@tuni.fi

Mikkola, Leena, Tampereen yliopisto

leena.mikkola@tuni.fi

Rantanen, Ville, Tampereen yliopisto

ville.rantanen@tuni.fi

Serola, Sami, Tampereen yliopisto

sami.serola@tuni.fi

Törnävä, Minna, Tampereen ammattikorkeakoulu

minna.tornava@tuni.fi

Tutkimuseettisen taidot ovat tärkeä osa akateemista asiantuntijuutta, ja niiden opettaminen on kuuluu jokaisen korkeakouluopettajan työnkuvaan. Tampereen korkeakouluyhteisössä toteutettu kysely ja tutkimusetiikan keskustelufoorumeissa käyty ajatustenvaihto osoittavat, että korkeakouluopettajat tarvitsevat tukea tutkimusetiikan opettamiseen. Erityisesti tekoälyn vastuullinen käyttö ja tietosuoja herättävät kysymyksiä. Tutkimusetiikan opettaminen jää usein yksittäisten opettajien vastuulle, mistä syystä opettajien olisi tärkeä päivittää osaamistaan. Peräänkuulutamme tässä kirjoituksessa keskustelua tutkimusetiikan opettamisesta korkeakouluissa.

Aluksi

Suomalaiset korkeakoulut ovat sitoutuneet edistämään hyvää tieteellistä käytäntöä. Tutkimuseettisten sisältöjen opettaminen kuuluu jokaisen korkeakoulussa työskentelevän opettajan työnkuvaan ja on olennainen osa akateemista asiantuntijuutta. (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2019, 2023.) Vaikka luottamus yliopistoa ja tieteellistä tutkimusta kohtaan on Suomessa vielä hyvällä tasolla, muualla maailmassa luottamus näyttää murenevan, mikä vaikuttaa myös meillä tehtävään tutkimukseen. Tässä tilanteessa keskustelua tutkimuksen etiikasta voi pitää erityisesti ihmistieteellisten alojen kannalta elintärkeänä.

Keskustelua tutkimusetiikasta on käyty viime vuosina jonkin verran, mutta vähemmän korkeakouluopetuksen näkökulmasta. Eettisen ennakkoarvioinnin yleistyminen sekä eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen mukanaan tuomat näkökohdat ovat vaikuttaneet siihen, että tutkimuseettisiä kysymyksiä tarkastellaan aiempaa useammin oikeudellisesta näkökulmasta (ks. esim. Alvessa & Stephens, 2025; Hammersley, 2009; Snell, 2022). Tässä näkökulmassa korostuu niin kutsuttu makroetiikka eli ohjeistukset, jotka säätelevät tukijoiden toimintaa ulkoapäin. Yhtä olennainen – ja korkeakouluopetuksen näkökulmasta jopa olennaisempi – on kuitenkin arkipäivän valintoja koskeva etiikka, mikroetiikka. Mikroetiikalla viitataan niihin käytännön eettisiin kysymyksiin, joihin tutkija tutkimusta tehdessään törmää ja jotka hänen täytyy ratkaista. Näiden kysymysten ratkaisemiseen ei välttämättä löydy oikeaa toimintamallia ohjeista ja säädöksistä. Mikroetiikkaa kutsutaan myös käytännön etiikaksi (ethics in practice) (Guillemin & Gillan, 2004, ks. myös Clarkeburn & Mustajoki, 2007).

Me kirjoittajat olemme toimineet Tampereen alueen ihmistieteiden eettisen toimikunnan jäseninä ja päässeet työssämme tutustumaan eri tieteenalojen tutkimushankkeille tyypillisiin tutkimuseettisiin haasteisiin. Työssämme olemme havainneet, että tutkimuseettisten ohjeistusten soveltamiseen liittyy usein epätietoisuutta. Tästä syystä ryhdyimme järjestämään Tampereen korkeakouluyhteisössä Tutkimusetiikan keskustelufoorumeita syyslukukaudella 2024. Keskustelufoorumeihin osallistui runsas joukko korkeakouluopettajia eri aloilta, ja keskustelua käytiin eettisestä lukemisesta ja kirjoittamisesta, tekoälyn käytöstä opinnäytteissä sekä sosiaalisen median aineistojen tutkimuskäyttöön liittyvistä erityiskysymyksistä.

Kartoitimme tutkimusetiikan opettamisen tilannetta korkeakouluyhteisössämme myös tutkimusetiikan opettamisen haasteita selvittävällä kyselyllä. Tavoitteenamme oli muodostaa kokonaiskuva tutkimusetiikan opettamisen nykytilasta. Kerromme tässä tekstissä keskeisimpiä havaintoja kyselystä ja peilaamme niitä keskustelufoorumeissa esiin nousseisiin teemoihin. Tavoitteenamme on tuoda näkökulmia tutkimusetiikan opettamisen kehittämiseen ja useissa korkeakouluissa meneillään olevaan opetussuunnitelmatyöhön.

Kysely ja vastaajat

Tampereen korkeakouluyhteisössä keväällä 2025 toteuttamamme kysely koostui 17 kysymyksestä, ja sen tavoitteena oli selvittää,

1) millaisia tunnistettuja haasteita tutkimusetiikan opettamiseen liittyy,

2) mitä tutkimuseettisiä sisältöjä ja millaisten opetusmuotojen avulla opintojen eri vaiheissa opetetaan (luennot, seminaarit, yksilöllinen ohjaus) sekä

3) miten korkeakouluyhteisö voisi tukea opettajien ja opiskelijoiden tutkimuseettisen asiantuntijuuden kehittymistä.

Yliopiston 26 tutkinto-ohjelmavastaavasta kyselyyn vastasi yhdeksän. Vastaajia on kaikilta kolmelta Tampereen yliopiston tutkimuksen ydinalueelta eli terveyden, yhteiskunnan ja tekniikan tutkimuksesta. Ammattikorkeakoulun 33 tutkintovastaavasta kyselyyn vastasi 15. Vastaajat olivat neljältä osaamisyksikön alueelta: liiketaloudesta ja mediasta, sosiaali- ja terveysalalta, rakennetusta ympäristöstä ja biotaloudesta sekä teollisuusteknologiasta.

Tutkimusetiikan opettaminen jää yksittäisten opettajien varaan

Kyselyvastauksissamme on useita mainintoja siitä, että tutkimusetiikkaa käsitellään seikkaperäisimmin opinnäytteiden ohjauksen aikana, jolloin eettisiin kysymyksiin liittyvä ohjeistus on pitkälti yhden opettajan vastuulla. Juuri tämä on nähdäksemme yksi tutkimusetiikan opettamisen suurimmista haasteista. Yksittäiset opettajat voivat ohjata eettisiin kysymyksiin liittyvää opetusta eri tavoin, ja heillä saattaa olla erilaisia käsityksiä siitä, miten eri tilanteissa tulee menetellä. Näin on erityisesti, jos opettaja ei itse työskentele aktiivisesti tutkijana eikä ole päivittänyt tutkimusetiikkaan liittyviä tietojaan.

Kyselyvastausten perusteella tutkimusetiikkaa opetetaan luennoilla, seminaareissa ja ohjauksen yhteydessä, mutta paljon jätetään myös opiskelijan omalle vastuulle: käytössä on Moodle-alustoja ja materiaalipankkeja, tai etiikasta ohjeistetaan esimerkiksi esseeohjeissa. Koska tutkimusetiikan opiskelu vaatii usein itsenäistä perehtymistä, kaikki opiskelijat eivät todennäköisesti tutustu sisältöihin yhtä tarkasti.

Tekoälyn eettinen käyttö sekä tietosuoja aiheuttavat huolta

Tekoälyn käyttöön liittyvät tutkimuseettiset haasteet nousevat kyselyssämme esiin suurimpana yksittäisenä huolta aiheuttavana teemana. Keskustelu keskittyykin tällä hetkellä niin vahvasti juuri tekoälyyn, että vaarana on muun eettisen pohdinnan jääminen vähemmälle esimerkiksi opinnäytetöiden ohjauksessa. Tekoälyyn liittyvissä pohdinnoissa huoleksi nousevat myös järjestelmien luomiseen liittyvät epäeettiset käytännöt. Tekoälyn käyttöön liittyvän yleisen ohjeistuksen ei aina koeta olevan ajan tasalla. Seuraava lainaus vastauksista tiivistää hyvin olennaisen:

Tällä hetkellä tekoälyn käyttö, mikä on sallittua ja mikä kiellettyä, tuntuu olevan erittäin haastava asia hahmottaa. Yliopiston ohjeistus ja taas toisaalta opetussuunnitelma (toteutuksen yksityiskohdat ja arviointi) eivät ole pysyneet tämän kehityksen perässä.

Tekoälyn yleistyminen on tuonut mukanaan tarpeen ohjeille ja säännöksille, jotka yksiselitteisesti ohjaisivat sen käyttöä. Tekoälyn käyttöön liittyvät kysymykset ovat kuitenkin usein tilanteisia ja vaatisivat tuekseen kykyä mikroeettiseen pohdintaan eli sen tunnistamiseen, mikä on oikein ja mikä väärin ja millaisia seurauksia valinnoilla on (ks. esim. Konstenius, 2020). Yhteinen näkemys tekoälyn käyttöön liittyvistä haasteista ja ohjeistuksista tulisikin muodostaa tiedeyhteisön jäsenten keskusteluissa – siis myös opettajien ja opiskelijoiden yhteisissä keskusteluissa.

Tekoälyn lisäksi toinen kyselyssä useita mainintoja saanut haaste liittyy tietosuojaan. Tietosuojaan liittyvät kysymykset eivät ole yksinomaan eettisiä kysymyksiä, mutta ne ovat nousseet entistä näkyvämpään asemaan eurooppalaisen tietosuoja-asetuksen tultua voimaan. Vastauksissa mainitaan haasteina esimerkiksi sen tietäminen, milloin opinnäytetyössä tulee laatia tietosuojailmoitus, sekä aineiston tietoturvalliseen säilyttämiseen liittyvät kysymykset.

Eri tieteenalojen opinnäytekäytännöt eroavat toisistaan siinä, kerääkö opinnäytetyön tekijä itse aineistoa suoraan tutkittavilta. Tämä heijastuu siihen, millaisia tutkimuseettisiä ja tietosuojaan liittyviä haasteita opinnäytetyöprosessin aikana kohdataan. Jos tapana on, että esimerkiksi alemmassa korkeakoulututkinnossa opinnäytetyötyö tehdään kirjallisuuskatsauksena, eettiset kysymykset liittyvät lähinnä tutkimuksesta raportointiin. Toisaalta jos opiskelijat keräävät aineistoa itse, voivat he joutua pohtimaan hyvinkin perustavanlaatuisia eettisiä kysymyksiä esimerkiksi haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden tai lasten tutkimisen yhteydessä. Kokonaisuudessaan jo opinnäytetyön aihe vaikuttaa ratkaisevasti siihen, missä määrin opiskelija pääsee perehtymään tutkimusetiikkaan. Näin toiset opiskelijat oppivat eettisistä näkökohdista enemmän kuin toiset. Jokaisen akateemisen asiantuntijan pitäisi kuitenkin tuntea tutkimuseettiset sisällöt, eikä niiden oppiminen saisi jäädä kiinni opinnäytetyön aiheesta. On huono tilanne, jos opiskelijoille välittyy tutkimusetiikan opiskelusta käsitys, että sitä opiskellaan vain omaa opinnäytetyötä varten.

Toiveena valmiita materiaalipaketteja ja ajan tasalla olevaa ohjeistusta

Kyselyssä pyysimme vastaajien ideoita siihen, miten korkeakoulu voisi tukea tutkimusetiikan opettamista. Vastauksissa toivottiin yhteisiä opetuskäyttöön soveltuvia materiaaleja sekä selkeitä ohjeita. Vastauksista näkyy, että tutkimuseettisissä sisällöissä hahmottuu jonkinlainen yhteinen perusta, jota voisi opettaa yleisemmällä kurssilla. Tieteenalakohtaisuutta tarvitaan kuitenkin tietojen ja taitojen syventämisessä, eikä koko tutkimusetiikan opetusta voi korvata yhteisillä materiaaleilla. Seuraava lainaus aineistosta havainnollistaa tätä:

Jos näitä pakataan muutaman opintojakson sisällöksi, saadaan kaikille ainakin jonkinlainen viesti asioista. Toisaalta näiden kysymysten käsittely omien substanssiasioiden ohessa tahtoo jättää pysyvämmän muistijäljen, mutta kokonaisuutta on vaikeampi hallita. Koulutamme opiskelijoita hyvin erityyppisiin tutkimuksiin, jolloin tarpeetkin ovat erilaiset. Suurin osa ei esimerkiksi koskaan kerää tietoja suoraan tutkittavilta eikä törmää anonymisoinnin ja pseudonymisoinnin tarpeisiin.

Todennäköistä onkin, että yhteinen tutkimusetiikkaan ja hyvään tieteelliseen käytäntöön johdattava kurssi voisi toimia joko perus- tai aineopintojen vaiheessa. Syventävissä opinnoissa ja opinnäytetyön yhteydessä tarvitaan kuitenkin tieteenalakohtaista tutkimuseettisten kysymysten pohdintaa.

Tekoälyn käyttöön ja tietosuojakysymyksiin liittyy muutoksessa olevia tutkimuseettisiä teemoja, joihin liittyvää osaamista jokaisen korkeakouluopettajan pitäisi päivittää. Tätä varten tarvittaisiin tilaisuuksia kokemusten jakamiseen ja keskusteluun.

Lopuksi

Vaikka kyselymme vastaajat näyttävät tuntevan tutkimusetiikan opettamiseen liittyvät tarpeet ja haasteet hyvin, kyselyvastauksista näkyy, että tutkimusetiikan opetus on hajanaista. Tutkimusetiikkaan liittyviä teemoja käydään läpi opintojen eri vaiheissa, mutta syvällisempi oppiminen jää usein opinnäytetyön ohjausvaiheeseen. Vastauksissa korostuu myös yksittäisten tutkielmien ohjaajien vastuu eettisten näkökulmien opettamisesta, mikä on huolestuttavaa, sillä kaikilla ohjaajilla ei ole yhtä paljon osaamista. Opettajien erilaiset valmiudet vaikuttavat paljon siihen, mitä opiskelija lopulta oppii. Näistä samoista teemoista on käyty aktiivista keskustelua myös tutkimusetiikan keskustelufoorumeissa.

Ajattelemme, että tutkimuseettisten tietojen ja taitojen tulisi olla opetussuunnitelmia läpäisevä teema niin konkreettisesti, että opiskelija perehtyisi opetuksen arjessa niihin useiden eri opettajien johdolla jo ennen opinnäytetyön tekemistä. Korkeakouluissa tulisi aktiivisesti ohjata opettajia keskustelemaan tutkimusetiikan opettamisesta ja jakamaan toimivia käytänteitä. Kaikille opiskelijoille tarkoitettu tutkimusetiikan peruskurssi voisi olla kehittelemisen arvoinen idea.

Kyselyvastaukset, keskustelufoorumeissa käyty keskustelu sekä niistä saamamme palaute vahvistivat käsitystämme siitä, että keskustelua tutkimusetiikan opettamisen kysymyksistä tarvittaisiin paljon nykyistä enemmän. Myös tuore tutkimusetiikan barometri osoittaa, että tietoa ajankohtaisista tutkimusetiikkaan liittyvistä kysymyksistä saadaan ensisijaisesti omilta kollegoilta (Tutkimuseettinen neuvottelukunta, 2024). Tarvitaan siis aikaa ja tilaa keskustelulle ja kokemusten jakamiselle.

Lähteet

Alvesson, M. & Stephens, A. (2025). ‘Is it worth doing this or is it better to commit suicide?’ On ethical clearance at a university. Human Relations, 78(4), 377–406. https://doi.org/10.1177/00187267241248530

Clarkeburn, H. & Mustajoki, A. (2007). Tutkijan arkipäivän etiikka. Tampere: Vastapaino.

Guillemin, M. & Gillam, L. (2004). Ethics, reflexivity, and “ethically important moments” in research. Qualitative Inquiry, 10(2), 261–280.
https://doi.org/10.1177/1077800403262360

Hammersley, M. (2009). Against the ethicists: On the evils of ethical regulation. International Journal of Social Research Methodology, 12(3), 211–225.
https://doi.org/10.1080/13645570802170288

Konstenius, R. (2020). Kielitieteen etiikka – hyvä tutkimus murroksessa. Teoksessa M. Luodonpää-Manni, M. Hamunen, R. Konstenius, M. Miestamo, U. Nikanne & K. Sinnemäki (toim.), Kielentutkimuksen menetelmiä I (s. 158–190). Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Toimituksia 1457. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.

Snell, K. (2022). Tutkimusetiikan ja sen arvioinnin ajankohtaiset haasteet. Sosiologia, 59(4), 313–316.
https://journal.fi/sosiologia/article/view/125407

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2019). Ihmiseen kohdistuvan tutkimuksen eettiset periaatteet ja ihmistieteiden eettinen ennakkoarviointi Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan ohje 2019. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 3/2019. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2023). Hyvä tieteellinen käytäntö ja sen loukkausepäilyjen käsitteleminen Suomessa: Tutkimuseettisen neuvottelukunnan HTK-ohje 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 2/2023. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta.

Tutkimuseettinen neuvottelukunta. (2024). Tutkimusetiikkaa koronan aikaan: Tutkimusetiikan barometri 2023. Tutkimuseettisen neuvottelukunnan julkaisuja 1/2024. Helsinki: Tutkimuseettinen neuvottelukunta.