Ihmisinä verkossa – vuorovaikutteisen verkko-opiskelun ainekset

Sanna Uotinen, yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto

sanna.uotinen@jyu.fi

Heli Tyrväinen, yliopistonopettaja, Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto

heli.tyrvainen@jyu.fi

Leena Valkonen, toiminut yliopistonopettajana Jyväskylän yliopiston avoimessa yliopistossa, nyk. eläkkeellä

Verkko-opiskelun ei tarvitse olla itsenäistä yksin puurtamista digilaitteella. Vuorovaikutus luo mahdollisuuden kohtaamisiin ja yhteiseen tiedon rakentamiseen myös verkossa opiskeltaessa. Lähtökohtana tälle puheenvuorollemme on, että myös verkossa tarvitaan toista ihmistä. Perustelemme verkkovuorovaikutusta koskevien tutkimustemme avulla, kuinka myönteistä vuorovaikutusta edistetään verkko-opinnoissa olemalla läsnä, kuuntelemalla ja rakentamalla luottamusta. Artikkelimme haastaa löytämään verkko-opiskelun vuorovaikutusmahdollisuuksia sen sijaan, että verkossa opiskelu nähtäisiin lähtökohtaisesti vuorovaikutukseltaan köyhänä ja verkkopedagogiikka teknisinä ratkaisuina.

Johdanto

Verkko-opetukseen suhtaudutaan välillä kielteisesti opettajan ja opiskelijoiden välisen etäisyyden sekä vähäisen vuorovaikutuksen vuoksi. Nykyisissä oppimisympäristöissä monipuolinen ja aito vuorovaikutus onnistuvat sekä samanaikaisesti eli synkronisesti että eriaikaisesti eli ei-synkronisesti. Opettajan, opiskelijoiden ja opiskeluympäristön keskinäistä vuorovaikutusta on kuitenkin tärkeä arvioida, sillä sen määrällä ja laadulla on pedagogisia seurauksia (Moore, 2013). Vuorovaikutuksen puute voi johtaa pedagogiseen etäisyyteen, joka vaikeuttaa esimerkiksi opiskelijan ja opettajan keskinäistä ymmärrystä. Vuorovaikutus puolestaan tuottaa pedagogista läheisyyttä ja edistää oppimista myös verkossa. Se mahdollistaa ajatusten jakamisen ja yhdessä opiskelun.

Olemme avoimen yliopiston opettajina tutkineet verkko-opiskelun vuorovaikutusta ja kehittäneet samalla verkko-opetustamme vuorovaikutteisemmaksi. (Tyrväinen, Uotinen & Valkonen, 2021; Tyrväinen, Uotinen & Valkonen, 2026; Uotinen, Tyrväinen & Valkonen, 2016, 2024; Valkonen, Tyrväinen & Uotinen, 2020). Verkossa tapahtuvan, oppimista edistävän vuorovaikutuksen perustan muodostavat tutkimustemme perusteella läsnäolo, kuunteleminen ja luottamus.

Läsnäolo ‒ kokemus aidosta ihmisestä

Verkkovuorovaikutuksessa lähtökohtana on läsnäolo. Verkko-opiskelijan läsnäolossa on pelkistetysti kyse siitä, että opiskelija kokee opiskelevansa laitteiden sijaan opettajan ohjauksessa yhdessä toisten kanssa. Läsnäoloon kuuluvat aitous, inhimillisyys, mahdollisuus olla oma itsensä, ilmaista ajatuksiaan, kohdata ja tulla kohdatuksi. Yhteydenpito ei tällöin rajoitu vain tehtävien suorittamiseen, vaan se on välittömyyttä, osallistumista ja sitoutumista yhteiseen toimintaan.

Tutkimusartikkelissamme (Tyrväinen ym., 2021) tarkastelimme opettajan käyttämiä läsnäoloa luovia vuorovaikutuksen keinoja synkronisessa oppimisympäristössä. Läsnäolo ilmeni tuttavallisena puhutteluna, ryhmään liittyvinä me-ilmauksina, vuorovaikutuksen ohjaamisena vahvistuksen ja kiitoksen avulla sekä kutsuina osallistumaan. Opiskeltavaa sisältöä ohjattiin tiivistämällä ja selkeyttämällä käsiteltävän aiheen puheenvuoroja, esimerkeillä sekä palautteella. Opettaja osoitti omalla puheellaan ja toiminnallaan kuuntelevansa ja reagoivansa herkästi esimerkiksi teknisiin haasteisiin tai ohjauksen tarpeisiin. Läsnäolon kokemusta vahvistavat myös kuva, ääni ja kontaktia luova katse. Ne heijastavat aitoutta ja ystävällisyyttä sekä antavat nonverbaaleja viestejä persoonasta ja suhteesta käsiteltävään asiaan (Stephen, 2023).

Läsnäolo on verkkokurssilla kokemuksellinen tila, joka ei ole arvioitavissa ainoastaan oppimisanalytiikan määrällisin keinoin. Verkossa, kuten luokkahuoneessakin, voidaan olla paikalla olematta tietoisesti läsnä itselle tai toisille. On myös tärkeää löytää sopiva konkreettisen läsnäolon määrä ja tapa kurssin eri vaiheissa ja erilaisille opiskelijoille tai ryhmille. Liiallisella läsnäololla ja moninaisilla viesteillä voidaan myös tukahduttaa ja passivoida työskentelyä.

Kuuntelemisen osoittaminen johtaa kuulluksi tulemisen kokemukseen

Kuunteleminen on toinen vuorovaikutteisen verkko-opiskelun lähtökohta. Kuunteleminen on tärkeää myös verkossa ja silloinkin, kun kommunikoidaan kirjoittamalla. Kirjoittamalla käydyt, eriaikaiset keskustelut ovat yleinen vuorovaikutuksellinen opiskelutapa verkossa. Tällöin verkkokeskustelussa kuunnellaan puheen sijaan toisten kirjoittamia ajatuksia ja osallistutaan keskusteluun sekä osoitetaan kuuntelemista vastaamalla toisen viestiin (Chai, Liu, Hu & Li, 2020; Wise, Hausknecht & Zhao, 2014).

Kuunteleminen ei välity, jos sitä ei osoiteta jollakin tavalla. Yliopisto-opiskelijoiden kuulluksi tulemisen kokemusta eriaikaisessa verkkokeskustelussa selvittävässä tutkimuksessamme löytyi kolme kuulluksi tulemisen tasoa (Tyrväinen ym., 2026). Jotta opiskelija koki tulleensa kuulluksi, hänen piti saada viestiinsä vastaus. Kun vastaanottajan viesti osoitti hänen ymmärtäneen tekstin, se toi astetta syvemmän kuulluksi tulemisen kokemuksen viestin lähettäjälle. Vahvin kuulluksi tulemisen kokemus syntyi, kun opiskelijan lähettämästä viestistä kehittyi aito keskustelu. Keskustelun puheenvuorot vahvistivat omaa ymmärrystä tai toivat uusia näkökulmia. Kuulluksi tulo osoittautui myös emotionaaliseksi kokemukseksi, joka tuotti iloa sekä toi tunteen osallisuudesta ja yhteydestä toisiin opiskelijoihin. Jos viestiin ei reagoitu, opiskelija tunsi epävarmuutta ja syytti usein itseään.

Kirjoittamalla käydyssä keskustelussa kuuntelemisen osoittaminen on tärkeää, koska ilman sitä ei synny kuulluksi tulemisen kokemusta. Tutkimuksessamme selvitimme, miten opiskelijat osoittivat kuuntelemista yliopisto-opintojen verkkokeskustelussa (Uotinen ym., 2024). Kuunteleminen tuli näkyväksi, kun opiskelijat liittivät vastauksensa aiemman viestin sisältöön tai viestin kirjoittajaan. Kuuntelemista osoitettiin myös kommentoimalla omaa tai ryhmän työskentelyä. Opiskelijat osoittivat kuuntelemista esimerkiksi aikaisempiin puheenvuoroihin viittaavilla ilmaisuilla, samanmielisyyden osoituksilla sekä aiempaa sisältöä täydentämällä. Erimielisyyttä ja arvioivaa vastaamista oli vähän, ja se tuotiin esiin varovasti, vaikka se voisi syventää oppimista. Verkkokeskusteluihin osallistujien on tärkeää tiedostaa kuulluksi tulemisen merkitys ja osoittaa kuuntelemista. Kuulluksi tuleminen on vastakohta sivuutetuksi tulemisen kokemukselle (Bedell, 2016), joka voi olla riski sekä opiskelijan hyvinvoinnille että oppimiselle.

Kohti luottamuksen pedagogiikkaa

Kolmas verkkovuorovaikutuksen lähtökohta on luottamus, joka rakentuu kokemuksille läsnäolosta ja kuulluksi tulemisesta. Luottamus on usein määritelty päätökseksi luottaa sen jälkeen, kun henkilö on arvioinut luottamuksen kohteen luotettavuutta ja sitä, kuinka suuren riskin hän luottaessaan ottaa. Luottamus perustuu sekä tietoon että tunteeseen ja sen edellytyksinä pidetään esimerkiksi luottamuksen kohteen ennustettavuutta, osaamista ja hyväätarkoittavuutta.

Tutkimusten perusteella luottamuksella on verkko-opiskelussa tärkeä rooli sekä opintojen aloittamisessa, niihin sitoutumisessa ja niiden loppuun saattamisessa. Verkkokonteksti tuo kuitenkin luottamukseen joitakin erityispiirteitä. Verkossa kommunikoitaessa sanavalinnat korostuvat, kun tunteita, asenteita ja suhdetta keskustelutoveriin ilmaistaan sanoilla. Verkkoympäristössä korostuu myös luottamuksen ja identiteetin välinen yhteys. Miten olla varma toisen identiteetistä, jos ei näe tai kuule häntä? Lisäksi verkkoympäristössä syntyy helposti luottamuksen ja yksityisyyden välinen jännite: mitä kerron ja mitä piilotan itsestäni. Parhaimmillaan verkkokurssin opiskelijoilla voi syntyä jaetun identiteetin kokemus.

Kysyimme tutkimuksessamme (Valkonen ym., 2020) luottamuksen rakentumisesta avoimen yliopiston verkkokursseilla opiskelleilta opiskelijoilta. Heidän vastauksistaan löysimme yhdeksän verkko-opiskelussa rakentuvan luottamuksen osa-aluetta. Kolme niistä liittyy opettajaan (suunnittelutyö, ammattitaito, läsnäolo), kolme vertaisopiskelijoihin (kunnioitus, yhteisöllisyys, työpanos) ja kolme verkko-opiskeluympäristöön (kurssiympäristö, tekniikka, tietoturva).

Suurimpana luottamusriskinä opiskelijat tuntuivat pitävän muita opiskelijoita: noudattavatko he kurssin pelisääntöjä, hoitavatko osuutensa ryhmätehtävissä ja säilyttävätkö luottamuksellisuuden. Opiskelijoiden välinen vuorovaikutus voi epäonnistuessaan vähentää luottamusta verkko-opiskeluun, mutta ”riskittömän”, vähäisen vuorovaikutuksen verkko-opiskelutoteutuksen rakentaminen vähentäisi myös vuorovaikutuksen mukanaan tuomia luottamisen ja oppimisen mahdollisuuksia. Opettaja voi lisätä luottamuksen ilmapiiriä luomalla kurssille tasapuolisuutta edistävät rakenteet sekä ohjaamalla opiskelijoita vastuuseen ja myönteiseen viestintään. Opiskelijat voivat rakentaa luottamusta esimerkiksi kertomalla itsestään, esittämällä keskusteluissa omia ajatuksiaan, tuomalla panoksensa ryhmätöihin ja rohkenemalla palauttaa myös keskeneräisiä tekstejään toisten luettaviksi. Juuri keskeneräisen tekstin luovuttaminen luettavaksi edellytti opiskelijoiden mukaan paljon luottamusta. Keskeneräisten ajatusten jakaminen on kuitenkin oppimisen kannalta tärkeää.

Jos luottamus on niin sanottua ryhmäajattelua eli kritiikitöntä luottamusta ryhmän osaamiseen, se voi vaikuttaa oppimiseen myös kielteisesti. Opiskelijat nostivatkin esille itseensä luottamisen tärkeyden. On tärkeää kysyä, mikä saa verkko-opiskelijan luottamaan omaan ajatteluunsa. Luottamuksen pedagogiikka korostaa turvallista ilmapiiriä, jossa opiskelija tulee kuulluksi, uskaltaa kysyä ja ottaa älyllisiä riskejä (Archer-Kuhn & MacKinnon, 2020). Luottamuksen ilmapiiriä rakentavaa verkkopedagogiikkaa tarvitaan, koska niin luottamiseen kuin oppimiseenkin sisältyy tietämättömyyden ja keskeneräisyyden paljastumisen riski.

Vuorovaikutteinen verkko-opiskelu rakentuu läsnäololle, luottamukselle ja kuuntelemiselle

Verkko-opetuksessa korostetaan nykyisin joustavuutta, aikatauluttomuutta ja itsenäisesti opiskeltavia oppimateriaaleja. Kiireinen arki suosii yksin opiskelua. Opiskeluun on haettu kustannustehokkuutta, mutta samalla on menetetty vuorovaikutteisuutta ja ajatusten jakamisesta syntyviä oppimismahdollisuuksia. Opiskelijapalautteen perusteella aikuisopiskelijat kaipaavat kuitenkin myös oppisisältöjen ja kokemusten pohtimista toisten opiskelijoiden kanssa.

Läsnäolo, luottamus ja kuunteleminen ovat taitoja, joiden merkitys on hyvä tiedostaa ja joita voidaan harjoitella. Verkkokursseilla tulisikin ohjata alusta saakka verkkovuorovaikutuksen taitojen kehittämiseen. Paitsi että opettaja tiedostaa verkko-opiskelun vuorovaikutuksen tärkeimmät edellytykset ja toimii itse niiden edistämiseksi, niitä on hyvä tehdä jatkuvasti näkyviksi myös opiskelijoille. Teknologian mahdollistama monipuolinen vuorovaikutus edellyttää opettajan pedagogisia valintoja ja tietoisesti rakentamia vuorovaikutuksen mahdollisuuksia. Verkkovuorovaikutuksen taidot ovat myös työelämätaitoja.

Vuorovaikutus ja kohtaaminen syntyvät verkossa läsnäolon, kuuntelemisen ja luottamuksen avulla. Hyvin toteutuvassa verkko-opiskelussa ne muodostavat toisiaan vahvistavan kokonaisuuden ja ovat myös toistensa edellytyksiä. Yhdessä ne luovat inhimillistä yhteyttä, joka erottaa opiskelun teknisten laitteiden kanssa työskentelystä ja antaa mahdollisuuden opiskeluyhteisön kehittymiselle. Niiden avulla mahdollistetaan myös opiskeluun sitoutuminen ja opiskelutyytyväisyys. Opettaja ja opiskelijat rakentavat omalla suhtautumisellaan ja toiminnallaan yhteistä opiskelukokemusta.

Läsnäolon, kuuntelemisen ja luottamuksen korostaminen verkko-opiskelussa merkitsee myös sitä, että vuorovaikutus verkossa ei olennaisesti lopulta eroa kasvokkaisesta vuorovaikutuksesta. Ajattelun muutokseen johtava oppiminen edellyttää toisen kohtaamista, kuuntelemista sekä luottamusta ja luottamuksenarvoisuutta yhdessä käydyissä verkkokeskusteluissa. Itsenäisen opiskelun rinnalla on tärkeää säilyttää mahdollisuus pohtia yhdessä moniulotteisia ilmiöitä, joiden ymmärtämiseen tarvitaan useita näkökulmia. Pyrkimys ymmärtää toista ihmistä on myös sivistyksen edellytys. Siksi pidämme tärkeänä ja haluamme herättää keskustelua yliopisto-opiskelun mahdollisuuksista tarjota tilaa erilaisille näkökulmille ja niiden pohtimiselle riippumatta siitä, toteutetaanko opetusta kasvokkain vai verkossa.

Lähteet

Archer-Kuhn, B. & MacKinnon, S. (2020). Inquiry-based learning in higher education: A pedagogy of trust. Journal of Education and Training, 8(9), 1–14.
https://doi.org/10.11114/jets.v8i9.4929

Bedell, K. V. (2016). Online discussion forums and the effects of ostracism and synchronicity on psychological needs, social perceptions, and motivation (väitöskirja). Michigan: Michigan State University.
https://doi.org/doi:10.25335/1y8v-7673

Chai, H., Liu, Z., Hu, T. & Li, Q. (2020). A new conceptual framework for measuring online listening in asynchronous discussion forums. Teoksessa N. Pinkwart & S. Liu (toim.), Artificial intelligence supported educational technologies (s. 59–73). Advances in Analytics for Learning and Teaching. Cham: Springer.
https://doi.org/10.1007/978-3-030-41099-5_4

Moore, M. G. (2013). The theory of transactional distance. Teoksessa M. G. Moore (toim.), Handbook of distance education (3. painos, s. 66–85). New York: Routledge.
https://doi.org/10.4324/9780203803738

Stephen, J. S. (2023). Strategies for instructors: Establishing and maintaining presence in an online course. Teoksessa J. S. Stephen, G. Kormpas & C. Coombe (toim.), Global perspectives on higher education (s. 273–285). Knowledge Studies in Higher Education 11. Cham: Springer.
https://doi.org/10.1007/978-3-031-31646-3_18

Tyrväinen, H., Uotinen, S. & Valkonen, L. (2021). Instructor presence in a virtual classroom. Open Education Studies, 3(1), 132–146.
https://doi.org/10.1515/edu-2020-0146

Tyrväinen, H., Uotinen, S. & Valkonen, L. (2026). The experience of feeling heard in a written online discussion in higher education studies (julkaisematon käsikirjoitus).

Uotinen, S., Tyrväinen, H. & Valkonen, L. (2016). Opiskelijan ja opettajan vuorovaikutus korkeakoulujen verkko-opetuksessa. Kasvatus, 47(5), 434–446.

Uotinen, S., Tyrväinen, H., & Valkonen, L. (2024). Kuuntelemisen osoittaminen kirjoittamalla käydyssä yliopisto-opintojen verkkokeskustelussa. Aikuiskasvatus, 44(1), 6–21.
https://doi.org/10.33336/aik.127662

Valkonen, L., Tyrväinen, H. & Uotinen, S. (2020). Luottamuksen rakentuminen verkko-opiskelussa. Kasvatus, 51(1), 21–37.

Wise, A. F., Hausknecht, S. N. & Zhao, Y. (2014). Attending to others’ posts in asynchronous discussions: Learners’ online “listening” and its relationship to speaking. International Journal of Computer-Supported Collaborative Learning, 9(2), 185–209.
https://doi.org/10.1007/s11412-014-9192-9