Opiskelijoiden kokemuksia vertaismentoroinnista yliopisto-opintojen ensimmäisenä syksynä

Katja Holm, yliopisto-opettaja, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

katja.holm@uef.fi

Niko Loikkanen, projektitutkija, kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto

niko.loikkanen@uef.fi

Sirkku Lähdesmäki, yliopistonlehtori, kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto

sirkku.lahdesmaki@uef.fi

Sanna Väisänen, yliopistonlehtori, kasvatustieteiden ja psykologian osasto, Itä-Suomen yliopisto

sanna.m.vaisanen@uef.fi

Tuula Oksanen, professori, kansanterveystieteen ja kliinisen ravitsemustieteen yksikkö, lääketieteen laitos, Itä-Suomen yliopisto

tuula.oksanen@uef.fi

Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kiinnittyminen opintoihin ja opiskeluhyvinvointi voivat olla haavoittuvia opintojen alussa. Tähän haasteeseen vastattiin Itä-Suomen yliopiston Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa kehittämällä vertaismentoroinnin toimintamalli, jonka tavoitteena oli tukea uusien opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä, minäpystyvyyttä, yhteisöllisyyttä ja hyvinvointia. Toimintamalli perustui pienryhmätyöskentelyyn, kiertävään vertaismentorointiin sekä dialogisiin ja reflektiivisiin työskentelymenetelmiin. Tulosten perusteella toimintamalli näyttäytyy lupaavana keinona tukea opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä, minäpystyvyyttä ja geneerisiä taitoja. Malli tarjoaa kehittämiskelpoisen lähestymistavan, jota voidaan hyödyntää yliopisto-opintojen johdanto-opintojaksoilla.

Johdanto

Yliopisto-opintojaan aloittavat opiskelijat muodostavat heterogeenisen ryhmän, jossa opiskelijoiden alakohtaiset tiedot, geneeriset taidot sekä käsitykset itsestään opiskelijana vaihtelevat (Hyytinen, Toom & Postareff, 2018; Kleemola, 2023; Södervik, Hanski & Katajavuori, 2020). Puutteet sekä väärinkäsitykset näissä pohjatiedoissa voivat hidastaa opintojen etenemistä (Ahopelto, Mikkilä-Erdmann, Olkinuora & Kääpä, 2011; Södervik ym., 2020).

Opintoihin kiinnittymisen on havaittu olevan haastavaa ensimmäisen vuoden opiskelijoille, minkä vuoksi yhteisöllisyyttä ja yliopistoon kuulumisen tunnetta on tärkeää tukea opintojen alkuvaiheessa (Korhonen, 2017). Kiinnittyminen rakentuu sosiaalisista ja akateemisista kokemuksista, ja näiden tukeminen voi edistää opintojen etenemistä ja vähentää keskeyttämistä (van Rooij, Jansen & van de Grift., 2018). Kiinnittymistä akateemiseen yhteisöön voidaan edistää vahvistamalla opiskelutaitoja (van Rooij ym., 2018; Torenbeek, Jansen & Hofman, 2010) sekä tukemalla opiskelijoiden vuorovaikutusta keskenään ja henkilökunnan kanssa (Bowman, 2010; Torenbeek ym., 2010).

Lisäksi opiskelijoiden minäpystyvyydellä ja itseohjautuvuudella on havaittu olevan yhteyttä myönteisiin oppimiskokemuksiin ja aktiiviseen opiskeluun osallistumiseen (Hyytinen, Haarala-Muhonen & Räisänen, 2019). Nämä lisäävät tarvetta tukikäytänteille, jotka vahvistavat opintoihin kiinnittymistä, yhteisöllisyyttä ja minäpystyvyyttä. Vertaismentorointi tarjoaa keinon tukea opiskelijoiden sosiaalista ja akateemista kiinnittymistä erityisesti opintojen alussa (Gehreke, Schilling & Kauffeld, 2024). Yliopisto tarjoaa aloittaville opiskelijoille vertaistuutorointia opintojen alkuvaiheessa, mutta toiminta keskittyy pääasiassa opiskelijoiden ryhmäytymiseen ja perehdyttämiseen (Itä-Suomen yliopisto, 2026). Vertaismentoroinnissa korostuu sen sijaan kokemusten, tietojen ja taitojen jakaminen dialogin avulla (Kupias, 2016). Vertaismentorointi ei ole ohjeistavaa tuutorointia, vaan yhteistä merkityksenantoa ja ammatillisen identiteetin rakentamista (Olsen, Bjerkholt & Heikkinen, 2020). Vaikka molemmat toimintamuodot voivat tukea opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä, eroavat ne toisistaan erityisesti siinä, mihin toiminnassa ensisijaisesti keskitytään.

Vertaismentoroinnin pedagoginen toimintamalli

Terveyden edistämisen koulutusohjelmassa Itä-Suomen yliopistossa kehitettiin aiempien tutkimusten sekä opiskelijapalautteissa tunnistetun tarpeen pohjalta vertaismentoroinnin toimintamalli opintojen alkuvaiheen tueksi. Toimintamallin tavoitteena oli tukea opiskelijoiden opintoihin kiinnittymistä, minäpystyvyyttä, yhteisöllisyyttä, geneerisiä taitoja ja opiskeluhyvinvointia. Toiminta perustui pienryhmämuotoiseen vertaiskeskusteluun, kokemusten jakamiseen ja reflektioon. Hankkeessa hyödynnettiin Verme²-hankkeen tuloksia (ks. Pennanen, Markkanen & Heikkinen, 2019). Malli rakentui kuudelle toisiaan täydentävälle periaatteelle: dialogisuus korosti yhteistä ymmärrystä ja kuuntelevaa vuorovaikutusta, narratiivisuus kokemusten jakamista tarinoina, autonomisuus itseohjautuvuutta, vertaisuus tasa-arvoista kohtaamista, konstruktivismi tiedon yhteisöllistä rakentamista sekä integratiivinen pedagogiikka tiedollisten, taidollisten ja sosiaalisten ulottuvuuksien yhdistämistä (Heikkinen ym., 2012).

Vertaismentoroinnin pilotin toteutus

Kehittämishankkeen pilotti toteutettiin syksyllä 2025 Itä-Suomen yliopiston Terveyden edistämisen koulutusohjelman ensimmäisen vuoden opiskelijoille. Pilotti koostui kolmesta lähitapaamisesta ja kahdesta välitapaamisesta. Lähitapaamiset tarjosivat ohjattua työskentelyä, vertaistukea sekä opiskelutaitoja ja hyvinvointia tukevia harjoituksia. Välitapaamiset tukivat itseohjautuvuutta ja opitun soveltamista käytäntöön.

Opiskelijat jaettiin ensimmäisessä lähitapaamisessa pienryhmiin, jotka säilyivät samoina pilotin ajan. Vertaismentorointityöskentely ohjeistettiin ensimmäisessä lähitapaamisessa, ja opiskelijat valitsivat ryhmästään vertaismentorin tai -mentoriparin, joiden tehtävänä oli ohjata keskustelua ja tukea kokemusten jakamista. Hankkeen eteneminen ja aikataulu on kuvattu tarkemmin taulukossa 1.

Taulukko 1. Hankkeen keskeiset toteutusvaiheet ja aikataulu vuonna 2025

Tulokset

Vertaismentorointiin osallistuneilta opiskelijoilta (n = 40) kerättiin palautetta kolmessa vaiheessa lähitapaamisten yhteydessä. Palautetta kerättiin Webropol-kyselyillä, jotka koostuivat strukturoiduista Likert-asteikollisista väittämistä ja avoimista kysymyksistä. Lisäksi opiskelijoilta kerättiin taustatietoja (ks. taulukko 2). Aineisto analysoitiin monimenetelmällisesti (Åkerblad & Seppänen‑Järvelä, 2025) yhdistämällä määrällinen analyysi ja laadullinen sisällönanalyysi. 

Taulukko 2. Toimintaan osallistuneiden taustatiedot

Opiskelijat arvioivat kyselylomakkeen väittämät keskiarvollisesti asteikon yläpuoliskolle. Erityisen myönteisiksi koettiin ryhmään kuuluminen, vertaistuki ja ilmapiirin turvallisuus (taulukko 3). Opiskelijoiden taustatekijöillä, kuten iällä, aiemmalla opiskelu- tai työkokemuksella sekä pääasiallisella opiskelumuodolla, ei havaittu olevan yhteyttä arvioihin.

Taulukko 3. Vertaismentoroinnin pilotin palautelomakkeen väittämien keskiarvot (KA) ja keskihajonnat (KH) tapaamiskerroittain

Laadullisessa analyysissa korostui kolme keskeistä teemaa: vertaisuus ja yhteisöllisyys, omien vahvuuksien tunnistaminen ja minäpystyvyyden vahvistuminen sekä ymmärrys yliopisto-opiskelusta ja tapaamisten koettu hyödyllisyys. Opiskelijat kokivat vertaismentoroinnin tarjonneen heille vertaistukea ja yhteisöllisyyttä. Avoin ilmapiiri mahdollisti aidot ja turvallisiksi koetut kohtaamiset sekä kokemusten jakamisen ryhmissä:

Avoin ja ihana ryhmäni! Tapaamiset olivat aina tosi hauskoja rentoja ja syvällisiä.(Opiskelija 32)

Opiskelijat kokivat toiminnan lisänneen heidän ymmärrystään opiskelusta ja kuvasivat tapaamiset hyödyllisiksi opintojen alkuvaiheessa. He toivat esiin, kuinka erilaiset pienet opiskelukäytänteet tukivat opintojen aloitusta ja kehittivät geneerisiä taitoja, kuten ajanhallintaa ja opiskelutaitoja. Osa heistä toivoi tapaamisia enemmän etenkin syksyn alkuun:

Sain vinkkejä juuri aikataulutukseen ja kuinka se kannattaa tehdä yksityiskohtaisesti ja kuinka on tärkeää aikatauluttaa myös oma aika ja huomioida oma hyvinvointi. (Opiskelija 24)

Opiskelijoiden mukaan tapaamiset tukivat omien vahvuuksien ja kehittämiskohteiden tunnistamista sekä vahvistivat minäpystyvyyden kokemusta. Lisäksi opiskelijat toivat esiin, että keskustelut laajensivat heidän näkemyksiään ja syvensivät ymmärrystä toisten opiskelijoiden kokemuksista, mikä mahdollisti samalla uuden oppimisen:

Ylipäätään niiden (vahvuudet ja kehittämiskohteet) sanoittaminen ääneen auttaa hahmottamaan niitä. (Opiskelija 31)

Vaikka aineistosta nousi esiin uusien näkökulmien muodostuminen, osa opiskelijoista olisi toivonut toimintaan erilaista tai kohdennetumpaa sisältöä. Erityisesti pidemmän opiskelu- ja työuran tehneet opiskelijat toivat esiin tarpeen huomioida eri opiskelijaryhmien tarpeet toiminnan sisällöissä:

Erilliset ryhmät nuorille, opintoja aloittaville ja pitkään työelämässä olleille, aiemmin jo opiskelleille henkilöille, koska tarpeet ovat erilaiset (Opiskelija 3)

Pohdinta

Tulokset viittaavat siihen, että opintojen alkuvaiheessa on tarvetta vertaistukeen perustuvalle toiminnalle, joka tukee opiskelijoiden kiinnittymistä ja minäpystyvyyttä. Kehitetty toimintamalli tarjosi opiskelijoille matalan kynnyksen mahdollisuuksia vertaistukeen ja kokemusten jakamiseen. Opiskelijat pitivät erityisesti vertaistukea, turvallista ilmapiiriä ja yhteisöllisyyttä opintojen alkuvaihetta tukevina tekijöinä. Aiemmissa tutkimuksissa näiden tekijöiden on havaittu tukevan akateemiseen yhteisöön kiinnittymistä (Bowman, 2010; Torenbeek ym., 2010).

Vertaismentorointi näyttäytyi tässä hankkeessa opiskelijoiden kokemuksissa minäpystyvyyttä tukevana. Aiemman tutkimuksen perusteella minäpystyvyydellä tiedetään olevan yhteys positiivisiin oppimiskokemuksiin ja aktiiviseen osallistumiseen (Hyytinen ym., 2019). Lisäksi vertaismentoroinnin on todettu vahvistavan opiskelijoiden sitoutumista yliopisto-opintoihin (Gehreke ym., 2024). Samankaltainen havainto nousi esiin myös tässä hankkeessa, sillä opiskelijat kokivat tapaamiset hyödyllisiksi opintojen aloittamisen kannalta. Erityisesti opiskelukäytänteiden jakaminen koettiin hyödylliseksi.

Hankkeen koettiin tukevan myös opiskelijoiden geneerisiä taitoja, joita opiskelijat pitivät hyödyllisinä sekä opintojen että tulevan työelämän kannalta. Hanke vastasi aikaisemmissa tutkimuksissa nousseisiin haasteisiin, joiden mukaan opiskelijat aloittavat opintonsa hyvin erilaisilla alakohtaisilla ja geneerisillä valmiuksilla (ks. Hyytinen ym., 2018; Kleemola, 2023, Södervik ym., 2020). Toimintamallin sijoittaminen opintojen alkuvaiheeseen näyttäytyy tarkoituksenmukaisena.

Hankkeen keskeinen haaste liittyi vertaismentoreiden rekrytointiin. Aktiivisesta kampanjoinnista huolimatta halukkaita ei löytynyt, minkä vuoksi mentorointi toteutettiin kierrättämällä mentoreita ryhmän sisällä. Jatkossa toimintamallin integrointi yliopiston tuutorijärjestelmään voisi parantaa sen jatkuvuutta. Lisäksi tulokset osoittivat tarpeen eriyttää vertaismentoroinnin sisältöjä opiskelijoiden opinto- ja elämänvaiheen mukaan.

Tässä hankkeessa opiskelijat arvioivat taitojensa kehittymistä toimintamallin näkökulmasta. Asetelma ei kuitenkaan mahdollista vertaismentoroinnin vaikutusten erottamista opintojen alkuvaiheeseen yleisesti liittyvästä oppimisesta ja sopeutumisesta. Kokonaisuutena toimintamalli näyttäytyy lupaavana, mutta jatkossa tarvitaan laajempaa ja systemaattisempaa arviointia sen vaikuttavuuden ja skaalautuvuuden tarkentamiseksi. Malli tarjoaa kehittämiskelpoisen ja integroitavissa olevan ratkaisun opintojen alkuvaiheen tukirakenteisiin.

Kiitokset professori Heidi Hyytiselle osallistumisesta pilotin kehittämiseen.

Lähteet

Ahopelto, I., Mikkilä-Erdmann, M., Olkinuora, E. & Kääpä, P. (2011). A follow-up study of medical students’ biomedical understanding and clinical reasoning concerning the cardiovascular system. Advances in Health Sciences Education: Theory and Practice, 16(5), 655–668.
https://doi.org/10.1007/s10459-011-9286-3

Bowman, N. A. (2010). The development of psychological well-being among first-year college students. Journal of College Student Development, 51(2), 180–200.
https://doi.org/10.1353/csd.0.0118

Gehreke, L., Schilling, H. & Kauffeld, S. (2024). Effectiveness of peer mentoring in the study entry phase: A systematic review. Review of Education, 12(1), e3462.
https://doi.org/10.1002/rev3.3462

Heikkinen, H. L. T., Jokinen, H., Markkanen, I., Tynjälä, P., Ranne, K., Korko, K.-M., Haapasalo, I. Jokinen, H. (toim.). (2012). Osaaminen jakoon: Vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.

Hyytinen, H., Haarala-Muhonen, A. & Räisänen, M. (2019). How do self-regulation and self-efficacy beliefs associate with law students’ experiences of teaching and learning? Uniped, 42(1), 74–90.
https://doi.org/10.18261/issn.1893-8981-2019-01-06

Hyytinen, H., Toom, A. & Postareff, L. (2018). Unraveling the complex relationship in critical thinking, approaches to learning and self-efficacy beliefs among first-year educational science students. Learning and Individual Differences, 67, 132–142.
https://doi.org/10.1016/j.lindif.2018.08.004

Itä-Suomen yliopisto. (16.6.2026). Tuutorit tukenasi.
https://kamu.uef.fi/tietopankki/apua-neuvontaa-ja-kriisitilanteet/tuutorit

Kleemola, K. (2023). Aloittavien opiskelijoiden kriittisen ajattelun ja argumentaation vaihtelu: Opiskelijat eivät aloita korkeakouluopintojaan samalta viivalta. Tiedepolitiikka, 48(1), 30‒32.
https://doi.org/10.58957/tp.127865

Korhonen, V. (2017). Ensimmäisen vuoden opintoihin kiinnittymisen monet kasvot yliopistossa. Teoksessa V. Korhonen, J. Annala & P. Kulju (toim.), Kehittämisen palat, yhteisöjen salat: Näkökulmia koulutukseen ja kasvatukseen (s. 87–109). Tampere: Tampere University Press.
http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0500-0

Kupias, P. (2016). Toimijuus työssä: Tukena työnohjaus, coaching, mentorointi ja fasilitointi. Helsingin yliopisto, Koulutus- ja kehittämispalvelut.

Olsen, K.-R., Bjerkholt, E. M. & Heikkinen, H. L. T. (toim.). (2020). New teachers in Nordic countries: Ecologies of mentoring and induction. Oslo: Cappelen Damm Akademisk/NOASP.
https://doi.org/10.23865/noasp.105

Pennanen, M., Markkanen, I. & Heikkinen, H. L. T. (toim.). (2019). Verme2 testaa: Kokemuksia vertaisryhmämentoroinnin soveltamisesta. Jyväskylän yliopisto, Koulutuksen tutkimuslaitos.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-7799-3

van Rooij, E. C. M., Jansen, E. P. W. A. & van de Grift, W. J. C. M. (2018). First-year university students’ academic success: The importance of academic adjustment. European Journal of Psychology of Education, 33(4), 749–769.
https://doi.org/10.1007/s10212-017-0347-8

Södervik, I., Hanski, L. & Katajavuori, N. (2020). First-year pharmacy students’ prior knowledge correlates with study progress and reveals different dynamics of misconceptions. Pharmacy Education, 20(1), 94–102.
https://doi.org/10.46542/pe.2020.201.94102

Torenbeek, M., Jansen, E. & Hofman, A. (2010). The effect of the fit between secondary and university education on first-year student achievement. Studies in Higher Education, 35(6), 659‒675.
https://doi.org/10.1080/03075070903222625

Åkerblad, L. & Seppänen-Järvelä, R. (2025). Monimenetelmällinen tutkimus: Opas suunnitteluun ja toteutukseen. Helsinki: Gaudeamus.