IPR-oppia ikä kaikki!

Anette Alén, OTT, VTK, VT, varadekaani (opetus), professori, oikeustieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto
anette.alen@helsinki.fi

Jacques, S. & Soetendorp, R. (toim.). (2023.) Teaching intellectual property law: Strategy and management. Elgar Guides to Teaching. Cheltenham: Edward Elgar. 362 s.

Immateriaalioikeuden eli aineettomien oikeuksien (IPR[1]) rooli on digitalisaation ja muun yhteiskunnallisen muutoksen myötä tullut entistä keskeisemmäksi paitsi oikeustieteellisen ja juristikoulutuksen osana, myös muilla koulutusaloilla taiteesta talouteen. Lisäksi aineettomien oikeuksien ymmärrys on kiistatta jonkinlainen kansalaistaito tekniikan kyllästämässä arjessa. Aiheen pedagoginen kehystys ja sen päivittäminen[2] ovat siis monella tapaa tarpeen – eikä vähiten yliopisto-opetuksen kehittämisen näkökulmasta.

IPR-tutkija ja opettaja Sabine Jacquesin sekä professori emerita Ruth Soetendorpin toimittama teos Teaching intellectual property law: Strategy and management vastaa osaltaan tähän tarpeeseen. Teos kokoaa yhteen laajan kattauksen puheenvuoroja ja näkökulmia immateriaalioikeuden opetukseen muuttuvassa yhteiskunnassa. Kirjassa on 24 lukua ja tätäkin enemmän kirjoittajia. Kirjoittajat ovat alan osaajia – tutkijoita, opettajia ja käytännön konkareita, mukaan lukien esimerkiksi tekijänoikeuden uranuurtaja, Tukholman yliopiston professori Eleonora Rosati. Laaja kattaus kykenee tavoittamaan monia immateriaalioikeuden opetuksen ajankohtaisia kehityskulkuja ja haasteita monitieteisyydestä kestävyyteen ja tekoälyn kehitykseen. Samalla teos tarjoaa konkreettisia työkaluja näiden huomioimiseen. Luvut sisältävät esimerkiksi kuvauksia innovatiivisista ja toimiviksi havaituista opetusmenetelmistä ja arviointitavoista sekä katsauksia ja luetteloita erilaisista oppimateriaaleista, aina kirjallisuudesta verkkosivuihin ja lautapeleihin.

Teos on käsikirjamainen kokoomateos, jonka läpi kulkee punainen lanka. Yksittäiset luvut on myös ryhmitelty toisiaan tukevien ja täydentävien teemojen alle. Mukaan mahtuu niin opiskelijoiden osallistamisen ja yhteistyön vahvistamisen keinoja kuin työelämätaitoja ja eri alojen yhteensovittamista tukevia ympäristöjä. Teoksen hyödyntäminen on mahdollista myös teemoittain tai yksittäisinä lukuina. Se on kuitenkin monilta osin vahvasti kytköksissä Ison-Britannian kansalliseen asiayhteyteen: erityisesti tämä näkyy kirjoittajakunnassa sekä puheenvuorojen ja opetusmateriaalien taustalla vaikuttavassa lainsäädännössä ja instituutioissa. Osa teoksen keskeisestä annista ei näin ole suoraan siirrettävissä toiseen kansalliseen kontekstiin – eivätkä liioin kaikki viitatut oppimateriaalit ole sinällään käytettävissä sellaisissa yhteyksissä, joissa kansallisen lainsäädäntöpohjan, käytäntöjen ja toimijoiden tuntemus on olennaista. Teos toimii kuitenkin eräänlaisena oppaana myös yleisemmällä tasolla. Se onkin tässä mielessä suunnattu kaikessa kattavuudessaan rajatummin brittiläiselle alan yleisölle, mutta toimii suurten linjojen ja ideoiden tasolla myös laajemmalle globaalille lukijakunnalle, erityisesti immateriaalioikeuden opettajille laajasti ymmärrettynä. Teos tavoittelee juristikoulutuksen ylittävää otetta – ja nähdäkseni tässä myös onnistuu – joskin monin osin teoksen anti soveltuu tai on sovellettavissa nimenomaan juristikoulutuksen kehittämiseen.

Teoksessa esitellään käytännönläheisesti erilaisia immateriaalioikeuden opetukseen liittyviä opetuskokeiluja ja -kokemuksia, minkä lisäksi osa luvuista sisältää myös tutkimusperusteista taustoitusta ja pohdintaa. Luvut ovat osin jopa hämmentävän eri tyylisiä ja tasoisia – teos ikään kuin häilyy osin käsikirjan ja tutkimuksellisen teoksen välimaastossa. Pedagogiselta pohjaltaan teos olisi opastuksellisesta luonteestaan huolimatta voinut olla jämerämpi, kun kysymys on nimenomaan opetuksen hyvistä käytänteistä.

Yliopistopedagogiikan asiantuntija jää kaipaamaan kokeilujen ja kokemusten pedagogista reflektointia. Toisaalta erityistä antia teoksesta löytyy juuri korkeakoulutasoisen opetuksen ja oikeustieteellisen koulutuksen uudelleen tarkasteluun. Teoksessa kun avautuvat immateriaalioikeuden opetuksen monet tarpeet, muodot ja keinot. Käytäntöön pohjaavien esimerkkien tuella on mahdollista lähteä kehittämään yliopisto-opetusta tarttumalla tavoitellun osaamisen ja taitojen kehittymisen, opetusmenetelmien sekä arviointitapojen monipuolistamiseen. Teos kannustaa myös monialaisuuteen sekä vierailevien asiantuntijoiden ja luennoitsijoiden hyödyntämiseen. Konkreettista tukea teos tarjoaa myös esimerkiksi kestävyysnäkökulmien jalkauttamiseen sekä tekoälyn integroimiseen immateriaalioikeuden opetukseen – asioita, jotka omassa oikeustieteellisessä tiedekunnassanikin ovat päivänpolttavia. Varsinaisen opetustyön opastamisen lisäksi teos toimii monella tapaa kimmokkeena ja tukena oppimateriaalien uudistamiselle sekä niiden monipuolistamiselle. Perinteinen monografiakommentaari kohtaa haastajansa.

Teoksen lopuksi kiteytetään niitä suuria kehityskulkuja, jotka liittyvät yliopisto-opetuksen tehtäviin yhteiskunnassa sekä tulevien sukupolvien muuttuviin käsityksiin immateriaalioikeuden roolista ja sen yhteisöllisistä ulottuvuuksista. Opetusteknologian ja innovatiivisten opetusmenetelmien hyödyntämisen ohella immateriaalioikeuden opetuksessa onkin nähdäkseni syytä panostaa entistä enemmän myös esimerkiksi immateriaalioikeuden ja yhteiskunnan suhteen sekä aineettomien oikeuksien empiiriseen tarkasteluun – rohkeutta tässä suhteessa peräänkuuluttaa myös Smita Kheria teoksen luvussa 6.

Ajankohtaisuudessaan Teaching intellectual property law: Strategy and management on tervetullut lisä IPR-opettajan työkalupakkiin. Immateriaalioikeuksiin ja niiden opetukseen kytkeytyvät yhteiskunnalliset ja monialaiset ulottuvuudet tarkoittavat, että aiheessa riittää jatkossakin työsarkaa.

[1] Englanniksi immateriaalioikeuksista käytetään termiä intellectual property rights (IPR).

[2] Ks. esim. Takagi, Y., Allman, L. & Sinjela, M. A. (toim.). (2008). Teaching of intellectual property: Principles and methods. Cambridge University Press. https://doi.org/10.1017/CBO9781139168687