Kehittävä arviointi kielten ja oikeustieteen opetuksen integrointihankkeessa: Kehitysriihi voimaannuttavana työmuotona

Jonna Kosonen, HTM, FM, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto, oikeustieteiden laitos, jonna.kosonen@uef.fi

Susanna Kohonen, FT, yliopistonlehtori, Itä-Suomen yliopisto, kielikeskus, susanna.kohonen@uef.fi

Sinikka Kettunen, FM, yliopisto-opettaja, Itä-Suomen yliopisto, kielikeskus, sinikka.kettunen@uef.fi

Kirjoituksessa tarkastellaan kehitysriiheä opetuksen kehittämisen välineenä. Kehitysriihen vuorovaikutteinen ja monipuolisesti opettajia ja opiskelijoita osallistava toimintamalli luo uuden tavan kehittää opetusta korkeakoulutuksessa tavalla, joka vahvistaa oppivan organisaation periaatteiden mukaista toimintaa.

Mitä tarkastelemme

Tarkastelemme tässä kirjoituksessa kehittävää arviointia opetuksen yhteiskehittämisessä Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen ja oikeustieteiden laitoksen opetuksen integrointihankkeessa. Kehittävän arvioinnin käsitettä on määritelty eri tavoin ja eri näkökulmista (Atjonen, 2015; Fetterman, 2005, 42). Kehittävä arviointi on eräänlainen arviointifilosofia, joka pitää sisällään erilaisia menetelmiä (Atjonen, 2015). Kehittävällä arvioinnilla tarkoitamme tässä yhteydessä vuorovaikutuksessa ja yhteistyössä tapahtuvaa arviointia, jossa tunnistetaan niitä käytäntöjä, jotka edistävät tai estävät oppimista. Kehittävälle arvioinnille on ominaista tuomaroinnin ja epäkohtien esille nostamisen sijaan katsoa tulevaisuuteen ja edistää vuorovaikutuksellista yhteistyöprosessia (Fetterman, Rodriguez-Campos & Zukoski, 2017; Niemi, 2013).

Opetuksen kehittämisessä on tyypillisesti keskeisessä asemassa opettajien opiskelijoilta ja toisilta opettajilta saama palaute. Kaikissa Suomen korkeakouluissa on auditoidut laatujärjestelmät, joissa kuvataan käytössä olevat palautteenkeruujärjestelmät (Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2019-2024). Opiskelijoilta saatu palaute saattaa olla edelleen ainoa opetuksen mittari. Toisaalta erilaiset opettajien vertaisarviointi- ja mentorointijärjestelmät ovat viime vuosina lisääntyneet (Heikkinen ym., 2012). Tähän vertaispalautteeseen kuuluu tyypillisesti toisen opettajan opetuksen seuraaminen, tilanteessa tehtävät havainnot ja palautekeskustelu (Lappalainen, 2017).

Tässä kirjoituksessa kuvataan kehittävän arvioinnin toteuttamista yhteisöllisessä keskustelutilaisuudessa, jonka olemme nimenneet kehitysriiheksi. Kirjoituksessa tarkastellaan kehitysriiheä kehittävän arvioinnin näkökulmasta. Huomio on erityisesti kahdessa seikassa. Ensinnäkin tarkastellaan opettajien roolia ja kokemusta kehitysriihestä. Tältä osin teksti perustuu kirjoittajien itsereflektioon. Toiseksi kuvaamme keskeistä havaintoa siitä, että kehitysriihessä huomio oli yksittäisten opintojaksojen ja opettajan opetuksen tarkastelun sijaan opintopolun metakysymyksissä.

Kielikeskuksen ja oikeustieteiden laitoksen Integroimalla paremmaksi -hanke

Kehitysriihen käyttö liittyi lukuvuonna 2018–2019 toteutettuun Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen ja oikeustieteiden laitoksen Integroimalla paremmaksi -hankkeeseen, jossa ruotsin ja englannin kieli- ja viestintäopintojen opettajat integroivat omat opintojaksonsa tiettyihin oikeustieteiden substanssiopintojaksoihin. Integrointiin osallistuneet opiskelijat suorittivat siten kokonaisuuksia, joissa opiskeltiin samanaikaisesti sekä yhtä oikeustieteiden opintojaksoa että ruotsin tai englannin kieli- ja viestintäopintoja. Hanke oli osa opetus- ja kulttuuriministeriön Korkeakoulujen henkilöstön pedagogisen ja digitaalisen opetus- ja ohjausosaamisen vahvistaminen -kärkihankkeen alahanketta Flipped Learning.

Integrointihankkeeseen osallistui opiskelijoiden lisäksi joukko molempien laitosten opetushenkilökuntaa ja hallintohenkilökuntaa. Ydinryhmän muodostivat ruotsin ja englannin opintojaksojen opettajat sekä oikeustieteiden laitoksen opetuksen kehittämisasioita hankkeessa koordinoinut opettaja.

Kehitysriihi vuorovaikutteisena yhteiskehittämisenä

Kehittävässä arvioinnissa arvioijat ja arvioinnin kohteet ovat vuorovaikutuksessa keskenään ja pohtivat yhdessä kehitettävän toiminnan vahvuuksia ja heikkouksia vastavuoroisesti siten, että kaikki arviointiin osallistuvat ovat samalla viivalla (Atjonen, 2015; Fetterman, 2005; Clavert, Löfström, Niemi & Nevgi, 2018; Niemi, 2013; Seema, Udam, Mattisen & Lauri, 2017; Välijärvi & Kupari, 2010). Tavoitteenamme oli luoda prosessi, jossa vältettäisiin ulkoisiin arviointeihin liitetyt heikkoudet, kuten kuormittavuus ja prosessin kokeminen merkityksettömäksi tai hyödyttömäksi (Seema ym. 2017).

Hankkeessa kehittävän arvioinnin ytimessä oli yhteisöllinen kehitysriihi. Siinä on tunnistettavissa esimerkiksi Kuivilan ja Kääriäisen (2016) esittelemiä piirteitä koulutuksen vaikuttavuuden arvioinnin menetelmästä, jossa korostuu kehittämisarviointi tai kehittävä arviointi (engl. evaluation for development, empowerment evaluation), ja se toteuttaa pedagogista kehittämistä vuorovaikutuksellisena ja yhteisöllisenä toimintana (Atjonen, 2015; Clavert ym. 2018).

Kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti kehitysriiheen kutsuttiin mukaan myös sidosryhmien edustajia (Atjonen 2015; Fetterman, Rodriguez-Campos & Zukoski, 2017). Kehitysriihen toimintaan osallistui Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen johtaja, oikeustieteiden laitoksen asianajo-oikeuden työelämäprofessori, sekä oikeustieteiden laitoksen opetushenkilökunnan ja ainejärjestön edustajat. Lisäksi tilaisuuteen osallistui hankkeen ydinryhmän opettajia.

Tällainen osallistava, monimetodinen, tasavertainen ja formatiivisen arvioinnin kaltainen lähestymistapa on hedelmällisempi ja rakentavampi kuin kontrolloiva tai summatiivinen näkökulma, jossa arviointi keskittyy lopputuloksiin. Samalla kehitysriihessä toteutui kommunikatiivisen arvioinnin tavoite, ratkaisukeskeisen ja moniammatillisen yhteistyön lisääminen, arvostelun ja tuomaroinnin muuntaminen neuvotteluksi sekä opettajan ammatillisen kasvun ja työhyvinvoinnin edistäminen (Niemi, 2013,2015; Seema ym., 2017). Yhdessä neuvottelu puolestaan luo pohjaa yhteisöllisyydelle, jonka myötä omistajuuden kokemus mahdollistaa niin opettajien kuin muidenkin toimijoiden yhteisöllisen oppimisen ja tietotaidon kartuttamisen vastaavanlaisissa tilanteissa toimimiseen. Kokemuksemme perusteella kehitysriihi-työmuoto tukee vuorovaikutuksellista ja osallistavaa opetuksen kehittämistä sekä kollegiaalista oppimista. Lisäksi työmuoto vahvistaa oppivan organisaation periaatteiden mukaista toimintaa (Fetterman, 2005).

Arviointitiedon koostaminen

Hankkeen ydinryhmä valmisteli kehitysriihen huolellisesti. Kehitysriihen kokoontuminen voidaan siten nähdä eräänlaisena summauksena hankkeen aikaisesta kehitys- ja arviointiprosessista. Kehitysriihen ytimessä oli niin sanottu pähkinänkuoriposteri, jossa opettajat analysoivat ja reflektoiden tiivistivät hankkeen ja sen tulokset. He kuvailivat lyhyesti ohjaamiensa opintojaksojen pedagogiset lähtökohdat, tavoitteet, toteutusaikataulut ja sisällöt. Pähkinänkuoriposteri sisälsi myös muutamia käytännön esimerkkejä opintojaksoilla käsitellyistä teemoista ja käytetyistä työmuodoista. Lisäksi posteriin tiivistettiin ja analysoitiin opiskelijoilta kerätyn palautteen merkittävimpiä tuloksia. Koosteessa esitettiin onnistumiset, kehitystarpeet ja integroinnin jatkon vaihtoehdot. Huolellisesti laaditun, tiiviin esityksen tarkoituksena oli jättää aikaa keskustelulle.

Pähkinänkuoriposterin onnistuminen on tämän tekstin kirjoittajien perustelu kehitysriihen onnistumiselle. Pähkinänkuoriposterin onnistuminen puolestaan perustui siihen, että siihen tiivistettiin koko kehittämishankkeen aikaiset kokemukset. Erityisen merkitykselliseksi osoittautui arviointitiedon tuottaminen.

Yleensä ottaen opetuksen arviointiaineistoja voivat olla mm. kerätyt opiskelijapalautteet, opettajan tekemä reflektoiva itsearviointi, kollegan tekemä opetuksen observointi ja sen reflektointi, tai kokonaan ulkopuolisen arvioijan tekemä opetuksen, hallinnollisten prosessien, opetuksen suunnittelun ja opetussuunnitelmatyön auditointi (Kuivila & Kääriäinen, 2016).

Kehittävän arvioinnin periaatteisiin kuuluu, että arviointitietoa tuotetaan jo itse toiminnan aikana ja aineistoja hankitaan soveltamalla tai yhdistämällä erilaisia tiedon tuottamisen menetelmiä (Atjonen, 2015; Patton, 1997, 2011). Opiskelijapalautetta kartutettiin jatkuvan palautteen periaatteiden mukaisesti (Atjonen, 2015) Itä-Suomen yliopistossa yhteisesti käytössä olevalla palautelomakkeella (Itä-Suomen yliopiston rehtorin päätös 1537/12.00.00/2010), opintojaksojen aikana käydyillä vapaamuotoisilla keskusteluilla ja kolmen opiskelijan ryhmähaastattelulla. Aineistojen hankinnassa käytettiin siten ryhmähaastattelua, havainnointia, kyselyä ja ryhmäkeskusteluja. Opiskelijoilta kerätty arviointiaineisto nähtiin arvioinnin raakamateriaaliksi, josta analyysin ja tiivistyksen kautta työstettiin pähkinänkuoriposteri.

Opiskelijat tunnistettiin keskeisiksi arviointitiedon tuottajiksi. Opiskelijan rooli korkeakouluyhteisössä on noussutkin yhä merkittävämmäksi tekijäksi. ”Opiskelijat keskiössä” on paitsi toiminnan kohteena olemista myös aktiivista osallistumista. Opiskelijoiden keskeistä asemaa arviointitoiminnassa osoittaa esimerkiksi täysvaltaisen opiskelijajäsenen osallistuminen korkeakoulujen auditointiryhmässä arvioinnin kehittämiseen (Heiskari & Sippola, 2018).

Tulevaisuussuuntautuneisuus ja kehitysriihen reflektointi

Kehitysriihen keskustelu keskittyi ennen kaikkea tulevaisuuteen. Tällainen tulevaisuusorientoituneisuus on tyypillistä nimenomaisesti kehittävälle arvioinnille (mm. Atjonen, 2015; Fettermann, 2005). Atjonen on kiinnittänyt huomiota siihen, että perinteissä summatiivisessa palautteessa keskitytään tyypillisesti onnistumisten ja epäonnistumisten tunnistamiseen. Kehittävässä arvioinnissa sitä vastoin rakentavasti keskustellen siirretään huomio siihen, mitkä ovat tulevaisuuden tavoitteet (Atjonen, 2015; Clavert ym., 2018; Seema ym., 2017).

Kehitysriihen kokoontuminen kesti ainoastaan yhden tunnin. Aluksi hankkeen ydinryhmä esitteli etukäteen toimitetun koosteen, pähkinänkuoriposterin, ja tämän jälkeen keskustelu eteni hyvin vapaamuotoisesti. Kaikki riiheen osallistuneet pohtivat hanketta osana oikeustieteiden opiskelijoiden opintopolkua ja sen kehittämistä. Keskustelussa painottui kolme teemaa. Ensinnäkin pohdittiin kielitaidon merkitystä juristiprofessiossa ja juristille tarvittavia kieli- ja vuorovaikutustaitoja. Toiseksi keskusteltiin kieli- ja viestintätaitojen ja oikeudellisten substanssiopintojen opetuksen toteuttamisesta siten, että opiskelijalle karttuisi juristilta edellytettävää kieli- ja viestintäosaamista. Käytännössä tämä tarkoitti pohdintoja siitä, miten kielten ja oikeustieteiden opetuksen yhteistyö tulisi toteuttaa. Kolmas esille noussut teema oli kielten opettajien, oikeustieteen opettajien ja työelämäntahojen moniammatillinen yhteistyötrion kehittäminen.

Opettajat arvioivat kehitysriihen jälkeisessä itsereflektiossaan, että kehitysriihen tulevaisuusorientoitunut luonne ja opettajien tasavertainen asema muiden osallistujien kanssa vaikuttivat heidän kokemukseensa siitä, että tilaisuudessa he eivät kokeneet tilannetta heidän työnsä arvosteluna tai arviointina. Sen sijaan opettajat saivat kokemuksen siitä, että hanke nosti esille ensisijaisesti sen, miten opetusta oikeustieteiden yksikössä ja kielikeskuksella tulisi kehittää.

Voimaannuttavan arvioinnin periaatteiden mukaisesti kehitysriihen koettiin tässä kuvatussa hankkeessa edistäneen myös yhteisöllistä oppimista ja osaamisen jakamista sekä vahvistaneen toimijoiden tietotaitoa vastaavanlaisissa tilanteissa toimimiseen (Fetterman, 2005) – toisin sanoen, kehitysriihen koettiin tukeneen oppivan organisaation periaatteita. Kokonaisuudessaan kehitysriihen koettiin motivoineen opetuksen jatkuvaa kehittämistä, luoneen uudenlaista opetus- ja oppimiskulttuuria sekä edesauttaneen kehitysmyönteistä ja yhteisöllistä toimintakulttuuria (Clavert ym., 2018; Niemi, 2002; Niemi, 2015).

Pohdintaa

Tässä tekstissä olemme kuvanneet kehittävän oppimisen periaatteiden soveltamista opetuksen kehittämistyöhön, joka liittyi Itä-Suomen yliopiston kielikeskuksen ja oikeustieteiden laitoksen opintojaksojen integrointiin. Käytännössä olemme tarkastelleet edellä integrointiin osallistuneiden opettajien sekä sidosryhmien yhteiskehittämistilannetta, jonka nimesimme kehitysriiheksi. Kehitysriihi ilmensi osallistuvaa, vuorovaikutteista, tasavertaista sekä kannustavaa prosessia, jonka erityisenä piirteenä oli tulevaisuussuuntautuneisuus.

Opettajat kokivat kehitysriihen toiminnan hyödyllisenä ja voimaannuttava oman työnsä kannalta. Kokemuksemme herätti pohtimaan kehitysriihen suhdetta perinteisiin opiskelijapalautejärjestelmiin sekä tyypillisiin koulutuksen arviointi- ja kehittämisjärjestelmiin, kuten auditointiin, akkreditointiin, itsearviointiin, benchmarkkaukseen, vertaisarviointiin ja ulkoiseen arviointiin.

Kehitysriihen onnistumisen edellytyksenä oli niin sanottu pähkinänkuoriposteri, jossa esitettiin integroinnin tavoitteet, hankkeen toteutus sekä opiskelijoilta saadun palautteen analyysi. Pähkinänkuoriposterin onnistuminen puolestaan perustui siihen, että siihen tiivistettiin koko prosessin aikaiset kokemukset. Erityisen merkitykselliseksi osoittautui opiskelijoilta saadun arviointitiedon analyysi. Katsomme, että yliopistoissa laajasti kerättäviin opiskelijapalautteisiin voi monesti liittyä kuormittavuus-, hyödynnettävyys- ja hyödyntämisongelmia. Kokemuksemme osoitti, että opiskelijapalautteita tulisi kerätä monimenetelmällisesti läpi opetus- ja kehitysprosessin ja niistä huolellisesti ja tiivistäen tehtyä analyysia voidaan hyödyntää kehittävän arvioinnin periaatteiden mukaisesti toteutetussa opetuksen kehittämisprosessissa, kuten esimerkiksi esittelemässämme kehitysriihessä.

Lähteet

Atjonen, P. (2015). Kehittävä arviointi kasvatusalalla. Joensuu: Kirjokansi.

Clavert, M., Löfström, E., Niemi, H. & Nevgi, A. (2018). Change agency as a way of promoting pedagogical development in academic communities: A longitudinal study. Teaching in Higher Education 23(8), 945-962. https://doi.org/10.1080/13562517.2018.1451321

Fetterman, D. M., Rodriguez-Campos, L. & Zukoski, A.P. (2017). Collaborative, Participatory, and Empowerment Evaluation: Stakeholder Involvement Approaches. New York: Guilford Publications.

Fetterman, D.M. (2005). Empowerment Evaluation Principles in Practice. Assessing Levels of Commitment. Teoksessa D. M. Fetterman & A. Wandersman (toim.), Empowerment Evaluation Principles in Practice (s. 42–72). New York: The Guilford Press.

Heikkinen, H., Jokinen, H., Markkanen, I., Tynjälä, P., Ranne, K. & Korko, K. (2012). Osaaminen jakoon: vertaisryhmämentorointi opetusalalla. Jyväskylä: PS-kustannus.

Heiskari, T. & Sippola A. (2018). Opiskelijat keskiössä – sanoista tekoihin. Teoksessa T. Pirinen (toim.), Riippumaton arvioija (s. 51–54). Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Itä-Suomen yliopiston rehtorin päätös opintojaksopalautteesta dnro 1537/12.00.00/2010 (25.8.2010).

Korkeakoulujen auditointikäsikirja 2019–2024. (2019). Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.

Kuivila, H. & Kääriäinen, M. (2016). Koulutuksen vaikuttavuuden arviointi. Teoksessa M. Koivula, H. Ruotsalainen, C. Wärnå-Furu, L. Salminen & T. Saaranen (toim.), Terveysalan opettajan käsikirja (s. 262–286). Helsinki: Tietosanoma.

Lappalainen, M. (2017). Linjakkaasta laatuun – arviointi ja palaute oppimisen ja opetuksen tukena. Teoksessa M. Murtonen (toim.), Opettajana yliopistolla: korkeakoulupedagogiikan perusteet (s. 196–223). Tampere: Vastapaino.

Niemi, H. (2002). Empowering learners in virtual university. Teoksessa H. Niemi & P. Ruohotie (toim.), Theoretical understandings for learning in the virtual university (s. 1–36). Tampere: University of Tampere.

Niemi, H. (2013). Kehittävä arviointi – tulevaisuuden ennakointia ja pyrkimystä yhteistyöhön. Teoksessa H. Niemi, V. Pietiläinen & G. Knubb-Manninen (toim.), Kansallinen arviointi kohti tulevaisuutta: Koulutuksen arviointineuvoston 10-vuotisjuhlajulkaisu (s. 105–116). Jyväskylä: Koulutuksen arviointineuvosto.

Niemi, H. (2015). Teacher professional development in Finland: Towards a more holistic approach. Psychology, Society and Education, 7(3), 278-294. http://dx.doi.org/10.25115/psye.v7i3.519

Seema, R., Udam, M., Mattisen, H. & Lauri, L. (2017). The perceived impact of external evaluation: the system, organisation and individual levels—Estonian case. Higher Education, 73(1), 79–95. Saatavilla https://doi.org/10.1007/s10734-016-0001-4

Välijärvi, J. & Kupari, P. (2010). Koulutuksen arvioinnin näkökulmat ja arviointien hyödyntäminen. Teoksessa E. Korkeakoski & P. Tynjälä (toim.), Hyötyä ja vaikuttavuutta arvioinnista (s. 21–29). Korkeakoulutuksen arviointineuvoston julkaisuja 50.