Siirry sisältöön

Yliopisto-opintojen anti viisi vuotta valmistumisen jälkeen – Tukivatko yliopisto-opinnot työelämätaitojen kehittymistä työuran näkökulmasta?

8.2.2019

TarjaTuononen  kuva.TuukkaKangas  Eric Carver  AnnaParpala

Tarja Tuononen, KM, tohtorikoulutettava, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE), Helsingin yliopisto, tarja.tuononen@helsinki.fi
Tuukka Kangas, asiantuntija, Johdon tieto- ja analytiikkapalvelut, Helsingin yliopisto, tuukka.kangas@helsinki.fi
Eric Carver, asiantuntija, Opetuksen strategiset palvelut, Helsingin yliopisto, eric.carver@helsinki.fi
Anna Parpala, FT, yliopistonlehtori, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE), Helsingin yliopisto, anna.parpala@helsinki.fi

Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE), Siltavuorenpenger 1 A, PL 9, 00014 Helsingin yliopisto

 

 

YP-osastotunnus-tieteellisia

TSV vertaisarvioitu tunnus

 

Tiivistelmä

Yliopistojen ja korkeakoulujen opetuksessa on useiden vuosien ajan kiinnitetty yhä enemmän huomiota yleisten työelämävalmiuksien kehittymiseen ja siihen, miten koulutus vastaa työelämän tarpeisiin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten työelämävalmiudet ovat yhteydessä tutkintotyytyväisyyteen ja miten yliopisto-opintojen aikana kehittyneet taidot ovat linjassa työelämässä tarvittaviin taitoihin. Tutkimuksen aineisto (n = 911) koostuu valmistuneiden kyselylomakevastauksista, joka on kerätty viisi vuotta valmistumisen jälkeen ylemmän korkeakoulututkinnon, farmaseutin ja lastentarhaopettajan tutkinnon suorittaneilta. Työelämävalmiuksien ja tutkintotyytyväisyyden yhteyttä tarkasteltiin Pearsonin korrelaatiolla sekä tutkintotyytyväisyyden ja työn vaativuustason yhteyttä Spearmanin korrelaatiolla. Lisäksi tarkastelimme tutkintotyytyväisyyden ja työelämävalmiuksien yhteyttä varianssianalyysilla, jossa tiedekuntatieto oli lisätty kovariantiksi. Ryhmien (tyytyväiset/tyytymättömät) välisiä eroja analysoitiin Kruskal-Wallisin testillä. Tulokset osoittivat, että tutkintotyytyväisyys oli positiivisesti yhteydessä työelämävalmiuksien kehittymisen kokemuksiin sekä työn vaativuustasoon. Lisäksi valmistuneet kokivat kaikki työelämätaidot tärkeämmäksi työssä verrattuna siihen, miten he arvioivat taitojen kehittyneen opintojensa aikana. Suurin ero oli organisointi- ja koordinointitaitojen sekä yhteistyötaitojen kohdalla. Tulokset antoivat tärkeää tietoa siitä, miten eri väittämät, jotka mittasivat tutkintotyytyväisyyttä työuran kannalta, olivat eri tavoin yhteydessä työelämävalmiuksiin. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen ja uraseurantakyselyn kehittämisessä. Tutkimus osoittaa, että panostamalla työelämävalmiuksien kehittymiseen opintojen aikana voidaan saada tutkintoonsa tyytyväisempiä maistereita työelämään.

Avainsanat: työelämävalmiudet, tutkintotyytyväisyys, valmistuneet, yliopisto-opinnot, työura

 

Abstract

In recent years, there has been a lot of interest in how university students develop generic skills during studies and how education meets the requirements of working life. The purpose of the present study was to explore how generic skills are related to satisfaction of degree and how experiences of the development of generic skills at university are related to skills which are considered as important in working life. The data consisted of 911 university graduates’ survey answers. The survey were conducted after five years of graduation. The relationship between generic skills and satisfaction of degree was analysed by Pearson correlation and analysis of variance. The relation between satisfaction of degree and the level of work was analysed by Spearman correlation. In addition, the relation between satisfaction of degree and generic skills were explored by analysis of variance in which faculty information was added as a covariant. The differences between the groups were analysed using Kruskall-Wallis test. The results showed that satisfaction of degree positively correlated to generic skills and the level of work. The results revealed that all generic skills were scored more important at work than developed at university. The biggest differences were in organising skills and collaboration skills revealing the need of development of those skills during studies. The results can be utilised in developing education as well as career monitoring survey. The research indicates that investing in the development of generic skills during studies can ensure to have more satisfied graduates in working life.

Keywords: generic skills, satisfaction of degree, graduates, university studies, career

 

Johdanto

Yliopistojen ja korkeakoulujen opetuksessa on useiden vuosien ajan kiinnitetty yhä enemmän huomiota yleisten työelämävalmiuksien kehittymiseen. Yleiset työelämävalmiudet tai geneeriset taidot ovat taitoja, joita tarvitaan kaikilla aloilla. Näitä ovat esimerkiksi kriittinen ajattelu, ongelmanratkaisutaidot sekä yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot (Bennett, Dunne & Carré, 1999). Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) on määritellyt kaikille keskeisiksi avaintaidoiksi kyvyn toimia ryhmissä, käyttää välineitä vuorovaikutuksellisesti sekä toimia itsenäisesti (Organisation for Economic Co-operation and Development, 2005). Työelämässä tarvittavista valmiuksista ja siitä, miten koulutus vastaa työelämän tarpeisiin on puhuttu paljon myös Suomessa. Suomalaisten yliopistojen käytössä on ollut uraseurantakysely, jolla on pyritty vastaamaan muun muassa tähän kysymykseen. Valtioneuvoston ja Opetus- ja kulttuuriministeriön (OKM) päätös siitä, että uraseurantakyselyn tietyt tutkintotyytyväisyyttä, koulutuksen ja työllistymisen suhdetta ja osaamista mittaavat kysymykset tulevat mukaan yliopistojen rahoituksenjakomalliin 2021–2024, lisää sekä uraseurantakyselyn merkitystä että yleisten työelämävalmiuksien kehittymisen tärkeyttä entisestään (ks. Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019). Tässä tutkimuksessa tarkastellaan valmistuneiden kokemuksia yleisten taitojen kehittymisestä opintojen aikana ja niiden suhdetta tutkintotyytyväisyyteen viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Näiden teemojen on todettu olevan yhteydessä toisiinsa, mutta niitä ei ole tutkittu Suomessa aikaisemmissa uraseurantatutkimuksissa. Lisäksi tutkitaan, miten arviot yliopiston kehittämistä valmiuksista ovat yhteydessä työssä tärkeänä koettuihin valmiuksiin. Tutkimus antaa tärkeää tietoa siitä, miten rahoituksenjakomallin väittämät tutkintotyytyväisyydestä ja työelämävalmiuksista ovat yhteydessä toisiinsa. Tutkimus auttaa myös kehittämään uraseurantakyselyä. Seuraavaksi tarkastellaan aikaisempia tutkimuksia työelämävalmiuksien kehittymisestä ja niiden yhteydestä tutkintotyytyväisyyteen sekä sitä, miten yliopistossa opitut valmiudet ovat yhteydessä työelämän tarpeisiin.

Kokemukset yleisten työelämävalmiuksien kehittymisestä opintojen aikana ja niiden yhteys tutkintotyytyväisyyteen

Työelämävalmiuksien kehittymistä yliopisto-opintojen aikana on tutkittu paljon (Crebert, Bates, Bell, Patrick & Granolini, 2004; Tynjälä, Slotte, Nieminen, Lonka & Olkinuora, 2006). Opiskelijat ja valmistuneet ovat kokeneet, että erilaiset työelämävalmiudet ovat kehittyneet heidän opintojensa aikana (Crebert ym., 2004; Kember & Leung, 2005; Vaatstra & De Vries, 2007). Kansalliset ja kansainväliset tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, ettei yliopistokoulutus ole kehittänyt riittävästi työssä tarvittavia valmiuksia tai osalla valmistuneista on vaikeuksia tunnistaa niitä (Chan, 2010; Tuononen, Parpala & Lindblom-Ylänne, 2017; Tynjälä ym., 2006). Lisäksi on näyttöä siitä, että vaikka suurin osa valmistuneista koki tutkinnon parantaneen työllistymismahdollisuuksia, osa koki, ettei tutkinto mahdollistanut mieluisan tai odotuksia vastaavan työpaikan saamista (Gedye, Fender & Chalkley, 2004). Tutkimukset ovat osoittaneet, että kokemukset työelämävalmiuksien kehittymisestä ovat yhteydessä opiskelijan tyytyväisyyteen koko tutkintoa tai yksittäistä kurssia kohtaan (Grace, Weaven, Bodey, Ross & Weaven, 2012; Lizzio, Wilson & Simons, 2002). Suomalainen haastattelututkimus osoitti myös, että valmistuneet jotka kokivat oppineensa enemmän työelämävalmiuksia ja osasivat kuvata niitä tarkemmin, olivat tyytyväisempiä yliopistossa suorittamaansa tutkintoon (Tuononen, Parpala & Lindblom-Ylänne, 2019b). Tutkintotyytyväisyyden ja työelämätaitojen yhteyttä on kuitenkin tutkittu vielä vähän. Tämän vuoksi on tärkeää tutkia, onko tutkintotyytyväisyydellä ja työelämätaidoilla laajemmin yhteyttä.

Yleiset työelämävalmiudet ovat yhteydessä myös työn laatuun ja työtyytyväisyyteen. Tutkimukset ovat osoittaneet, että valmistuneet, jotka kokivat kehittäneensä hyvin valmiuksia opintojen aikana arvioivat koulutuksen vastaavan paremmin nykyistä työtä ja ovat tyytyväisempiä työhönsä kuin valmistuneet, jotka kokivat kehittäneensä vähemmän valmiuksia (Braun, Sheikh & Hannover, 2011; Vaatstra & De Vries, 2007; Semeijn, Van der Velden, Hejke, Van der Vleuten, & Boshuizen, 2006; Mora, García-Aracil & Vila, 2007). On myös tuloksia siitä, että kompetenssien ja tyytyväisyyden välillä on negatiivinen yhteys (Braun ym., 2011). Opintojen aikana kehittyneillä työelämävalmiuksilla voi siis olla merkitystä myöhemmin työn laatuun ja koko työuraan.

 

Yliopistossa opitut valmiudet suhteessa työelämän vaatimuksiin

Koulutusta arvioitaessa kiinnostavaa on se, mitkä taidot kehittyvät yliopisto-opintojen aikana ja mitä taitoja työelämässä vaaditaan. Toisin sanoen on tärkeää tarkastella, vastaako koulutus työelämän tarpeisiin työelämävalmiuksien näkökulmasta. Viimeaikainen tutkimus on osoittanut, että valmistuneet mainitsivat tiedon prosessointiin liittyvät taidot, yhteistyö- ja vuorovaikutustaidot sekä ajanhallintataidot, kyvyn oppia uutta ja oma-aloitteisuuden tärkeinä taitoina, joita tarvitaan työelämässä (Tuononen ym., 2019b). Samankaltainen tulos on saatu myös toisessa suomalaisessa uraseurantatutkimuksessa, jossa edellisten lisäksi valmistuneet kokivat suomenkielisen viestinnän sekä tiedonhankintataidot tärkeiksi työelämässä (Puhakka, Rautopuro & Tuominen, 2010). Lisäksi valmistuneet arvioivat sosiaaliset taidot tärkeäksi tekijäksi työllistymisessä (Tuominen, 2012). Aikaisemmat tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että työelämän edellyttämät valmiudet eivät täysin kohtaa yliopistossa opittujen taitojen kanssa (Andrews & Higson, 2008; García-Aracil & Van der Velden, 2008; Tuononen ym., 2019b). Tutkimusten mukaan valmistuneet ovat arvioineet työelämässä tarvittavat valmiudet korkeammiksi kuin opinnoissa kehittyneet valmiudet (García-Aracil & Van der Velden, 2008; Teichler, 2007). Suurimmat erot opituissa ja vaadituissa valmiuksissa olivat valmistuneiden mukaan keskustelutaidoissa, suunnittelu- ja organisointitaidoissa, vastuunotossa ja päätöksenteossa sekä johtamistaidoissa (García-Aracil & Van der Velden, 2008; Teichler, 2007), suullisessa kommunikoinnissa, ongelmanratkaisutaidoissa sekä tiimityöskentelyssä (Elias & Purcell, 2004). Lisäksi ajanhallinnan ja paineen alla työskentelyn arvioitiin kehittyneen heikommin yliopistossa verrattuna työelämän vaatimuksiin (Teichler, 2007). Sen sijaan valmistuneet arvioivat yleistiedon, alakohtaisen tiedon ja oppimisvalmiuksien sekä vieraan kielen osaamisen kehittyvän opintojen aikana enemmän kuin mitä työelämässä vaaditaan (García-Aracil & Van der Velden, 2008). Edellä mainittujen tutkimusten mukaan yliopistokoulutuksessa tulisi huomioida enemmän yhteistyö-, vuorovaikutus, ongelmanratkaisu- ja organisointitaitoja, kun taas substanssiosaaminen ja oppimisvalmiudet painottuvat koulutuksessa enemmän kuin työelämän vaatimuksissa. Taulukkoon 1 on koottu aikaisempien tutkimusten perusteella yleisiä työelämävalmiuksia, joita valmistuneiden mukaan yliopistokoulutus on kehittänyt hyvin ja työelämävalmiuksia, joita se ei ole kehittänyt tarpeeksi työelämän vaatimuksiin nähden.

 

Taulukko 1. Yliopistokoulutuksen kehittämät yleiset työelämävalmiudet suhteessa työelämän vaatimuksiin (Elias & Purcell, 2004; García-Aracil & Van der Velden, 2008; Teichler, 2007, Tuononen ym., 2019b)

taulukko-1-tuononen-et-al

 

On kuitenkin vielä vähän tutkimusta siitä, miten valmistuneet itse kokevat erilaisten valmiuksien kehittyneen opintojen aikana suhteessa työelämän vaatimuksiin. Usein työelämän vaatimuksia on kysytty työnantajien näkökulmasta ja verrattu valmistuneiden tai opiskelijoiden arviointeihin (Andrews & Higson, 2008; Kavanagh & Drennan, 2008). Tässä tutkimuksessa verrataan nimenomaan valmistuneiden omia kokemuksia opintojen kehittämistä ja työelämässä tärkeäksi koetuista työelämävalmiuksista.

Suomessa valtakunnallinen yliopistojen uraseurantakysely kerää tietoa valmistuneiden työllistymisestä ja työelämävalmiuksista. Vuodesta 2016 uraseurantakyselyyn on lisätty väittämiä mittaamaan elinikäisen oppimisen kannalta tärkeitä taitoja, kuten kykyä oppia ja omaksua uutta sekä itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta. Yliopistojen uraseuranta on merkittävä kansallinen kysely, jonka tuloksilla on jatkossa enemmän merkitystä myös yliopistojen laadunvarmistamisessa ja tuloksellisuudessa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena on tutkia, miten elinikäisen oppimisen kannalta keskeiset työelämävalmiudet ovat yhteydessä tutkintotyytyväisyyteen, ja miten tutkintotyytyväisyys on yhteydessä työn vaativuustasoon. Lisäksi tutkimuksessa tarkastellaan, miten yliopisto-opintojen aikana kehittyneet taidot ovat linjassa työelämässä tarvittaviin taitoihin.

Tutkimuskysymykset:

1) Miten tutkintotyytyväisyys työuran kannalta on yhteydessä

a) kokemuksiin työelämävalmiuksien kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana?

b) kokemuksiin vastaushetken työn vaativuustasosta?

2) Miten valmistuneen näkemys yliopisto-opintojen kehittämistä työelämävalmiuksista suhteutuu työssä tärkeänä koettuihin valmiuksiin? Millaisia eroja tutkintoon tyytyväisten ja tyytymättömien välillä voidaan havaita?

 

Menetelmät

Tutkimuksen aineisto (n = 911) on kerätty kyselylomakkeella syksyllä 2016 kaikilta vuonna 2011 ylemmän korkeakoulututkinnon sekä farmaseutin ja lastentarhaopettajan tutkinnon suorittaneilta yhdestä suomalaisesta yliopistosta. Vastausprosentti oli 38 prosenttia ja se vaihteli aloittain 21 prosentista 48 prosenttiin. Vastaajista suurin osa oli naisia (72 %, n = 654). Suurin osa tutkimukseen osallistuneista oli humanistisesta (18 %), valtiotieteellisestä (15 %), kasvatustieteellisestä (13 %) sekä matemaattis-luonnontieteellisestä (13 %) tiedekunnasta. Valmistuneiden keski-ikä valmistumishetkellä oli 29.9 vuotta (moodi 26 vuotta). Ikä vaihteli 21 vuodesta 66 vuoteen.

Kysely

Valtakunnallisessa yliopistojen työelämä- ja urapalveluiden Aarresaari-verkoston koordinoimassa maistereiden uraseurantakyselyssä kysytään valmistuneiden työuran kehityksestä, tyytyväisyydestä suoritettuun tutkintoon sekä yliopisto-opiskelun kehittämistä työelämävalmiuksista sekä nykyisessä työssä tarvittavista tärkeistä työelämätaidoista. Vastaajia pyydettiin miettimään vuonna 2011 suorittamaansa tutkintoa. Tässä tutkimuksessa tyytyväisyyttä tutkintoon mitataan väittämillä, joita on tarkoitus hyödyntää yliopistojen tuloksellisuuden tarkastelussa. Tutkimuksessa tarkastellaan niitä työelämävalmiuksia, joita on suunniteltu yliopistojen rahoituksenjakomalliin, ja jotka ovat aikaisempien tutkimusten mukaan osoittautuneet keskeisiksi valmiuksiksi työelämässä. Taulukossa 2 on esitetty väittämät ja mitta-asteikot, joita tässä tutkimuksessa on käytetty.

 

Taulukko 2. Tutkimuksen väittämät ja mitta-asteikot

taulukko-2-tuononen-et-al

 

Analyysit

Tutkintotyytyväisyyttä työn kannalta mitattiin yhden kysymyksen ”Miten tyytyväinen olet suorittamaasi tutkintoon työurasi kannalta” ja yhden väittämän ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” avulla. Tutkintotyytyväisyyden ja työelämävalmiuksien välistä yhteyttä analysoitiin laskemalla Pearsonin korrelaatiokerroin. Tutkintotyytyväisyyden ja työn vaativuustason yhteyttä tarkasteltiin Spearmanin korrelaatiolla käyttäen standardoituja muuttujia. Lisäksi tutkittiin tutkintotyytyväisyyden ja työelämävalmiuksien yhteyttä varianssianalyysillä, jossa tiedekuntatieto oli lisätty kovariantiksi. Näin tieteenalan mahdollinen vaikutus huomioitiin. Toista tutkimuskysymystä varten muodostettiin summamuuttuja kahdesta tutkintotyytyväisyyttä mittaavasta väittämästä: ”Tyytyväinen tutkintoon työuran kannalta” ja ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään”. Summamuuttujan reliabiliteettia tarkasteltiin Cronbachin Alfan (.62) avulla, ja sitä voidaan pitää kohtuullisena. Summamuuttujan keskiarvon ja keskihajonnan avulla valmistuneet jaettiin kolmeen ryhmään (ks. Tulokset). Lopuksi tarkasteltiin tyytyväisten ja tyytymättömien välisiä eroja sekä yliopiston kehittämien ja työssä tärkeinä pidettyjen taitojen välisiä yhteyksiä. Ryhmien välisiä eroja tutkittiin Kruskal-Wallisin testillä, koska muuttujat eivät olleet jakautuneet normaalisti. Menetelmän todennäköisin virhelähde on, että ryhmien jakaumat eivät välttämättä ole täysin samanmuotoisia. Tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, sillä jakaumat olivat ryhmien välillä melko samanmuotoisia.

 

Tulokset

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tutkintotyytyväisyyden yhteyttä työelämävalmiuksien kehittymiseen sekä työn vaativuustasoon. Tutkintotyytyväisyyttä työn kannalta mitattiin kahden eri väittämän avulla: ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta” ja ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään”, ja nämä korreloivat keskenään (.51, p <.001). ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta” -väittämän keskiarvo oli 4.56 ja keskihajonta 1.18 ja ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” keskiarvo oli 3.81 ja keskihajonta 1.21. Tulokset osoittivat, että tutkintotyytyväisyydellä oli positiivinen, tilastollisesti merkitsevä ja efektiltään keskinkertainen yhteys kaikkiin työelämävalmiuksiin. Tieteenalan osalta löytyi tilastollisesti merkitsevä yhteys neljään väittämään, mutta efektikoko jäi näissä yhteyksissä pieneksi. Eri väittämillä oli hieman erilainen yhteys työelämävalmiuksiin (taulukko 3). Itseohjautuvuuden, kyvyn oppia uutta, analyyttisen ja systemaattisen ajattelun sekä yhteistyötaitojen kohdalla ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta” -väittämällä efektikoko oli vahvempi, yhteys tilastollisesti merkitsevä. Sen sijaan ongelmanratkaisutaitojen ja organisointi- ja koordinointitaitojen kohdalla vahvempi, tilastollisesti merkitsevä yhteys oli ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” -väittämällä.

 

Taulukko 3. Tutkintotyytyväisyysväittämien yhteydet työelämävalmiuksiin

taulukko-3-tuononen-et-al

 

Tutkintotyytyväisyyden ja vastaushetken työn vaativuustason yhteyttä tutkittiin laskemalla Spearmanin järjestyskorrelaatiokertoimet. Tutkintotyytyväisyyttä mitattiin kahden väittämän avulla ja molemmat väittämät korreloivat positiivisesti ja tilastollisesti merkitsevästi työn vaativuustason kanssa (taulukko 4). Toisin sanoen tutkintoonsa tyytyväisemmät arvioivat nykyisen työn vaativuustason vastaavan paremmin koulutustaan kuin he, jotka kokivat olevansa vähemmän tyytyväisempiä tutkintoonsa. Taulukossa 4 on esitetty tutkintotyytyväisyyden, työn vaativuustason ja yleisten työelämävalmiuksien korrelaatiot.

 

Taulukko 4. Tutkintotyytyväisyyden, työn vaativuustason ja yliopisto-opiskelun kehittämien työelämävalmiuksien väliset yhteydet. Pearsonin ja Spearmanin korrelaatiokertoimet.

taulukko-4-tuononen-et-al

 

Yliopistossa opitut työelämävalmiudet suhteessa työssä tärkeänä koettuihin valmiuksiin

Toisena tavoitteena oli tutkia yliopistossa opittujen taitojen suhdetta työssä tärkeänä pidettyihin taitoihin. Yleisesti ottaen kaikki työelämävalmiudet arvioitiin tärkeämmiksi nykyisessä työssä verrattuna siihen, kuinka niiden arvioitiin kehittyneen yliopistossa (taulukko 5). Suurin ero oli organisointi- ja koordinointitaitojen sekä yhteistyötaitojen kohdalla. Yliopisto-opiskelun arvioitiin puolestaan kehittäneen eniten kykyä oppia ja omaksua uutta sekä analyyttista ja systemaattista ajattelua. Työssä tärkeimpinä taitoina pidettiin kykyä oppia ja omaksua uutta sekä itseohjautuvuutta ja oma-aloitteisuutta.

 

Taulukko 5. Yliopiston kehittämien ja työssä tärkeinä pidettyjen työelämävalmiuksien keskiarvot ja keskihajonnat

taulukko-5-tuononen-et-al

 

Lisäksi tavoitteena oli tutkia eroavatko tutkintoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien arviot työelämävalmiuksista. Tutkintotyytyväisyyttä mittaavan summamuuttujan avulla valmistuneet ryhmiteltiin kolmeen ryhmään tutkintotyytyväisyyden keskiarvon mukaan. Ryhmät muodostettiin summamuuttujan keskiarvon (ka 4.16) ja keskihajonnan (kh 1.01) perusteella. Näin saatiin muodostettua ryhmät, jotka poikkeavat keskiarvosta; tutkintoonsa tyytyväiset, tyytymättömät ja keskiryhmä. Tavoitteena oli tutkia näiden ryhmien välisiä eroja. Taulukossa 6 on esitetty ryhmät ja ryhmien keskiarvot ja keskihajonnat. Luokittelun mukaan 12 prosenttia (n = 112) valmistuneista oli erittäin tyytyväisiä ja 17 prosenttia (n = 157) tyytymättömiä tutkintoonsa.

 

Taulukko 6. Tutkintotyytyväisyyden mukaan jaetut ryhmät ja niiden keskiarvot ja –hajonnat sekä vaihteluväli.

taulukko-6-tuononen-et-al

 

Tulokset osoittivat, että tyytyväisyysluokkien välillä oli tilastollisesti merkitsevät erot (p < 0,05) kaikissa kuudessa työelämävalmiudessa, kun vastaajat arvioivat miten yliopisto-opiskelu kehitti kyseisiä valmiuksia. Ryhmien välillä oli myös tilastollisesti merkitsevät erot kaikissa muissa valmiuksissa paitsi itseohjautuvuudessa ja organisointi- ja koordinointitaidoissa, kun valmistuneet arvioivat taitojen tärkeyttä nykyisessä työssään. Kaikkien taitojen kohdalla tutkintoonsa tyytyväisten ryhmä arvioi, että taidot ovat sekä tärkeämpiä nykyisessä työssä että yliopisto-opiskelun kehittäneen niitä enemmän. Kuvassa 1 on esitetty tutkintoonsa työuran kannalta tyytyväisten ja tyytymättömien arviot yliopisto-opiskelun kehittämistä työelämävalmiuksista ja työssä tärkeänä koetuista valmiuksista.

 

kuva-1-tuononen-et-al

Kuva 1.  Tutkintoonsa työuran kannalta tyytymättömien ja tyytyväisten arviot yliopiston kehittämistä ja työssä tärkeänä pidetyistä työelämävalmiuksista

 

Johtopäätökset ja pohdinta

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia tutkintotyytyväisyyden yhteyttä kokemuksiin yleisten työelämävalmiuksien kehittymisestä yliopisto-opintojen aikana. Lisäksi tutkimuksessa tutkittiin tutkintotyytyväisyyden ja työn vaativuustason yhteyttä. Tutkimuksessa tarkasteltiin valmistuneiden kokemuksia viisi vuotta valmistumisen jälkeen. Tulokset osoittivat, että tutkintotyytyväisyys oli positiivisesti yhteydessä arvioihin yleisten työelämävalmiuksien kehittymisestä. Toisin sanoen, tutkintoonsa tyytyväiset olivat arvioineet valmiuksien kehittyneen enemmän yliopisto-opiskelun aikana. Lisäksi tulokset osoittivat, että tyytyväisyydellä tutkintoon oli enemmän merkitystä valmiuksien kehittymisen kokemuksiin kuin tieteenalalla. Näin ollen muut tekijät selittävät enemmän valmiuksien kehittymistä kuin tieteenala. Tutkimuksen tulokset ovat samansuuntaisia kuin aiemmat tutkimukset, jotka ovat myös osoittaneet yhteyden valmiuksien kehittymisen kokemusten ja kurssi- tai tutkintotyytyväisyyden välillä (Grace ym., 2012; Lizzio ym., 2002). Lisäksi viimeaikainen tutkimus osoittaa, että opiskelijan kyky reflektoida omia valmiuksiaan valmistumishetkellä on yhteydessä tutkintotyytyväisyyteen sekä valmistumishetkellä että kolme vuotta valmistumisen jälkeen (Tuononen ym., 2019b). Aikaisemman tutkimuksen mukaan opiskelijat, jotka pitivät oppimista ja jatkuvaa itsensä kehittämistä tärkeänä sekä kehittivät uusia taitoja, olivat tyytyväisiä työuraansa (Van Dierendonck & Van der Gaast, 2013). Näitä voidaan pitää elinikäisen oppimisen tunnusmerkkeinä ja samoja asioita mitattiin osittain myös tässä tutkimuksessa. Näyttää siis siltä, että yleiset työelämävalmiudet ja elinikäisen oppimisen taidot ovat tärkeitä työuran kannalta ja ne heijastuvat myös tyytyväisyyteen työurasta. Lisäksi tutkimuksemme osoitti, että työuran kannalta tutkintoonsa tyytyväiset kokivat olevansa enemmän koulutusta vastaavassa työssä kuin tutkintoonsa vähemmän tyytyväiset. Tämä voi johtua siitä, että koska valmistuneet ovat koulutustaan vastaavassa työssä, he kokevat olevansa myös tyytyväisiä tutkintoonsa. Toisaalta valmiuksien on todettu olevan yhteydessä koulututusta vastaavan työn saamiseen (Semeijn ym., 2006). Yhteyden löytyminen tutkintotyytyväisyyden ja työelämävalmiuksien välillä ei kuitenkaan kerro sitä, vaikuttaako tutkintotyytyväisyys kokemukseen siitä, että opiskelijan työelämävalmiudet kehittyivät vai onko yhteys toisen suuntainen, jolloin työelämävalmiuksien kehittyminen vaikuttaa positiivisesti myös tutkintotyytyväisyyteen.

Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia, miten arviot yliopistossa opituista taidoista ja työssä tärkeänä pidetyistä taidoista vastaavat toisiaan. Tulokset osoittivat, että kaikki työelämävalmiudet arvioitiin tärkeämmäksi työelämässä verrattuna siihen, miten niiden arvioitiin kehittyneen opintojen aikana. Suurin ero oli organisointi- ja koordinointitaidoissa sekä yhteistyötaidoissa. Kyseiset taidot arvioitiin tärkeäksi työssä, mutta niiden nähtiin kehittyneen suhteessa vähiten opintojen aikana. Tärkeimmiksi työssä tarvittaviksi taidoiksi arvioitiin kyky oppia ja omaksua uutta sekä itseohjautuvuus ja oma-aloitteisuus. Kyvyn oppia ja omaksua uutta oli koettu kehittyneen hyvin yliopisto-opinnoissa. Vastaavanlaisessa tutkimuksessa suurimmat erot työelämän vaatimuksissa ja opintojen kehittämissä taidoissa olivat keskustelutaidoissa, suunnittelu- ja organisointitaidoissa sekä vastuunotossa ja päätöksenteossa (García-Aracil & Van der Velden, 2008). Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että valmistuneet kokevat tarvitsevansa enemmän yhteistyö- ja vuorovaikutustaitoja työelämässä (Andrews & Higson, 2008; Tynjälä ym., 2006; Tuononen ym., 2019b). Tulosten perusteella voidaan sanoa, että yhteistyötaitojen ja suunnittelu- ja organisointitaitojen oppimista tulisi lisätä opintoihin. Suunnitelmallisen opiskelun on monissa tutkimuksissa todettu olevan tärkeä tekijä opinnoissa ja yhteydessä myös työelämävalmiuksien oppimiseen (Rytkönen, Parpala, Lindblom-Ylänne, Virtanen & Postareff, 2012; Tuononen, Parpala & Lindholm-Ylänne, 2019a).

Tutkimme tutkintotyytyväisyyttä työuran kannalta kahden eri väittämän avulla, joita käytetään tulevaisuudessa yliopistojen rahoituksenjakomallissa ja tulokset erosivat hieman väittämästä riippuen. Tämä voi johtua väittämien sisällöllisistä eroista. ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta -väittämä kohdistuu laajemmin koko tutkintoon, kun taas väittämä ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” keskittyy koulutuksen antamiin valmiuksiin. On mahdollista, että valmistunut kokee olevansa tyytyväinen tutkintoon sen antamien uusien työmahdollisuuksien vuoksi, mutta on vähemmän tyytyväinen koulutuksen antamiin valmiuksiin, joita hän voi hyödyntää työelämässä. Tästä saattoi johtua myös se, että työn vaativuustasolla oli vahvempi yhteys ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta” -väittämään kuin valmiuksiin kohdistuvalla väittämällä. Toisin sanoen, työn vaativuustaso on enemmän yhteydessä tutkintoon kuin opintojen aikana opittuihin valmiuksiin.

Mielenkiintoinen ero eri väittämillä löytyi myös yliopiston kehittämien työelämävalmiuksien kohdalla. Itseohjautuvuus, kyky oppia uutta, analyyttinen ja systemaattinen ajattelu sekä yhteistyötaidot olivat voimakkaammin yhteydessä ”Tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta” -väittämään, kun taas ongelmanratkaisutaidot, yhteistyötaidot ja organisointi- ja koordinointitaidot olivat vahvemmin yhteydessä ”Koulutus antoi riittävät valmiudet työelämään” -väittämään. Taidot, jotka olivat yhteydessä valmiusväittämään, ovat keskeisiä konkreettisia taitoja, kun taas itseohjautuvuus, kyky oppia uutta sekä analyyttinen ajattelu liittyvät laajemmin opiskeluprosesseihin, erityisesti opiskelijan tavoitteeseen ymmärtää ja linkittää opittua aikaisempiin tietoihin. Tämänkaltainen tulos on havaittu myös aiemmissa tutkimuksissa, jossa yliopistossa opiskelevat opiskelijat, joiden opiskelussa korostuu tällaiset opiskeluprosessit, kokevat yliopisto-opintonsa yleisesti aina positiivisemmin, kuin opiskelijat, joilla on hankaluuksia muodostaa kokonaisuuksia opitusta ja arvioida tietoa analyyttisesti (Parpala, Lindblom-Ylänne, Komulainen & Entwistle, 2013; Parpala, Lindblom-Ylänne, Komulainen, Litmanen & Hirsto, 2010). Lisäksi aikaisempi tutkimus on osoittanut, että osalla valmistuneista voi olla vaikeuksia tunnistaa ja kuvata omia valmiuksiaan ja nähdä niiden hyödyllisyys työelämässä (Tuononen ym., 2017). Tämä voi myös vaikuttaa siihen, että valmistuneet arvioivat eri tavoin väittämiä. Näin ollen tämän tutkimuksen tulos siitä, että tyytyväisyys tutkintoon työuran kannalta oli arvioitu positiivisemmin kuin koulutuksen antamat valmiudet, voi johtua siitä, että koulutuksen antamia valmiuksia on vaikeampi arvioida ja tunnistaa kuin tutkinnon antamaa hyötyä. Opiskelijoiden ja valmistuneiden kykyyn tunnistaa valmiuksia tulisikin kiinnittää enemmän huomiota opintojen aikana.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin väittämiä, joita 2016–2017 toiminut Opetus- ja kulttuuriministeriön työryhmä esitti yliopistojen rahoitusmalliin laadullisen työllistymisen mittariksi. Tutkimuksen perusteella valmistuneet ovat pääosin tyytyväisiä tutkintoonsa ja kehittävät työelämässä tarvittavia työelämävalmiuksia yliopistossa. Tutkimus on linjassa aikaisempien tutkimusten kanssa siinä, että erilaiset opiskelijat arvioivat eri tavoin tutkintotyytyväisyyttä (Tuononen ym., 2019a; Tuononen ym., 2019b) ja oppimisympäristöä (Parpala ym., 2010), mikä on tärkeä huomioida uraseurantakyselyn tuloksia tulkittaessa ja sen kehittämisessä. Uraseurantakyselyitä kehittäessä valmistuneiden yksilöllisiin eroihin tulisikin kiinnittää jatkossa enemmän huomiota. Lisäksi olisi tärkeä tutkia myös vuorovaikutustaitoja, koska useissa tutkimuksissa vuorovaikutustaidot on todettu tärkeiksi työelämätaidoiksi, mutta niiden koetaan kehittyvän liian vähän koulutuksen aikana. Uraseurantakyselyssä kysytään neuvottelu- ja esiintymistaitoja, ja jatkossa olisi tärkeä miettiä minkälaisella väittämällä tai väittämillä vuorovaikutustaitoja mitataan. Lisäksi olisi tärkeä tutkia tarkemmin tutkintoonsa tyytyväisten ja tyytymättömien työllistymistä ja sitä, työllistyvätkö tutkintoonsa tyytyväisemmät paremmin kuin tyytymättömät.

Tutkimus antaa tärkeää tietoa siitä, millaisia yleisiä työelämävalmiuksia yliopistokoulutus kehittää, ja miten se vastaa työelämässä tärkeinä koettuja taitoja ja valmiuksia. Tässä tutkimuksessa löydetty yhteys työelämävalmiuksien ja tutkintotyytyväisyyden välillä on tärkeä, sillä se osoittaa, että panostamalla opiskelijoiden työelämävalmiuksien kehittymiseen opintojen aikana, voidaan saada tutkintoonsa tyytyväisempiä maistereita työelämään. Tuloksia voidaan hyödyntää koulutuksen kehittämisessä. Yleisten työelämävalmiuksien oppimisen tärkeyttä tulisi korostaa enemmän, jotta opiskelijat ovat motivoituneita oppimaan niitä (Lizzio & Wilson, 2004). Aikaisempi tutkimus on osoittanut, että opiskelijat eivät välttämättä mainitse geneerisiä taitoja oppimistavoitteenaan (Gedye ym., 2004). Opinnoissa tulisi myös huomioida enemmän metakognitiivisten taitojen kehittyminen opintojen aikana, toisin sanoen kyky tunnistaa ja arvioida omia valmiuksia. Lisäksi työelämäyhteydet sekä teorian ja käytännön yhdistäminen opetuksessa ja opinnoissa on tärkeää, koska työelämärelevanssin on todettu heijastuvan myös tyytyväisyyteen kurssia kohtaan (Kabanoff, Richardson & Brown, 2003). Teoriaa ja käytäntöä yhdistävällä pedagogiikalla on positiivinen vaikutus opiskelijoiden työelämävalmiuksien oppimiseen (Virtanen & Tynjälä, 2018; Virtanen & Tynjälä, 2013). On tärkeää, että opiskelijat tunnistavat opittuja työelämävalmiuksia ja näkevät yhteyksiä koulutuksen ja työn välillä, koska se voi olla yhteydessä positiivisiin kokemuksiin koko koulutuksesta tai tutkinnosta.

 

 

Lähteet

Andrews, J. & Higson, S. (2008). Graduate employability, ‘soft’ skills versus ‘hard’ business knowledge: a European study. Higher Education in Europe, 33(4), 411–422. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/03797720802522627

Bennett, N., Dunne, E. & Carré, C. (1999). Patterns of core and generic skill provision of higher education. Higher Education, 37(1), 71–93. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1023/A:1003451727126

Braun, E. M. P., Sheikh, H. & Hannover, B. (2011). Self-Rated Competences and Future Vocational Success: a Longitudinal Study. Assessment and Evaluation in Higher Education, 36(4), 417-427. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/02602938.2010.534762

Chan, W. S. C. (2010). Students’ understanding of generic skills development in a university in Hong Kong. Procedia and Social Sciences, 2(2), 4815–4819. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.sbspro.2010.03.776

Crebert, G, Bates, M, Bell, B, Patrick, C-J. & Granolini, V. (2004).  Developing generic skills at university, during work placement and in employment: graduates’ perceptions. Higher Education Research & Development, 23(2), 147–165. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/0729436042000206636

Elias, P. & Purcell, K. (2004). Is mass higher education working? Evidence from the labour market experiences of recent graduates. National Institute Economic Review, 190(1), 60–74. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1177%2F002795010419000107

García-Aracil, A. & Van der Velden, R. (2008). Competencies for young European higher education graduates: labor market mismatches and their payoffs. Higher Education, 55(2), 219–239. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s10734-006-9050-4

Gedye, S., Fender, E. & Chalkley, B. (2004). Students’ undergraduate expectations and post-graduation experiences of the value of a degree. Journal of Geography in Higher Education, 28(3), 381–396. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/0309826042000286956

Grace, D., Weaven, S., Bodey, K., Ross, M. & Weaven, K. (2012). Putting student evaluations into perspective: The course experience quality and satisfaction model. Studies in Educational Evaluation, 38(2), 35–43. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1016/j.stueduc.2012.05.001

Kabanoff, B. Richardson, AL. & Brown, S. (2003). Business graduates’ perceptions of the quality of their course: A view from their workplace. The Journal of Institutional Research, 12(2), 1–10. Haettu osoitteesta https://www.researchgate.net/publication/241330103_Business_Graduates’_Perceptions_of_the_Quality_of_their_Course_A_View_from_their_Workplace

Kavanagh, M. H. & Drennan, L. (2008). What skills and attributes does an accounting graduate need? Evidence from student perceptions and employer expectations. Accounting and Finance, 48(2), 279–300. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1111/j.1467-629X.2007.00245.x

Kember, D. & Leung, D. Y. P. (2005). The influence of the teaching and learning environment on the development of generic capabilities needed for a knowledge-based society. Learning Environments Research, 8(3), 245–266. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-005-1566-5

Lizzio, A., & Wilson, K. (2004). First-year students’ perceptions of capability. Studies in Higher Education, 29(1), 109–128. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/1234567032000164903

Lizzio, A., Wilson, K. & Simons, R. (2002). University students’ perceptions of the learning environment and academic outcomes: implications for theory and practice. Studies in Higher Education, 27(1), 27–52. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/03075070120099359

Mora, J-G., García-Aracil, A. & Vila, L. E. (2007). Job satisfaction among young European higher education graduates. Higher Education, 53(1), 29–59. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s10734-005-2377-4

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2019, tammikuu). Korkeakouluille uusi rahoitusmalli (tiedote). Haettu osoitteesta https://minedu.fi/artikkeli/-/asset_publisher/korkeakouluille-uusi-rahoitusmalli

Organisation for Economic Co-operation and Development. (2005). Definition and selection of key competencies: executive summary. Paris: OECD. Haettu osoitteesta http://www.oecd.org/dataoecd/47/61/35070367.pdf

Parpala, A. Lindblom-Ylänne, S., Komulainen, E. & Entwistle, N. (2013). Assessing students’ experiences of teaching–learning environments and approaches to learning: Validation of a questionnaire in different countries and varying contexts. Learning Environment Research, 16(2), 201–215. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s10984-013-9128-8

Parpala, A., Lindblom-Ylänne, S., Komulainen, E., Litmanen, T. & Hirsto, L. (2010). Students’ approaches to learning and their experiences of the teaching-learning environment in different disciplines. British Journal of Educational Psychology, 80(2), 269–282. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1348/000709909X476946

Puhakka, A., Rautopuro, J. & Tuominen, V. (2010). Employability and Finnish university graduates. European Educational Research Journal, 9(1), 45–55. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.2304%2Feerj.2010.9.1.45

Rytkönen, H., Parpala, A., Lindblom-Ylänne, S., Virtanen, V. & Postareff, L. (2012). Factors affecting bioscience students’ academic achievement. Instructional Science, 40(2), 241–256. Haettu osoitteesta https://link.springer.com/article/10.1007/s11251-011-9176-3

Semeijn, J. H., Van der Velden, R., Heijke, H., Van der Vleuten, C. & Boshuizen, H. P. A. (2006). Competence indicators in academic education and early labour market success of graduates in health sciences. Journal of Education and Work, 19(4), 383–413. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/13639080600867158

Teichler, U. (2007). Does Higher education matter? Lessons from comparative survey. European Journal of Education, 42(1), 11–34. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1111/j.1465-3435.2007.00287.x

Tuominen, V. (2012). Henkilökohtaiset ominaisuudet maistereiden työllistymisessä. Tiedepolitiikka, 37(1), 33–42. Haettu osoitteesta http://urn.fi/URN:NBN:fi:ELE-1555908

Tuononen, T., Parpala, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2019a). Complex interrelations between academic competences and students’ approaches to learning – A mixed-method study. Käsikirjoitus arvioitavana.

Tuononen, T., Parpala, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2019b). Graduates’ evaluations of usefulness of university education, and early career success – A longitudinal study of the transition to working life. Assessment and Evaluation in Higher Education 44(4), 581–
595. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/02602938.2018.1524000

Tuononen, T., Parpala, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2017). The transition from university to working life – An exploration of graduates perceptions of their academic competences. Teoksessa E. Kyndt, V. Donche, K. Trigwell & S. Lindblom-Ylänne (toim.), Higher Education Transitions -Theory and Research (s. 238–253). London: Routledge -Taylor & Francis Group.

Tynjälä, P, Slotte, V., Nieminen, J., Lonka, K. & Olkinuora, E. (2006). From university to working life: Graduates’ workplace skills in practice. Teoksessa P. Tynjälä, J. Välimaa & G. Boulton-Lewis (toim.), Higher Education and Working Life – Collaborations, confrontations and challenges (s. 73–88). Amsterdam: Elsevier.

Vaatstra, R. & De Vries, R. (2007). The effect of the learning environment on competences and training for the workplace according to graduates. Higher Education, 53(3), 335–357. doi:10.1007/s10734-005-2413-4

Van Dierendonck, D. & Van der Gaast, E. (2013). Goal orientation, academic competences and early career success. Career Development International, 18(7), 694–711. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1108/CDI-01-2013-0003

Virtanen, A. & Tynjälä, P. (2013). Kohti työelämätaitoja kehittävää yliopistopedagogiikkaa – opiskelijoiden näkökulma. Yliopistopedagogiikka, 20(2), 2–10. Haettu osoitteesta https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2013/10/02/kohti-tyoelamataitoja-kehittavaa-yliopistopedagogiikkaa-opiskelijoiden-nakokulma/

Virtanen, A. & Tynjälä, P. (2018). Factors explaining the learning of generic skills: a study of university students’ experiences. Teaching in Higher Education. Haettu osoitteesta https://doi.org/10.1080/13562517.2018.1515195

 

 

 

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.