Skip to content

”Korvaopettajan käsikirja” – työkalu lääketieteen opetuksen linjakkuuden parantamiseen

9.12.2014

Lotta Haavisto

E-PF-Kehittäminen ja kokeilut

Opetuksen linjakkuus tarkoittaa sitä, että oppimisen tavoitteet, opetusmenetelmät sekä arviointikriteerit ja -menetelmät tukevat syvälliseen ymmärrykseen tähtäävää oppimista. Tässä artikkelissa esitellään kehittämishanke, jonka tarkoituksena oli parantaa Turun yliopiston lääketieteen lisensiaatin perusopetukseen kuuluvan korva-, nenä- ja kurkkutautien oppiaineen opetuksen linjakkuutta. Hankkeen tarkoituksena oli herättää opettajat arvioimaan omaa opetustaan suhteessa koko kurssin oppimistavoitteisiin ja kiinnittämään huomiota opetuksen sisältöön ja opetusmetodeihin. Hankkeen tavoitteena oli myös lisätä eri opettajien tietoa kurssin rakenteesta ja yleisestä sisällöstä, sillä perusopetukseen osallistuu moni pääasiassa potilastyötä tekevä lääkäri, jolloin kokonaisuus muodostuu helposti sirpaleiseksi. Kehittämishanke aloitettiin tekemällä opetukseen osallistuneille opettajille kurssin sisältöön ja tavoitteisiin sekä omiin opetustilanteisiin liittyvä kysely. Tämän jälkeen koostettiin ”Korvaopettajan käsikirja”, joka kokoaa kurssin oppimistavoitteet ja sisällön keittokirjamaisesti tiiviiseen muotoon. Kirja jaettiin kaikille opetukseen osallistuville ennen seuraavan kurssijakson alkua.

Taustaa

Lääketieteen lisensiaatin tutkintoon kuuluva korva-, nenä- ja kurkkutautiopin perusopetus (ns. KNK-opetus) järjestetään Turun yliopistossa neljännen opiskeluvuoden keväällä. Opintojakson laajuus on seitsemän opintopistettä, ja se kuuluu kaikille pakollisiin keskeisiin opintoihin. Kurssi koostuu luennoista, pienryhmäopetuksesta ja seminaareista sekä alku- ja loppukuulustelusta. Tavoitteena on omaksua ne erikoisalaan liittyvät tiedot ja taidot, jotka terveyskeskuslääkäri itsenäisessä työssään tarvitsee (Opinto-opas 2013–2014). Kurssille osallistuu joka kevät 120–140 opiskelijaa.

Opetuksen vastuuhenkilöinä toimii kaksi professoria ja kaksi kliinistä opettajaa, osa heistä vain osa-aikaisessa toimessa. Opetusta annetaan Turun lisäksi myös ns. hajautusopetuksessa Porissa ja Vaasassa. Yliopiston opettajien työaika ei riitä kaikkien opetustilanteiden ohjaamiseen. Tämän vuoksi opetustyötä on jaettu lähes kaikille klinikalla toimiville erikoislääkäreille ja erikoistuville lääkäreille sekä mm. puheterapeuteille ja kuulontutkijoille.  Lisäksi opetukseen osallistuu foniatrian, radiologian sekä suu- ja hammassairauksien erikoislääkäreitä. Keväällä 2012 korva-, nenä- ja kurkkutautien kurssilla opetusta antoi kaikkiaan 37 henkilöä.

Ongelmanasettelu

Yllä kuvatussa opetuksen järjestelyssä hyvänä puolena on se, että kukin opetukseen osallistuva henkilö luennoi ja ohjaa pienryhmiä oman erityisosaamisalueensa mukaan. Voidaan ajatella, että opetus on hyvän sisältöosaamisen vuoksi laadukasta (Pekkarinen, 2007) ja kurssiohjelma on monipuolinen. Hankaluutena järjestelyssä on se, että jaettu opetusvastuu tekee kokonaisuudesta pirstaleisemman. KNK-opettajan näkökulmasta arvioiden omaan opetustilanteeseen voi toisaalta keskittyä hyvin, mutta kokonaisuus jää helposti hahmottamatta. Vaikka kurssin lukujärjestys jaetaan kaikille, voi silti olla vaikea ymmärtää, millainen palanen oma opetustilanne on kokonaisuuteen nähden ja mitä muuta samasta aiheesta kenties opetetaan.

Hankkeen tavoitteet

Kehityshankkeen tavoitteena oli KNK-kurssin linjakkuuden parantaminen. Opetuksen konstruktiivisella linjakkuudella tarkoitetaan sitä, että oppimisen tavoitteet, opetusmenetelmät, sisältö, arviointikriteerit ja arviointimenetelmät sekä oppimisilmapiiri ovat linjassa keskenään ja tukevat syvälliseen ymmärrykseen tähtäävää aktiivista oppimista (Biggs, 2003; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2011; Pekkarinen, 2007).

Tarkoituksena oli, että KNK-opettajat pysähtyisivät miettimään oman opetuksensa oppimistavoitteita, asiasisältöä ja opetusmetodeja. Lisäksi tavoitteena oli herättää klinikan opettajat arvioimaan omaa opetustaan suhteessa koko kurssin oppimistavoitteisiin, jotta he voisivat auttaa opiskelijoita ymmärtämään isompia kokonaisuuksia ja yhdistelemään kurssin aikana opetettavia asioita. On todettu, että opiskelijoiden näkökulman huomioiminen oppimisprosessia ja oppimistavoitteita tarkasteltaessa lisää syväsuuntutunutta oppimista (Parpala, Löfström & Kaivola, 2011). Tällainen opetusprosessien arviointi on tärkeä osa laadukasta yliopistokoulutusta.

Hankkeen yleiset pedagogiset tavoitteet:

  • Parantaa korva-, nenä- ja kurkkutautien perusopetuksen linjakkuutta.
  • Auttaa KNK-opettajia arvioimaan oman opetuksensa osuutta kokonaisuudessa.
  • Kannustaa opettajia pohtimaan omia opetustapojaan.
  • Kannustaa opettajia nauttimaan opetuksesta.

Hankkeen toteutus

KNK-opettajien kysely

Kaikille kurssin opetukseen keväällä 2012 osallistuneille lähetettiin sähköinen kysely. Kyselyn suunnittelu perustui kurssin sisältöön ja rakenteeseen. Opettajia pyydettiin arvioimaan opetukselle asetettuja tavoitteita ja niiden toteutumista. Apuna käytettiin myös Virve Pekkarisen pro gradu -työtä (2007), jossa opettajilta kysyttiin taustatietojen lisäksi mm. opetuksen suunnitteluun, käytettyihin opetusmetodeihin ja mahdollisiin opetuksen esteisiin liittyviä asioita.

Kyselyn tavoitteena oli kartoittaa opettajien yleisiä pedagogisia tietoja ja asenteita. Toisaalta kyselyn tarkoituksena oli aktivoida kurssin opettajia pohtimaan koko kurssin oppimistavoitteita ja arvioimaan omaa opetustaan kokonaisuudessa. Kyselyn avulla opettajille annettiin mahdollisuus tuoda esiin omia mielipiteitään ja kehitysehdotuksiaan kurssiin liittyen.

Kyselyyn suhtauduttiin positiivisesti ja siihen vastasi 30 henkilöä (81%). Osa opettajista olisi halunnut osallistua kurssin sisällön rakentamiseen jo aikaisemminkin, mutta kanava vaikuttamiseen tuntui puuttuneen.

Kaikkina näinä vuosina kukaan ei ole koskaan ollut kiinnostunut siitä, mitä ja miten opetan. Siksi tuntui tosi mukavalta vastata tähän kyselyyn.

Opettajat arvioivat tuntevansa kurssin sisällön ja tavoitteet kohtalaisesti. Vastausten perusteella voitiin arvioida, että opettajat ovat kiinnostuneita opetukseen liittyvistä asioista ja halukkaita kehittämään opetusta edelleen. Kysely toi esiin myös opettajien ajatuksia opetuksen esteistä.

”Korvaopettajan käsikirjan” laadinta

KNK-opettajan käsikirja laadittiin kyselytutkimuksen jälkeen. Käsikirja jaettiin ennen kurssin alkua jokaiselle opettamiseen keväällä 2013 osallistuvalle.  Kirja postitettiin myös hajautuspaikkakunnille.

Käsikirjan runkona toimivat kurssin opetussisältö (luennot, pienryhmäopetukset, seminaarit) ja opinto-oppaassa esitellyt opintokokonaisuuden osaamistavoitteet. Käsikirjassa lueteltiin pienryhmäopetuksen aiheet, ja siihen sisältyivät taulukkomuotoisesti kaikkien luentojen otsikot, luennoitsijat, luentojen paikat ja ajankohdat. Lisäksi käsikirjassa kerrottiin yliopiston opetushenkilökunnan yhteystiedot kaikilla opetuspaikkakunnilla (Turku, Pori, Vaasa).

Käsikirjan takakanteen painettiin ”Korvaopettajan check-list” kannustamaan opettajia (Kuvio 1). Lista mukailee ajatusta leikkaussaleissa käytettävästä tarkistuslistasta, jonka avulla toiminnasta saadaan turvallista ja laadukasta.

Korvaopettajan käsikirja – opetuksen linjakkuuden parantaminen
Kuvio 1. Korvaopettajan check-list

Hankkeen arviointi

KNK-opettajan käsikirja ja siihen liittyvän opetuksen kehityshankkeen idea nousi esiin opettajan arkipäivän tarpeesta. Hankkeen tavoitteena oli selkeyttää korva- nenä- ja kurkkutautien kurssin kokonaisuutta ja parantaa annettavan opetuksen linjakkuutta.

Kehityshankkeelle muodostui lopulta kaksiosainen sisältö. Alun perin hankkeen taustamateriaaliksi tarkoitettu kyselytutkimus nousi aiottua suurempaan rooliin. Kyselyn perusteella kävi ilmi, että opettajat olivat pohtineet opettamista ja oppimista etukäteisarviota perusteellisemmin. Tällainen oman toiminnan reflektointi on edellytyksenä sille, että opettaja pystyy arvioimaan opetuksensa laatua ja kehittämään sitä edelleen annettujen resurssien puitteissa (Biggs, 2003). Kokeneenkin opettajan on hyvä pysähtyä aika ajoin miettimään opetuksensa sisällön keskeisyyttä ja suhdetta opintojakson kokonaistavoitteisiin sekä käytettyjen menetelmien vaikuttavuutta. Muun opetuksen huomioiminen omassa opetuksessa parantaa opiskelijoiden mahdollisuuksia asioiden yhdistelemiseen ja syväsuuntautuneeseen oppimiseen.

Kyselyn vastausprosentti oli hyvä (81%) ja kommentteja avoimiin kysymyksiin tuli paljon. Vaikka henkilökunta tuntui olevan kiinnostunut opettamisesta, heillä ei kyselyn perusteella ole ollut luontevaa keinoa keskustella siitä tai kehittää opetusta yhteisesti eteenpäin. Tämä on kenties ollut suurin opetuksen kehittämisen este kyseiseen kurssiin liittyen.

Hankkeen vaikutukset

Hanke vahvisti näkemystä siitä, että kokonaisuuden hahmottaminen on opetuksen laadun ja linjakkuuden parantamisessa erityisen tärkeää. Opettajien antaman palautteen perusteella kurssin sisältöä muutettiin ja tiivistettiin. Erityishuomiota kiinnitettiin siihen, että ryhmätöiden aiheet tukevat kurssin kokonaisuutta. Opettajakeskeisen näkökulman siirtyminen opiskelijakeskeisemmäksi tukee syväsuuntautunutta oppimista ja laadukasta opetusta ja sitouttaa opiskelijoita ottamaan vastuuta oppimisprosessista (Pekkarinen, 2007; Nevgi & Lindblom-Ylänne, 2011).

KNK-opettajan käsikirja otettiin henkilökunnan keskuudessa hyvin vastaan kurssin alkaessa. Toisaalta kokemukset siitä puuttuvat, oliko kirjasta todellista hyötyä ja miten se tuki arkipäivän opetusta kurssin aikana. Tarkoituksena on toteuttaa vaikuttavuutta kartoittava kysely ja päivittää käsikirja seuraavaa kurssia ajatellen.

Erikoislääkäri Lotta Haavisto on vs. kliininen opettaja Turun yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan kliinisen laitoksen korva-, nenä- ja kurkkutautien oppiaineessa.

LÄHTEET

Biggs, J. B. (2003). Teaching for quality learning. What the student does. (2. painos) Ballmoor, Buckingham: Society for Research into Higher Education, Open University Press.

Nevgi, A. & Lindblom-Ylänne, S. (2011). Opetuksen linjakkuus – suunnittelusta arviointiin. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja (s.138–155). Helsinki: WSOYpro.

Opinto-opas 2013–2014. Turun yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. Luettu 16.9.2013, https://nettiopsu.utu.fi/opas/opintoKokonaisuus.htm?rid=17069&lang=fi&uiLang=fi&lvv=2013

Parpala, A., Löfström, E. &Kaivola, T. (2011). Laatu ja laadunvarmistus yliopistokoulutuksessa. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja (s.394–411). Helsinki: WSOYpro.

Pekkarinen, V. (2007). Laadukasta yliopisto-opetusta kehittämässä. Pro gradu -tutkielma. Helsingin yliopisto.

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s