Skip to content

Lääketieteen opiskelijoiden stressinhallintaa edistämässä – hyväksymis- ja omistautumisterapeuttinen lähestymistapa

8.4.2013

Kuvat

Kaisa Poutanen & Sanna Selinummi

Kehittäminen ja kokeilut

 

Stressinhallintaa käsitteleviä koulutuksia, työpajoja ja kursseja toivotaan yleensä työikäisille. Stressi heikentää toimintakykyä myös korkeakouluopiskelijoilla, jotka usein sovittavat ajankäyttöään sekä opiskeluun että työssäkäyntiin. Pilotoimme syksyllä 2011 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa loppuvaiheen opiskelijoille suunnatun stressinhallintakurssin. Toteutuksessa nojauduimme hyväksymis- ja omistautumisterapian taustateoriaan, jonka mukaan harjoiteltiin stressinhallintaa ja opiskelua tukevia taitoja sekä kehitettiin hyväksyvän tietoisen läsnäolon taitoja. Kurssin palautteissa opiskelijat olivat kokeneet hyötyneensä etenkin tietoisuustaitoharjoituksista ja opiskeluun liittyvien ajatusten ja tunteiden hyväksymisestä. Opiskelijoiden kokemusten perusteella lähestymistapa näyttää soveltuvan hyvin opiskelustressin käsittelyyn loppuvaiheen lääketieteen opinnoissa. Erillisten kurssien lisäksi opiskelu- ja stressinhallintataitojen teemoja olisi hyödyllistä sisällyttää osaksi lääketieteen opetusta.

 

Johdanto

Korkeakouluopiskelijoiden stressiä ja opiskelu-uupumusta on viime vuosina tutkittu vilkkaasti (esim. Kunttu & Huttunen, 2009; Robothan & Julian, 2008; Salmela-Aro, 2010). On havaittu, että kolmasosa opiskelijoista kokee runsaasti stressiä ja kolmasosalla on vaikeuksia saada otetta opinnoistaan (Kunttu & Huttunen, 2009). Ilmiöllä on myös kansantaloudellista merkitystä, sillä kolmasosa opiskelijoista ilmoittaa stressin haittaavan opintojen sujumista (Saarenmaa, Saari & Virtanen, 2010). Tiedetään, että uupumusoireita ja stressiä koetaan sitä enemmän, mitä pidemmälle opinnoissa on ehditty (Ollitervo-Peltonen, Kunttu, Seppänen & Ahola, 2001; Salmela-Aro, 2010).

 

Useissa kansainvälisissä tutkimuksissa on raportoitu lääketieteen opiskelijoiden kokevan enemmän psyykkistä kuormittuneisuutta ja stressiä suhteessa ikätovereihinsa (ks. yhteenveto Dyrbye, Thomas & Shanefelt, 2005). Suomessa lääketieteen opiskelijoilla on sen sijaan havaittu vähemmän opiskelu-uupumuksen oireita verrattuna muiden alojen opiskelijoihin (Salmela-Aro, 2010). Kuitenkin on todettu, että Suomessa etenkin loppuvaiheen lääkäriopiskelijat ovat huolestuneita ajankäytön hallinnan, organisointitaitojen ja työssä jaksamisen kysymyksistä (Kääpä & Hoffren, 2010). Opiskelijat kokevat nämä aihealueet tärkeiksi, mutta heidän mukaansa ne eivät kehity lääketieteen koulutuksessa riittävästi. Myös nuoret lääkärit kokevat koulutuksensa antavan heikosti valmiuksia työssä jaksamiseen (Hoffren & Kääpä, 2009). Opiskeluvaihe tarjoaisi mahdollisuuksia kehittää stressinhallintataitoja, mutta osalla taidot eivät pääse riittävästi kehittymään.

 

Näistä lähtökohdista päätimme pilotoida syksyllä 2011 lääketieteen opiskelijoille vapaavalintaisen opiskelukyky- ja stressinhallintakurssin. Kurssi toteutettiin tiedekunnan pyynnöstä, ja ohjaajina toimivat yliopiston opintopsykologit. Kurssin välittömänä tavoitteena oli tukea osallistujien opintojen sujumista ja jaksamista opinnoissa. Kurssin pitkäkestoisempana hyötynä olisi, että opiskelijat saisivat kurssilla valmiuksia stressinhallintaan myös vastavalmistuneina lääkäreinä.

 

Stressinhallintakurssin viitekehys

Valitsimme kurssin lähtökohdaksi kognitiivisesta psykoterapiasta hyväksymis- ja omistautumisterapian (Hayes, Strosahl & Wilson, 2012) teoreettiset oletukset ja menetelmät. Lähestymistapaa on aikaisemmin käytetty stressinhallinnan ryhmämuotoisessa valmennuksessa (ks. esim. Bethay, Wilson & Moyer, 2009; Flaxman & Bond, 2010), ja se soveltuu myös lyhyiden kurssien taustateoriaksi.

 

Hyväksymis- ja omistautumisterapian eli HOT:n pohjalta kurssilla käsiteltiin sekä suhdetta stressaaviin ajatuksiin ja tunteisiin että stressinhallintaa konkreettisesti tukevia opiskelutaitoja ja ajanhallintaa. HOT:ssa tavoitellaan pohjimmiltaan mielen toiminnan ja käyttäytymisen joustavuutta. Epämukavat tunteet ja ajatukset hahmotetaan ihmisyyteen kuuluviksi, eikä niitä kannatakaan pyrkiä muuttamaan. HOT-viitekehys sopii hyvin opiskelustressin kaltaisten luonnollisten ilmiöiden käsittelyyn. Ajatusten tai tunteiden vääristyneeksi tai vialliseksi leimaamista vältetään ja mielensisäisiä tapahtumia tarkastellaan aina suhteessa ympäristöön (Hayes, Strosahl & Wilson, 2012). Työskentelyssä pyritään tulemaan paremmin tietoiseksi mielen toiminnasta ja hyväksymään mielessä liikkuvia ajatuksia ja tunteita niiden sisällöstä huolimatta. Samalla pyritään ohjaamaan omaa käyttäytymistä itselle tärkeitä arvoja kohti, mahdollisesta ahdistuksesta huolimatta (Blackledge & Barnes-Holmes, 2009). Muutoksia elämässä tavoitellaan arvojen mukaisten pienten tekojen kautta.

 

HOT:n eräs keskeinen työväline on myös tietoisuustaitojen harjoittelu, jossa pyritään rauhoittamaan mieli tarkkailemaan hyväksyvästi ja arvostelematta nykyhetkeä juuri sellaisena kuin se kullakin hetkellä on (Kabat-Zinn, 1990). Stressinhallintaryhmissä on yleisestikin tullut suosituksi hyödyntää tietoisuustaitoharjoituksia perinteisten stressinhallintaa koskevien keskustelujen ja harjoitusten ohella (esim. Carmody, Baer, Lykins & Olendzki, 2009; Rosenzweig, Reibel, Greeson & Brainard, 2003). Stressikurssilla tietoisuustaidoilla pyrittiin kehittämään keskittymistä ja läsnäoloa myös opiskelutilanteissa. Oletimme, että tietoisen läsnäolon taitojen avulla opiskelijoiden hallinnan tunne opinnoissa ja kyky palautua opiskelusta voivat kohentua.

 

Kurssin toteutus

Opintopsykologien toteuttamia kursseja järjestetään Helsingin yliopistossa yhteistyössä tiedekuntien työntekijöiden kanssa tarpeen mukaan. Lääketieteellisessä tiedekunnassa päädyttiin järjestämään stressinhallintakurssi kliinisen vaiheen opiskelijoille, joilla valmistuminen ja työelämän vaatimukset ovat lähellä. Kurssia mainostettiin niille opiskelijoille, jotka suorittivat viimeisiä opintojaan ja kliinistä harjoittelua lääkärintyössä ja jotka jo mielestään kokivat runsaasti haitallista stressiä. Kurssille osallistui kahdeksan opiskelijaa. Käytettävissä oli yhteensä viisi iltapäivää, 1,5 tuntia kerrallaan.

 

Kurssilla pyrittiin antamaan opiskelijoille monipuolisesti välineitä stressinhallintaan. Pyrkimyksenä oli muuttaa niitä asioita, joihin on mahdollista omalla toiminnalla vaikuttaa, ja samalla luoda uudenlaista suhdetta omiin sisäisiin kokemuksiin. Kurssin toteutuksessa oli myös tärkeää antaa opiskelijoille tilaa keskustella keskenään opiskelustressistä, johon liittyvät kokemukset ovat tyypillisesti yhteisiä mutta eivät useinkaan yhteisesti ääneen lausuttuja. Vuorovaikutusilmapiiriä rakennettiin avoimen hyväksyväksi antamalla tehtävien välillä aikaa vapaalle keskustelulle ja viestittämällä, että kaikenlaiset kokemukset ovat hyväksyttäviä.

 

Työskentely aloitettiin kartoittamalla opiskelijoiden nykytilannetta ja stressin kokemuksia. Ensimmäisellä tapaamisella nimettiin yhdessä stressiä ruokkivia tekijöitä lääketieteen opiskelussa sekä tunnistettiin stressin ilmenemismuotoja opiskelijoiden arjessa. Tavoitteena oli tutkia yhdessä niitä opiskelukontekstiin liittyviä tekijöitä, jotka tuottivat opiskelijoille stressiä. Kontekstiin liittyviä, stressiä tuottavia tekijöitä saattoivat olla esimerkiksi opiskelun tiukat aikataulut, suuritöiset kirjatentit ja haastaviksi koetut potilastilanteet.

 

Kartoituksen jälkeen tarkasteltiin opiskelijoiden tilannetta toisesta perspektiivistä, omien arvojen kautta. Ideana oli hahmottaa, miten tämänhetkinen elämä poikkeaa siitä elämästä, jota opiskelija itselleen toivoisi. Opiskelijat saivat pohtia vapaasti sitä, minkälaista elämää he eläisivät, jos he eivät kokisi lainkaan haitallista stressiä. Harjoituksen tarkoituksena ei ollut luoda illuusiota stressittömästä elämästä, vaan tutkia minkälaisia opiskelijoille tärkeitä asioita stressi estää toteuttamasta nykyhetkessä. HOT:n periaatteiden mukaan tämäntyyppinen arvotyöskentely luo pohjaa koko muutostyölle (Hayes, Strosahl & Wilson, 2012). Kun ihminen nimeää itselleen tärkeitä asioita, hänen on helpompi toteuttaa arvojen mukaisia valintoja arjessaan. Arvojen pohjalta voidaan luoda myös konkreettisia tavoitteita, ja on helpompaa tunnistaa niitä tekijöitä, jotka estävät tällä hetkellä toivotunkaltaista elämää. Arvojen mukaan hahmotellaan käyttäytymisen muutoksia, joita kokeilemalla ihminen voi päästä lähemmäs arvokasta elämää. Arvojen mukaisista henkilökohtaisista tavoitteista pidettiin kirjaa kurssin ajan ja tavoitteiden toteutumiseen palattiin viimeisellä tapaamiskerralla.

 

Stressikurssilla alettiin etsiä varhaisessa vaiheessa myös käytännön keinoja, joiden avulla arvojen mukainen elämä voisi olla mahdollista. Ajankäytönseurantatehtävässä opiskelijat havainnoivat konkreettisia arjen sisältöjä ja aikatauluja ja peilasivat niitä arvoihinsa. Opiskeluun liittyviä tavoitteita pilkottiin yhdessä helpommin toteutettavaan muotoon ja harjoiteltiin käytännössä tehtävien priorisointia. Yhdessä harjoiteltiin tapoja organisoida ajankäyttöä uudelleen niin, että omien arvojen toteuttaminen olisi helpompaa ja arjessa olisi tilaa myös virkistäytymiselle.

 

Kurssilla käsiteltiin paljon sitä, miten stressaavissa tilanteissa herääviin tunteisiin ja ajatuksiin on mahdollista suhtautua. HOT-viitekehyksen mukaan negatiivisten tunteiden, ajatusten ja muistojen välttäminen altistaa pahoinvoinnille. Tunnistettujen tunteiden ja ajatusten hyväksyminen auttaa pitämään kiinni tavoitteista ja pyrkimään kohti arvojen mukaista elämää (Blackledge & Barnes-Holmes, 2009). Ympäristön odotukset lääkäreille ovat kovat, ja lisäksi opiskelijoiden henkilökohtaiset uskomukset opiskelusta ja työnteosta saattavat tuoda lisäpaineita. Opiskelijat voivat ajatella esimerkiksi, että virheiden tekeminen opiskelutilanteissa ei ole sallittua tai että lääkärin tulisi kyetä työskentelemään ilman tunteita. Stressaaviksi koetuissa tilanteissa, kuten tenttiin lukiessa tai kliinisessä harjoittelussa, monenlaiset vaikeat ajatukset aktivoituvat ja epämiellyttävät tunteet heräävät.  Ikävää olotilaa pyritään usein välttelemään. Esimerkiksi tentti voi ahdistaa opiskelijaa, jolloin hän välttelee tenttiin lukemista. Välttelyn myötä ahdistavasta tenttitilanteesta tulee entistä ahdistavampi, kun tenttiin on valmistauduttu kiireellä ja vaillinaisesti.

 

Hyväksyvän suhtautumisen kehittämiseksi tarkasteltiin kurssilla opiskelijoiden stressiin liittyviä ajatuksia ja tunteita useilla menetelmillä, ryhmäkeskusteluilla ja kokemuksellisilla harjoituksilla. Kurssilla lähestyttiin omia ajatuksia ja tunteita myös tietoisuustaitojen avulla, joita käytetään usein stressinhallinnassa. Tietoisuustaitoharjoituksissa pyritään hyväksyvästi tarkastelemaan mielensisäisiä tapahtumia tässä ja nyt, havainnoimaan ja tunnistamaan ilmiöitä ilman kritiikkiä tai arvostelua. Jokaisessa ryhmätapaamisessa harjoiteltiin ja opiskelijoita kehotettiin tekemään yksinkertaisia hengitysharjoituksia myös kotonaan.

 

Keskeinen työskentelytapa HOT-lähestymistavassa on myös etäisyyden luominen stressaaviin ajatuksiin. Usein ajattelumme, sisäinen puheemme, sisältää tavoitteidemme kannalta haitallisia sääntöjä ja tulkintoja todellisuudesta, kuten katastrofiajatuksia epäonnistumisesta tai vaativia sääntöjä itselle suoritustilanteissa. Erilaisilla harjoituksilla pyritään luomaan etäisyyttä tähän puheeseen, jotta ihminen voi luoda uutta suhdetta stressaaviin ajatuksiin (Hayes, Strosahl & Wilson, 2012). Ideana on, että kun tunteet ja ajatukset kohdataan aidosti ja rauhallisesti, toimintatapoja on mahdollista harkita sen sijaan että käyttäydytään reaktiivisesti (Blackledge & Barnes-Holmes, 2009). Ajatuksia käsiteltiin kurssilla etenkin toiminnallisten harjoitusten avulla, esimerkiksi näyttelemällä kuvitteellisen opiskelijan ajatuksia stressitilanteessa.

 

Opiskelijoiden kanssa tuotettiin yhdessä myös posteri ihanteellisen lääkärin määritelmästä, minkä jälkeen määritelmästä johdettuja sääntöajatuksia tarkasteltiin niiden hyödyllisyyden näkökulmasta. Opiskelijat kokeilivat, miltä tuntuu keskittyä lääkärin roolissa kuvitteellisen potilaan haastatteluun, jos toinen opiskelija kuiskailee korvaan samalla käyttäytymissääntöjä ja arvottavia tulkintoja. Näin pyrittiin luomaan usein varsin vaativiin ajatuksiin uudenlainen näkökulma, jotta tilanteissa olisi mahdollista toimia omien tavoitteiden mukaisesti vaikeista ajatuksista huolimatta.

 

Palaute

Kurssille osallistuneet opiskelijat olivat erittäin tyytyväisiä kurssiin loppukeskustelun ja viimeisen tapaamiskerran kirjallisen palautteen perusteella. Kaikki opiskelijat arvioivat voivansa käyttää kurssin antia opinnoissaan joko ”hyvin” tai ”erittäin hyvin” viisiportaisella asteikolla, jossa 1 tarkoitti ”erittäin huonosti” ja 5 ”erittäin hyvin”.  Lisäksi heitä pyydettiin arvioimaan erikseen asteikolla 1–5 kurssilla käsiteltyjen aihealueiden tai menetelmien hyödyllisyyttä (ks. taulukko 1).

 

Taulukko 1. Opiskelijoiden arviot kurssin teemojen hyödyllisyydestä tärkeysjärjestyksessä

Taulukko 1 

 

Opiskelijat olivat yksimielisimpiä tietoisuustaitoharjoitusten ja hyväksyntää koskevan aihealueen hyödyllisyydestä. Opiskelutaitoja koskevat tehtävät jakoivat jonkin verran enemmän mielipiteitä. Samat painotukset näkyivät kirjallisessa palautteessa. Opiskelijat pitivät tunteiden ja ajatusten erittelyä sekä hyväksyntää, tietoisuustaitoja ja ajanhallintaa tärkeinä.

 

Kirjallisen palautteen perusteella opiskelijat pitivät myös siitä, että työskentely jatkui tapaamisten välillä erilaisin havainnointi- ja kirjoitustehtävin. Opiskelijat havahtuivat pohtimaan ajattelu- ja toimintatapojaan myös arjessa. Turvallisen ja rennon ilmapiirin koettiin vaikuttaneen kurssin suorittamiseen myönteisesti. Ryhmän pientä kokoa pidettiin toimivana tämäntyyppisellä kurssilla. Kehittämistoiveena tuli esiin ajatus pidemmästä kurssista, jonka tapaamisetkin voisivat kestää esimerkiksi kaksi tuntia kerrallaan. Esiin tuli myös ehdotus kurssin sisällyttämisestä lääketieteen opinto-ohjelmaan, sillä sisällöistä arveltiin olevan hyötyä kaikille opiskelijoille.

 

Pohdinta

Toteuttamamme kurssi osoittautui antoisaksi tavaksi käsitellä opiskelustressiä loppuvaiheen opinnoissa. Stressinhallintakursseja ja laajemmin hyvinvointia koskevia kursseja on aikaisemmin toteutettu lääketieteen opiskelijoille ulkomaalaisissa yliopistoissa (esim. Finkelstein, Brownstein, Scott & Lan, 2007; Holm, Tyssen, Stordal & Haver, 2010). Stressinhallintakurssit vaikuttavat myös tutkimusten valossa tuloksellisilta. Vertailuryhmää hyödyntävissä tutkimuksissa yksinomaan tietoisuustaitoharjoittelun on todettu vähentävän opiskelijoiden stressiä merkittävästi (Rosenzweig, Reibel, Greeson & Brainard, 2003; Shapiro, Schwartz & Bonner, 1998). Opiskelijat ovat kokeneet, että stressi- ja hyvinvointikurssit ovat antaneet luvan oman hyvinvoinnin pohtimiseen ja mahdollistaneet vertaistuen ja tunteiden jakamisen samassa tilanteessa olevien opiskelutovereiden kanssa (Lee & Graham, 2001). Vertaistuen merkittävyys tulee usein esille myös muiden opiskelua tukevien kurssien palautteissa (Toom, 2009).

 

Järjestämällämme kurssilla hyväksymis- ja omistautumisterapian työskentelytavat vastasivat hyvin opiskelijoiden alkuperäisiin toiveisiin. Tämän mukaan on tärkeää sisällyttää tietoisen läsnäolon ja hyväksynnän teemoja opiskelijoille suunnattuihin stressi-interventioihin.

 

Saimme samankaltaista palautetta myös aikaisemmin toteuttamastamme ryhmästä, joka oli suunnattu stressistä kärsivien opiskelijoiden sijaan opinnoissaan viivästyneille valtiotieteen opiskelijoille. Tämän ryhmän palautteissa korostettiin vastaavasti vaikeiden ajatusten ja tunteiden hyväksynnän hyödyllisyyttä ylitse muiden aihepiirien (Poutanen & Nieminen, 2012). Havainnot ovat kiinnostavia, sillä molemmissa ryhmissä käsiteltiin myös opiskelun organisointia ja aikatauluttamista, minkä on tutkimuksissa havaittu olevan yhteydessä opintojen suotuisaan edistymiseen (itsesäätelytaidoista opinnoissa esim. Haarala-Muhonen, 2011; Heikkilä, 2011). Molempiin ryhmiin hakeutuneet opiskelijat hyötyivät kuitenkin oman kokemuksensa mukaan erityisen paljon opiskeluun liittyvien tunteiden käsittelystä. Kokemukset viittaavat siihen, että opiskelun aktiivisen suunnittelun ja aikatauluttamisen lisäksi taito tulla hyväksyvästi toimeen hankalien tunteiden kanssa voi olla olennainen osa opiskelun itsesäätelyä yliopisto-opinnoissa. Vaikeudet selviytyä opiskeluun liittyvien tunteiden kanssa voivat yhdistyä tehtävien välttelyyn ja sitä kautta heikkoon opintomenestykseen (esim. Nurmi, Aunola, Salmela-Aro & Lindroos, 2003). Opiskelijoiden kokemuksellisen hyväksynnän ja opintojen sujumisen välisiä yhteyksiä olisi jatkossa mielenkiintoista tutkia.

 

Tässä pilotissa rakensimme erillisen stressi-intervention, jossa pieni ryhmäkoko ja vapaaehtoinen osallistuminen mahdollistivat luottamukselliset keskustelut vaikeista ajatuksista ja tunteista. Ohjaajina toimivat opintopsykologit. Opiskelijat hyötyisivät laajemminkin opiskelutaitoihin liittyvästä ohjauksesta (Kurri, 2006), mutta kaikille opiskelijoille ei ole välttämättä tarkoituksenmukaista tai mahdollista järjestää erillisiä kursseja. Miten siis stressinhallinnan ja opiskelutaitojen ohjausta voisi korkeakouluissa järjestää ilman erityisohjauksen resursseja?

 

Aiemmin on pohdittu stressinhallinnan ja työn organisoinnin taitojen sisällyttämistä osaksi lääketieteen yleisiä opintoja (ks. esim. Kääpä & Hoffren, 2011). Opiskelutaitojen sisällyttämistä opetukseen kannattaa kokeilla myös muissa oppiaineissa. Stressinhallintaa ja opiskelutaitoja on mahdollista käsitellä kaikille opiskelijoille soveltuvalla tavalla esimerkiksi tuomalla työ- ja opiskelutehtävien priorisoimisen, realistisen aikatauluttamisen ja tavoitteiden asettelun teemoja osaksi sisältöjen opetusta. Helsingin yliopistossa onkin tällä hetkellä meneillään opiskelutaitoja koskevia kehittämis- ja tutkimushankkeita. Samalla on huomattava, että stressin aiheuttajat ja opiskeluvaikeudet voivat vaihdella erilaisissa ympäristöissä ja opiskelun eri vaiheissa. Kokemuksemme mukaan etenkin lääketieteen koulutusohjelmassa opiskelijat hyötyisivät mahdollisuuksista keskustella nykyistä enemmän opiskeluun ja tulevaan työrooliin liittyvästä epävarmuudesta opintojen lopulla. Opiskelu- ja stressinhallintataitojen kehittämisellä ja ammattiin liittyvien vaikeiden tunteiden jakamisella voitaisiin turvata nykyistä paremmin opiskelijoiden siirtymistä opiskelusta työelämään.

 

Opiskelukyky- ja stressinhallintakurssi toteutettiin osin valtakunnallisen Campus Conexus -projektin tuella. Kurssin sisältöjä ja tehtäviä kuvaava käsikirja tullaan julkaisemaan Campus Conexus -projektin internetsivuilla osoitteessa www.campusconexus.fi, josta käsikirja on vapaasti ladattavissa.

 

Kiitokset

Kiitämme opintopsykologi Juha Niemistä kurssipilotin ja artikkelin kommentoinnista.

 

Kaisa Poutanen toimii työterveyspsykologina Helsingin kaupungin työterveyskeskuksessa. Sanna Selinummi toimii psykologina nuorisopsykiatrian poliklinikalla Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirissä. Kurssipilotin aikana kirjoittajat työskentelivät opintopsykologeina Yliopistopedagogiikan tutkimus- ja kehittämisyksikössä Helsingin yliopistossa.

 

LÄHTEET

Bethay, J.S., Wilson, K.G. & Moyer, K.H. (2009). Acceptance and commitment therapy training for work stress and burnout in mental health direct care providers. Teoksessa J.T. Blackledge, J. Ciarrochi & F.P. Deane (toim.), Acceptance and commitment therapy. Contemporary theory research and practice (s. 223–246). Australian Academic Press.

Blackledge, J.T. & Barnes-Holmes, D. (2009). The core processes in acceptance and commitment therapy. Teoksessa J.T. Blackledge, J. Ciarrochi & F.P. Deane (toim.), Acceptance and commitment therapy: Contemporary theory, research and practice (s. 223–246). Australian Academic Press.

Carmody, J., Baer, R.A., Lykins, E.L.B. & Olendzki, N. (2009). An empirical study of the mechanisms of mindfulness in a mindfulness-based stress reduction program. Journal of Clinical Psychology, 65, 613–626.

Dyrbye, L.N., Thomas, M.R. & Shanefelt, T.D. (2005). Medical student distress: causes, consequences, and proposed solutions. Mayo Clinic Proceedings, 80, 1613–1622.

Finkelstein, C., Brownstein, A., Scott, C. & Lan, Y. (2007). Anxiety and stress reduction in medical education: an intervention. Medical Education, 41, 258–264.

Flaxman, P.E. & Bond, F.W. (2010). Worksite stress management training. Moderated effects and clinical significance. Journal of Occupational Health Psychology, 15, 347–358.

Haarala-Muhonen, A. (2011). Oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden haasteet opiskelussa. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteiden laitos. Kasvatustieteellisiä tutkimuksia 237.

Hayes, S.C., Strosahl, K.D. & Wilson, K.G. (2012). Acceptance and commitment therapy: The process and practice of mindful change. New York, NY: Guilford Press.

Heikkilä, A. (2011). University students’ approaches to learning, self-regulation, and cognitive and attributional strategies. University of Helsinki. Department of Teacher Education. Research Report 325.

Hoffren, J. & Kääpä, P. (2009). Taidokas lääkäri työelämään – yleiset taidot lääketieteen peruskoulutuksessa [verkkodokumentti]. Raportti Turun yliopiston lääketieteen lisensiaattitutkinnon opiskelijoille, opettajille, oppiaineille ja valmistuneille lääkäreille suunnatusta koulutuksen työelämävalmiuksia koskevasta kyselystä.  Turun yliopisto. Lääketieteeellisen koulutuksen tutkimus- ja kehittämisyksikkö (TUTKE). https://www.doria.fi/handle/10024/46901

Holm, M., Tyssen, R., Stordal, K. & Haver, B. (2010). Self-development groups reduce medical school stress: a controlled intervention study. BMC Medical Education, 10, 1–8.

Kabat-Zinn, J. (1990). Full catastrophe living: Using the wisdom of your body and mind to face stress, pain, and illness. New York: Delta.

Kunttu, K. & Huttunen, T. (2009). Yliopisto-opiskelijoiden terveystutkimus 2008. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 45. Helsinki: PunaMusta Oy.

Kurri, E. (2006). Opintojen pitkittymisen dilemma. Tutkimus opintojen sujumattomuustekijöistä yliopistoissa ja niihin vaikuttamisen keinoista. Otus 27/2006.

Kääpä, P. & Hoffren, J. (2010). Lääketieteen peruskoulutusopiskelijoiden näkemyksiä yleisten taitojen opetuksesta. Duodecim, 126, 1720–1729.

Lee, J. & Graham, A.V. (2001). Students’ perception of medical school stress and their evaluation of wellness elective. Medical Education, 35, 652–659.

Nurmi, J., Aunola, K., Salmela-Aro, K. & Lindroos, M. (2003). The role of success expectation and task-avoidance in academic performance and satisfaction: three studies on antecedents, consequences and correlates. Contemporary Educational Psychology, 28, 59–90.

Ollitervo-Peltonen, R., Kunttu, K., Seppänen, E. & Ahola, V. (2001). Yliopisto-opiskelijoiden koettu terveys ja stressi viiden opiskeluvuoden aikana. Työterveyslääkäri , 1, 116–120.

Poutanen, K. & Nieminen, J. (2012). Hyväksyen kohti arvojen mukaista opiskelua? Hyväksymis- ja omistautumisterapian menetelmien soveltaminen opinnoissaan viivästyneiden ryhmäohjauksessa. Teoksessa M. Makinen, J. Annala, V. Korhonen, S. Vehviläinen, A. Norrgran, P. Kalli & P. Svärd (toim.), Osallistava korkeakoulutus (s. 230–261). Tampere: Tampere University Press.

Robotham, D. & Julian, C. (2008). Stress and the higher education student: a critical review of the literature. Journal of Further and Higher Education, 30, 107–117.

Rosenzweig, S., Reibel, D. K., Greeson, J.M. & Brainard, G.C. (2003). Mindfulness-based stress reduction lowers psychological distress in medical students. Teaching and Learning in Medicine, 15, 88–92.

Saarenmaa, K., Saari., K. & Virtanen, V. (2010). Opiskelijatutkimus 2010. Korkeakouluopiskelijoiden toimeentulo ja opiskelu. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2010:8. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Salmela-Aro, K. (2010). Opiskelu-uupumusmittari SBI-9 yliopisto- ja ammattikorkeakouluopiskelijoille. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön tutkimuksia 46. Helsinki: Kehitys Oy.

Shapiro, S.L., Schwartz, G.E. & Bonner, G. (1998). Effects of mindfulness-based stress reduction on medical and premedical students. Journal of Behavioural Medicine, 21, 581–599.

Toom, A. (2009). Gradupaja maisterivaiheen opiskelijoille. Teoksessa M. Inkinen & A. Toom (toim.), Yliopisto-opiskelijaksi kasvamassa – opiskelutaitoja kehittämässä (s. 23–29). Pedagogica 29. Helsingin yliopisto. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta.

 

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s