Laadukkaampaa opetusta systemaattisilla opetuksen arviointimenetelmillä

Salla Marttonen

Opetuksen arviointi ja kehittäminen ovat tärkeitä, mutta arviointi saattaa tuntua työläältä ja vaikealta. Arvioinnin avuksi voidaan kehittää systemaattisia menetelmiä. Tässä artikkelissa esitellään eräs malli opetuksen arviointiin ja kehittämiseen. Menetelmä auttaa kohdistamaan opetuksen kehittämisresurssit oikein tulevaisuudessa. Artikkelissa käydään läpi opetuksen arviointia Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitoksen Yrityspeli-kurssilla.

Johdanto

Opettajana ei kehitytä itsestään. Kehittymisen edellytyksenä on opetuksen säännöllinen arviointi ja arvioon reagoiminen toimintaa parantamalla. Varsinkin aloittelevilla opettajilla on usein vahva halu kehittyä. Intoa saattaa kuitenkin hillitä se, ettei opettaja tiedä, miten omaa opetusta kannattaisi arvioida. Arviointi saatetaan myös kokea työlääksi, sillä yliopistoissa opettaville on nykyisin kasautunut paljon paineita saada tuloksia niin opetuksessa kuin tutkimuksessakin.

Opetuksen arviointia voidaan systematisoida kirjallisuuden esittämien laadukkaan opetuksen osa-alueiden mukaan. Systemaattinen lähestymistapa vähentää kehittämistyön kuormittavuutta ja helpottaa arvioinnin tulosten vertailemista. Pyrkimyksenä on, että seuraavaksi esiteltävää opetuksen arviointimenetelmää voidaan soveltaa erilaisiin opetustilanteisiin.

Opetuksen laadun systemaattinen arviointi

Ennen opetuksen arviointia täytyy olla selvillä, mitä arvioidaan. Chen, Mason, Staniszewski, Upton ja Valley (2012) ovat luokitelleet laadukkaan opetuksen neljään osa-alueeseen. Osa-alueet jakautuvat edelleen useisiin tarkasteltaviin asioihin. Chenin ja kollegoiden (2012) luokittelu esitetään taulukossa 1. Olen käyttänyt tätä jaottelua opetuksen arvioinnin perustana.

Taulukko 1. Laadukkaan opetuksen jako osa-alueisiin (Chen ym., 2012)

Arviointiprosessin seuraavassa vaiheessa määritellään, mitä laadukas ja vaillinainen opetus tarkoittavat kunkin tarkasteltavan asian näkökulmasta. Taulukossa 2 on kuvattu esimerkinomaisesti oma näkemykseni laadukkaasta ja vaillinaisesta opetuksesta osa-alueella oppimistehtävien esittely ja ohjeistus. Laadukasta tai vaillinaista opetusta on kuvattu yksinkertaistaen ja kärjistäen. Tämä on tarkoituksenmukaista, sillä osa-alueita tullaan arvioimaan asteikolla 1–3. Asteikossa 3 tarkoittaa laadukasta opetusta, kun taas arvo 1 kuvaa vaillinaista opetusta (ks. taulukko 2). Suoritustaso 2 sisältää piirteitä sekä laadukkaasta että vaillinaisesta opetuksesta. On huomattava, että arvioitaessa suoritustaso 3 ei tarkoita täydellistä, ideaalista opettamista, vaan sellaista, jonka kehittämiskohteita ei pystytä määrittelemään.

Taulukko 2. Tarkasteltavien osa-alueiden laadun kriteerit

Tässä artikkelissa esitellään Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitoksen Yrityspeli-kurssin oppimistehtävien esittelyn ja ohjeistuksen arviointi. Yrityspeli on tekniikan kandidaatin tutkinnon loppuvaiheen kurssi, jolle osallistuu vuosittain noin 100 opiskelijaa. Kurssin tavoitteena on opettaa yrityksen tuloslaskelmaa, tasetta, rahoituslaskelmaa ja tunnuslukuja sekä niiden välisiä yhteyksiä. Kurssi suoritetaan niin, että opiskelijat pelaavat kolmen hengen ryhmissä dynaamista yrityspeliä toisia ryhmiä vastaan. Peliä pelataan useita kierroksia. Kullakin pelikierroksella ryhmät analysoivat edellisen kierroksen tuloksia ja tekevät päätelmiä siitä, miten yritystä kannattaa johtaa. Yrityspeli-kurssilla käytetään pääasiallisesti kolmea opetusmuotoa: perinteisiä luentoja, pelikierroksia ja ennustemallien rakentamista Microsoft Excelillä. Nämä kolme kokonaisuutta arvioidaan erikseen, sillä opetus ja oppiminen eroavat näissä toisistaan.

Arvioinnin laatua on haastavaa mitata (Broatch & Lohr, 2012). Opetuksen suoraa vaikutusta opiskelijoiden oppimiseen ei pystytä mittaamaan, joten joudutaan tyytymään välillisiin mittareihin. Tällaisia välillisiä mittareita voivat olla esimerkiksi opettajan omat havainnot opiskelijoiden oppimisesta sekä opiskelijoiden suoritukset. (Broatch & Lohr, 2012; Norman, 2010.) Näiden menetelmien mukaan on muodostettu taulukko 3, jossa opetuksen eri osa-alueita on arvioitu suhteessa käytettyihin opetusmuotoihin: luentoihin, pelikierroksiin ja ennustemalleihin. Opetusta on arvioitu niin numeerisesti (asteikolla 1–3) kuin sanallisestikin.

Taulukko 3. Opetuksen eri osa-alueiden arviointi Yrityspeli-kurssilla

Taulukossa 4 vedetään yhteen opetuksen arvioituja suoritustasoja. Voidaan huomata, että opetuksen on arvioitu olevan kohtuullisen laadukasta (pisteet yhteensä 35/45). Kun verrataan luento-opetuksen, pelikierrosten ja ennustemallien pisteitä, huomataan kuitenkin, että ennustemallien opetus on ollut selvästi heikompaa kuin luentojen tai pelikierrosten. Seuraavaksi kuvataan, miten arvioinnin mukaan opetusta voidaan kehittää.

Taulukko 4. Opetuksen pisteytys Yrityspeli-kurssilla

Opetuksen kehittäminen arvioinnin mukaan

Kuten muussakin kehittämisessä, myös opetuksen kehittämisessä on suotavaa asettaa selkeitä tavoitteita. Taulukko 5 kuvaa, millaista vaikutusta kehittämisellä tavoitellaan opetuksen laatuun Yrityspeli-kurssilla. Kutakin opetuksen osa-aluetta pyritään kohottamaan pisteellä.

Taulukko 5. Kehittämisen tavoiteltu vaikutus opetuksen laatuun

Luento-opetuksessa pyritään kehittämään opiskelijoiden ymmärryksen tarkistamista. Massaluennot haastavat opiskelijoiden aktivoinnin. Pyrkimyksenä on kuitenkin aktivoida opiskelijoita niin, että he uskaltavat kysyä luennolla, jos jokin asia jää epäselväksi. Lisäksi luennoilla esitetään erilaisia esimerkkejä, laskelmia ja demonstraatioita sekä keskustelutetaan opiskelijoita esimerkiksi pienten harjoitusten avulla. Pelikierrosten opetusta pyritään kehittämään täsmentämällä ohjeistusta. Ne ohjeiden kohdat, jotka ovat aiemmin aiheuttaneet väärinkäsityksiä, tullaan kirjoittamaan uudelleen kattavammin.

Ennustemallien opetusta on kohennettava eniten. Nykyinen ohjeistus jättää tulkinnanvaraa, ja mallinnus koetaan usein tylsäksi erilliseksi tehtäväksi. Tämän vuoksi osa opiskelijoiden malleista on heikkolaatuisia. Lisäksi opiskelijoiden lähtötiedot taulukkolaskimesta ovat usein heikot, eikä heillä ole selkeää mielikuvaa siitä, millaisia malleja ohjelmalla pystytään tekemään. Jatkossa opintojaksolla tullaan korostamaan mallinnuksen tärkeyttä pelikierroksissa. Myös mallin ohjeistusta tarkennetaan. Näin pyritään parantamaan mallien laatua. Lisäksi opiskelijoille tullaan näyttämään edellisten vuosien malleja, jotta he saavat paremman käsityksen siitä, mitä ovat tekemässä.

Johtopäätökset

Opetuksen arvioinnin kuormittavuutta voidaan vähentää systemaattisilla menetelmillä, jotka soveltuvat moniin erilaisiin opetustilanteisiin. Tässä artikkelissa on esitelty eräs tällainen menetelmä. Jotta systemaattinen lähestymistapa olisi hyödyllinen, täytyy arvioinnissa pyrkiä rehellisyyteen ja objektiivisuuteen. Täytyy myös muistaa, ettei pelkkä opetuksen arviointi riitä, vaan opetusta on myös kehitettävä arvioinnin tulosten perusteella.

Esittelin artikkelissa Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitoksen Yrityspeli-kurssin opetuksen arviointia. Arvioinnin mukaan tehtiin konkreettisia kehittämistoimenpiteitä, jotka ohjaavat opetusta opintojaksolla entistä parempaan suuntaan.

Kirjoittaja toimii nuorempana tutkijana Lappeenrannan teknillisen yliopiston tuotantotalouden laitoksella.

LÄHTEET

Broatch, J. & Lohr, S. (2012). Multidimensional assessment of value added by teachers to real-world outcomes. Journal of Educational and Behavioral Statistics, 37 (2), 256–277.

Chen, W., Mason, S., Staniszewski, C., Upton, A. & Valley, M. (2012). Assessing the quality of teachers’ teaching practices. Educational Assessment, Evaluation and Accountability, 24 (1), 25–41.

Norman, A. D. (2010). Assessing accomplished teaching: Good strides, great challenges. Theory Into Practice, 49 (3), 203–212.

PDF