Käytännön työelämään tutustuminen osaksi alkuvaiheen yliopisto-opintoja

Sanni Salonen, yliopisto-opettaja, sosiaalityön oppiaine, Turun yliopisto
saaksaz@utu.fi

Teija Karttunen, yliopistonlehtori, sosiaalityön tieteenala, Helsingin yliopisto
teija.karttunen@helsinki.fi

Päivittäessämme Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineen opetussuunnitelmaa tartuimme opiskelijoilta monesti kuultuun toiveeseen: teoreettiset opinnot tulisi kytkeä selkeämmin käytännön työhön jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Sosiaalityön yliopisto-opetuksessa käytäntösuhteet ovat vahvasti läsnä, mutta varsinainen käytännön jakso on oppiaineessa aiemmin toteutettu kolmantena opiskeluvuonna; perusopintovaiheessa käytäntöyhteys on toteutunut yksittäisinä vierailukäynteinä sosiaalityön palveluihin. Kehitimme perusopintoihin sisältyvää Käytäntö I -opintojaksoa niin, että se sisältää viiden työpäivän mittaisen sosiaalityön käytännön kenttään tutustumisen, jossa opiskelijat seuraavat sosiaalityöntekijöiden työtä reflektoiden sosiaalityöntekijän rooliin ja ammattiin liittyviä teemoja. Kokeilu näyttäytyi myönteisenä oppimiskokemuksena niin opiskelijoille kuin meille vastuuopettajillekin ja vaikutti edistävän sosiaalityön opiskelijoiden ammatti-identiteettiprosessin käynnistymistä. 

Käytännön opetus osana sosiaalityön yliopistollista koulutusta 

Teoriaa ja käytäntöä yhdistävällä pedagogiikalla on tunnistettu positiivinen vaikutus opiskelijoiden työelämävalmiuksien oppimiseen sekä omaan ammattialaan liittyvien geneeristen taitojen oppimiseen (mm. Virtanen & Tynjälä, 2013, 2019). Sosiaalityön koulutuksen, tutkimuksen ja käytännön välinen suhde on ollut jännitteinen läpi alan historian (esim. Lähteinen & Tuohino, 2013; Ruch, 2002). Tutkimuksissa on tunnistettu tarve kehittää sosiaalityön koulutusta yhä vahvemmin kohti teorian, tutkimuksen, opetuksen, käytännön ja kehittämisen aitoa, eri toimijoita hyödyntävää vuoropuhelua (mm. Filppa, Kemppainen & Rossi, 2012). Muutos kohti yhä käytännönläheisempää sosiaalityön opetusta onkin viime vuosikymmeninä ollut selkeä. Keskeisenä vaikuttavana tahona on toiminut Sosiaalityön valtakunnallinen yliopistoverkosto SOSNET, johon kuuluvat kaikkien sosiaalityön yliopistollista koulutusta tarjoavien yliopistojen sosiaalityön oppiaineet. Käytännön opintojaksot ovat yliopistojen keskinäisen sopimuksen mukaan laajuudeltaan vähintään 30 opintopistettä (Karvinen-Niinikoski, Hoikkala & Salonen, 2007), mutta niiden toteutusmuodot vaihtelevat yliopistokohtaisesti. 

Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineessa tehtiin useampia käytännön opetukseen liittyviä muokkauksia päivitettäessä opetussuunnitelmaa vuodelle 2022. Tässä keskitymme niistä yhteen, jossa lähdimme rakentamaan uutta opintojaksoa osana uudistettuja sosiaalityön perusopintoja. Päätavoitteenamme oli madaltaa sosiaalityön opiskelijoiden kynnystä teorian ja käytännön välillä mahdollistamalla aitoa kosketuspintaa sosiaalityöntekijän käytännön työhön heti opintojen alkuvaiheessa. Sosiaalityön koulutuksessa ammatillinen osaaminen ja sen kehittyminen pohjautuvat kumuloituvan oppimisen periaatteeseen, jossa ajatuksena on kehittää näitä taitoja aina opiskelujen alkuvaiheesta valmistumiseen saakka (Karvinen-Niinikoski ym., 2007).

Opintojakso sai nimen Käytäntö I: Sosiaalityö ammatillisena ja vuorovaikutuksellisena toimintana (5op). Opintojen ajoitussuunnitelmassa se sijoittuu alkavaksi ensimmäisen opiskeluvuoden syksynä. Edeltävänä opintona edellytetään opiskelijoiden suorittaneen Johdatus sosiaalityöhön -opintojakson. Lukuvuonna 2022‒2023 opintojaksolle osallistui 37 opiskelijaa, joista valtaosa oli aloittanut sosiaalityön opinnot samana lukuvuonna. Opintojakso rakentui kuudesta osa-alueesta (kuvio 1), joista keskeisin muutos aiempaan oli uusi viiden työpäivän mittainen käytännön jakso. 

Kuvio 1. Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineen Käytäntö I -opintojakson rakenne

Käytännön jakson ohjeistus oli yksinkertaisuudessaan, että opiskelijan tuli viettää viisi työpäivää sellaisessa työpaikassa, jossa on selkeä sosiaalityön professio, seurata yksikössä työskentelevien sosiaalityöntekijöiden työskentelyä ja pitää havainnoistaan kenttäpäiväkirjaa, johon annettiin erillinen ohjeistus. Käytännön jakson suorittamispaikkoja saimme opiskelijoille järjestettyä laajasti eri asiakasryhmien parissa. Paikkoja löytyi muun muassa useamman eri hyvinvointialueen lastensuojelupalveluista, vammaispalvelujen sosiaalityöstä, vanhussosiaalityöstä ja sairaalasosiaalityöstä. Lisäksi mukana oli muutama lapsi- ja perhepalveluihin fokusoitunut järjestö ja yksityinen palveluntuottaja. Yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta me ohjaavat opettajat järjestimme käytännön jakson paikat työelämäverkostojamme hyödyntäen. Loimme Webropol-kyselyn, jossa opiskelijat saivat esittää toivomuksen asiakasryhmästä tai sosiaalityön sektorista sekä kertoa muita käytännön jakson työpaikkaan liittyviä toiveita. Opiskelijat kokivat tämän toimivana järjestelynä. Me opettajat koimme tällaisen koordinoinnin hyödyllisenä, ja koimme sen myös vähentävän opiskelijoiden yhteydenottotulvaa, joka olisi saattanut kuormittaa lähialueen sosiaalityön palveluja.

Miksi lähdimme vahvistamaan käytäntöyhteyttä juuri työelämään sijoittuvalla käytännön jaksolla? Selvitykset yliopistokoulutukseen sisällytetyistä käytännön jaksoista ovat osoittaneet, että opiskelijat mieltävät käytännön jaksot ainoiksi paikoiksi oppia työelämän kannalta oleellisia taitoja (mm. Penttilä & Virtanen, 2011) ja niin opiskelijat, opettajat kuin työnantajat pitävät työelämässä oppimista positiivisena asiana (mm. Mäkinen-Streng, 2010; Penttilä & Virtanen, 2011). Koimme kuitenkin merkitykselliseksi, että lyhyen käytännön jakson yhteyteen sidottiin myös muuta opetusta, jotta jakso ei jäisi irralliseksi opiskelijoiden tiedonmuodostamisprosessissa. Opintojakson tematiikan suunnittelussa meitä ohjasijäsennys sosiaalityöntekijän asiakastyössä tarvitsemista tiedoista ja taidoista (kuvio 2).

Kuvio 2. Sosiaalityöntekijän asiakastyössä tarvitsemat tiedot ja taidot (Karttunen & Hietamäki, 2014, 328)

Opintojakso käynnistyi orientoivilla luennoilla (12 tuntia), joilla käsiteltiin sosiaalityön ammatillista kenttää, asiakassuhteen rakentumista, sosiaalityöntekijän roolia, ammatillisten käytäntöjen lähtökohtia ja niitä koskevia käsitteitä, vuorovaikutustaitojen perusteita, hyvän asiakassuhteen elementtejä, työhyvinvointia sosiaalityön kentällä sekä sosiaalityöntekijän ammatti-identiteettiä. Luento-opetusta täydensivät lyhyet kirjalliset välitehtävät, jotka liittyivät asiakaskokemukseen ja sen jäsentämiseen sekä asiakkaan kohtaamisen peruskysymyksiin. Näissä käytettiin oheismateriaaleina tutkimusartikkelia ja oheiskirjallisuutta. Toinen välitehtävistä nivoutui vapaaehtoisena tarjottuun kenttävierailuun (ks. kuvio 1), mikä tuki edelleen teorian ja käytännön sitomista toisiinsa.

Sosiaalityön käytännön opetusta tutkittaessa on noussut esiin opiskelijoiden ja käytännön ohjaajien toive, että käytännön jaksolle tuleva opiskelija olisi ennakkoon tietoinen työpaikan perustehtävästä (Filppa ym., 2012). Tähän pyrimme vastaamaan käytännön jaksoa edeltäneellä ennakkoreflektiolla, jossa opiskelijat reflektoivat ajatuksiaan lähestyvästä käytäntöjaksosta sekä perehtyivät tulevan harjoittelupaikkansa rooliin osana sosiaalipalveluja. Käytännön jakson jälkeen opiskelijat tuotiin yhteen seminaareihin. Seminaareissa työskenneltiin pareittain ja pienryhmissä erillisten tehtävänantojen mukaan, ja ryhmätyön alustana hyödynnettiin Flinga-sovellusta. Lisäksi käytiin yhteistä reflektoivaa keskustelua ja palattiin opintojakson välitehtäviin.

Kokemusten reflektointia ja orastavan ammatillisen identiteetin rakentumisen alkuja

Korkeakouluopiskelijoiden ammatillisen identiteetin on tunnistettu rakentuvan kolmessa vaiheessa: aluksi opiskelijat tunnistavat itsensä ammattiryhmänsä edustajiksi ja alkavat kehittää teoriatietoaan, taitojaan, asenteitaan sekä arvojaan muiden ammattiryhmänsä jäsenten mukaisiksi. Seuraavaksi opiskelijat alkavat eriytyä muista kuin oman ammattialansa edustajista, ja lopulta opiskelijat identifioivat itsensä osaksi oman ammattialansa asiantuntijoiden yhteisöä. (Trede, Macklin & Bridges, 2012.) Sosiaalityön koulutuksen merkittävänä tavoitteena on tukea ja vahvistaa sosiaalityöntekijän ammatti-identiteetin kehittymistä (Karvinen-Niinikoski ym., 2007); tämä opintojakso tarjosi mahdollisuuden vahvistaa tämän prosessin käynnistymistä opiskelijoissa mahdollistamalla heille tutustumisen ammattialansa edustajiin. Pääpaino oli sosiaalityöntekijöiden roolin tarkastelulla, mutta käytännön jakso mahdollisti myös muiden ammatillista kasvua tukevien teemojen oppimista. Opiskelijat nostivat reflektiotehtävissä ja seminaareissa esiin runsaasti sosiaalityön asiakasryhmiin ja työmenetelmiin liittyvää sisältötietoa, ja, lisäksi opintojaksolla painotimme vuorovaikutus- ja työyhteisötaitoja. Opiskelijat pysähtyivät myös pohtimaan, ovatko he aidosti kiinnostuneita ja motivoituneita opiskelemaan sosiaalityötä. Pyrimme opintojakson aikana normalisoimaan tätä prosessointia. 

Työelämärelevanssin on todettu heijastelevan opiskelijoiden tyytyväisyyttä opintojaksoa kohtaan (Kabanoff, Richardson & Brown, 2003) ja näin kävi tälläkin opintojaksolla. Opiskelijoilta saatu palaute oli hyvin myönteistä, erityistä kiitosta keräsi käytäntöyhteyden kulkeminen mukana läpi koko opintojakson luennoilla esiin nostetuista esimerkeistä seminaareissa läpikäytyihin käytännön jakson kokemuksiin. Opiskelijoiden palautteen mukaan hyödyllisenä näyttäytyi se, että kurssin vastuuopettajilla on työkokemusta sosiaalityöstä. Opintojakso koettiin opettavaisena, innostavana sekä opiskelumotivaatiota lisäävänä. Viikon mittaisen käytännön jakson koettiin aidosti madaltaneen kynnystä käytännön työhön. 

Palautteessa uskaltauduttiin nostamaan esiin myös muutamia kriittisiä näkökulmia. Joidenkin opiskelijoiden käytännön jakson kokemukset eivät olleet yhtä onnistuneita kuin toisten ‒ pääosin siksi, etteivät opiskelijat olleet päässeet mukaan seuraamaan asiakastyötä, vaan viikko oli edennyt lähinnä hallinnollisempien tehtävien äärellä. Julkisen sektorin yksiköissä käytännön jaksoja oli varjostanut kiire, joka osin selittyy toteutusaikaan käynnissä olleella hyvinvointialuesiirtymällä. Osa opiskelijoista koki opintojakson työlääksi suhteessa opintopistemäärään. Allekirjoitamme, että opintojakso oli varmasti työläs monivaiheisuutensa vuoksi. Samoin esimerkiksi akateemisen kirjoittamisen taidot olivat alkuvaiheen opiskelijoilla vasta harjaantumisvaiheessa, jossa väli- ja reflektiotehtävien kirjoittaminen koettiin haastavaksi. Myös opettajille opintojakso tuotti käytännön jaksoon liittyvän koordinoinnin ja useamman kirjallisen tehtävän vuoksi selkeästi enemmän työtä kuin perinteinen kirjatentti, joten koimme jaetun vastuuopettajuuden tällä opintojaksolla erinomaiseksi ratkaisuksi. Osa opiskelijoista olisi toivonut saavansa käytännön jaksosta enemmän palautetta, joka olisi huomioitu opintojakson arvioinnissa. Nyt arviointi perustui kirjalliseen reflektiotehtävään, koska emme kokeneet, että opiskelijoita ohjanneiden sosiaalityöntekijöiden olisi ollut mahdollista arvioida havainnoitsijaroolissa olevien opiskelijoiden toimintaa. Haasteensa asetti myös käytännön jakson aikataulutus, koska kyseinen viikko piti saada vapautettua muusta kontaktiopetuksesta.

Myönteisen kokemuksemme kautta haluamme haastaa yliopiston opetustyössä olevat oppiaineesta riippumatta pohtimaan, olisiko mahdollista tutustuttaa opiskelijat oman tulevaisuuden professionsa käytännön kenttään jo opintojen alkumetreillä. Tunnistamme realiteetit: sosiaalityön profession sisältäviä työpaikkoja on runsaasti ja käytäntösuhteinen yhteistyö on sosiaalityön kentällä jo vakiintunutta, joten opintojakson toteuttaminen oli suhteellisen mutkatonta. Näin ei välttämättä ole kaikilla opiskelualoilla, mutta asiaa kannattaisi vähintäänkin selvittää. Turun yliopiston sosiaalityön opetussuunnitelmassa tämä opintojakso toivottavasti vakiinnuttaa paikkansa perusopinnoissa pitkälle tulevaisuuteen.

Lähteet

Filppa, V., Kemppainen, T. & Rossi, E. (2012). Sosiaalityön käytännön opetus – odotuksia, kokemuksia ja orastavaa osaamista. Teoksessa N. Tuohino, A. Pohjola, A. & M. Suonio (toim.), Sosiaalityön käytännönopetus liikkeessä (s. 227–244). SOSNET julkaisuja 5. Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto Sosnet.
https://www.sosnet.fi/loader.aspx?id=64b15976-1b21-4e9d-9ae7-a4c60543ea88

Kabanoff, B., Richardson, A. & Brown, S. (2003). Business graduates’ perceptions of the quality of their course: A view from their workplace. Journal of Institutional Research, 12(2). https://webarchive.nla.gov.au/awa/20161126163920/http://pandora.nla.gov.au/pan/122841/20161127-0002/www.aair.org.au/articles/volume-12-no-2/12-2-business-graduates-perceptions-of-the-quality-of-their-course-a-view-from-the-workplace.html

Karttunen, T. & Hietamäki, J. (2014). Tiedon käytön kysymyksiä ja haasteita sosiaalityön asiakastyössä. Teoksessa R. Haverinen Riitta, M. Kuronen & T. Pösö (toim.), Sosiaalihuollon tila ja tulevaisuus (s. 320–336). Tampere: Vastapaino. 

Karvinen-Niinikoski, S., Hoikkala, S. & Salonen, J. (2007). Tutkintorakenneuudistus sosiaalityön koulutuksessa: Sosiaalityön valtakunnallinen hanke 2003-2006. SOSNET julkaisuja 1. Rovaniemi: Valtakunnallinen sosiaalityön yliopistoverkosto.
https://www.sosnet.fi/FI/Sosnet/Julkaisut

Mäkinen-Streng, M. (2010). Opiskelijat yliopistojen muutosten pyörteissä: Raportti Turun yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun opiskelijakyselystä 2009. Turun yliopiston julkaisusarja 3/2010. Turku: Turun yliopisto.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4474-3

Lähteinen, S. & Tuohino, N. (2013). Kahden sosiaalialan korkeakoulututkinnon suorittaneiden käsitykset alan korkeakoulutusten tuottamasta osaamisesta. Janus, 21(1), 41–58. https://journal.fi/janus/article/view/50684

Penttilä, J. & Virtanen, A. (2011). Yliopisto-opiskelijoiden työelämään orientoituminen. Teoksessa K. Kunttu, A. Komulainen, K. Makkonen & P. Pynnönen (toim.), Opiskeluterveys (s. 176–177). Helsinki: Duodecim. 

Ruch, G. (2002). From triangle to spiral: Reflective practice in social work education, practice and research. Social Work Education, 21(2), 199-216.
https://doi.org/10.1080/02615470220126435

Trede, F., Macklin, R. & Bridges, D. (2012). Professional identity development: A review of the higher education literature. Studies in Higher Education, 37(3), 365–384. https://doi.org/10.1080/03075079.2010.521237

Virtanen, A. & Tynjälä, P. (2013). Kohti työelämätaitoja kehittävää yliopistopedagogiikkaa – Opiskelijoiden näkökulma. Yliopistopedagogiikka, 20(2), 2–10.
https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2013/10/02/kohti-tyoelamataitoja-kehittavaa-yliopistopedagogiikkaa-opiskelijoiden-nakokulma/

Virtanen, A. & Tynjälä, P. (2019). Factors explaining the learning of generic skills: A study of university students’ experiences. Teaching in Higher Education, 24(7), 880-894. https://doi.org/10.1080/13562517.2018.1515195