Erilaisia näkökulmia opiskelijoiden valmistumisen, asiantuntijaksi kasvamisen ja sitoutumisen tukemiseen pedagogisilla ratkaisuilla

Laura Hirsto & Mari Murtonen

Tämänkertainen Yliopistopedagogiikka-lehti on jälleen täynnä mielenkiintoisia artikkeleja. Lisäksi lehdessä kerrotaan iso uutinen: Yliopistopedagogiikan tutkimusseura on perustettu! Lue lisää täältä.

Tieteellisenä artikkelina on Marja Laasosen Pedagogiset käytännöt ja perusopiskelijoiden valmistuminen – systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Artikkelissaan Laasonen tarkastelee tutkimuskirjallisuuskatsauksen avulla sitä, minkälaiset pedagogiset käytännöt ovat yhteydessä perusopiskelijoiden valmistumiseen. Tulosten perusteella positiivisessa yhteydessä tavoiteajassa valmistumiseen olivat osallistuminen opiskeluyhteisöön, ulkomailla opiskelu, palvelusoppiminen ja tutkimukseen osallistuminen. Myös lisäopetuksella ja tutoroinnilla, kirjaston palveluiden käyttämisellä ja reflektoivan oppimisen taidoilla oli Laasosen katsauksen mukaan positiivinen yhteys tavoiteajassa valmistumiseen, ja ohjauksen ja mentoroinnin merkitys oli voittopuolisesti positiivinen. Laasonen teki kiinnostavan havainnon katsaukseen valikoituneista artikkeleista: yksikään niistä ei ollut suomalaisesta yliopisto- tai korkeakoulukontekstista. Suurin osa pedagogisia käytänteitä ja opiskelijoiden valmistumista koskeneista artikkeleista tuli Pohjois-Amerikasta, joten niiden soveltaminen suomalaiseen maksuttoman yliopistokoulutuksen kontekstiin ei ole kaikilta osin helppoa.

Kehittäminen ja kokeilut -osaston kirjoitukset tässä lehdessä tarjoavat puolestaan konkreettisia näkökulmia opetuskokeiluihin sekä pedagogisiin ja digitaalisiin työvälineisiin opiskelijoiden oppimisen, sitoutumisen ja asiantuntijaksi kasvamisen tukena. Näitä kuvauksia kehittämistoimista ja niiden arvioinnista raportoidaan tällä kertaa yhteensä 12 artikkelissa. Osa on kuvauksia yksittäisistä opetuskokeiluista, joissakin on raportoitu jonkin työvälineen käyttökokemuksia ja toisissa on otettu hieman laajempi näkökulma johonkin pedagogiseen lähestymistapaan. Mukana on myös Henna Virtasen ym. kirjoitus, jossa kuvataan korkeakoulupedagogiikan kehittäjien ja kouluttajien omia pedagogisen osaamisen kehittymistarpeita ja tapoja edistää pedagogista osaamistaan.

Tämäkin lehti tuo monipuolisesti esille sitä arvokasta ja aktiivista kehittämistyötä, jota yliopistoissa tehdään korkeakoulujen opetuksen ja pedagogiikan kehittämiseksi sekä opiskelijoiden oppimisen entistä paremmaksi tukemiseksi. Laasosen kirjallisuuskatsaus tuo esille ylätasolla opiskelijoiden valmistumiseen liittyvä pedagogisia käytänteitä, mutta monelta osin artikkeli avaa enemmän kysymyksiä kuin antaa vastauksia. Mutta näinhän tieteellinen tutkimus toimii; usein saadaan joitakin vastauksia, mutta samalla rakennetaan käsitystä siitä, mitä jatkossa on tarpeen tutkia lisää. Esimerkiksi Laasosen katsauksen perusteella verkossa toteutettavien opintojen merkitys opiskelijoiden valmistumisen näkökulmasta näyttää ristiriitaiselta. Ristiriitaisuutta aiheuttaa varmasti se, miten verkossa toteutettavaa opetusta on pedagogisesti suunniteltu ja käytännössä toteutettu ja miten opiskelijoiden oppimista näillä opintojaksoilla on ohjattu.

Tämän lehden Kehittämien ja kokeilut -kirjoituksissa raportoidaan kokemuksia tällaisista erilaisista pedagogisista menetelmistä, joissa verkkoa on opetuksessa hyödynnetty eri tavoin. Esimerkiksi Tiina Tuijula ja Hannele Massinen tarkastelevat opiskelijoiden kokemuksia verkkoväittelystä avoimen yliopiston koulutuspolitiikan kurssilta. Tuijula ja Massinen kuvaavat verkkoväittelytehtävän rakentamisen elementtejä ja tuovat kokeilun johtopäätöksinä esille onnistuneen verkkoväittelykokemuksen elementtejä, jotka liittyvät opiskelijoiden osallistumiskokemuksen, käyttökokemukseen, sisältökokemukseen ja sosiaaliseen kokemukseen ja näiden haasteisiin.

Josephine Hoegaerts ja Maiju Wuokko puolestaan tarkastelevat sitä, miten podcastit voivat toimia opiskelijoiden työtehtävänä yliopistokurssilla. Hoegaerts ja Wuokko katsovat, että hyvät ohjeet ja ohjaus ovat podcast-tehtävän onnistumisen edellytyksiä. He korostavat, että podcast tarjoaa heidän kokemuksensa mukaan hyvän tavan kehittää sekä opiskelijoiden että opettajien akateemisia taitoja, jos podcastien tekemiseen sovelletaan samanlaisia akateemisen kirjoittamisen ja argumentoinnin taitoja kuin kirjoitettuun akateemiseen tekstiin. Hoegaertsin ja Wuokon artikkeli on myös esimerkki siitä, että Yliopistopedagogiikka-lehti julkaisee myös artikkeleita englanniksi silloin, kun ensimmäisen kirjoittajan äidinkieli ei ole suomi eikä ruotsi.

Opiskelijoiden oppimisen tukena käytettäviä sähköisiä työvälineitä tarkastelevat myös Tarja Liinamaa, Susanna Isotalo, Tuulikki Ukkonen-Mikkola, Marja Suvanto, Olli Tamminen ja Anna Mari Kokkonen Kehittäminen ja kokeilut -artikkelissaan E-portfolioiden hyödyntämisestä ja Joni M. Mäki artikkelissaan kokemuksista Socrativen käytöstä jatkuvan oppimisen tukena.

Laajempi opetuksen kehittämisen näkökulma on Kehittäminen ja kokeilut -artikkeleissa Korkeakouluasteen avointen etäopintojaksojen suorittamisen eri vaiheiden riskitekijät (Pessi Lyyra ym.) ja Projektiosaaminen digitalisoituvassa sosiaali- ja terveysalan työelämässä – verkko-oppimisympäristön kehittäminen terveystieteiden koulutukseen (Juha Pajari ym.). Etäopinnoista ovat monet opiskelijat saaneet paljon kokemusta koronapandemian aikana. Lyyran ym. artikkeli tuo esille riskitekijöitä erityisesti avoimen yliopiston opiskelijoiden näkökulmasta, mutta nämä riskit resonoivat myös Laasosen katsausartikkelin tulosten kanssa, joissa sitoutuminen opintoihin oli tärkeä tekijä. Lyyra ym. kuitenkin nostavat esille, että riskitekijät vaihtuvat opiskelun eri vaiheissa. Heidän mukaansa opiskelun aloittamisen vaiheessa opiskelun ja muun elämän yhdistämisen vaikeudet näyttivät keskeisiltä, ja opintojen keskeyttämisen riskitekijöitä olivat pikemminkin motivaation ja opiskelutaitojen puute. Akateemisten taitojen puute ja oppimateriaalin saatavuus näyttivät puolestaan olevan riskitekijöitä opintojen loppuvaiheessa. Pajari ym. puolestaan raportoivat Moodleen kehitetyn verkko-ympäristön rakentamisesta, sen perusteista ja opiskelijoiden kokemuksista siitä projekti- ja asiantuntijuusharjoittelu -opintojaksollaan.

Kia Lindqvistin ym., Tiina Airaksisen ja Jussi Karkkulaisen artikkeleissa tarkastellaan tarkemmin jotakin pedagogista lähestymistapaa ja tarkastellaan niistä saatuja kokemuksia. Lindqvist ym. tarkastelevat prime time -ohjattua ryhmätyötä matematiikan yliopistokurssilla, Airaksinen intensiivisiä kirjoituspajoja opinnäytetyötekstien ohjauksessa ja Karkkulainen Salattujen elämien kohtauksen hyödyntämistä rikosoikeudellisen teorian soveltamisessa oikeustieteen opintojaksolla.

Tuomas Paloposken ym. Kehittäminen ja kokeilut -artikkeli tarkastelee lopputentin korvaamista jatkuvaan arviointiin perustuvilla kotilaskuilla insinööritieteiden kandidaattivaiheen massakurssilla. Kuten Laasosen kirjallisuuskatsaus toi esille, opiskelijoiden sitouttaminen opintoihin erilaisin keinoin edistää heidän valmistumistaan. Myös tässä Paloposken ym. kokeilussa pyrittiin edistämään opiskelijoiden sitoutumista valitulla arviointikäytännöllä. Kirjoittajat toteavatkin kokemustensa perusteella, että kurssin suorittaminen kotilaskuilla lopputentin sijaan vaikutti positiivisesti läpäisyprosenttiin ja arvosanajakaumaan. Lisäksi opiskelijapalautteen perusteella jatkuva arviointi näytti tukevan kurssin osaamistavoitteiden saavuttamista. Paloposki ym. katsovat, että heidän kokeilunsa tulokset puoltavat jatkuvan arvioinnin vahvistamista ja lopputentin aseman kriittistä tarkastelua insinööritieteiden opetuksessa.

Omassa Kehittäminen ja Kokeilut -artikkelissaan Suvi Honkanen ja Johanna Komppa puolestaan kertovat kokeilustaan, jossa kehitettiin opiskelijoiden kanssa yhteistyössä portfoliotyötä opiskelijoiden oman osaamisen sanoittamisen ja reflektion tukemiseksi. Honkasen ja Kompan kokemusten mukaan oman osaamisen reflektointi voi vaatia aikaa. Opetuksen kehittämisen näkökulmasta se, miten heidän kehittämiään ja kokeilemiaan työmuotoja on mahdollista liittää toisenlaisiin opintojaksoihin, vaatii jokaisessa koulutusohjelmassa oman pohdintansa. He kuitenkin toteavat, että osaamisen tunnistamisen prosessi vaatii merkittävää tukea opiskeluympäristöltä.

Tässä Yliopistopedagogiikka-lehden numerossa on myös yksi Keskustelua-osaston artikkeli. Siinä Hisayo Katsui nostaa esille tärkeän näkökulman esteettömyys ja saavutettavuus -ajattelun pedagogisiin seurauksiin ja yliopistokoulutuksen käytäntöjen kehittämiseen. Omien kokemustensa ja YK:n linjausten perusteella Katsui kehottaa jokaista opettajaa huomioimaan erilaisten opiskelijoiden tarpeet ja samalla myös yliopistoja kehittämään näiden huomioimiseksi parempaa tukea yliopisto-opettajille. Samalla Katsui toivoisi, että yliopistopedagogisessa koulutuksessa näiden asioiden huomioiminen olisi paremmin alusta asti läsnä.

Yliopistopedagogiikka -lehden päätoimittajat toivottavat kaikille mukavaa uuden lukuvuoden alkua ja jatkuvaa intoa yliopisto- ja korkeakoulutuksen pedagogiseen kehittämiseen!