Siirry sisältöön

Digiä ja liikettä yliopisto-opetukseen QR-koodisuunnistuksen avulla

2.6.2021

Veijo Vaakanainen, tohtorikoulutettava, tuntiopettaja, Turun yliopisto, Kieli- ja käännöstieteiden laitos, Pohjoismaiset kielet, rvkvaa@utu.fi

Opetuskokeilun tavoitteena oli selvittää, kuinka QR-koodeja voi hyödyntää yliopistotasoisessa kieltenopetuksessa. QR-koodeja kokeiltiin kahdella Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineen kurssilla (Ajankohtaista tutkimusta pohjoismaisten kielten alalta, Suullinen tuottaminen ja sanaston laajentaminen). QR-koodien avulla toteutettiin molemmilla kursseilla QR-koodisuunnistus, jonka avulla opiskelijat harjoittelivat kurssisisältöjä luokkahuoneen ulkopuolella olevalla tehtäväradalla. Kokeilu osoitti, että QR-koodisuunnistus on hyvin suunniteltuna erinomainen toimintamuoto osana opetusta ja erityisesti suullisella kurssilla QR-koodien avulla toteutettu Tukholman kiertomatka oli opiskelijoiden mielestä erittäin toimiva ja motivoiva opetuskokonaisuus.

Mobiilioppiminen tarjoaa kieltenopetukselle paljon uusia mahdollisuuksia

Mobiililaitteet ja erityiset älypuhelimet ovat levinneet laajasti ympäri maailmaa ja käytännössä kaikilla opiskelijoilla on nykyisin puhelin mukana, kun he saapuvat oppitunneille. Mobiililaitteilla on myös suuri potentiaali opetukselle, koska ne mahdollistavat oppimisen laajentamisen luokkahuoneen ulkopuolelle sekä joustavat, yksilöidyt ja yhteistoiminnaliset oppimisympäristöt (Kalogiannakis & Papadakis, 2017; Rikala & Kankaanranta, 2012). Tästä huolimatta monet opettajat epäröivät mobiililaitteiden opetuskäyttöä, eikä mobiilioppimisen kaikkea potentiaalia ole vielä hyödynnetty (Thorne, 2016; Burston, 2014).

Mobiilioppiminen käsitteenä ei sinällään ole uusi, mutta se on vielä viitekehyksenä melko epämääräinen ja eri määritelmät painottavat mobiilioppimisen eri näkökulmia (Rikala, 2014). Yleisesti mobiilioppimisen määritelmissä painotetaan joko oppijoiden liikkuvuutta tai käytettävien laitteiden liikkuvuutta (Burston, 2014). Itse seuraan kuitenkin Palalasin (2011) määritelmää, joka ottaa nämä molemmat näkökulmat huomioon.

Omassa opetuksessani halusin kokeilla mobiilioppimisen tarjoamia mahdollisuuksia kahdella opettamallani kurssilla Turun yliopiston pohjoismaisten kielten oppiaineessa. Suunnittelin kursseille QR-koodisuunnistuksen, jonka avulla opiskelijat harjoittelivat kurssisisältöjä. Ennen kuin kerron tarkemmin opetuskokeiluistani, niin ensin kerron lyhyesti QR-koodeista sekä niiden eduista opetuskäytössä. Artikkelin lopussa arvioin kokeilujen onnistumista sekä esitän joitakin ideoita, kuinka QR-koodeja voi jatkossa hyödyntää yliopisto-opetuksessa.

QR-koodit ja niiden opetuskäyttö

QR (Quick Response) -koodit ovat kaksiulotteisia viivakoodeja, jotka skannataan mobiililaitteen kameran avulla. QR-koodeihin on ohjelmoitu URL-osoite, jonka koodi avaa sen skannanneessa laitteessa. Koodien avulla voi siis avata mobiililaitteessa esimerkiksi verkkosivuja, kuvia tai tiedostoja.

Vaikka QR-koodeja ei alun perin ole suunniteltu opetuskäyttöön, niin niillä on monia pedagogisia käyttötarkoituksia (Rikala & Kankaanranta, 2014; Thorne, 2016). Rikalan ja Kankaanrannan (2012) mukaan nämä käyttömahdollisuudet voidaan jakaa viiteen eri ryhmään:

  1. aarrejahtitehtävät
  2. ulko- ja kenttäaktiviteetit
  3. paperiperustaiset tehtävät
  4. oppijoiden tuottamat aineistot
  5. opettajan antamat ohjeet

QR-koodien tekeminen on helppoa ja vaatii vain vähän harjoitusta (Law & So, 2010). Ne mahdollistavat myös oppimistilanteiden viemisen luokkahuoneen ulkopuolelle ja oppijat ovat kokeneet ne hyödyllisiksi ja motivoiviksi (Rikala & Kankaanranta, 2012). Niiden käyttö on lisäksi helppoa, koska älypuhelimet pystyvät nykyään lukemaan niitä ilman erillisiä sovelluksia.

QR-koodien lukuisista käyttömahdollisuuksista ja eduista huolimatta niiden opetuskäyttö on vielä lapsenkengissä (Kalogiannakis & Papadakis, 2017). Erityisesti vieraan kielen opetuksen alalla niitä ei vielä juurikaan ole hyödynnetty (Thorne, 2016). Tästä syystä halusin kokeilla, kuinka QR-koodeja voi käyttää hyödyksi ruotsin kielen yliopisto-opetuksessa.

Kaksi erilaista QR-koodisuunnistusta

Kokeilin QR-koodeja kahdella pohjoismaisten kielten kurssilla: Ajankohtaista tutkimusta pohjoismaisten kielten alalta ja Suullinen tuottaminen ja sanaston laajentaminen. Ajankohtaista tutkimusta pohjoismaisten kielten alalta on syventävien opintojen pakollinen kurssi, jolla opiskelijat tutustuvat pohjoismaisten kielten oppiaineessa tehtävään tutkimukseen sekä erilaisiin kielitieteellisiin teorioihin ja menetelmiin. Tämän lisäksi opiskelijat harjoittelevat myös ruotsinkielisten tieteellisten artikkelien lukemista.

Suullinen tuottaminen ja sanaston laajentaminen on puolestaan valinnainen kurssi, jonka voi sijoittaa joko aine- tai syventäviin opintoihin. Nimensä mukaisesti kyseessä on kielitaitokurssi, jolla keskitytään suullisen ruotsin kielen taidon sekä sanaston kehittämiseen. Kurssilla tavoitteena on vahvistaa suullisen kielitaidon ja sanaston hallintaa, jotta opiskelija pärjää ruotsin kielellä erilaisissa viestintätilanteissa.

Kurssien erilaisesta luonteesta huolimatta koin, että QR-koodisuunnistus voisi toimia molemmilla kursseilla. Valitsin QR-koodien erilaisista pedagogisista hyödyntämismahdollisuuksista (ks. yllä) ”aarrejahdin”, koska tässä oppijat pääsevät liikkumaan ja näin tehtävä toisi myös vaihtelua normaaleihin rutiineihin yliopistolla (ks. Rikala & Kankaanranta, 2012). QR-koodisuunnistuksen sisällöt ja oppimistavoitteet olivat kuitenkin kursseilla toisistaan poikkeavia. Seuraavassa esittelen kaksi erilaista opetuskokonaisuutta, jotka toteutin QR-koodisuunnistuksen avulla.

Opetuskokeilu 1: Tieteellisten artikkelien käsittely QR-koodien avulla

Yksi Ajankohtaista tutkimusta pohjoismaisten kielten alalta ‑kurssin tavoitteista on, että opiskelijat harjaantuvat ruotsinkielisten tieteellisten artikkelien lukijoina. Tätä tavoitetta varten kurssilla oli artikkelitunti. Ennen artikkelituntia olin jakanut opiskelijat ryhmiin, joissa jokainen opiskelija luki yhden valitsemistani artikkeleista ja teki artikkelista lyhyen tiivistelmän, jonka hän palautti oman ryhmänsä keskustelualueelle Moodlessa. Näin jokainen opiskelija oli ennen tunnille tuloa lukenut yhden artikkelin sekä tiivistelmät kolmesta muusta artikkelista.

Tunnilla käsittelimme artikkeleita QR-koodisuunnistuksen avulla. Olin tehnyt jokaisesta artikkelista Google Formsin avulla kyselyn, joka koostui monivalinnoista sekä lyhyistä avoimista vastauksista. Jaoin kyselyt linkin avulla ja tein linkeistä QR-koodit. Seuraavaksi lisäsin ne artikkeleista tekemiini tehtävänantoihin ja tulostin tehtävänannot. Lopuksi piilotin QR-koodit sisältävät tehtävänannot eri paikkoihin siinä rakennuksessa, jossa kurssi pidettiin.

Artikkelitunnilla opiskelijat toimivat ryhmissä ja siirtyivät aina yhdeltä tehtäväpisteeltä toiselle. Tunnin alussa kerroin luokassa, mistä mikäkin ryhmä suunnistuksen aloittaa. QR-koodin löydettyään opiskelijat skannasivat koodin puhelimella ja vastasivat kyselyyn. Palautettuaan vastauksensa he saivat tietää, missä seuraava tehtäväpiste sijaitsee. Käytyään kaikilla tehtäväpisteillä he palasivat takaisin luokkahuoneeseen.

Opetuskokeilu 2: Kiertomatka Tukholmassa QR-koodeilla suunnistaen

Suullinen tuottaminen ja sanaston laajentaminen ‑kurssilla käytin QR-koodisuunnistusta käsitellessämme matkailuteemaa. Tällä kurssilla suunnittelin QR-koodien avulla ”kiertomatkan” Tukholmassa.

Valitsin kiertomatkaa varten viisi nähtävyyttä, joista jokaisesta kirjoitin lyhyen suomenkielisen esittelyn. Tallensin esittelyt pdf-tiedostoina ja latasin ne Google Driveen. Tämän jälkeen jaoin tiedostot linkkien avulla ja tein linkeistä QR-koodit. Kuten myös ajankohtaisen tutkimuksen kurssilla, tallensin QR-koodit kuvina ja liitin ne tehtävänantoihin. Tämän jälkeen tulostin tehtävänannot ja laitoin ne ilmoitustauluille ympäri rakennusta.

Tunnilla jaoin opiskelijat neljän hengen ryhmiin, joissa he liikkuivat. Ryhmissä jokainen sai vuorollaan olla matkaopas, joka kertoi muille ryhmäläisille nähtävyydestä. Kerroin jokaiselle ryhmälle, mistä mikäkin ryhmä aloittaisi. QR-koodin löydettyään opasvuorossa oleva opiskelija skannasi koodin ja kertoi suomenkielisen esittelyn avulla nähtävyydestä omin sanoin ruotsiksi. Esittelyn lopussa oli tieto, mistä seuraava nähtävyys löytyy.

Kuinka opetuskokeilut onnistuivat ja kuinka QR-koodeja voi jatkossa hyödyntää opetuksessa?

Molemmat opetuskokeilut olivat mielestäni onnistuneita ja opiskelijat olivat innoissaan vaihtelevasta tavasta opiskella kurssisisältöjä. Esimerkiksi tutkimuskurssin opiskelijat kokivat, että artikkelien sisällön käsitteleminen oli paljon mielekkäämpää, kun se tapahtui QR-koodisuunnistuksen avulla sen sijaan, että se olisi tehty luokkahuoneessa ryhmissä keskustellen.

Suullisella kurssilla Tukholman kiertomatkan sai erityisen paljon kiitosta. Useammissa kurssipalautteissa mainittiin juuri tuo tehtävä esimerkkinä erityisen onnistuneesta tehtävätyypistä ja useampi opiskelija sanoi harjoituksen olleen kurssin paras. Opetuskokeilu vaikuttaisi siis vahvistavan tutkimustulokset siitä, että oppijat kokevat QR-kooditehtävät mielekkäiksi (esim. Rikala & Kankaanranta, 2012).

Tehtävien toteutus sujui myös hyvin teknisesti. Totesin kuitenkin sen, että opettajan on hyvä kierrellä eri pisteillä ja auttaa opiskelijoita tarvittaessa. Opiskelijoiden joukossa oli nimittäin myös joitakin sellaisia, joille QR-koodien käyttäminen oli uutta, ja he tarvitsivat aluksi neuvoja. Tämän lisäksi opettajan on hyvä kierrellä myös siksi, että opiskelijoilla oli välillä vaikeuksia löytää QR-koodeja. Oppimisen kannalta ei ole kovinkaan toivottavaa, että aikaa kuluu QR-koodien etsimiseen, joten kiertelevä opettaja voi neuvoa, mistä tehtävänanto löytyy.

Kokemukset molemmista opetuskokeiluista olivat erittäin myönteisiä ja niiden pohjalta QR-koodien hyödyntäminen yliopisto-opetuksessa vaikuttaa kannattavalta. Jatkossa niitä voisi käyttää entistä monipuolisemmin opetuksen osana. Niiden avulla voisi tuoda esimerkiksi opetukseen paljon monimediaista ja autenttista aineistoa, kuten videoita tai podcasteja.

Tärkeintä QR-koodien (kuten kaiken muunkin teknologian) opetuskäytössä on kuitenkin se, että tekniikka on ennen kaikkea mahdollistaja (Rikala & Kankaanranta, 2014). Opettajan rooli on keskeinen ja QR-koodien opetuskäyttö pitää olla hyvin suunniteltua ja pedagogisesti perusteltua (ks. myös Thorne, 2016). Esimerkiksi Rikala ja Kankaanranta (2012) toteavat, että oppijat kokivat QR-koodien käytön mielekkääksi ainoastaan, jos oppimiskokonaisuus oli hyvin suunniteltu. QR-koodit eivät siis itsessään takaa hyviä oppimistuloksia, vaan niiden tehokas hyödyntäminen edellyttää opettajalta tarkkaa pedagogista harkintaa ja suunnittelua. Oikein käytettynä ne ovat kuitenkin ainakin omien kokemusteni pohjalta erinomainen apuväline (yliopisto)-opettajan pedagogiseen työkalupakkiin.

Lähteet

Burston, J. (2014). MALL: The pedagogical challenges. Computer Assisted Language Learning, 27, 344–357. Saatavilla https://doi.org/10.1080/09588221.2014.914539

Kalogiannakis, M. & Papadakis, S. (2017). Combining mobile technologies in environmental education: a Greek case study. International Journal of Mobile Learning and Organisation, 11(2), 108–130. http://dx.doi.org/10.1504/IJMLO.2017.084272

Law, C. & So, S. (2010). QR Codes in Education. Journal of Educational Technology Development and Exchange, 3(1), 85–100. https://doi.org/10.18785/jetde.0301.07

Palalas, A. (2011). Mobile-assisted language learning: Designing for your students. Teoksessa S. Thouësny & L. Bradley (toim.), Second language teaching and learning with technology: Views of emergent researchers (s. 71–94). Dublin: Research-publishing.net. Saatavilla: https://files.eric.ed.gov/fulltext/ED574599.pdf

Rikala, J. (2014). Evaluating QR Code Case Studies Using a Mobile Learning Framework. Teoksessa I.A. Sanches & P. Isaias (toim.), 10th International Conference Mobile Learning. (s.199–206.) IADIS Press: Madrid. Saatavilla: https://aleesp.hypotheses.org/rg/files/2014/03/ML2014_proceed.pdf

Rikala, J. & Kankaanranta, M. (2014). Blending Classroom Teaching and Learning with QR Codes. Teoksessa I.A. Sanches & P. Isaias (toim.), 10th International Conference Mobile Learning. (s.141–148). IADIS Press: Madrid. Saatavilla: https://aleesp.hypotheses.org/rg/files/2014/03/ML2014_proceed.pdf

Rikala, J. & Kankaanranta, M. (2012). The Use of Quick Response Codes in the Classroom. Teoksessa M. Specht, J. Multisilta & M. Sharples (toim.), mLearn 2012 Mobile and Contextual Learning. Proceedings on the 11th International Conference Mobile and Contextual Learning 2012 (s. 148–155.). Saatavilla http://ceur-ws.org/Vol-955/papers/paper_40.pdf  

Thorne, T. (2016). Augmenting Classroom Practices With QR Codes. TESOL Journal, 7(3), 746–754. Saatavilla https://doi.org/10.1002/tesj.257

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: