Opetuksen ja oppimisen avoimuuden haasteita ja suuntaviivoja

Kati Syvälahti, tietoasiantuntija, Helsingin yliopiston kirjasto, kati.syvalahti@helsinki.fi

Avoimet oppimateriaalit ovat viime vuosina nousseet keskustelujen aiheeksi yhä laajemmin. UNESCO antoi uuden suosituksen avoimista oppimateriaaleista marraskuussa 2019. Myös Suomessa edistetään opetuksen ja oppimisen avoimuutta erilaisten hankkeiden avulla. Mitä kaikkea liittyy opetuksen avoimuuteen? Mitä tarkoitetaan avoimilla oppimateriaaleilla? Miksi tarvitaan keskustelua opetuksen avoimuudesta? Tässä kirjoituksessa etsitään vastauksia näihin kysymyksiin kansallisen ja kansainvälisen kirjoittelun ja keskustelun valossa.

Opetuksen avoimuus (open education) ei ole uusi asia. Itseasiassa tiedon, näkemysten ja taitojen jakaminen muiden kanssa on aina ollut koulutuksen ja opetuksen peruslähtökohtia. UNESCO:n (The United Nations Educational, Scientific and Cultural Organization) mukaan opetuksen avoimuus voidaan nähdä ihmisoikeutena. Avoimen opetuksen tavoitteena on antaa kaikille oppijoille ympäri maailmaa mahdollisuus korkealaatuiseen ja elinikäiseen oppimiseen. (UNESCO, 2019.) Tällä hetkellä Suomessa oppimisen avoimuutta edistetään esimerkiksi Tieteellisten seurain valtuuskunnan (TSV) asiantuntijaryhmissä (Tieteellisten seurain valtuuskunta, 2020).

Kansainvälisesti merkittäviä edistysaskeleita on ollut esimerkiksi The Massachusetts Institute of Technologyn (MIT) julkaisemat avoimet verkkokurssit vuonna 2001. Avoimet oppimateriaalit (open educational resources) termi otettiin käyttöön ensimmäisen kerran UNESCO:n järjestämässä OER-foorumissa vuonna 2002. Vuonna 2002 Lawrence Lessig, Hal Abelson ja Eric Eldred perustivat Creative Commons -lisenssit, jotka mahdollistavat oppimateriaalien avoimen jakamisen ja muokkaamisen tekijänoikeudet huomioiden. (Blessinger & Bliss, 2016.) Marraskuussa 2019 UNESCO antoi uuden suosituksen avoimista oppimateriaaleista ja nämä kansainväliset suositukset ovat tärkeää huomioida tulevaisuudessa myös Suomessa (Jauhiainen, 2020; UNESCO, 2019).

Opetuksen avoimuuden kymmenen ulottuvuutta

Euroopan komission raportti Opening up Education: A Support Framework for Higher Education Institutions esittelee viitekehyksen, joka kuvaa opetuksen avoimuutta korkeakouluissa (kuvio 1). Viitekehys sisältää kuusi ydinulottuvuutta ja neljä läpileikkaavaa ulottuvuutta. Viitekehyksen ydinulottuvuudet ovat saatavuus (access), opetusaineistot (content), pedagogiikka (pedagogy), tunnustaminen (recognition), yhteistyö (collaboration) ja tutkimus (research). Ydinulottuvuudet kuvaavat, mitä tarvitaan opetuksen avoimuuden toteutumiseen. Viitekehyksen neljä läpileikkaavaa ulottuvuutta ovat strategia (strategy), teknologia (technology), laatu (quality) ja johtaminen (leadership). Läpileikkaavat ulottuvuudet kuvaavat, miten tulee toimia, jotta opetuksen avoimuus toteutuu. (Helariutta & Fred, 2020; Inamorato dos Santos, Punie & Castaño-Muñoz, 2016.)

Tarkastelen artikkelissa ensin viitekehyksen ydinulottuvuuksia. Ensimmäisenä viitekehyksessä kuvataan opetuksen saavutettavuutta (access). Opetuksen avoimuudessa on tärkeää ottaa huomioon oppijoiden erityistarpeet, esimerkiksi oppimisvaikeudet ja esteettömyys. Toinen ydinulottuvuus on opetusaineistot (content). Opetuksen avoimuus mahdollistaa monipuolisen opetusaineistojen ja -käytäntöjen jakamisen. Kurssimateriaalien lisäksi voidaan jakaa esimerkiksi kurssiaineistojen valintaprosesseja, opetussuunnitelmia, tuntisuunnitelmia, kurssitöitä, arviointimatriiseja ja osaamistavoitteita. Opetuksessa opetusaineistot eivät ole vain opettajan jakamia valmiita materiaaleja, vaan kursseilla opiskelijat tuottavat kurssitöitä ja etsivät itse aktiivisesti tietoa eri hakukanavista. Avointen oppimateriaalien merkitys oppimiselle korostuu oikeastaan parhaiten, kun ajattelemme materiaalien olevan jotakin, mitä teemme yhdessä. (Amaral, 2018; DeRosa & Robinson, 2015; Inamorato dos Santos ym., 2016; Jhangiani & Green, 2018.)

Kolmas ydinulottuvuus on pedagogiikka (pedagogy). Avoimien oppimateriaalien käyttö opetuksessa edellyttää, että opettaja ottaa ne osaksi oppimisprosessia. Niiden ottaminen mukaan opetukseen edellyttää tukea, ohjausta, ideoiden ja tiedon jakamista opetustyötä tekevien kesken. Neljäs ydinulottuvuus on oppijan osaamisen tunnustaminen (recognition) esimerkiksi arvioinnin, todistusten, osaamismerkkien ja sertifikaattien avulla. Yhteistyö (collaboration) on viides avoimen opetuksen ydinulottuvuus. Parhaimmillaan avoimien opetuskäytäntöjen jakaminen voi auttaa säästämään opetustyön resursseja, kun voidaan yhteiskehittelyn avulla jakaa hyviä kokemuksia ja käytänteitä. (Amaral, 2018; Inamorato dos Santos ym., 2016; Jhangiani & Green, 2018; Kaatrakoski, Littlejohn & Hood, 2017.) Kuudes ydinulottuvuus on tutkimus (research). Kun opetuksen avoimuutta kehitetään, on tärkeää kerätä empiiristä aineistoa opettajien ja opiskelijoiden kokemuksista opetuksen avoimuuteen liittyen. Toisaalta opetusaineistoina voidaan käyttää avoimesti saatavilla olevia tutkimuksen aineistoja, kuten tutkimusdataa ja tutkimusjulkaisuja. (Clarot & Helminen, 2019; Inamorato dos Santos ym., 2016.)

Seuraavaksi tarkastelen artikkelissa opetuksen avoimuuden viitekehyksen neljää läpileikkaavaa ulottuvuutta. Ensinnäkin voidaan opetuksen avoimuuden edistämiseksi laatia koko organisaation tasolla yhteinen strategia (strategy). Lisäksi yksittäinen opettaja voi tehdä itselleen henkilökohtaisen suunnitelman opetuksen avoimuuden kehittämiseksi ja edistämiseksi omassa työssään. Toinen läpileikkaava ulottuvuus on teknologia (technology). Esimerkiksi digitaaliset välineet, avoimet lähdekoodit, avoimet verkkokurssit ja avoimet lisenssit auttavat edistämään opetuksen avoimuutta. (Inamorato dos Santos ym., 2016.)

Korkeakoulujen opetuksen laatu on kilpailutekijä ja jatkuva kehittämisen kohde. Viitekehyksen kolmas läpileikkaava ulottuvuus on opetuksen avoimuuden laatu (quality). Laadunarvioinnissa tarkastellaan opetuksen avoimuuden tehokkuutta, vaikuttavuutta, saatavuutta, tarkkuutta ja huippuosaamista. Viitekehyksen neljäs läpileikkaava ulottuvuus on johtaminen (leadership). Korkeakouluissa on nostettu viime vuosina esiin pedagogisen johtamisen käsite, joka korostaa yhteisöllistä jaettua johtajuutta. Tällä tarkoitetaan sitä, että opetustyön kehittäminen ja johtaminen eivät ole ainoastaan yksilöjohtajan tehtävä vaan akateemisen yhteisön yhteinen asia. Myös opiskelijoiden rooli opetuksen kehittämisessä on keskeinen. (Inamorato dos Santos ym., 2016; Nevgi & Korhonen, 2016.)

Avoimet oppimateriaalit

Kuten opetuksen avoimuuden viitekehyksen kymmenen ulottuvuutta hyvin kuvaa opetuksen avoimuus on muutakin kuin vain avoimia oppimateriaaleja. Toisaalta opetuksessa käytettävien materiaalien avoin saatavuus on ollut yksi konkreettinen tapa edistää opetuksen avoimuutta. Avoimet oppimateriaalit voivat olla esimerkiksi kokonaisia kursseja, kurssin materiaaleja, kurssikirjoja, artikkeleita, videoita, testejä tai tietokoneohjelmistoja. (Blessinger & Bliss, 2016.) Avoimien oppimateriaalien määritelmiä on olemassa useita. UNESCO:n verkkosivuilta löytyy yksi tunnetuimmista ja käytetyimmistä:

Open Educational Resources (OER) are teaching, learning and research materials in any medium – digital or otherwise – that reside in the public domain or have been released under an open license that permits no-cost access, use, adaptation and redistribution by others with no or limited restrictions (UNESCO, 2020).

Kaikille avoimet MOOC (Massive Open Online Course) verkkokurssit tekevät opiskelusta ajan ja paikan suhteen joustavaa. MOOC-kursseja voidaan hyödyntää esimerkiksi osana yliopistojen opiskelijavalintaa. Helsingin yliopistossa tietojenkäsittelytieteen osasto tarjoaa avoimia verkkokursseja kaikille ohjelmoinnista ja tekoälyn perusteista. Helsingin yliopiston tietojenkäsittelytieteen opiskelijaksi voi hakea MOOC:in avulla. (Helsingin yliopisto, 2020.)

Avoimet oppimateriaalit eivät tarkoita vain pääsyä muiden tekemiin oppimateriaaleihin. David Wiley on kehittänyt 5R (retain, reuse, revise, remix, redistribute) mallin (kuvio 2) kuvaamaan oppimateriaalien avoimuutta. Wileyn kehittämän mallin mukaan käyttäjällä on oikeus vapaasti ladata ja tallentaa materiaalia, oikeus muokata ja yhdistellä sekä jakaa materiaalia uudelleen. (Hilton III ym., 2010)

Avoimien oppimateriaalien julkaisemisessa käytetään avoimia lisenssejä, joiden avulla sallitaan materiaalin välitys, muokkaus, yhdistely ja jakaminen. Avoimen lisenssin avulla voidaan asettaa tiettyjä ehtoja esimerkiksi teoksen tekijään viittaaminen. Avoimessa julkaisemisessa on yleisesti käytössä Creative Commons -lisenssit. Oppimateriaaleihin suositellaan useimmiten CC-BY ja CC-BY-SA-lisenssejä. Lisenssi kannattaa merkitä aineistoon ja metadataan. (Lindfors, 2020.)

Avoimien oppimateriaalien löytyvyys

Avointen oppimateriaalien yleistymiseen ja käyttöönottoon liittyy useita haasteita. Ensinnäkin materiaaleja on hankala löytää, koska ne ovat hajallaan verkossa erilaisilla alustoilla ja sivustoilla. Toiseksi niiden metadata on puutteellista. Lisäksi haasteena on materiaalien laadun ja vaikuttavuuden arvioiminen sekä materiaalien päivittäminen. (Clarot & Helminen, 2019.)

Avoimien oppimateriaalien etuna on se, että ne ovat opiskelijan käytössä koko oppimisprosessin ajan. Esimerkiksi Yhdysvalloissa kurssikirjojen avoin saatavuus on ollut useiden vuosien ajan tärkeä kehittämiskohde. Kirjojen hinnoittelussa on samoja ongelmia kuin tieteellisten lehtien hinnoitteluissa. Kurssikirjojen hinnat ovat olleet jo pitkään opiskelijoille ja kirjastoille kohtuuttomia. (Yano & Myers, 2018.) Kirjastot edistävät aktiivisesti julkaisujen avointa saatavuutta ja käyttöä. Kirjastojen tarjoamien palvelujen tavoitteena on auttaa tutkijoita ja opettajia löytämään julkaisuilleen sopiva julkaisukanava, joka mahdollistaa artikkelien ja kirjojen jakamisen kaikille ilman maksumuureja.

Avoimien oppimateriaalien löytyvyyttä on pyritty parantamaan erilaisten portaalien ja sivustojen avulla. Lisäksi riittävän metadatan avulla kirjojen löytyvyyttä voidaan parantaa esimerkiksi Google:n hakutuloksiin. (Hirn & Ylönen, 2019.) Avoimia kurssikirjoja ja artikkeleita voi etsiä eri palveluista esimerkiksi DOAJ (Directory of Open Access Journals), DOAB (Directory of Open Access Books), OpenStax Textbooks ja BCcampus. Helsingin yliopistolla on oma digitaalinen arkisto HELDA, josta löytyy avointen monografioiden kokoelma Helda Open Books. Kirjasto vastaa kokoelmasta ja neuvoo julkaisemisessa, joka on kirjoittajille maksutonta. Avoimia kirjoja Suomessa julkaisee useassa yliopistossa oma kustantamo, esimerkiksi Helsingin yliopistossa Helsinki University Press (HUP). Laajempia kokoelmia oppimateriaaleja voi etsiä eri sivustoilta esimerkiksi Merlot, ISKME, OER Commons ja Learning Resources Exchange. Suomessa on käytössä Avointen oppimateriaalien kirjasto (aoe.fi). Opetus- ja kulttuuriministeriön ja Opetushallituksen palvelussa voi löytää ja tallentaa avoimia oppimateriaaleja kaikilta koulutusasteilta.

Yhteenveto

Opetuksen ja oppimisen avoimuutta on edistetty monin eri tavoin. Kansallisia ja kansainvälisiä hyviä käytänteitä ja kokemuksia on jo olemassa. Aikaisemmin tehty työ osoittaa, että asioiden edistäminen edellyttää aktiivista yhteistyötä eri asiantuntijoiden kesken. Vaikka työtä on jo tehty paljon opetuksen ja oppimateriaalien avoimuuden edistämiseksi, paljon työtä vielä vaaditaan esimerkiksi löydettävyyden, taloudellisten ja pedagogisten ratkaisujen sekä laadun ja vaikuttavuuden arvioimisen edistämiseksi.

Lähteet

Amaral, J. (2018). From Textbook Affordability to Transformative Pedagogy: Growing an OER Community. Teoksessa A. Wesolek, J. Lashley, & A. Langley (toim.), OER: A Field Guide for Academic Librarians (s. 51-71). Pacific University Press 3. Saatavilla https://doi.org/10.7710/9781945398797

Blessinger, P. & Bliss, TJ. (toim.). (2016). Open Education: International Perspectives in Higher Education. Cambridge: Open Book Publishers. Saatavilla http://books.openedition.org/obp/3522

Clarot, K. & Helminen, P. (2019). Oppimisen avoimuus korkeakouluissa. Kasvatus & Aika, 13(4), 76–82. Saatavilla https://doi.org/10.33350/ka.80215

DeRosa, R. & Robinson, S. (9.11.2015). Pedagogy, technology, and the example of open educational resources. EDUCAUSEreview. Saatavilla https://er.educause.edu/articles/2015/11/pedagogy-technology-and-the-example-of-open-educational-resources

Helariutta, A. & Fred, M. (28.2.2020). Avointa kulmaa oppimiseen – EU:n avoimen oppimisen viitekehys koulutustoiminnan uudistamisen välineenä. Laurea Journal. Saatavilla http://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202002286820

Helsingin yliopisto (4.6.2020). Digital Education For All-hankkeen verkkosivut. Saatavilla https://www.helsinki.fi/fi/projektit/digital-education-for-all

Hilton III, J., Wiley, D., Stein, J. & Johnson, A. (2010). The four ‘R’s of openness and ALMS analysis: Frameworks for open educational resources. Open Learning: The Journal of Open, Distance and E-Learning, 25(1), 37-44. Saatavilla https://doi.org/10.1080/02680510903482132

Hirn, M., & Ylönen, I. (2019). Avoimet kirjat osaksi korkeakoulujen julkaisukulttuuria: Haasteita ja mahdollisuuksia. Signum, 51(3), 13-18. Saatavilla https://doi.org/10.25033/sig.86983

Inamorato dos Santos, A., Punie, Y. & Castaño-Muñoz, J. (2016). Opening up Education: A Support Framework for Higher Education Institutions. Publications Office of the European Union. Saatavilla: https://doi.org/10.2791/293408

Jauhiainen, I. (16.1.2020). UNESCO:n suositus avoimista oppimateriaaleista. Saatavilla https://avointiede.fi/fi/ajankohtaista/unescon-suositus-avoimista-oppimateriaaleista

Jhangiani, R. S. & Green, A.G. (2018). An Open Athenaeum: Creating an Institutional Home for Open Pedagogy. Teoksessa A. Wesolek, J. Lashley, & A. Langley (toim.), OER: A Field Guide for Academic Librarians (s. 141-161). Pacific University Press 3. doi.org/10.7710/9781945398797

Kaatrakoski, H., Littlejohn, A. & Hood, N. (2017). Rethinking professional learning in higher education: a study on how the use of Open Educational Resources triggers the adoption of Open Educational Practice. Qwerty – Open and Interdisciplinary Journal of Technology, Culture and Education, 12(2), 46–63. Saatavilla http://www.ckbg.org/qwerty/index.php/qwerty/article/view/261

Lindfors, Anna (4.6.2020). Avoimet oppimateriaalit esitys verkossa. Saatavilla https://www.stks.fi/wp-content/uploads/2019/10/2019_lindfors_avoimet-oppimateriaalit.pdf

Nevgi, A. & Korhonen, V. (2016). Pedagoginen johtaminen yliopiston keskijohdon johtamistyössä. Kasvatus, 47(5), 419-433.

Tieteellisten seurain valtuuskunta (4.6.2020). Avoimen tieteen kansallinen koordinaatio. https://avointiede.fi/fi/asiantuntijaryhmat/oppimisen-avoimuus

UNESCO (8.10.2019). Draft Recommendation on Open Educational Resources. Saatavilla https://unesdoc.unesco.org/ark:/48223/pf0000370936

UNESCO(4.6.2020).Open Educational Resources. Saatavilla https://en.unesco.org/themes/building-knowledge-societies/oer

Yano, B. & Myers, C. (2018). Stakes and Stakeholders: Open Educational Resources – Framing the Issues. Teoksessa A. Wesolek, J. Lashley, & A. Langley (toim.), OER: A Field Guide for Academic Librarians (s. 17-40). Pacific University Press 3. doi.org/10.7710/9781945398797