Matkailu avartaa – digitalisaatio ja hubit ovat yliopistokampusten tulevaisuus

Anne Nevgi
anne.nevgi@helsinki.fi

Kirjoitan tätä pääkirjoitusta Windhoekissa, Namibiassa. Olen ollut täällä marraskuun alusta tutkimustyössä, perehtymässä opetuksen, oppimisen ja työn tiloihin, kampuksien oppimismaisemiin. Maailmamme on muuttunut tietotekniikan kehityksen myötä suuresti. Monet asiat ja tapahtumat, jotka ennen olivat kaukana, ovat nyt tietotekniikan ja internetin ansiosta lähellä. Voin olla päivittäin yhteydessä läheisiini esimerkiksi Messengerillä tai Whatsappilla tai lähettää kuvia Instagramilla. Täällä ollessani olen pystynyt myös toimimaan kasvatustieteen koulutusohjelmaan kuuluvan Kohti tutkivaa työtapaa -kurssin tutkijana ja osallistumaan Skypellä kurssin lopputenttiin, jossa opiskelijat esittivät minulle tutkimusartikkelistani kiperiä ja tarkkoja kysymyksiä kurssin aikana oppimansa perusteella. Skypellä olen myös keskustellut tutkijakollegojen kanssa kahden tutkimusartikkelini teoreettista lähtökohdista ja analyyseistämme. Sähköpostitse olen voinut hoitaa monia asioita.

Kaikki nämä toiminnot ja yhteistyö mahdollistuvat joustavilla ja varmoilla verkkoyhteyksillä, jotka eivät ole itsestään selvyys kaikkialla. Täällä olen konkreettisesti ymmärtänyt sen, mitä tarkoittaa, kun verkko putoaa alas kesken sähköpostin kirjoitusta tai AC-kokousta. Näin kävi esimerkiksi Peda-forum-verkoston AC-kokouksessa, jossa ehdin olla mukana alkupuolella, mutta sitten yllättäen yhteys katkesi. Olen tullut tietoiseksi myös siitä, miten tärkeää matkailijalle on hotellin tarjoama turvallinen ja varma verkkoyhteys. On todella hankalaa ja ärsyttävää kun hotellini tarjoama Wi-Fi-yhteys ei muista laitteitani, vaan Wi-Fiin on kirjauduttava aina uudestaan. Lisäksi usein on käynyt niin, että hotellini tarjoamaa verkkoa ei löydy. Löysin kuitenkin pian hotellini lähellä noin 15 minuutin kävelymatkan päässä olevan WEBin (Windhoek Entrepreuner’s Base, katso: https://www.windhoekbase.com), joka on hub eli tila, joka on tarkoitettu yrittäjille, tutkijoille omaan itsenäiseen työskentelyyn tai oman ryhmän kanssa työskentelyyn. Tila on arkkitehtonisesti kiinnostava, kahdessa kerroksessa sijaitseva avoin tila, jossa on muutama kokoushuone. Tila taipuu loistavasti sekä vuorovaikutteiseen että rauhalliseen, keskittymistä vaativaan työhön. Tila on tarjonnut minulle oivan esimerkin siitä, millainen voisi olla myös yliopiston kampuksilla opettajien ja opiskelijoiden yhteinen työskentelytila.

Ensimmäisen hubin perusti Lontooseen englantilainen yrittäjä Jonathan Robertson vuonna 2005 ja hänen tavoitteenaan oli luoda suurkaupungin yrittäjille potentiaalinen tila yhteiseen kohtaamiseen ja ideointiin yhteisessä toimistossa (Hytönen & Kääriäinen, 2009). Viime vuosina tämä hub-ajattelu on lähtenyt kehittymään myös yliopistojen kampuksille. Hyvänä esimerkkinä toimii Tampereen teknillisen yliopiston ja Suomen yliopistokiinteistöjen Kampusareena, joka on suunniteltu avoimen rakentamisen periaatteella. Rakennus on luonteeltaan avoin ja epämuodollinen, ja siinä on runsaasti avoimia työ-, opetus- ja neuvottelutiloja sekä näyttelytilaa (http://www.tut.fi/fi/kampusareena/kampusareena-info/index.htm). Kampusareena on eräänlainen hubien hub, jossa erilaiset käyttäjät luovat arvoa yhdessä ja satunnaiset kohtaamiset voivat tarjota alustan kehkeytyville innovaatioille (Sandström & Nenonen, 2017). Tämä malli tarjoaa yliopisto-opetuksen ja -tutkimuksen kehittämiselle aivan uudenlaisia mahdollisuuksia hyödyntää uusinta tietoteknologiaa.

Täällä ollessani olen pohtinut sitä, mitä tarkoittaa digitalisaatio ja miten se tulee muuttamaan ja on jo muuttanut yliopistojen ja korkeakoulujen kampusten oppimismaisemaa. Oppimismaisema-käsitettä on käytetty jo viime vuosikymmenellä kuvaamaan sitä paikoin jopa huomaamatonta muutosta, joka on meneillään niin kouluissa kuin yliopistoissa uusien teknologioiden tarjoamien mahdollisuuksien myötä. Opetuksen ja oppimisen tiloja muutetaan vastaamaan oppimiskeskeistä opetusta ja hyödyntämään monipuolisesti uusinta tietotekniikan kehitystä. Digitalisaatio mahdollistaa opiskelijoille yhteisöllisen ja joustavan opiskelun ja oppimisen sekä yliopistojen opettajille ja tutkijoille monin tavoin joustavammat ja vuorovaikutteisemmat mahdollisuudet tehdä monitieteistä, kansalliset rajat ylittävää tutkimusta. (Neary & Saunders, 2011).

Digitalisaatio on käynnistänyt opetuksen ja opiskelutilojen muutoksen, joka ei voi olla yliopistoissa vain tilajohdon tehtävä, vaan tämä muutos edellyttää täysin uudenlaista näkemystä kampusten johtamisesta. Tästä aiheesta olen kirjoittanut yhdessä tutkijakollegani Niclas Sandströmin kanssa Keskustelua-palstalle artikkelin Tulevaisuuden yliopisto – käänteinen oppiminen keikauttaa kampuksen. Digitalisaation monipuolinen hyödyntäminen opetuksessa tulee erinomaisesti esiin myös Maija Mäen artikkelissa WALK LIKE A LOCAL – kansatieteen opiskelijoiden matkailualalle suuntautunut tilaustyö oppimisprosessina, jossa on kuvattu projektimaista oppimisprosessia sekä opintojakson tuutoriopettajan että opiskelijoiden näkökulmista. Artikkeli tarjoaa useita esimerkkejä siitä, miten pedagogisesti mielekkäällä tavalla hyödynnetään digitalisaatiota opetuksessa. Sanna Pelttarin, Pekka Lintusen ja Maarit Muttan artikkeli Kielen oppimisen ja opettamisen teknologiat -kurssilla katse kohti tulevaa kuvaa kurssia, jolla tavoitteena on ollut valmentaa tulevia kieltenopettajia työelämän digihaasteisiin. Kurssin aikana opiskelijat olivat oppineet sekä tutkimustietoa että miten hyödyntää sovelluksia yhdessä muiden opiskelijoiden kanssa. MOOC-kursseja (Massive Open Online Course) on jo menestyksellä kehitetty yliopistoissamme useamman vuoden ajan. Anna-Maija Pirttilä-Backman, Anneli Portman, Ella Lautaniemi, Iina Gummerus ja Liisa Myyry ovat kehittäneet kurssia, jossa tavoitteena on ollut yhdistää yliopisto-opiskelijoiden tutkimukseen perustuvien ryhmänohjaamistaitojen kehittyminen monikulttuurisessa kontekstissa sekä mahdollistaa turvapaikanhakijoille Suomen poliittisen kulttuurin ja järjestelmän opiskelu aina yliopistotasoiseen suoritukseen saakka. Kokemuksiaan he kuvaavat artikkelissaan Opetuksen työelämärelevanssia kehittämässä – kun MOOCit, turvapaikanhakijat ja tutkinto-opiskelijat kohtaavat.

Digitalisaatio muuttaa tiedonkulkua nopeammaksi ja joustavammaksi. Lehtemme ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, mutta tällainen aikataulu ei vastaa enää nykyaikaista julkaisemista ja hidastaa melko lailla tiedon leviämistä innovatiivisista opetuskokeiluista ja kiinnostavista ajankohtaisista yliopistopedagogiikkaa käsittelevistä keskusteluista. Niinpä olemme päättäneet muuttaa lehtemme ilmestymisaikataulua siten, että julkaisemme valmiit artikkelit verkkojulkaisuina heti hyväksymisen jälkeen. Lehteemme tullaan perustamaan blogi-sivu nopean ja joustavan julkaisun kanavaksi. Näiden muutosten jälkeen toivon lehtemme palvelevan entistä paremmin yliopisto- ja korkeakouluopetuksesta kiinnostuneita lukijoitamme.

Toivotan lukijoillemme antoisia lukuhetkiä lehtemme artikkeleiden parissa!

Anne Nevgi
päätoimittaja

LÄHTEET

Hytönen, J., & Kääriäinen, H. (2009). HUB Jyväskylä – Liiketoimintasuunnitelma. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Opinnäytetyö. Luettu 19.11.2017, https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/2537/Hytonen_Johanna_Kaariainen_Henna1.pdf?sequence=3.

Neary, M., & Saunders, G. (2011). Leadership and Learning Landscapes: the Struggle for the Idea of the University. Higher Education Quarterly, 65 (4), 333–352.

Sandström, N., & Nenonen, S. (2017). From Learning Environments to Hub Ecosystems – Mapping out Hub Ecologies. (Artikkelikäsikirjoitus).

PDF