Skip to content

”Kuka? Missä? Milloin?” JOOM-lomake väitöskirjan ohjausprosessin jäsentämiseen

20.12.2017

Daria Gritsenko, Tanja Holopainen, Marja Laasonen, Katja Lehtisaari ja Taina Ruuskanen
daria.gritsenko@helsinki.fi, tanja.holopainen@helsinki.fi, marja.laasonen@helsinki.fi, katja.lehtisaari@helsinki.fi, taina.ruuskanen@helsinki.fi

 

 

 

 

Tämän kehittämistyön tavoitteena oli lisätä suunnitelmallisuutta väitöskirjan ohjausprosessin eri vaiheissa. Kirjoittajaryhmän monitieteisistä tarpeista lähtien ja pohjautuen aiempaan tutkimuskirjallisuuteen kehitimme Jatko-Opiskelun Ohjauksen Muodot (JOOM) -lomakkeen, jota väitöskirjan ohjaaja voi käyttää yhteistyössä muiden ohjaukseen osallistuvien ja ohjattavan kanssa. Lomakkeen tavoitteena on tehdä näkyviksi eri ohjausmuodot, mukaan lukien vertais- ja ryhmäohjaus, sekä niiden roolit ja tavoitteet. Lomake auttaa myös jäsentämään ohjausprosessin etenemistä. Lomake on kehitetty yliopistopedagogiikan kurssin yhteydessä Helsingin yliopistossa ja se on muokattavissa eri tieteenalojen käyttöön.

 

 Johdanto

Väitöskirjan työstäminen on moniulotteinen prosessi, jossa ohjaajan ohella myös vertaisten rooli on tärkeä. Jotta olemassa olevat, ajoin niukatkin, resurssit saadaan hyödynnettyä laadukkaasti, on välttämätöntä saada ohjauksen toiveet, tarpeet ja resurssit kohtaamaan mielekkäällä tavalla. Erityisesti on tärkeä ymmärtää ohjaajan ja vertaisten roolia väitöskirjatyön eri vaiheissa ja hyödyntää niiden vahvuuksia (ks. esim. Donnelly & Fitzmaurice, 2013, Nikander & Piattoeva, 2014, Wisker, Robinson, Trafford, Warnes & Creighton 2003, ja keskustelunavauksemme Gritsenko, Holopainen, Laasonen, Lehtisaari & Ruuskanen, 2017).

Tämän kehittämistyön tavoitteena oli lisätä suunnitelmallisuutta ohjausprosessin eri vaiheiden menetelmien valinnassa ja käytössä, jotta ne vastaisivat paremmin tutkimuskirjallisuutta, omasta kokemuksestamme kumpuavia ohjaajan tarpeita sekä käytössä olevia resursseja ja jatko-opiskelijan tarpeita. Kehitimme Jatko-Opiskelun Ohjauksen Muodot (JOOM) -lomakkeen (Liite 1), jolla ohjaaja voi jäsentää ohjausprosessin eri vaiheita yhteistyössä muiden ohjaukseen osallistuvien ja jatko-opiskelijan kanssa. JOOM-lomake on suunniteltu käytettäväksi ohjauksen suunnitteluvaiheessa, alun sujuvoittamisessa sekä väitöskirjaprosessin aikana ohjauksen toteutumisen seurannassa. Laatimamme JOOM-lomake tekee näkyväksi muun muassa ohjausprosessin eri osapuolet, heidän roolinsa ja työnjakonsa, eri ohjausmuodot ja niiden tavoitteet sekä ohjausprosessin etenemisen vaiheita tohtorikoulutettavan asiantuntijuuden kehittymisessä. Kokonaisvastuu väitöskirjaprosessin ohjaamisesta on toki vastuullisella ohjaajalla, mutta JOOM-lomakkeen tavoitteena on tuoda ohjausmuodot näkyviksi ja selkeyttää käytettävissä olevia ohjausmuotoja ja niiden tavoitteita.

JOOM-lomakkeen kehittäjät edustavat eri tieteenaloja. Tunnistimme väitöskirjan ohjausprosessin jäsentämisen kaikille aloille keskeiseksi tarpeeksi, johon tutkimuskirjallisuudesta ei löytynyt suoraa vastausta. Pyrimme vastaamaan kehitystyöllämme poikkitieteellisestä näkökulmasta kysymyksiin siitä, kuka ohjaa väitöskirjatyötä sekä missä ja milloin väitöskirjatyötä konkreettisesti ohjataan.

 

Jatko-Opiskelun Ohjauksen Muodot -lomakkeen tausta

Kehittämämme JOOM-lomake perustuu kirjallisuuskatsaukseen, erityisesti Niemisen ja kumppaneiden prosessikuvaukseen (2016), Bitzerin ja Albertynin (2011) lomakerunkoon, Vygotskyn (1978) lähikehityksen teoriaan, kirjallisuuskatsaukseemme sekä omakohtaisiin kokemuksiimme väitöskirjan ohjaajina ja ohjattavina.

Väitöskirjatyön ohjausprosessin vaiheista (Nieminen, Vaara, Schramko, Siljander & Simonen, 2016) olemme ottaneet huomioon Kuviossa 1 mainitut vaiheet: a) ensimmäisten tulosten valmistuminen ja käsikirjoituksen luonnostelu, b) itsenäistyminen ja integroituminen tiedeyhteisöön, c) asiantuntijuuden vahvistuminen sekä d) yhteenvedon (lopputyön) kirjoittaminen ja väitökseen valmistautuminen. Bitzer ja Albertyn (2011) ehdottavat useita ohjausmalleja yhdistävää, tarkkaan suunniteltua ja strukturoitua ohjausprosessia. Jo Vygotskyn perusteella voidaan määritellä ohjaajan roolia, prosessia ja opiskelijoiden toimintoja prosessin eri vaiheissa. Vygotskyn (1978) teoriasta peilaamme prosessin vaiheisiin etenkin ajatusta siitä, että sosiaalinen vuorovaikutus edeltää oppimista ja oppiminen lähikehityksen vyöhykkeellä hyödyntää oppimista osaavamman toisen osapuolen avulla, mieluiten todenmukaisissa tilanteissa (ks. myös Wass & Golding, 2014).

 

 

 

 

 

 

 

Kuvio 1. Jatko-opiskelijan ohjauksen tarve ja tutkijaidentiteetin omaksuminen väitöskirjaprosessin aikana (t). Mukailtu Niemisen ja kumppaneiden (2016) kuviosta

Kehittämistyössämme keskityimme eri osapuolien vahvuuksiin ohjausprosessissa. Tätä varten tarkastelimme yliopistopedagogista tutkimusta, jossa on käsitelty perinteisen yksilöohjauksen lisäksi muita ohjauksen malleja, kuten vertaisohjausta. Totesimme, että yksi ohjaajan ja vertaisten roolien eroista kiteytyy jatkuvuuden tai toistuvuuden käsitteiden kautta. Ohjaajan kanssa työskentely näyttäytyy ainakin osassa jatko-opintoprosesseja enemmänkin sarjana kohtaamisia kuin jatkuvana yhdessä työskentelynä (Pyhältö ym., 2012). Vertaisten ohjausrooli täydentää yksilöohjausta, ja vertaiset voivat olla rinnalla senioriohjaajia intensiivisemmin joko tietyn vaiheen tai koko jatko-opintojen ajan.

Ohjausprosessin vaiheisiin (Nieminen ym., 2016) suhteutettuna yksilöohjausta voidaan ajatella hyödynnettävän eniten prosessin alkuvaiheissa, jolloin sovitaan vaikkapa väitöskirjatyön tavoitteista ja ohjauskäytännöistä. Pyhältö ja kumppanit (2012) ehdottavat, että väitöskirjaprosessissa olisi hyödyllistä ottaa käyttöön entistä intensiivisempi ja ohjatumpi vertaistyöskentely, joka auttaisi muun muassa integroitumaan paremmin tiedeyhteisöön ja vähentämään näin väitöskirjan tekijöiden kokemia ohjauksen ongelmia. Lisäksi tiedeyhteisöön liittymisessä ja alan traditioiden omaksumisessa vertaisilla voi olla iso merkitys.

Yksilöohjausta on mahdollisesti syytä painottaa myös prosessin lopussa väitöskirjaa viimeisteltäessä ja väitökseen valmistauduttaessa, jolloin väitöskirjatyöntekijän identiteetti on muuttumassa jatko-opiskelijasta itsenäiseksi asiantuntijaksi. Etenkin nämä ovat vaiheita, joissa on tarve keskittyä yksilöllisiin asioihin. Tällöin kyetään hyödyntämään yksilöohjauksen hyvinä puolina kuvattuja yksilöllisten tarpeiden huomioimista ja valmentamista itsenäisen tutkimuksen tekemiseen (esim. Dysthe, Samara & Westrheim, 2006; McCallin & Nayar, 2012). Yksilöohjauksen tulisi jollakin intensiteetillä kantaa läpi koko prosessin, sillä yksilöohjauksen hyvinä puolina on kuvattu myös ohjaajan sitoutumista ja vastuunkantoa sekä prosessin etenemisen ja laadun seuraamista (Dysthe, Samara & Westrheim, 2006; Jones 2016).

Kollektiivisena toimintana vertais- ja ryhmäohjaus täydentää yksilöohjausta. Yksilöohjauksen intensiivisyydessä tulee ottaa huomioon opiskelijoiden yksilöllisyys ohjauksen ja ohjaussuhteen tarpeissa, toki olemassa olevien resurssien puitteissa. Vastaavan yksilöohjaajan lisäksi väitöskirjaprosessin tueksi voidaan sopia täydentäviä asiantuntijaohjaajia tai ohjausryhmiä, joilla on väitöskirjaprosessia tukevat osatavoitteet. Tiedeyhteisöön sitoutumisen ja tutkimusyhteistyön kannalta on tärkeää, että väitöskirjatyöntekijä integroituu lähitutkimusryhmään väitöskirjaprosessin alusta alkaen, luo yhteyksiä vertaisiin ja verkostoituu kollegojen kanssa kansallisella ja kansainvälisellä tasolla. Jatko-opiskelijan asiantuntijuuden kehittyessä hänen omat opettajan ja ohjaajan roolinsa vertaisohjausryhmissä vahvistuvat ja kehittyminen on vastavuoroista, kun jokainen voi tuoda oman erityisosaamisensa ryhmän käyttöön.

Tutkimusten perusteella ohjauksen määrällinen ja laadullinen tarve vaihtelee yksilöittäin ja voi hetkellisesti lisääntyä ja vähentyä prosessin aikana, lisäksi ohjaajalla ja vertaisilla on omat roolinsa eri vaiheissa (Lahenius & Martinsuo, 2011). Lahenius ja Martinsuo (2011) havaitsivat esimerkiksi, että tavoiteorientoituneilla projektipäällikkömäisillä väitöskirjan tekijöillä saattoi olla jopa päivittäin kanssakäymistä ohjaajan kanssa, varsinkin jos he työskentelivät samassa tutkimusprojektissa. Harrastelijamainen väitöskirjan tekijä ei Laheniuksen ja Martinsuon (2011) mukaan useimmiten koe saavansa tarpeeksi ohjausta missään vaiheessa väitöskirjatyötään. Väitöskirjatyöntekijöille, jotka työskentelevät osana tutkimusryhmää, voi myös muodostua spontaani jatko-opiskelijoiden vertaisryhmä, joka voi vastata tarpeisiin, joihin yksilöohjaus ei kykene. Vertaisista koostuvassa kirjoittamisryhmässä työskentely harjaannuttaa esimerkiksi akateemiseen kirjoittamiseen (Maher, Fallucca, & Halasz, 2013). Vaikka kirjoittamisryhmä on joskus jatko-opiskelijoiden oma aloite, usein ohjaajan järjestämät ryhmät toimivat tehokkaammin (Adamek, 2015).

 

 JOOM-lomakkeen käyttö

Kehittämämme JOOM-lomake (liite 1) on tarkoitettu hyödynnettäväksi prosessin alussa väitöskirjan hahmottelun ja ohjaussopimuksen tekemisen rinnalla, mutta myös seurantaan ja täydentämiseen väitöskirjatyön edetessä. Lomakkeen sarakkeissa on esitetty ohjauksen muodot ja riveillä prosessin vaiheet. Kuhunkin soluun merkitään, mitä ohjausmallia painotetaan missäkin vaiheessa. Yksilöohjauksessa vastuullisena ohjaajana toimii yleensä oppiaineen professori. Muina nimettyinä ohjaajina voi olla esimerkiksi dosentteja, yliopistonlehtoreita tai post doc -tutkijoita. Myös muita tahoja voidaan tarpeen mukaan konsultoida (esim. tilastotieteilijä tai muu menetelmäasiantuntija) ja heitä voidaan nimetä soluihin. JOOM-lomakkeeseen voidaan merkitä muistiin myös ohjaukseen käytettäviä tuntimääriä tai tarkempia työtapoja. Voidaan myös sopia, mistä osuuksista ohjattava on erityisesti itse vastuussa.

Koska JOOM-lomake oli kehitetty vasta talvella 2016–2017, saatavilla ei ole vielä lopullisia tuloksia sen käytöstä ohjauksen eri muotojen tavoitteiden, resurssien ja käytön jäsentämisestä väitöskirjaprosessin aikana. Kirjoittajat ovat kuitenkin ottaneet lomakkeen käyttöön tai suunnittelevat ottavansa sen käyttöön uusien väitöskirjaohjattavien kanssa. Kokeilun alkuvaiheessa työkalumme on jo helpottanut ohjauksen tarpeiden tunnistamisessa ja ohjausresurssien jäsentämisessä, sillä ohjaaja voi käyttää sitä yksinkin oman työnsä jäsentämiseen. Toivomme että kehittämästämme lomakkeesta on hyötyä ohjaussopimuksien tekemisessä ja sen päivittämisessä väitöskirjaohjausprosessien aikana.

 

Kohti kattavampaa väitöskirjaohjauksen suunnittelua

Väitöskirjatyön ohjauksen suunnitteluun ja seurantaan on monia työkaluja. Helsingin yliopistolla on käytössä ohjaussopimuslomakkeita ja yliopistopedagogiikan koulutusta ohjaamisesta sekä siitä sopimisesta. Vuonna 2017 otetaan porrastetusti käyttöön myös sähköinen jatko-opintojen suunnittelun ja seurannan työkalu Thessa (https://thessa.helsinki.fi/), jonka tarkoitus on lisätä projektipohjaisten väitöskirjatöiden seurantaa ja tiivistää niiden ohjausta. Useimmat käytettävissä olevat työkalut perustuvat yksilöohjaukseen ja olettamukseen siitä, että ohjaajat sekä ohjausryhmät jatkuvat samoina väitöskirjaprosessin läpi. Toisaalta erilaisten ohjausmuotojen käyttö on yleistynyt, ja muun muassa Tampereen yliopisto puolestaan ohjeistaa järjestämään ryhmä- ja yksilöohjauksen lisäksi vastavuoroista vertaisohjausta esimerkiksi opintopiirien ja työpajatoiminnan muodossa (Tampereen yliopisto, 2015).

Kehittämämme ohjausprosessin jäsentämisen JOOM-lomake tekee näkyväksi muuttuvat ohjaustarpeet prosessin eri vaiheissa. Lomake on muokattavissa niin, että yliopisto- ja tieteenalakohtaiset erot voidaan ottaa huomioon, mitä myös suosittelemme. JOOM-lomakkeen heikkoutena on, ettei se ole osa virallista seurantajärjestelmää vaan tallentaminen ja suunnitelman päivittäminen sekä systemaattinen seuranta jäävät käyttäjien vastuulle.

Tunnistamme, että väitöskirjaprosessille on tyypillistä, että se ei kulje suoraviivaisesti ja että prosessiin vaikuttavat monet yksilökohtaiset (kuten motivaatio) ja ulkoiset tekijät (kuten kotilaitoksen tai oppiaineen tuki). Ohjaamista käsittelevässä kirjallisuudessakin tähän kiinnitetään huomiota, ja vaikka yhtä yleispätevää mallia väitöskirjaprosessista on mahdotonta muotoilla, on kuitenkin mahdollista tarkastella tyypillisiä piirteitä ohjaajan ja vertaisten toiminnassa eri vaiheissa prosessia. JOOM-lomakkeen on tarkoitus auttaa vastuullista ohjaajaa ja jatko-opiskelijaa luomaan ja seuraamaan omaa ohjaussuhdettaan ja laajempaa ohjausprosessia mahdollisimman tehokkaasti. Hyvin suunnittelemalla ja kehittämäämme lomaketta hyödyntämällä voidaan tehdä näkyviksi asioita, sitouttaa osapuolia ja saada väitöskirjaprosessi etenemään linjakkaammin. Tällöin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla ottaa huomioon taloudelliset ja ajalliset resurssit ja niiden mahdollinen niukkuus sekä käsitellä eri toimijoiden alun perin ehkä ristiriitaisia ajatuksia ja toiveita.

 

Daria Gritsenko on apulaisprofessori ja Katja Lehtisaari yliopistotutkija Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan Aleksanteri-instituutissa, Tanja Holopainen on yleislääketieteen erityiskoulutusta suorittava lääketieteen tohtori ja Marja Laasonen psykologian ja logopedian osaston yliopistonlehtori Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Taina Ruuskanen on INARin fysiikan yliopistonlehtori Helsingin yliopiston matemaattis-luonnontieteellisessä tiedekunnassa. Kirjoittajien panos käsikirjoitukseen oli yhtä suuri ja heidät on lueteltu aakkosjärjestyksessä.

 

Liitetaulukko: JOOM-lomake: Jatko-opiskelun ohjauksen muodot väitöskirjaprosessin eri vaiheissa

 

LÄHTEET

Adamek, M. E. (2015). Building scholarly writers: Student perspectives on peer review in a doctoral writing seminar. Journal of Teaching in Social Work. 35 (1–2), 213–225.

Bitzer, M. E., & Albertyn, M. R. (2011). Alternative approaches to postgraduate supervision: A planning tool to facilitate supervisory processes. South African Journal of Higher Education, 25 (5), 875–888.

Donnelly, R. & Fitzmaurice, M. (2013). Development of a model for blended postgraduate research supervision in Irish higher education. Teoksessa C. O’Farrell & A. Farrell (toim.) Emerging issues in higher education III, from capacity building to sustainability. Dublin: Educational Developers in Ireland Network (EDIN).

Dysthe, O., Samara, A., & Westrheim, K. (2006). Multivoiced supervision of master’s students: A case study of alternative supervision practices in higher education. Studies in Higher Education 31 (3), 299-318.

Gritsenko, D., Holopainen, T., Laasonen, M., Lehtisaari, K. & Ruuskanen, T. (2017). Polku asiantuntijuuteen: Miten ohjaajat ja vertaiset voivat tukea jatko-opiskelijan kehittymistä itsenäiseksi tutkijaksi, Yliopistopedagogiikka, 24 (2), 55–57.

Jones, D. R. (2016). A proposed systems model for socializing the graduate writer. Studies in Higher Education. DOI: 10.1080/03075079.2016.1160276.

Lahenius, K., & Martinsuo, M. (2011). Different types of doctoral study processes. Scandinavian Journal of Educational Research 55 (6), 609–623.

Maher, M. A., Fallucca, A. & Halasz H. M. (2013). Write on! Through to the Ph.D.: Using writing groups to facilitate doctoral degree progress. Studies in Continuing Education 35 (2), 193–208.

McCallin, A. & Nayar, S. (2012). Postgraduate research supervision: A critical review of current practice. Teaching in Higher Education, 17 (1), 63–74.

Nieminen, T., Vaara, S., Schramko, A., Siljander H., & Simonen, P. (2016). Hyvän tieteellisen ohjaustyön eväät. Duodecim, 132, 1474–1479.

Nikander, P. & Piattoeva, N. (2014). Artikkeliväitöskirjan yhteenvedon kirjoittaminen – kokemuksia Tampereen yliopiston tutkijakoulun kurssilta. Yliopistopedagogiikka 21 (1), 56–58.

Pyhältö, K., Toom, A., Stubb, J., & Lonka, K. (2012). Challenges of becoming a scholar: A study of doctoral student’s problems and well-being. International Scholarly Research Network ISRN Education. Volume 2012.

Tampereen yliopisto (2015). Tohtorikoulutuksen tavoitteet, järjestäminen ja hyvät käytännöt Tampereen yliopistossa. Rehtorin päätös D/1461/401.03/2015.

Vygotsky, L. (1978). Interaction between learning and development. Readings on the Development of Children 23 (3), 34–41.

Wass, R. & Golding, C. (2014). Sharpening a tool for teaching: The zone of proximal development. Teaching in Higher Education 19 (6), 671–684.

Wisker, G., Robinson, G., Trafford, V., Warnes, M. & Creighton, E. (2003). From supervisory dialogues to successful PhDs: Strategies supporting and enabling the learning conversations of staff and students at postgraduate level. Teaching in Higher Education 8 (3), 383–397.

 

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.