Skip to content

Ryhmätyöosaajien kansainvälisen verkoston vapaata työskentelyä yhdessä

15.4.2016

Juha Himanka
juha.himanka@helsinki.fi

E-PF-Kongressit ja uutiset

 

Pohjoismaiden ja Baltian korkeakouluopetuksen kehittäjät kokoontuivat 24.–25.11.2015 Reykjavikissa. Tämä oli Nordic-Baltic Network in Higher Education Development -verkoston kahdeksas tapaaminen, ja osallistujia oli kolmisenkymmentä, joista kahdeksan Suomesta.

Aamukahvittelun jälkeen käytiin läpi kuulumisia osallistujien kotiyliopistoista. Eniten keskustelua herätti Torbjörn Fribergin antropologinen tutkimus yliopistopedagogisesta koulutuksesta. Friberg oli tehnyt antropologista tutkimusta yliopistopedagogisesta koulutuksesta. Nyt myös kirjana ilmestynyt tutkimusraportti näkee yliopistopedagogiikan toimivan poliittisen ohjauksen välineenä ja rajoittavan akateemisen yhteisön vapautta. Kirjoittamani arvio Fribergin kirjasta löytyy tästä lehdestä (Susi lampaan vaatteissa – antropologista havainnointia yliopistopedagogiikan kursseilla). Tutkimuksen kohteena ollut yhteisö oli ottanut raportin vastaan yllättyneenä ja hämmentyneenä.

Verkosto kokoontui edellisen kerran Helsingissä, mutta oli silti hieman yllättävää, että useammassakin puheenvuorossa kommentoitiin Suomen mallin soveltamista. Tällä tarkoitettiin Helsingin yliopiston mallia, jossa pedagogisen yksikön lisäksi pedagogisesta kehittämisestä vastaavat tiedekuntiin sijoitetut pedagogiset yliopistonlehtorit.

Aiempien tapaamisten perusteella osallistujille oli asetettu kaksi teemaa mietittäviksi. Ensimmäisenä teemana oli yliopistopedagogisten kehittäjien ammatti-identiteetti. Ryhmissä pohdittiin, millaista osaamista kehittäjiltä vaaditaan ja kuinka osaamisessa kehittymistä olisi parasta hahmottaa. Ryhmissä jatkettiin kehikon laatimista edeltävien luonnosten pohjalta. Toinen teema mietti tapoja, joilla pedagogisen kehittämisen vaikuttavuus saataisiin näkyväksi. Pedagogisen kehittämisen tavoite on viime kädessä paremmin oppivat opiskelijat. Käytännössä pedagogisten kehittäjien keskeinen palaute kerätään kursseille osallistuvilta opettajilta. Ryhmissä mietittiin keinoja seurata myös sitä, kuinka opiskelijoiden oppimistulokset kehittyvät pedagogisten toimenpiteiden ansiosta.

Tapaamisen järjestelyissä luotettiin osallistujien ryhmätyöskentelyosaamiseen. Osallistujien katsottiin kykenevän hyödyntämään mahdollisuutta yhdessä työskentelyyn itsenäisesti. Ideoita ja työskentelytapoja saattoi esittää vapaasti, eikä ajan hyödyntämistä omien yhteistyöprojektien edistämiseen paheksuttu. Kun esimerkiksi huomattiin, kuinka taitavasti osallistujat hyödynsivät tarinoita esitelläkseen näkemyksiään, syntyi idea kerätä tarinoita opetuksen kehittämisestä ja sen organisoitumisesta. Verkostotapaamisten etu tieteellisiin konferensseihin verrattuna on siinä, että oppimisen osaajat voivat työskennellä vapaasti sekä yksin että ryhmissä. Tällöin myös tapaamisen onnistuminen on osallistujien omissa käsissä. Ainakin tällä kertaa anti oli runsas. Verkoston seuraava tapaaminen sovittiin pidettäväksi Norjan Tromssassa.

Juha Himanka toimii pedagogisena yliopistonlehtorina Helsingin yliopiston humanistisessa  tiedekunnassa.

Himanka2

Nordic-Baltic Network in Higher Education Development -verkoston tapaaminen kokosi yhteen korkeakouluopetuksen kehittäjiä Tanskasta, Norjasta, Ruotsista, Islannista, Liettuasta, Suomesta ja Virosta. Kuva: Kristinn Ingvarsson.

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s