Ketterää yhteistyötä yli kurssirajojen kieli- ja viestintäopinnoissa
Piia Jokiranta & Tiina Nahkola
piia.jokiranta@uta.fi, tiina.nahkola@ut.ee
Teimme keväällä 2015 Tampereen yliopiston kielikeskuksessa opetuskokeilun, jossa olivat mukana yhden viestintä- ja kieliopintoihin kuuluvan puheviestinnän kurssin ja yhden suomi vieraana kielenä (taitotaso A1) -kurssin opiskelijat. Kokeilimme kurssi- ja kielirajat ylittävää pienryhmätyöskentelyä, jossa asiantuntijan rooli ja vastuu työskentelyn etenemisestä annetaan opiskelijoille. Esittelemme artikkelissamme opetuskokeilun kulkua ja arvioimme sen toteutusta opiskelijoilta kyselylomakkeilla kerätyn reflektioaineiston ja omien kokemustemme valossa. Reflektioaineiston perusteella kurssirajat ylittävä yhteistyö näytti tukevan opiskelijoiden oppimisprosessia ja kurssien osaamistavoitteiden saavuttamista. Artikkelissa esiintyvät sitaatit on poimittu reflektioaineistosta.
Opetuskokeilun tavoitteet ja pedagogiset lähtökohdat
Opetuskokeilun tavoitteena oli tarjota opiskelijoille mahdollisuus kehittää kulttuuritietoisuuttaan. Suomi vieraana kielenä -ryhmän opiskelijoille kokeilu mahdollisti myös kielitaidon kehittämisen natiivien suomen kielen puhujien kanssa. Puheviestinnän perusteet -ryhmän opiskelijat puolestaan saivat tilaisuuden kehittää vuorovaikutusosaamistaan tilanteessa, jossa puhujilla ei ole yhteistä äidinkieltä. Kokeilun tavoitteet tukivat opetussuunnitelmassa määriteltyjä kurssien osaamistavoitteita.
Opetuskokeilussa käytetty työskentelymalli perustuu yhteistoiminnallisen oppimisen periaatteisiin. Yhteistoiminnallisuudessa keskeistä on ryhmän jäsenten myönteinen riippuvuus toisistaan, ryhmän jäsenten yksilöllinen vastuu, vuorovaikutus ja sosiaalisten taitojen harjoittelu sekä oppimisen ja ryhmän toiminnan arviointi (ks. esim. Repo-Kaarento, 2009).
Oppiminen on tehokkaimmillaan silloin, kun oppija on aktiivinen osapuoli oppimisprosessissa ja saa käyttää siinä omaa kielellistä ja kulttuurista pääomaansa, sekä silloin kun oppimistehtävä edellyttää vuorovaikutusta, jossa oppija sosiaalistuu yhteisöön (ks. Aalto, Mustonen, & Tukia, 2009). Tämä opetuskokeilu antoi opiskelijalle mahdollisuuden kehittää kielellistä ja kulttuurista osaamistaan omista lähtökohdistaan käsin itse määrittelemillään työskentelytavoilla. Kokeilun sisältämät oppimistehtävät tarjosivat opiskelijoille mahdollisuuden aktiiviseen toimijuuteen ja oman asiantuntijuuden jakamiseen. Tällainen opetus valmentaa opiskelijoita opetuksen ulkopuolisiin vuorovaikutustilanteisiin. Opetuksen tulee voimauttaa opiskelija hyödyntämään vuorovaikutusosaamistaan ja kielitaitoaan sekä luottamaan omaan asiantuntijuuteensa (Aalto ym., 2009).
Taustatietoa ryhmistä ja opetuskokeiluun valmistautumisesta
Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikön toisen vuoden luokanopettajaopiskelijoille suunnatulla Puheviestinnän perusteet -kurssilla oli 18 opiskelijaa. Kurssin osaamistavoitteisiin kuuluivat muiden muassa erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin valmistautuminen, oman ja koko ryhmän toiminnan arvioiminen sekä viestinnän eettisten näkökulmien huomioiminen. Yhteistyöhön suomi vieraana kielenä -ryhmän kanssa valmistauduttiin käänteistä opetusta noudattaen. Opiskelijat tutustuivat itsenäisesti itseään kiinnostavaan kulttuurienvälisen viestinnän teemaan. Samankaltaisiin aiheisiin perehtyneet muodostivat sitten teemaryhmiä, jotka jäsensivät löytämiään tietoja ajatuskartaksi. Seuraavalla kurssikerralla teemaryhmät jakautuivat asiantuntijaryhmiin ja tutustuivat toistensa aihealueisiin. Ajatuskarttoihin palattiin opetuskokeilun lopuksi opiskelijoiden tehdessä viimeistä reflektiota.
Suomi vieraana kielenä -ryhmäläiset opiskelevat Tampereen yliopiston Johtamiskorkeakoulun englanninkielisessä Master in Research and Innovation in Higher Education (MARIHE) -maisteriohjelmassa. Kasvatustieteen ja hallintotieteen sisältöjä yhdistelevä ohjelma kouluttaa korkeakoulutuksen asiantuntijoita globaaliin kontekstiin. Kaksivuotisesta ohjelmasta vähintään kolme lukukautta suoritetaan eri maissa sijaitsevissa yliopistoissa, ja jokaisessa maassa suoritetaan kurssi, jonka tavoitteena on perehtyminen paikalliseen kieleen ja kulttuuriin. MARIHE-ryhmän suomen kielen kurssilla oli 18 opiskelijaa 14 eri maasta. He olivat opetuskokeilun alkaessa opiskelleet suomea kuukauden. Ennen opetuskokeilun alkua kurssilla keskityttiin arkielämässä keskeisen kielenaineksen tunnistamiseen ja kulttuuritietoisuuden kasvattamiseen. Kokeilun jälkeen kurssilla kartoitettiin, millaisia vuorovaikutustaitoja opiskelijat olivat kokeilun aikana hyödyntäneet ja havainneet tarvitsevansa.
Luokanopettajat työskentelevät monikulttuurisissa ympäristöissä ja kohtaavat todennäköisesti vuorovaikutustilanteita, joissa kaikkien osallistujien äidinkieli ei ole suomi. Luokanopettajaopiskelijoille työskentely suomen kielen kurssilaisten kanssa tarjosi mahdollisuuden harjoitella esimerkiksi selkokielistä puhetta.
MARIHE-opiskelijoiden tutkinto-ohjelma valmentaa korkeakoulutuksen asiantuntijatehtäviin, joten he saivat projektissa hyödyllistä tietoa Suomen koulujärjestelmästä ja opettajankoulutuksesta. Opetuskokeilu tuki siis myös opiskelijoiden asiantuntijuuden ja vuorovaikutusosaamisen kehittymistä substanssiosaamisen näkökulmasta. Opetuskokeilun toteutus esitellään kuviossa 1.
Kuvio 1. Opetuskokeilun toteutus (sitaattien tunnisteet: esim. o12r2 = opiskelija 12, 2. reflektiokysely)
Opetuskokeilun tarkastelua
Reflektioaineiston tarkastelun perusteella kokeilulle asetetut tavoitteet toteutuivat hyvin. Kurssirajat ylittävä yhteistyö tuki opiskelijoiden oppimisprosessia ja kurssien osaamistavoitteiden saavuttamista. Opiskelijat myös integroivat kokeilussa opittua omaan substanssiosaamiseensa ja pohtivat oppimansa sovellettavuutta.
”As a manager of Higher Education, I can take this project as an excellent pedagogical model to promote learning and intercultural exchange in universities.” (o7r2)
”Mikäli törmään tulevaisuudessa ihmisiin, joiden suomen kielen taito ei ole vielä sujuvaa, osaan kiinnittää huomiota ulosantiini ja siihen, että käytän normaaleja sanajärjestyksiä.” (o23r2)
”Yhteinen kieli, joka MARIHE-ryhmän kanssa oli, helpotti kommunikointia liikaa vastatakseen S2-vanhempien tapaamista.” (o31r2)
Opiskelijoiden reflektiot heijastavat artikkelissa aiemmin esiteltyjä kokeilun pedagogisia lähtökohtia, joita ovat muun muassa yhteistoiminnallisuus, aktiivinen toimijuus ja voimautuminen.
”Kaikki pääsivät osallistumaan ja ryhmätyö toimi hyvin. Kysymyksiä oli ja uskallettiin kysyä!” (o20r1)
”I really got involved when we were separated into small groups.” (o9r1)
”Ensin olin skeptinen tekemisen määrästä johtuen, mutta huomasin kuinka superhauskaa tää voi olla :)” (o32r1)
”I think the success lies in the willingness of participants.” (o6r2)
”Todella hyödyllinen, antoisa projekti ihmisenä ja kasvattajana kasvussa sekä myös viestinnän oppimisen kannalta.” (o30r2)
Reflektioaineistoissa suomalaiset opiskelijat kommentoivat kielitaitoaan ja uskoaan siihen enemmän kuin MARIHE-opiskelijat. Tärkeää onkin pohtia, miten koulutus vahvistaisi entistä enemmän oppijan pystyvyysuskomusta ja luottamusta omiin taitoihin.
”En pysty ilmaisemaan itseäni kovinkaan hyvin, koska minulla on iso kynnys puhua englantia.” (o25r1)
Kielitaidon voidaan katsoa kuuluvan vuorovaikutusosaamiseen. Reflektioaineiston perusteella kokeilu kehitti opiskelijoiden vuorovaikutusosaamista niin tiedollisella, taidollisella, affektiivisella kuin eettiselläkin tasolla (vuorovaikutusosaamisesta tarkemmin esim. Laajalahti, 2014).
”Oli myös avartavaa kertoa omasta maasta ulkomaalaisille, näin näki Suomenkin uusin silmin.” (o21r2)
”Opin olemaan herkkä ja tarkkaavainen sen suhteen, mitä kannattaa sanoa ja miten.” (o30r2)
”Myös tilaisuus käyttää englantia ja harjoitella puheviestinnän taitoja oli hyödyksi.” (o20r2)
”I feel myself more confident in interacting with Finnish people, since I am more familiar with the culture.” (o13r2)
”Yhteistä kieltä ei välttämättä tarvita, kommunikoida voidaan muutenkin kuin puheella.” (o21r2)
Yliopistossa yhteistoiminnallista oppimista haastaa akateeminen vapaus. Vaikka vapaaehtoinen ja epävirallinen yhteistoiminta kuuluu yliopisto-opiskelijan toimintakulttuuriin, voidaan se kokea rajoittavana, mikäli se onkin osa jotain kurssia. (Repo-Kaarento 2004, 511.) Tässä kokeilussa opiskelijoiden reflektiot kuitenkin osoittivat, että he tekivät mielellään itsenäistä työtä vapaa-ajallaan pienryhmissä. Vapaamuotoisen pienryhmätyöskentelyn koettiin eroavan positiivisesti perinteisestä luokkahuoneopetuksesta.
”Olen todella innoissani, tapaaminen oli luonteva eikä vaikuta pelkästään ’väkinäiseltä’ koulutehtävältä.
Kivaa kun voi tehdä jotain ’epävirallista’.” (o19r1)
Kurssien tuntimäärän ja opiskelijoiden käytössä olleen ajan vähäisyys haastoivat työskentelyä eniten.
”Managing a schedule: since we all live in different places and take other courses as well, deciding the meeting time was not that easy.” (o16r2)
Kokeilu herätti pohtimaan, miten yliopistossa voitaisiin tukea kansainvälistymistä entistä vahvemmin arjen toiminnan tasolla siten, että kulttuurienväliset kohtaamiset olisivat osa niiden toimintakulttuuria.
”Monilla MARIHE-ryhmäläisillä oli käsitys, että suomalaiset ovat hiljaisia eikä heille kannata puhua…(joku oli kuulemma näin sanonut).” (o28r1)
”The students involved in the project being able to communicate both in Finnish and English would be better since our Finnish is relatively poor.” (o3r2)
”Things that I have seen as a ‘tourist’ so far look different if a Finn talks about them to you, this insider perspective is very important.” (o11r1)
Toimintakulttuurin kehittymistä voidaan tukea esittelemämme opetuskokeilun kaltaisilla pedagogisilla ratkaisuilla tai kaikille avoimilla opintokokonaisuuksilla. Esimerkiksi Tampereen yliopiston kielikeskuksessa tällainen kokonaisuus on Intercultural Communication Studies.
Opetuskokeilussa on mukana ketterän opettamisen ja oppimisen (Agile Teaching/Learning Methodology) tunnusmerkkejä, joita ovat esimerkiksi opetuksen joustava toteutus, nopea reagointi ja muutosvalmius (ks. esim. Chun, 2004). Kokeilu lähti liikkeelle kahvihuonekeskustelusta ja sattumalta yhteen sopivista aikatauluista. Idean syntymisen ja kokeilun käynnistämisen välillä oli vain muutama viikko aikaa. Yhteistyö oli vaivatonta ja joustavaa, eikä yhteistyön suunnittelu tai toteutus kuormittanut opettajia. Projektista huolimatta kurssien työtuntimäärät pysyivät opetussuunnitelmassa määriteltyjen rajojen sisällä. Opiskelijoiden innostus ja kiitollisuus mahdollisuudesta osallistua kokeiluun osoittivat, kuinka palkitsevaa yhteistyö yli kurssirajojen voi olla.
”Keep your mind open, be brave to ask people and try to accept differences & new things. Then you will learn something and you will understand yourself, your country and your culture better.” (o15r2)
Piia Jokiranta toimii puheviestinnän yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kielikeskuksessa. Tiina Nahkola työskenteli kokeilun aikana suomi vieraana kielenä -yliopisto-opettajana Tampereen yliopiston kielikeskuksessa.
LÄHTEET
Aalto, E., Mustonen S., & Tukia, K. (2009). Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana. Virittäjä 3/2009, 402–423.
Chun, A. H. W. (2004). The Agile Teaching/Learning Methodology and its e-learning platform. Teoksessa W. Liu, Y. Shi & Q. Li (toim.), Advances in Web-Based Learning – ICWL 2004. Vol. 3143 (s. 11–18). Heidelberg: Springer.
Laajalahti, A. (2014). Vuorovaikutusosaaminen ja sen kehittyminen tutkijoiden työssä. Jyväskylä Studies in Humanities 225. Jyväskylän yliopisto, viestintätieteiden laitos.
Repo-Kaarento, S. (2004). Yhteisöllistä ja yhteistoiminnallista oppimista yliopistoon – käsitteiden tarkastelua ja sovellusten kehittelyä. Kasvatus, 35 (5), 499–515.
Repo-Kaarento, S. (2009). Yhteistoiminnallinen oppiminen ja ryhmäopetus. Teoksessa S. Lindblom-Ylänne & A. Nevgi (toim.), Yliopisto-opettajan käsikirja (s. 280–300). Helsinki: WSOYpro.
Yliopistopedagogiikka 