Skip to content

Katsaus kansainvälisten rankingien sisältöön

15.4.2016

Päivi Salmesvuori
paivi.salmesvuori@helsinki.fi

E-PF-Keskustelua

 

Perehdyin kirjoitusta laatiessani suomalaisten yliopistojen strategioihin viimeisten 15 vuoden ajalta ja huomasin, että erityisesti uusimmissa strategioissa menestyminen rankingeissa on vahvana tavoitteena. Keskustelin aihepiiristä useiden kollegoideni kanssa ja huomasimme, että rankingien sisältö on monelle epäselvä. Tämän pienen katsauksen tavoitteena on selvittää, mitä seuratuimmissa kansainvälisissä ranking-listoissa itse asiassa mitataan.

Periaatteessa rankingien tarkoituksena on heijastella yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen laatua ja houkuttelevuutta sekä niiden vetovoimaisuutta opiskelijoille ja tutkijoille. Sijoitusten perusteella voidaan arvioida paitsi laitoksen tai instituutin potentiaalia laajasti myös koko maan kansallista koulutus- ja tutkimusjärjestelmän tasoa. (Knight, 2004.) Hazelkornin, Loukkolan ja Zhangin (2014) tutkimus kuitenkin osoittaa, että kansainväliset arviointijärjestelmät vaikuttavat suoraan myös yliopistojen prosesseihin ja strategiseen suunnitteluun. Yliopistot kuvaavat, että rankingit innoittavat niitä määrittelemään ydintehtävänsä ja tavoitteensa tarkemmin, mikä puolestaan parantaa niiden suoritusta. Rankingien indikaattorit ovat toisin sanoen auttaneet yliopistoja tiedostamaan, mitä asioita ne haluavat priorisoida ja mihin suuntaan ohjata toimintaansa. Rankingien vaikutus näkyy myös valtaisana datan keräämisenä ja raportoimisena. Yliopistojen toimintakertomukset näyttävät sopivan täsmälleen yleisimpien arviointien indikaattoreihin. Myös opetus- ja kulttuuriministeriön tilaamassa selvityksessä (OKM, 2015) rankingeihin suhtaudutaan alistuneen realistisesti.

Yhdysvalloissa kansallisilla vertailevilla arvioinneilla on jo pitkä historia, mutta suomalaista lukijaa saattaa yllättää, että suuret kansainväliset arvioinnit alkoivat vasta vuosina 2003 ja 2004. Ensimmäinen globaali yliopistojen arviointi oli Shanghai Academic Ranking of World Universities (ARWU) vuonna 2003. Vuotta myöhemmin ilmestyi Times Higher Education (THE) -arviointi, jonka datan toimitti Quacquarelli Symonds (QS). Vuonna 2009 THE irtautui QS-arvioinnista. Vuodesta 2010 lähtien alkoivat ilmestyä sekä QS- että THE-arvioinnit. Tällä hetkellä on olemassa kymmenkunta kansainvälistä listausta, mutta nämä kolme ovat niistä seuratuimmat ja vaikutusvaltaisimmat (Hazelkorn, 2015).

Shangain Jiao Tong-yliopiston Academic Ranking of World Universities (ARWU) on näistä arvioinneista menetelmältään ehkä yksinkertaisin. Siinä seurataan kuutta indikaattoria (taulukko 1).

Taulukko 1.  Academic Ranking of World Universities (ARWU) -arvioinnin indikaattorit ja niiden vaikuttavuus

Salmesvuori_taulukko-1

ARWUn tarkoituksena oli aikoinaan tuottaa vertailutietoa Kiinan yliopistoille, jotta niistä voisi kehittyä maan hallituksen tavoitteen mukaisesti maailmanluokan yliopistoja. Kriteerejä kehitettäessä huippuyliopiston malleina olivat erityisesti amerikkalaiset tutkimusyliopistot. ARWUun verrattuna QS- ja THE-arviointien idea on kaupallisempi. (Hazelkorn ym., 2014, 18.)

QS-arvioinnissa keskitytään nykyään kuuteen mitattavaan indikaattoriin (taulukko 2). Taulukossa 2 kaksi viimeistä indikaattoria pyrkivät osoittamaan, miten hyvin yliopisto on onnistunut houkuttelemaan akateemista henkilökuntaa tai opiskelijoita muista maista.

Taulukko 2.  QS-arvioinnin indikaattorit ja niiden vaikuttavuus

Salmesvuori_taulukko-2

THE-arvioinnin indikaattorit muuttuivat vuosina 2014–2015, joten THE kehottaa välttämään suoria vertailuja vuotta 2015 edeltäviin listauksiin. THE kiinnittää tällä hetkellä huomion viiteen indikaattoriin (taulukko 3).

Taulukko 3.  THE-arvioinnin indikaattorit ja niiden vaikuttavuus

Salmesvuori_taulukko-3

Kaikki edellä mainitut arvioinnit painottavat tutkimusta. QS-arviointi asettaa huomattavan painon maineelle ja tunnettuudelle. Rankingeja on kritisoitu runsaasti siitä, että ne rakentuvat liian kapeiden muuttujien varaan. Silti niitä käytetään tutkimuksen laadun mittareina ja niihin nojataan kaikkialla maailmassa. Yliopistokohtaisia strategioita rakennetaan aktiivisesti siihen suuntaan, että pärjättäisiin hyvin rankingeissa. (Knight, 2004; Altbach, 2011; Jöns & Hoyler, 2013; Westerheijden, 2015.) Arvioinneissa näyttävät menestyvän vahvasti Pohjois-Amerikka sekä yleensäkin angloamerikkalaisen kulttuuripiirin yliopistot, kun taas muiden kulttuuripiirien yliopistot Sveitsiä lukuun ottamatta jäävät hännille. Näistä syistä muun muassa Euroopan unioni ja saksalaiset yliopistot ovat kehittämässä omaa arviointisysteemiään. (Altbach, 2011.)

U-Multirank on Euroopan unionin sponsoroima ei-kaupallinen arviointisysteemi, joka pyrkii muita laajempaan ja monipuolisempaan muuttujakenttään. Se myös mainostaa olevansa käyttäjälähtöinen. U-Multirank on kuitenkin vasta toimintansa alkumetreillä, eikä se ole vielä päässyt varteenotettavien ranking-järjestelmien kärkeen. Yksi syy voi olla, että sitä pidetään liian Eurooppa-keskeisenä.

Suomalaisista yliopistoista vain Helsingin yliopisto on yltänyt ranking-listoilla sadan parhaan joukkoon. Vuonna 2015 se sijoittui ARWUn listalla sijalle 67, QS-listalla sijalle 96 ja THE-listalla sijalle 76. Muiden yliopistojen sijoitukset ovat eri sataluvuilla.

Mitä ranking-menestys tarkoittaa?

Kansainvälisyysajatteluun sekä teoriassa että käytännössä perehtynyt professori Philip Altbach (2004; 2011) pohtii, mitä sadan parhaan yliopiston joukkoon kuuluminen nykyään merkitsee, kun esimerkiksi Kiinan, Taiwanin, Hong Kongin ja Singaporen yliopistot investoivat vahvasti toimintaansa ja nostavat koko ajan sijoitustaan. Pohjois-Amerikan ja Euroopan maiden valtaa sadan parhaan joukossa tosin ei ole helppoa horjuttaa – semminkin kun esimerkiksi QS -arvioinnissa kysytään maineesta usein hieman kehämäisesti samojen yliopistojen akateemisilta toimijoilta.

THE puolestaan käyttää mielipidetiedustelujen lisäksi muitakin muuttujia, kuten artikkelien siteerausten määriä, tutkimusrahoituksen määriä sekä tutkimuksesta saatuja tuloja, jos yliopistolla on esimerkiksi oma kustantamo. Humanististen ja sosiaalialan tieteiden näkökulmista osa näistä muuttujista ei kerro mitään mainittujen alojen laadusta ja vaikuttavuudesta, koska se on usein välillistä eikä mitattavissa määrällisesti. Luonnontieteiden, teknologian, insinööritieteiden ja esimerkiksi matematiikan alalla ne toimivat sen sijaan paremmin. Käytännössä tämä tarkoittaa tulevaisuudessa sitä, että kärki levenee ja huippuyliopistojen joukko kasvaa koko ajan. Ranking-systeemien mukaan suuntautuminen on toisin sanoen saanut aikaan yliopistojen tason huikean nousun. Voisi olla terveellistä kääntää ajattelua Altbachin suosittelemaan suuntaan: tämänhän pitäisi olla hyvä asia. Nyt sen sijaan sadan parhaan joukosta putoavat miettivät kiihkeästi uusia strategioita, joiden avulla nousta takaisin: tehtävä on entistä vaativampi ja sen hinta voi olla kova. Voisiko ajatella, että 200 parhaan joukkoon kuuluminen olisi riittävä ja realistinen tavoite?

Yliopistoja mittaavissa arvioinneissa on aina tavoitteena vertailukelpoinen kvantitatiivinen data (Hazelkorn, 2015). Thomson Reutersin Web of Science- ja Elsevierin Scopus-tietokannat tuottavat ARWU-, QS- ja THE-arviointien sitaattitiedot. Monografiat ja kirjojen artikkelit sekä konferenssijulkaisut jätettiin aluksi huomioimatta, mikä tarkoitti sitä, että etenkin monet sosiaalitieteiden ja humanististen alojen julkaisut jäivät vertailujen ulkopuolelle. Bibliometrisen datan tuottajat ovat nyt alkaneet laajentaa laskureitaan, mutta silti erityisesti humanististen tieteiden datan keruu on edelleen heikkoa. Ehkä suurin vinoutuma on kuitenkin kielipolitiikassa: dataa on kerätty pitkään vain englanninkielisistä tieteellisistä aikakauslehdistä, mutta aivan viime aikoina mukaan on alettu ottaa myös ranskan-, saksan-, kiinan- ja japaninkielisiä julkaisuja. (Westerheijden, 2015.) Pienillä kielialoilla vinoutuma tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei kotimaisilla kielillä julkaiseminen vaikuta tilastoihin.

Jos yliopiston keskeisimmiksi tehtäviksi nähdään tutkimus ja opetus, niin on perusteltua kysyä, mikä on opetuksen ja oppimisen rooli rankingeissa ja kansainvälistymiskehityksessä. Altbachin (2011) mukaan opetus ja oppiminen eivät näy lähes ollenkaan arvioinneissa. Voi jopa sanoa, että yliopistot ovat haluttomia mittaamaan opetuksen laatua.  (Frost &Teodorescu, 2001.)

THE- ja QS-arvioinneissa on alettu kiinnittää jonkin verran huomiota myös opetukseen, joten niiden indikaattoreihin on lisätty opettaja–opiskelija-suhdelukuja, kysymyksiä opetuksen maineesta sekä tietoa esimerkiksi siitä, kuinka monta tohtorintutkintoa opettajaa kohti yliopisto on tuottanut. Varsinaisesta opetuksen laadun mittaamisesta ei kuitenkaan voida puhua. Suomalaisten korkeakoulujen ojentautuminen ja strategian rakentaminen ranking-menestystä tavoitellen eivät välttämättä palvele opetuksen ja tutkimuksen edistämistä.

Päivi Salmesvuori toimii yliopistotutkijana Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa ja on Helsingin yliopiston opettajien akatemian jäsen.

INTERNETSIVUT

Quacquarelli Symonds (QS) -arviointi: http://www.qs.com/qs-world-university-rankings.html
Lisätietoja  QS-arvioinnin indikaattoreista: http://www.topuniversities.com/university-rankings-articles/world-university-rankings/qs-world-university-rankings-methodology
Shanghai Academic Ranking of World Universities (ARWU): http://www.shanghairanking.com/
Lisätietoja ARWUn metodologiasta: http://www.shanghairanking.com/ARWU-Methodology-2015.html
Scopus: http://www.scopus.com/
Times Higher Education (THE) -arviointi: https://www.timeshighereducation.com/world-university-rankings
Lisätietoja THE-arvioinnin metodologiasta: https://www.timeshighereducation.com/news/ranking-methodology-2016
U-Multirank: http://www.u-multirank.eu/
Web of Science: http://ipscience.thomsonreuters.com/product/web-of-science/

LÄHTEET

Altbach, P. G. (2004). The costs and benefits of world-class universities.  Academe Online, January/February 2004. Luettu 2.4.2015, http://bcct.unam.mx/adriana/bibliografia%20parte%202/ALTBACH,%20P..pdf .
Altbach, P. G. (2011). Rankings Season is Here. International Higher Education, 62, 2–5.
Altbach, P. G., & de Wit, H. (2015). Internationalization and global tension: Lessons from history. Journal of Studies in International Education, 19 (1), 4–10.
Frost, S. H., & Teodorescu, D. (2001). Teaching excellence: How faculty guided change at a research university. The Review of Higher Education, 24 (4), 397–415.
Hazelkorn, E. (2015). Rankings and the reshaping of higher education. The battle for world-class excellence (2. painos). Basingstoke: Palgrave Macmillan.
Hazelkorn, E., Loukkola T., & Zhang T. (2014). Rankings in institutional strategies and processes: Impact or illusion? Brussels: EUA Publications.
Jöns, H., & Hoyler, M. (2013). Global geographies of higher education: The perspective of world university rankings. Geoforum, 46, 45–59.
Knight, J. (2004). Internationalization remodeled: Definition, approaches, and rationales. Journal of Studies in International Education, 8 (1), 5–31.
OKM. 2015. Towards a future proof system for higher education and research in Finland. Helsinki: Reports of the Ministry on Education and Culture, Finland 2015:11. Luettu 2.4. 2015, http://www.minedu.fi/OPM/Julkaisut/2015/higher_education.html?lang=en.
Westerheijden, D. F. (2015). Global university rankings, an alternative and their impacts. Teoksessa J. Huisman, H. de Boer, David D. Dill & M. Souto-Otero (toim.), The Palgrave international handbook of higher education policy and governance (s. 417–436). Basingstoke: Palgrave Macmillan.

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s