Hyvästi Gutenberg – iPadilla paperittomaan opiskeluun

Heikki Hervonen, Jukka Englund, Teemu Masalin, Lena Selänne & Suvi Viranta-Kovanen

Kuvaamme, miten Helsingin yliopiston lääketieteellinen tiedekunta (ltdk) on asteittain siirtynyt paperittomaan opiskeluun. Lääketieteellisen tiedekunnan iPad-projekti ja sen tarjoamat mahdollisuudet sinetöinevät lopullisesti paperittoman aikakauden alun. Siksi lyhyt katsaus tapahtumiin on juuri nyt paikallaan.

Toimintaympäristömme

Helsingin lääketieteellinen tiedekunta toteutti syvällisen ja laajan opintouudistuksen 1990-luvulla. Tiedekunta siirtyi oppiainekohtaisesta integroituun opinto-ohjelmaan, otti käyttöön aktivoivat opetusmenetelmät, erityisesti ongelmalähtöisen oppimisen (PBL), sekä uudisti tenttijärjestelmän. Uudistus sisälsi myös monia muita uusia elementtejä, jotka on tarkemmin kuvattu Eeva Pyörälän artikkelissa toisaalla tässä lehdessä (katso myös Alaluusua ym., 2003).

Opinto-ohjelman ja jaksojen sisällöt verkkoon

Osana uudistusta jokaisesta opintojaksosta laadittiin yksityiskohtainen jaksokirja, johon kerättiin ja laadittiin jakson yksityiskohtaiset sisältökuvaukset ja oppimistavoitteet, opiskeluohjeet, kirjallisuusviitteet ja lukujärjestykset, kunkin opetustilaisuuden aihe ja sisältö  sekä opettajat ja heidän yhteystietonsa.

Jaksokirjan paperittomuuden suhteen ensimmäiset askeleet otettiin 1990-luvun lopulla, jolloin tiedekunnan eri laitokset perustivat omia verkkosivujaan jaksokirjan sisällön julkaisemiseksi ja yhteydenpitoon opiskelijoiden kanssa. Kun Helsingin yliopiston Alma-intranet perustettiin ja siihen saatiin ltdk:lle yhteiset opiskelusivut vuonna 2004, vastaavat kurssitiedot julkaistiin biolääketieteen laitoksen osalta Almassa, josta tulikin opintojaksojen keskeinen tiedotuskanava. Opinto-ohjelmien sisällöt on julkaistu lääketieteellisen tiedekunnan ulkoisilla sivuilla. Jaksokirjan sisältö on verkkojulkaisun lisäksi vuoteen 2013 asti monistettu ja jaettu opiskelijoille. iPad-projektin myötä paperiversiosta on luovuttu.

Oppimateriaalit verkkoon

Terveystieteiden keskuskirjasto, Terkko (nyk. Meilahden kampuskirjasto Terkko) tuotti jo vuonna 1998 kotisivuilleen kurssikirjaston, josta kehittyi nykyinen, avoimella DSpace-ohjelmalla toteutettu Digitaalinen kurssikirjasto (Englund, 2010; Heino, 2008). DiKK on kaikille lääketieteellisen tiedekunnan opiskelijoille ja opettajille avoin, kuitenkin salasanan takana oleva tietokanta, johon opettaja saattaa lähettää opintojaksomateriaalia (luentomonisteet, kurssityöohjeet ym. lisämateriaalit) helposti. Opiskelijat löytävät materiaalit ao. vuosikurssin ja opintojakson kohdalta.

Opettajakunta alkoi toden teolla hyödyntää Digitaalista kurssikirjastoa 2000-luvun puolivälissä kurssimateriaalien  jakelukanavana. Samalla opettajat saattoivat luopua monistamisesta ja monisteiden jakamisesta. Opiskelijat tulostivat materiaaleja tarpeensa mukaan eli vuoteen 2013 asti lähes kaikki materiaalit.

Oppikirjat elektronisiksi

Terkolla on keskeinen rooli siirtymisessä digitaaliseen aikaan myös kirjarintamalla. Terkko tarjosi ensimmäiset elektroniset oppikirjat verkkokirjastossaan jo vuonna 2002. Alkuaikojen muutamista kymmenistä kirjoista on tarjonta kasvanut voimakkaasti ja nyt lääketieteen e-kirjoja on jo runsaat 1800. Tällä hetkellä Terkon kautta löytyy noin kolmasosa tiedekunnan vaatimusten mukaisista oppikirjoista verkkokirjoina. Kokoelmat laajenevat entisestään, kun kirjojen kustantajat kasvattavat tarjontaansa.

iPadien tulon myötä elektronisten verkko-oppikirjojen rinnalle saatiin käyttöön Inkling-kirjat. Nämä ovat  interaktiivisia versioita meillä jo aiemmin käytössä olleista oppikirjoista. Niitä on saatavilla suuresta osasta keskeisiä  oppikirjoja. Opiskelijat voivat ladata ensimmäisen vuoden perusoppikirjat iPad-projektin kustannuksella omaan iPadiinsa. Kirjoja voi käyttää myös pilvipalvelun kautta selainohjelmalla tai iPhone-älypuhelimella.

Inkling-kirjan etuna tavalliseen e-kirjaan on, että sitä voi käyttää verkkoyhteydestä riippumatta, kirjaan voi tehdä alleviivauksia ja korostuksia ja siihen voi kirjata huomautuksia. Kirja sisältää lisäksi tehtäviä, monivalintatestejä sekä mahdollisesti videoita ja internet-linkkejä. Näistä kirjoista voi hakusanalla löytää todella nopeasti tarvittavat tiedot ja asiayhteydet. Lisäksi näihin kirjoihin voivat sekä opettajat että opiskelijat kirjoittaa kommentteja, jotka näkyvät myös kaikille muille kurssilaisille.

Laitetilanne ennen iPadia

Vuoden 2012 alussa tehdyn kyselyn mukaan (Hervonen, Masalin, Selänne & Viranta-Kovanen, 2013) noin 80 prosentilla lääketieteen opiskelijoista oli käytössään mobiililaite (kännykkä, tabletti, kannettava tms.), jota he pitivät mukanaan opinnoissa (n=440). Tableteista noin 84% oli iPadeja (n=46). Opiskelijat suhtautuivat positiivisesti mobiililaitteiden käyttöön opetuksessa ja toivoivat enemmän hyödyllisiä sovelluksia. Kritiikkiä esitettiin langattoman verkon kattavuudesta ja eriarvoistamisesta, mikäli kaikilla ei ole jaettuun materiaaliin sopivia laitteita käytettävissään.

Havainnot ja kartoitukset prekliinisen vaiheen pienryhmäopetuksesta kertoivat, että kymmenen hengen pienryhmissä oli tiedonhaussa käytössä keskimäärin kaksi kannettavaa tai tablettitietokonetta ja kaksi älypuhelinta oppikirjojen, kuvastojen ja monisteiden lisäksi.

Mikä muuttui tablettien tulon myötä?

Nyt kaikilla opiskelijoilla on käytössä iPadit ja niissä runsaasti tallennustilaa (32 GB). Niinpä voidaan olettaa, että heillä ei enää ole tarvetta kurssimateriaalien tulostamiseen. Ensimmäisen opiskelijakyselyn alustavat tulokset (n=155 170:stä) osoittavatkin, että oppimateriaalin tulostaminen on dramaattisesti vähentynyt, vaikka jaksokirjaa ei enää jaeta opiskelijoille monisteena. Lähes puolet vastanneista (46%) ei ollut tulostanut lainkaan ja toinen puoli (49%) korkeintaan kerran viikossa.

Toinen selvä muutos näkyy yliopiston tietokoneiden käytössä. Kymmenen prosenttia opiskelijoista ei ole käyttänyt niitä lainkaan ja 80% korkeintaan kerran viikossa. Jos opintojaksolla käytetty oppikirja oli saatavilla ja ladattavissa ilmaiseksi Inkling-kirjana, opiskelijat käyttävät tätä elektronista versiota. Tämä näkyi selvästi pienryhmäopetuksissa, joissa työpöydällä oli keskimäärin vain yksi paperikirja. Kirjastossa oli samaan aikaan hyllyssä saatavilla 18 kappaletta kyseistä oppikirjaa paperiversiona.

Kuvapari kertoo ryhmätyöskentelyn muutoksesta. Ylemmässä kuvassa opiskelijoilla on kirjat, kuvastot, monisteet pöydällä tietolähteinä ja vain muutama mobiililaite apuna. Alemmassa kuvassa opiskelijat turvautuvat lähes pelkästään iPadin kautta välittyvään tietoon iPad-projektin myötä. Kuvat: Heikki Hervonen

Opettajien suorien havaintojen ja myös kyselyn mukaan tablettitietokoneet ovat olleet opiskelijoilla ahkerassa opiskelukäytössä. Yli puolet (53%) on asentanut yli kymmenen sovellutusta iPadiinsa. Valtaosa on käyttänyt laitetta muistiinpanojen tekemiseen (73%) ja peräti 93% on käyttänyt sitä aktiivisesti opetustilanteessa.

Ongelmia iPadin käyttöön on liittynyt suhteellisen vähän ja niihin on pystytty antamaan joustavasti apua. Huomattakoon, että opiskelijat toimivat toisilleen kaikkein tehokkaimpina tukihenkilöinä.

Myös opettajat ovat ottaneet iPad-projektin innostuneesti vastaan, avaahan sen käyttö aivan uusia mahdollisuuksia. Opettajakunta on oppinut iPadin käytön perusteet nopeasti ja opettajat kykenevätkin käyttämään laiteen perustoimintoja varsin hyvin. Opettajakyselyn mukaan yli 75% opettajista käytti iPadia e- ja Inkling-kirjojen lukemiseen, sähköpostiin ja nettiselaamiseen. Muu käyttö on ollut näin alkuvaiheessa huomattavasti vähäisempää.

Osa opettajista pyrkii käyttämään iPadia kaikissa mahdollisissa tilanteissa ja kokeilemaan uusia sovellutuksia sitä mukaan kuin niistä saa tietoa. Toinen osa on käytön suhteen odottavalla kannalla ja pitäytyy pääosin paperikirjoissa sekä kynän ja paperin käytössä. Opettajien tuottamaa luento- ja kurssityömateriaalia on alettu työstää paremmin iPadiin luontuvaan ja interaktiivisuuden mahdollistavaan iBooks-muotoon.

Pohdintaa

Tarkasteltaessa edellä kuvattua kehitystä voidaan todeta, että teknologisen innovaation (jakson nettisivut tai DiKK) ensimmäisestä vaiheesta kului noin viisi vuotta ennen kuin itse innovaatio löi itsensä läpi ja tuli yleiseen käyttöön. Alkuun teknologia oli käyttäjien kannalta aikaansa edellä – sille ei vielä ollut välttämätöntä tarvetta. Oppimis- ja opetusympäristön muuttuessa tarpeet muuttuivat ja kun teknologiaakin kehitettiin helppokäyttöisempään suuntaan, muodostui sen käytöstä luonteva ja välttämätön osa oppimisympäristöä.

Tämä kehitysmalli sopii hyvin Gartnerin uuden teknologian hypekiertoon (Gartner´s New Technology Hype Cycle), jossa uuden teknologian käyttöönotossa aluksi asiantuntijat ja pioneerit ovat innostuneita ja  odotukset ovat suuret, mutta kun odotukset eivät toteudu, seuraa taantuma. Taantuman aikaan kuitenkin suuri yleisö (opettajakunta) alkaa herätä ja seuraa teknologian tasaisesti nouseva, realistinen hyödyntäminen.

Opinto-ohjelma, opintojaksojen sisältö, luento- ja kurssimateriaalit sekä oppikirjat (pääosin) ovat saatavissa ja luettavissa digitaalisessa muodossa. Kartoituksista käy ilmi, että uusista opiskelijoista suuri enemmistö käyttää näistä lähteistä saamaansa materiaalia elektronisen laitteen avulla eikä tarvitse paperille painettua kopiota. Tästä kertovat laskeneet tulostusmäärät ja elektronisten kirjojen käyttäminen, kun samaan aikaan naapuritalossa kirjaston hyllyllä on runsaasti paperikirjoja tarjolla. Saattaa olla, että tässä alkuvaiheessa asiaan vaikuttaa tuo yllä mainittu hype, alkuinnostus, joka ajan mittaa ehkä tasoittuu. Käynnissä oleva seurantatutkimus sen meille kyllä kertoo vuoden, parin kuluttua.

Ennen iPad-projektia tehdyt kartoitukset osoittivat, että opiskelijoilla on omasta takaa runsaasti kotitietokoneita, kannettavia tietokoneita, tabletteja ja älypuhelimia ja he pyrkivät käyttämään niitä myös opiskeluun monipuolisesti ja tehokkaasti. Laitekannan hajanaisuus ja monimuotoisuus oli asettamassa haasteita, kun opettajat pyrkivät hyödyntämään uudempia teknologioita ja sovelluksia opetuksessaan. Jaettavan materiaalin muokkaaminen useaan eri muotoon ennen elektronista jakamista ei kerta kaikkaan enää tahdo onnistua. Lisäksi useista houkuttelevista sovelluksista ei ole saatavissa kuin yksi versio. Tässä suhteessa iPad-projekti tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää yhtä välinettä niin pitkälle kuin mahdollista ilman, että opiskelijoiden tasavertaisuus vaarantuisi.

Toistaiseksi (vajaa 3 kuukautta projektin alusta) opiskelijat ovat innostuneet käyttämään iPadeja omassa työskentelyssään ja pystyvät hyödyntämään Terkon, DiKK:n, digitaalisten tietokantojen sekä internetin tarjontaa. iPad-työryhmän lähtökohtana oli alunperin, että iPad on ensisijaisesti opiskeluväline ja ettei sen odotetakaan mullistavan nykyisiä hyviä opetuskäytäntöjä. Näyttää siltä, että sen tulo on jo nyt muokannut opiskelukäytäntöjä. iPadien käyttö opetuksessa siis rajoittuu tässä vaiheessa vielä siihen, että opiskelijoilla on oppimateriaali ja muistiinpanot omissa laitteissaan ja opettajalla omat materiaalit omassaan. PBL:n tutoristunnossa iPadit ovat korvanneet osittain kirjat ja muistiinpanovihkot, eivät kuitenkaan aivan kokonaan. Opiskelijoiden taitojen karttuessa ja opiskelutapojen muuttuessa saatetaan nähdä tilaisuuksia kehittää uusia toimintatapoja myös opetuksen totettamisessa.

Haluaisimme kehittää opetustilanteita siihen suuntaan, että opettaja ja opiskelijat voisivat olla iPadien kautta vuorovaikutuksessa keskenään nykyistä monipuolisemmalla tavalla. Tällaisen vuorovaikutuksen lisäämiseen näyttäisi olevan hyviä opetukseen tarkoitettuja sovelluksia ja jopa valmiita ratkaisumalleja. Kuluvan lukuvuoden aikana hankimme näistä lisää tietoa ja kokeilemme erilaisia ratkaisuja, jotta meillä vuoden kuluttua olisi selkeät, meidän oppimisympäristöömme soveltuvat menettelytavat myös iPadien käytöstä perusopetuksessa.

Kirjoittajat työskentelevät Helsingin yliopistossa. Heikki Hervonen toimii yliopistonlehtorina biolääketieteen laitoksella, Jukka Englund johtavana tietoasiantuntijana kirjastossa  (Terkko), Teemu Masalin tietotekniikka-asiantuntijana Tietotekniikkakeskuksessa, Lena Selänne verkkopedagogiikan asiantuntijana lääketieteellisessä tiedekunnassa ja Suvi Viranta-Kovanen yliopiston-opettajana biolääketieteen laitoksella.

LÄHTEET

Alaluusua, S., Heasman, P., Hervonen, H., Kuusi, T., Lonka, K., Louhiala, P., Lähdeoja, T., Pettersson, T., Pyörälä, E., Rautelin, H. I., Ruotoistenmäki, J., Sajantila, A., Salaspuro, M., Siimes, M., Simojoki, K. & Virtanen, I. (2003). Final report on the evaluation of the faculty of medicine: Evaluation of the quality of education and the degree programmes of the University of Helsinki. Helsinki: Helsingin yliopisto.

Englund, J. (2010). Asiakaslähtöiset verkkopalvelut: esimerkkinä Meilahden kampuskirjasto Terkko. Teoksessa K. Sinikara, M. Forsman, I. Karppinen & P. Lammi (toim.), Rajapinnassa: uusi Helsingin yliopiston kirjasto (s. 101–109). Helsinki: Helsingin yliopiston kirjasto.

Heino, T. (2008). Tukevasti verkossa 2/2008. Luettu 28.11.2013, http://www.med.helsinki.fi/tuke/tukevastiverkossa/arkisto/0802/080203.htm

Hervonen, H.,  Masalin, T., Selänne, L. & Viranta-Kovanen, S. (2013). Student attitudes and use of tablet computers in medical education in Helsinki. Abstract 8AA/13, AMEE, Praha.

PDF