Yliopistopedagogiikan opinnot Tampereen yliopistossa

Johanna Annala, Jyri Lindén & Markku Ihonen

Tampereen yliopistossa yliopistopedagogisia opintoja voi opiskella 60 opintopistettä. Opintokokonaisuuteen sisältyy pakollisia perusopintoja 25 opintopistettä, valinnaisia perus-, aine- tai syventäviä opintoja 15 opintopistettä sekä pakollisia syventäviä opintoja 20 opintopistettä. Yliopistopedagogiset opinnot on suunnattu Tampereen yliopistoon työsuhteessa oleville henkilöille, ensisijaisesti opettajille ja ohjaajille.

Koulutusten käynnistyminen ja laajentuminen

Yliopistopedagogiset koulutukset aloitettiin Tampereen yliopistossa 1970-luvun alkupuolella. Kaksi viikkoa kestäneiden korkeakouluopettajien peruskurssien lisäksi henkilöstölle järjestettiin erilaisia tutkinnonuudistuksiin liittyviä koulutustilaisuuksia. 1980-luvun alussa korkeakoulupedagoginen koulutus eriytettiin muusta henkilöstökoulutuksesta, koska koulutuksilla katsottiin olevan kiinteä yhteys tieteellisten laitosten toimintaan. Samoihin aikoihin yliopiston hallitus asetti pedagogisen työryhmän systematisoimaan korkeakoulupedagogista koulutusta. Koulutusta haluttiin toteuttaa sekä laitostasolla että keskitetysti. Myös koulutuksen yhteyksistä tieteelliseen jatkokoulutukseen keskusteltiin jo tuolloin. (Pedagogisen työryhmän…, 1981.)

1990-luvulla kasvatustieteiden laitoksen järjestämät korkeakoulupedagogiset opintojaksot (3 ov) muodostuivat keskitetyn yliopistopedagogisen toiminnan perustaksi. Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa toimi tällöin korkeakoulupedagogiikan asiantuntijaryhmä, jonka tavoitteena oli ”vahvistaa [kasvatustieteen] laitoksen panosta korkeakouluopetuksen laadun kehittämisessä yhteistyössä Tampereen yliopiston muiden laitosten ja opettajien kanssa (Järvinen, Lehtovaara, Poikela & Viskari, 1994). Ryhmästä kehittyi kasvatustieteiden tiedekunnan koulutuksen kehittämisyksikkö, joka nimettiin vuonna 1999 Eduta-instituutiksi. Vuosina 1999–2005 Eduta-instituutti toteutti kolme 15 opintoviikon laajuista yliopistopedagogiikan perusopintojen kokonaisuutta (Poikela & Öystilä, 2004).

Vuonna 2002 yliopiston hallintokeskukseen perustettiin Opetuksen kehittämisyksikkö, joka sai tehtäväkseen järjestää pedagogista koulutusta yliopiston henkilökunnalle. Aluksi yksikkö ei itse toteuttanut koulutuksia, vaan solmi järjestämisestä yhteistyösopimuksen Eduta-instituutin kanssa. Vuosikymmenen puolivälin jälkeen yliopiston johto halusi siirtää painopistettä pitkäkestoisista perusopinnoista laajemmalle osallistujajoukolle suunnattaviin 10 opintopisteen peruskursseihin. Vuonna 2007 Opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksikkö ryhtyi itse järjestämään näitä koulutuksia.

Tampereen yliopiston organisaatiota ja koulutusta uudistettiin laajasti vuonna 2011. Uudistuksessa Opetuksen ja tutkimuksen kehittämisyksikkö lakkautettiin ja yliopistopedagogiikan suunnittelijan tehtävä siirrettiin kasvatustieteiden yksikköön. Suunnittelijan tehtäviin kuului yliopistopedagogiikan peruskurssien (10 op) järjestäminen ja opetuksen kehittämisen tuki eri yksiköissä. Vuosina 2009–2013 yliopistossa toimineen Campus Conexus -projektin tuella toteutettiin 15 opintopisteen yliopistopedagogiikan jatkokurssi kolmelle ryhmälle sekä räätälöityjä kehittämisprosesseja yliopiston eri yksiköissä. Peruskurssi järjestettiin verkkokoulutuksena syksyllä 2013. Campus Conexus -projektin ansiosta myös yliopistopedagoginen tutkimus nousi vahvasti kehittämisen ja koulutusten rinnalle.

Yliopistopedagogiikan suunnittelijan tehtävä muutettiin yliopistonlehtorin tehtäväksi marraskuussa 2011, ja tehtävä täytettiin vakinaisesti 2014 alkaen. Vuonna 2013 solmittiin yliopistopedagogiikan tutkimusta ja kehittämistä koskeva yhteistyösopimus kasvatustieteiden yksikön ja Aalto-yliopiston välille. Samassa yhteydessä perustettiin yhteinen viisivuotinen yliopistonlehtorin tehtävä, joka sijoitettiin kasvatustieteiden yksikköön. Kahden lehtoraatin turvin yliopistopedagogiikan opetussuunnitelmaa laajennettiin 60 opintopisteeseen, opetusta suunnattiin systemaattisemmin myös tutkijakoulun opiskelijoille ja osaa opetuksesta alettiin järjestää pysyvästi englanninkielisenä. Koulutuksen painopiste on edelleen peruskursseissa, mutta opettajia kannustetaan suorittamaan myös yliopistopedagogisesti painottuneita opettajan pedagogisia opintoja.

Vuosien 2003–2013 aikana Tampereen yliopiston järjestämiin, vähintään 10 opintopisteen laajuisiin koulutuksiin on osallistunut runsaat 300 henkilöä, joista 25–30 opintopistettä opiskelleita on noin 100. Vaikka yliopisto ei edellytä yliopistopedagogisia opintoja opetus- ja tutkimushenkilöstöltä, kootaan kouluttautuneiden määrä jatkossa yliopiston vuosittaiseen henkilöstökertomukseen.

Ketkä voivat opiskella yliopistopedagogiikkaa?

Yliopistopedagogiset opinnot on suunnattu Tampereen yliopistoon työsuhteessa oleville henkilöille, ensisijaisesti opettajille ja ohjaajille. Opinnot suoritetaan oman työn ohessa, ja ne sisältyvät osin tai kokonaan työsuunnitelmaan. Tohtoriopiskelijoille suunnattu Yliopistopedagogiikan perusteet -opintojakso järjestetään kerran lukuvuodessa osana tutkijakoulun opetustarjontaa. Opinnot on mahdollista sisällyttää tohtorintutkintoon.

Yliopistopedagogiikan perusteet -opintojaksolle valitut saavat opinto-oikeuden 40 opintopisteen laajuisiin yliopistopedagogisiin opintoihin. 40 opintopisteen jälkeen opiskelija voi hakeutua syventäviin opintoihin, jotka ovat laajuudeltaan 20 opintopistettä ja jotka suorittamalla saa asetusten mukaisen laaja-alaisen opettajan kelpoisuuden. Syventäviin opintoihin järjestetään erillinen opiskelijavalinta ja soveltuvuuden arviointi.

Opetussuunnitelman runko 2013

Yliopistopedagogiikkaan painottuneiden opettajan pedagogisten opintojen opetussuunnitelma (60 op) hyväksyttiin 22.5.2013 ja otettiin käyttöön syksyllä 2013 (ks. Yliopistopedagogiikka, 2014). Opintokokonaisuuteen sisältyy pakollisia perusopintoja 25 opintopistettä, valinnaisia perus-, aine- tai syventäviä opintoja 15 opintopistettä sekä pakollisia syventäviä opintoja 20 opintopistettä. Yliopistopedagogiikan perusopinnot (25 op) ja pakolliset syventävät opinnot (20 op) järjestetään yliopistopedagogiikassa omina koulutuksina, kun taas valinnaiset opinnot (15 op) on osin tai kokonaan integroitu muuhun kasvatustieteiden yksikön opetustarjontaan. Ohjattua harjoittelua on yhteensä 17–20 opintopistettä. Harjoittelua sisältävät opintojaksot on opetussuunnitelmarungossa merkitty tähdellä.

Yliopistopedagogiikan perusopinnot 25 op

• PEDAYOP1 Ylipistopedagogiikan perusteet 10 op (1 op*)
• PEDAYOP2 Osallistava opetussuunnitelmatyö 5 op
• PEDAYOP3 Ohjaus yliopistossa 5 op (1 op*)
• PEDAYOP4 Yhteisöllinen kehittämistehtävä 5 op (3 op*)

Valinnaisia perus-, aine- tai syventäviä opintoja 15 op (3 x 5 op)

• PEDAYOA1 Valinnainen kurssi 5 op (0–3 op*)
• KASSP1 Opetuksen ja oppimisen tutkimus 5 op
• KASSP5 Muuttuvat oppimisympäristöt 5 op
• KASSP7 Opetuksen ja oppimisen arviointi ja laatu 5 op
• KASSP9 Kasvatus ja opetusalan johtajuus 5 op
• KASVOKO4 Puheen ja äänen ammatillinen variaatio (Opettajan ääni) 5 op

Syventävät opinnot 20 op

• PEDAYOS1 Tutkiva ja kehittävä opettaja 20 op (12 op*)

Opintojen ajoitus, tarjonta, kesto ja opiskelijamäärät

Perusopinnot on mahdollista suorittaa puolessatoista vuodessa ja koko 60 opintopisteen opintokokonaisuus kolmessa vuodessa. Yliopistopedagogiikan perusteet -opintojakso järjestetään lukuvuosittain 2­–4 kertaa. Opiskelijaryhmän koko on 20–50 osallistujaa. Koulutus järjestetään noin seitsemän lähipäivän ja lukupiirityöskentelyn rytmittämänä monitieteisissä ryhmissä, ja se kestää kaksi periodia. Syksystä 2013 lähtien koulutusta on järjestetty myös verkossa englanninkielisenä.

Muut lukuvuosittain järjestettävät opintojaksot ovat Osallistava opetussuunnitelmatyö (5 op), Ohjaus yliopistossa (5 op) ja Yhteisöllinen kehittämistehtävä (5 op). Näille kursseille osallistuu 15–20 henkilöä. Integroituja valinnaisia opintoja (5 op) järjestetään henkilöstölle lukuvuosittain 2–4, joihin osallistuu 5–10 yliopistopedagogiikan opiskelijaa kurssia kohden. Syventävät opinnot järjestetään ensimmäisen kerran lukuvuonna 2015–2016, ja ryhmän kooksi ennakoidaan 15–20 henkilöä.

Opintojen tarjoaja, resurssit ja henkilökunta

Yliopistopedagogisen koulutuksen järjestää Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikkö, joka perustettiin 1.1.2011, kun kasvatustieteiden tiedekunnan opettajankoulutuslaitoksen kolme yksikköä (luokanopettaja-, varhaiskasvatus- ja aineenopettajakoulutus) ja kasvatustieteiden laitos yhdistyivät.

Yliopistopedagogisista koulutuksista vastaa kaksi yliopistonlehtoria, joista toinen toimii vastuulehtorina. Opettamiseen osallistuu myös vierailevia tuntiopettajia yliopiston sisältä. Valinnaisilla opintojaksoilla on yliopistonlehtorien lisäksi opettajina kasvatustieteiden yksikön muuta opetushenkilökuntaa.

Yliopistonlehtorit suunnittelevat ja toteuttavat opintojen kokonaisuuden sekä tarpeen mukaan kouluttavat yksiköissä ja yliopistossa myös muissa tilaisuuksissa. Yliopistonlehtoreiden tehtäviin kuuluu myös yliopistopedagogista tutkimusta. Osa opintojen hallinnosta ja suunnittelusta saadaan yliopistopalveluilta.

Yliopistopedagogiikan linjauksista sovitaan yhdessä kasvatustieteiden yksikön johtajan, yliopiston opetusneuvoston ja opetuksesta vastaavan vararehtorin kanssa. Yliopistonlehtorit tekevät yhteistyötä kasvatustieteiden yksikön muun henkilöstön, erityisesti muita pedagogisia opintoja toteuttavien henkilöiden kanssa. Yhteistyön foorumina on pedatiimi, jossa on edustus kaikista yksikön järjestämistä pedagogisista opinnoista sekä harjoittelukoulusta. Tutkimusyhteistyötä tehdään yksikön tutkimusryhmissä.

Lisäksi yhteistyötä tehdään yliopiston opetuksen kehittämispäällikön, ohjausvastaavien ja opintopsykologin kanssa. Ohjausvastaavien tehtävänä on kehittää oman tutkinto-ohjelmansa pedagogiikkaa, tukea ja koordinoida tutkinto-ohjelman HOPS-opettajien toimintaa sekä ohjata opiskelijoita. Opintopsykologi puolestaan koordinoi yliopiston ohjausvastaavien verkostoa.

Harjoittelun toteuttaminen opinnoissa

Harjoitteluksi ymmärretään ohjattu, suunnitelmallinen opettajan työ käytännön työympäristöissä. Tehtäviin katsotaan kuuluvaksi ainakin suunnittelu, opettaminen, arviointi, opetussuunnitelmatyö ja laatutyö. Lisäksi harjoittelu sisältää havainnointia ja vierailuja.

Ohjattua harjoittelua on opinnoissa yhteensä 17–20 opintopistettä. Yliopistopedagogiikan perusteet -opintojaksolla harjoittelua on 1 opintopiste. Opetusharjoittelussa opetustilanteesta annetaan vertaispalautetta. Kurssilla toteutetaan lisäksi omaan työhön liittyvä opetuksen kehittämistehtävä. Ohjaus yliopistossa (5 op) -jaksoon sisältyy ohjauskäytäntöihin ja -tilanteisiin keskittyvää harjoittelua (1 op). Yhteisöllinen kehittämistehtävä (5 op) -jaksolla opetusharjoittelun (3 op) kontekstina on pedagoginen kehittämistyö koulutusorganisaatiossa. Kehittämistehtävä on suunnitelma, kokeilu, arviointi tai muu vastaava oman yhteisön opetussuunnitelmatyöhön tai ohjaukseen liittyvä tehtävä, jossa hyödynnetään myös tutkimuskirjallisuutta.

Valtaosa harjoittelusta toteutetaan syventävissä opinnoissa (12/20 op). Ensimmäinen osa ohjatusta harjoittelusta tehdään omassa yliopistossa (8 op), toinen ammattikorkeakoulussa, aikuiskoulutuksessa tai toisella asteella (3 op) ja kolmas osa esimerkiksi yrityksessä, tutkimuslaitoksessa, järjestössä, säätiössä tai kunnassa (1 op).

Harjoittelun aikana tutustutaan erilaisten organisaatioiden koulutustoimintaan, toimintakulttuureihin ja johtamiskäytäntöihin. Ohjattu harjoittelu tuottaa valmiuksia kohdata, opettaa ja ohjata iältään, taustaltaan ja oppimisvalmiuksiltaan erilaisia oppijoita ja edistää esteettömyyttä opiskeluyhteisössä. Tarkoituksena on luoda perusvalmiuksia opiskeluyhteisöjen toiminnan analysointiin ja kehittämiseen.

Muuta huomioitavaa opinnoissa

Tampereen yliopiston yliopistopedagogisessa koulutuksessa painottuu näkemys, jonka mukaan pedagoginen osaaminen ei ole vain yksilöiden vaan myös yhteisöjen osaamista. Opintokokonaisuuden tavoitteena on, että osallistujat kykenevät toimimaan ja kehittämään työtään pedagogisten periaatteiden mukaisesti sekä reflektoimaan toimintaansa omaa ajatteluaan ja yhteisöään hyödyttävällä tavalla. Koulutuksessa huomioidaan yliopiston muuttuva yhteiskunnallinen toimintaympäristö sekä erityisesti opiskelijoiden uudenlaiset lähtökohdat, orientaatiot ja koulutusodotukset. Nämä ovat perustana opetussuunnitelman ja yliopistoyhteisöjen kehittämiselle.

Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikkö ja Aalto-yliopisto ovat perustaneet viisivuotisen yhteistyöprojektin, jossa tutkitaan ja kehitetään yliopistopedagogista koulutusta. Tutkimus- ja kehitystoiminnan ohella projekti sisältää yhteistä koulutusta.

Yliopistopedagoginen tutkimus

Kun Tampereen yliopiston yliopistopedagogiset koulutukset siirtyivät vuonna 2011 hallintopalveluista tieteenalayksikköön, haluttiin korostaa tutkimuksen ohjaavaa roolia suhteessa monipuolistuvaan koulutukseen. Alkuvaiheessa yliopisto-opetuksen ja -oppimisen tutkimusta toteutettiin Campus Conexus -projektissa (2009–2013). Vapaasti organisoitunut joukko korkeakoulu- ja yliopistopedagogisen tutkimuksen parissa toimivia henkilöitä muodosti korkeakoulu- ja yliopistopedagogisen tutkijaverkoston (KYPE), joka on järjestänyt tutkijatapaamisia vuodesta 2011 lähtien.

Käynnissä oleva tutkimus keskittyy Korkeakouluyhteisöt muutoksessa (Engagement and Change in Academic Communities, EGE) -tutkimusryhmään, jota johtaa professori Marita Mäkinen yhdessä Johanna Annalan ja Jyri Lindénin kanssa. Ryhmän tavoitteena on tarkastella akateemisia yhteisöjä oppimisyhteisöinä, tuoda esiin akateemisessa yhteisössä työskentelevien ja toimivien opiskelijoiden ja henkilökunnan kokemuksia sekä tutkia yksilöiden, yhteisöjen ja pedagogisten koulutusten roolia yliopiston muutosprosesseissa. Tutkimuksen kohteina ovat opetussuunnitelma ja opetuksen kehittäminen korkea-asteen koulutuksessa sekä opettajien ja opiskelijoiden kiinnittyminen korkea-asteen yhteisöissä.

Opetussuunnitelman eli curriculum-käsitteen avulla tarkastellaan akateemisten yhteisöjen prosesseja eri tasoilla: oppijoiden, opettajien, yhteisöjen ja instituutioiden näkökulmista. Tällöin opetussuunnitelma näyttäytyy tavoitteellisena ja dynaamisena prosessina, jonka avulla arvokkaiksi ja tärkeiksi koettuja asioita pyritään viemään yliopisto-opintoihin. Opetussuunnitelma on ydinkäsite, jonka tulkinta on yhteydessä (1) akateemiseen asiantuntijuuteen ja sen tavoitteluun, (2) yliopistoyhteisön, yhteiskunnan ja opiskelijan arjen kohtaamiseen, (3) tutkimuksen, opetuksen ja yliopistollisen kasvatus- ja sivistystehtävien integraatioon sekä (4) keinoihin, joiden avulla yksilölliset ja yhteisölliset päämäärät ja toteutuvat käytänteet saadaan tukemaan toisiaan.

Kiinnittymisen eli engagement-käsitteellä viitataan opiskelijoiden ja opettajien sekä palveluiden ja johdon yhteiseen sitoumuksekseen suunnata resursseja – eli osaamista, aikaa ja energiaa – opetukseen ja oppimiseen yliopistossa. Kyse on sosiokulttuurisesta kiinnittymisen tulkinnasta. Kiinnittymistä pidetään yhtenä keskeisenä edellytyksenä korkeatasoisen koulutuksen toteuttamiselle. Työelämän ja yhteiskunnan muutokset sekä globalisoituva ja fragmentoituva maailma asettavat uusia haasteita yliopisto-opiskelulle ja -opettamiselle. Muutokset edellyttävät kaikilta akateemisen yhteisön jäseniltä uudenlaisia kiinnittymistä tukevia oppimis- ja kehittämisvalmiuksia.

Tutkimuksen päähuomio kohdistuu erityisesti pedagogisten yhteisöjen toimintaan sekä osallistaviin toimintatapoihin ja kehittämiskokeiluihin. Tutkimuksessa korostuvat myös yhteiskunnallinen suuntautuminen ja kriittisen, kehittävän ajattelun vaatimukset sekä yliopisto-opetuksen ja tutkimuksen eettinen merkitys. Tutkimus on aktiivisessa vuorovaikutuksessa yliopistopedagogisen koulutuksen ja kehittämisen kanssa.

Tulevaisuuden haasteet

Vuosi 2013 toi mukanaan paljon muutoksia tamperelaiseen yliopistopedagogiikkaan. Opetustarjonta on laajentunut, yliopistopedagogista opetusta on integroitu yksikön muuhun opetustoimintaan, lehtoreiden tehtäväkenttä on monipuolistunut ja kansainvälistynyt ja tutkimusta on fokusoitu. Haasteena on vakiinnuttaa toiminta ja luoda sille kestävä perusta.

Yliopistopedagogiikan keskeisenä tavoitteena on, että koulutus on vakiinnuttanut paikkansa yliopiston perustoimintana ja osana yliopiston profiilia. Opettajat ja johto arvostavat pedagogisen osaamisen kehittämistä osana akateemista uraa, ammatillista kasvua ja yhteisöjen työtä. Yliopistopedagogisen tutkimuksen vahvistaminen sekä kansallisesti että kansainvälisesti on myös keskeistä.

Johanna Annala ja Jyri Lindén toimivat yliopistonlehtoreina Tampereen yliopiston kasvatustieteiden yksikössä. Annala on lisäksi Yliopistopedagogiikka-lehden toimitusneuvoston jäsen. Markku Ihonen on Tampereen yliopiston opetuksen kehittämispäällikkö.

LÄHTEET

Järvinen, A., Lehtovaara, M., Poikela, E. & Viskari, S. (toim.) (1994). Oppimisen ohjaaminen yliopisto-opetuksessa. Korkeakoulupedagogiikan opetusmoniste 1, B 11. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden laitos.

Pedagogisen työryhmän ehdotus korkeakoulupedagogisen koulutuksen organisoimiseksi (1981). Tampereen yliopisto 18.6.1981. Moniste.

Poikela, E. & Öystilä, S. (2004). Oppimisen tiedettä osaajille – yliopistopedagogiikan haasteet. Teoksessa A. Järvinen (toim.), Puheenvuoroja kasvatusalan yliopistokoulutuksen kehittämisestä (s. 89–110). Tampereen yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnan 30-vuotisjuhlajulkaisu. Tampereen yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta.

Yliopistopedagogiikka (2014). Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden tiedekunta. Viitattu 6.1.2014, http://www.uta.fi/edu/yliopistopedagogiikka

PDF