Yhteistyötä lisäämässä: koulutus farmasian tiedekunnan yliopistonlehtoreille
Henna Asikainen & Nina Katajavuori
Opetuksen kehittäminen jää yleensä yksittäisille opettajille, vaikka instituution pitäisi ottaa kehittämisestä vastuu. Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata yhteisöllistä yliopistopedagogista koulutusta Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa. Opetus- ja arviointimenetelmien kierrätyskeskus -koulutuksen tarkoituksena oli lisätä opetusyhteistyötä tiedekunnassa ja antaa opettajille mahdollisuus keskustella opetuksesta yhteisesti. Koulutus toteutettiin Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa lukuvuonna 2011–2012. Koulutukseen osallistuivat kaikki farmasian tiedekunnan yliopistonlehtorit sekä viisi tohtorikoulutettavaa. Kurssi sisälsi neljä lähiopetuskertaa, kolme pienryhmätapaamista sekä Moodle-keskustelua pienryhmissä. Osallistujien palaute kurssista oli todella positiivista. Sen perusteella voidaan sanoa, että opetusyhteistyötä onnistuttiin lisäämään. Haasteena on saada yhteistyö jatkumaan edelleen ja saada se ulottumaan koko tiedekuntaan.
Johdanto
Opetuskulttuuri on yliopistolla yleensä melko individualistinen. Vaikka tutkijat tekevät tutkimusyhteistyötä, ei yhteistyötä usein tehdä opetuksen suunnittelussa tai toteutuksessa (Korhonen, 2007). Kurssien kehittäminen jää yleensä yksittäisen opettajan tehtäväksi (Roxå, 2005). Myös yliopistopedagogiset koulutukset ovat yleensä avoimia kaikille, ja niihin osallistuu opettajia eri tiedekunnista. Biggsin (2001) mukaan opetusta tulisi kuitenkin kehittää instituution tasolla. Siksi opettajien pedagogiset koulutukset pitäisikin suunnitella myös yhteisöllisestä näkökulmasta, jolloin opettajat osaisivat käyttää toisiaan resursseina ja opetuksesta tulisi keskustelulle ja vertaisarvioinnille avointa (Roxå, Olsson & Mårtensson, 2008).
Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa tehdyn tutkimuksen mukaan opettajien käsitykset oppimisesta ja arvioinnista vaihtelevat paljon: opetusmenetelmät ovat melko sisältölähtöisiä, ja arviointi on enimmäkseen perinteistä ja lisäksi arviointia pidetään irrallisena muusta opetuksesta (Postareff, Virtanen, Katajavuori & Lindblom-Ylänne, 2012). Farmaseutin koulutusohjelma koostuu kuudesta eri juonteesta, joiden tarkoituksena on jaksottaa ja yhdistää eri kursseja kokonaisuuksiksi. Yhteistyö juonteiden sisällä ei kuitenkaan aina toimi. Tutkimuksen mukaan farmasian tiedekunnassa toivottiin lisää yhteistyötä eri osastojen välille, jotta tiedekunnan opetusta ja tutkintoja voitaisiin kehittää parhaalla mahdollisella tavalla.
Farmasian tiedekunnan opetuksen ja käytänteiden kehittämiseksi tiedekuntaan suunniteltiin yhteisöllinen pedagoginen koulutus. Kehittämämme koulutuksen tavoitteena oli edistää opettajien välistä yhteistyötä sekä löytää rajapintoja kurssien välille, mikä mahdollistaisi opintojen ja kurssien paremman kytkeytymisen toisiinsa. Koulutuksen suunnittelun taustalle otettiin käsite käytäntöyhteisö eli community of practice (Wenger, 1999). Käytäntöyhteisö on pieni ryhmä tai yhteisö, joka toimii yhdessä yhteisten tiedollisten ja käytännöllisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Käytäntöyhteisön lähtökohtana on yhteinen projekti tai tavoite, johon kaikki ryhmän jäsenet osallistuvat ja jonka toteuttamisesta he sopivat yhdessä. Tällöin ryhmä sitoutuu yhteiseen tavoitteeseen. Keskeistä on yhteinen toiminta tai yhdessä tekeminen. Käytäntöyhteisö tuottaa myös jaettua välineistöä, kuten käsitteistöä ja työvälineitä (Hakkarainen, Lonka & Lipponen, 2004; Wenger, 1999).
Toteutus
Opetus- ja arviointimenetelmien kierrätyskeskus -koulutus eli OAKK-projekti toteutettiin Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa lukuvuonna 2011–2012. Koulutukseen osallistuivat farmasian tiedekunnan yliopistonlehtorit (n = 16) sekä viisi opetusta kehittävää tohtorikoulutettavaa. Kurssi sisälsi neljä lähiopetuskertaa, kolme pienryhmätapaamista sekä Moodle-keskustelua pienryhmissä.
OAKK-koulutuksessa keskusteltiin opetuksesta ja ratkottiin opetukseen liittyviä ongelmia. Kurssin oppimistavoitteet olivat seuraavat:
- osata tunnistaa ja hyödyntää erilaisia opetuksessa käytettäviä opetus- ja arviointimenetelmiä
- ymmärtää linjakkaan opetuksen periaate
- osata tietoisemmin kiinnittää huomiota omaan ja tiedekunnan opetukseen ja opetuksen käytännön ratkaisuihin
- pystyä hakemaan vertaistukea oman opetuksen suunnittelussa ja toteutuksessa sekä tietää, mistä sitä voisi saada
- tuottaa yhteistä tietoa opetuksesta ja arvioinnista
- saada edellytykset kehittää opetusta yhdessä.
Koulutus edellytti opettajilta läsnäoloa lähiopetuskerroilla, osallistumista pienryhmätapaamisiin sekä aktiivisuutta Moodle-keskustelussa. Kurssin tehtäviin kuului ennakkotehtävä, oppimispäiväkirja sekä kahden muun osallistujan opetuksen havainnointi, josta keskusteltiin havainnoitavan opettajan ja mahdollisesti opiskelijan kanssa. Pienryhmätyöskentely sisälsi erilaisia pohdintatehtäviä, joista piti tuottaa muistio Moodleen. Kurssin materiaalien ja keskustelujen pohjalta tuotettiin osallistujien kanssa yhdessä farmasian tiedekunnan opettajan opas.
Kurssin eteneminen
Kurssin aikana pohdittiin opetusta kurssilaisten omien ongelmien ja havaintojen pohjalta. Ensimmäisellä lähiopetuskerralla käytiin läpi opettajien kokemia ongelmia, jotka liittyivät arviointiin, opetuksen aktivointiin ja yhteistyöhön. Lisäksi määriteltiin yhdessä opetuksen ja oppimisen käsitteitä. Ensimmäisessä pienryhmätapaamisessa opettajat keskustelivat omista kokemuksistaan opetuksen aktivoinnista. Näistä pohdinnoista opettajat tuottivat muistion Moodleen ja kommentoivat myös muiden opettajien muistioita. (Ks. kuvio 1.)
Kuvio 1. OAKK-projektin eteneminen
Toisen lähiopetuskerran teemana olivat aktivoivat opetusmenetelmät. Tapaamiseen osallistui myös farmasian tiedekunnan opiskelijoita. Opettajat ja opiskelijat keskustelivat sekaryhmissä annettujen kysymysten ja tehtävien mukaan opetuksen aktivoinnista ja tuottivat posterin. Tämän lisäksi muodostettiin uudet ryhmät, jotka tuottivat ratkaisumalleja kolmeen erilaiseen opetuksen aktivointitapaukseen. Toisessa pienryhmätapaamisessa ryhmät pohtivat omia kurssejaan konstruktiivisen linjakkuuden näkökulmasta ja tuottivat Moodleen muistiot, joita muut ryhmät kommentoivat.
Kolmannella lähiopetuskerralla aiheena oli arviointi, jota pohdittiin ensin eri teorioiden ja esimerkkien valossa. Pohdittiin, millaista oppimista arviointi aiheuttaa ja miten formatiivista opetusta voisi toteuttaa omassa opetuksessa. Neljännen pienryhmätapaamisen aiheena oli pohtia farmasian koulutusohjelmien ja opintokokonaisuuksien linjakkuutta ja sitä, miten sitä voisi kehittää edelleen. Tästä tuotettiin Moodleen muistiot, joita myös kommentoitiin. Viimeisellä lähiopetuskerralla pohdittiin yhdessä koulutusohjelman ja tiedekunnan opetuksen kehittämistä aiempien pienryhmäkeskustelujen pohjalta.
Osallistujat saivat kurssin ja tehtävät suoritettuaan 3 opintopistettä, ja kurssi arvioitiin hyväksytyksi tai hylätyksi. Kurssin arvioinnista keskusteltiin yhdessä osallistujien kanssa ja toteutustavasta sovittiin yhteisesti.
Osallistujien palaute koulutuksesta
Osallistujat kirjoittivat oppimispäiväkirjoihinsa kokemuksiaan koulutuksesta, oppimisestaan ja siitä, onko kurssi lisännyt opettajien yhteistyötä opetuksen kehittämisessä. Lisäksi osallistujia haastateltiin keväällä 2013. Haastattelujen tarkoituksena oli selvittää, onko yhteistyö tiedekunnassa lisääntynyt kurssin jälkeen.
Oppimispäiväkirjoissa palaute kurssista oli positiivista. Palautteessa tuli myös esiin, että opettajat näkivät yhteistyön lisääntyneen:
OAKK-projekti selvästi toi näkyviin sen positiivisen tahtotilan tiedekunnassa, eli yhteistyötä ja vuorovaikutusta eri osastojen opettajien välillä halutaan kehittää ja syventää. Mielestäni siis OAKK onnistui tavoitteessaan. Emme tietenkään näin lyhyen projektin aikana vielä ratkaisseet tiedekunnan ongelmakohtia ja todennäköisesti emme paljon ehtineet kehittää opetustamme, mutta tämän yhteisymmärryksen ja yhteistyölle myönteisen ilmapiirin luominen ja sen vahvistaminen on tärkeä pohja tulevalle toiminnalle. Ja nyt meidän pitää jatkossa osata toimia viisaasti, jotta tämä hyvä noste kestää.
Tärkeintä minulle oli saada aikaan tämä yhteistyötä korostava ilmapiiri, jonka perusteella on hyvä rakentaa opetusyhteistyötä tästä eteenpäin. Opettajat ovat nyt avoimia esimerkiksi toisten havainnoimiselle, ja heiltä on nyt helpompi mennä kyselemään käyttämistään aktivointimenetelmistä yms.
Yhteistyö vaikuttaa merkittävästi vilkastuneelta. Ihmiset kertovat, miten ovat kommunikoineet paljon enemmän kollegoidensa kanssa OAKK-projektin aikana.
Yhteistyöstä oli konkreettista hyötyä. Sain esim. vertaisarviointiin liittyviä ohjeistuksia yhdeltä osallistujalta. Lisäksi antoisat keskustelut opetushavainnointien jälkeen herättivät runsaasti ajattelemaan opetusta laajemmasta näkökulmasta. Yhteistyö jatkuu varmasti luontevasti ensi syksyksi sovitun jatkon mukaisesti.
Pohdinta
Opetus- ja arviointimenetelmien kierrätyskeskus -koulutuksen tarkoituksena oli lisätä yhteisöllistä opetuksen kehittämistä ja yhteistyötä Helsingin yliopiston farmasian tiedekunnassa. Osallistujien palaute kurssista ja sen aikaansaamasta yhteistyöstä oli positiivista. Oppimispäiväkirjojen mukaan kurssi herätti osallistujissa yhteisöllistä henkeä ja innosti yhteiseen opetuksen kehittämiseen. Keskusteleminen opiskelijoiden kanssa sekä muiden opettajien opetuksen havainnointi koettiin myös hyödylliseksi.
Palautteen perusteella voidaan sanoa, että yhteistyötä onnistuttiin herättämään ja lisäämään. Kurssia voidaan kuitenkin pitää vain lähtökohtana yhteisölliselle opetuksen kehittämiselle. Näin lyhyellä kurssilla ei pystytä muuttamaan opetuskulttuuria. Haasteena on pitää yllä yhteistyötä. OAKK-projektia ja yhteistä opetuksen kehittämistä onkin jatkettu farmasian tiedekunnassa kurssin jälkeen, kun tiedekunnan koulutusohjelmaa on uudistettu. Opetushenkilökunnalle on järjestetty useita erilaisia tilaisuuksia, joissa opetusta, opetuksen sisältöjä ja opetuskäytänteitä on pohdittu ja tarkasteltu yhdessä. Jatkohaasteena on lisätä yhteistoimintaa koko farmasian tiedekunnassa, eli tavoitteena on osallistaa myös muu farmasian tiedekunnan tutkimus- ja opetushenkilökunta yhteisölliseen opetuksen kehittämiseen.
Kiitokset
Kiitämme farmasian yliopistonlehtoreita Outi Salmista, Katariina Vuorensolaa ja Marikki Peltoniemeä sekä tohtorikoulutettava Maaret Varunkia, jotka olivat mukana kurssin suunnittelussa.
Henna Asikainen toimii tohtorikoulutettavana Helsingin yliopiston käyttäytymistieteellisessä tiedekunnassa. Nina Katajavuori toimii pedagogisena yliopistonlehtorina farmasian tiedekunnassa.
LÄHTEET
Biggs, J. B. (2001). The reflective institution: Assuring and enhancing the quality of teaching and learning. Higher Education, 41 (3), 221–238.
Hakkarainen, K., Lonka, K. & Lipponen, L. (2004). Tutkiva oppiminen: Järki, tunteet ja kulttuuri oppimisen sytyttäjinä. 6. painos. Helsinki: WSOY.
Korhonen, V. (2007). Muuttuvat oppimisympäristöt yliopistossa? Tampere: Tampere University Press.
Postareff, L., Virtanen, V., Katajavuori, N. & Lindblom-Ylänne, S. (2012). Academics’ conceptions of assessment and their assessment practices. Studies in Educational Evaluation, 38 (3–4), 84–92.
Roxå, T. (2005). Pedagogical courses as a way to support communities of practice focusing on teaching and learning. Higher education research and development -konferenssi 3.–6.7.2005. Sydney. http://www.herdsa.org.au/wp-content/uploads/conference/2005/pdf/refereed/paper_327.pdf
Roxå, T., Olsson, T. & Mårtensson, K. (2008). Appropriate use of theory in the scholarship of teaching and learning as a strategy for institutional development. Arts and Humanities in Higher Education, 7 (3), 276–294.
Wenger, E. (1999). Communities of practice: Learning, meaning, and identity. Korjattu painos. Cambridge: Cambridge University Press.
Yliopistopedagogiikka 