Yhdessä uusiin oppimistiloihin

Syksy on taas pyörähtänyt käyntiin tohinan vallitessa: ilmassa sinkoilevat opetussuunnitelmien täytäntöönpanot, tutkimusideat, hallinnolliset velvoitteet ja muut tekemättömät työt. Yliopiston opettaja ihmettelee kesäloman jälkeen, miten taas selviää tästä kaikesta. Joillakin tieteenaloilla, kuten lääketieteessä, opiskelijoita on otettu sisään roimasti enemmän kuin aiemmin, mutta opettajille ei ole tullut lisää resursseja. Opiskelijat eivät mahdu opetustiloihin, opettajat toimivat äärirajoilla ja tutkimuksestakin pitäisi saada yhä laadukkaampia tuloksia. Uusia ideoita opetukseen kaivataan kipeästi!

Yliopistopedagogiikka-lehden syksyn numero ilmestyy tänä vuonna aiemmin kuin ennen. Tavoitteena on, että lehden tuore numero olisi jatkossa opettajien tukena heti alkusyksystä. Suomen yliopistojen opettajien lehti tarjoaa foorumin yhteisistä asioista keskustelemiseen: miten tarjota laadukasta ja ajanmukaista koulutusta sekä samalla huolehtia omasta jaksamisesta?

Opettajaa ja yliopistoa huolestuttaa usein se, mitä opiskelijamme oikeastaan yliopistossa oppivat ja mitä pitäisi oppia tulevaa työelämää varten. Anne Virtanen ja Päivi Tynjälä esittävät tämän numeron tieteellisessä artikkelissa tuloksia, jotka saavat yliopiston huokaisemaan helpotuksesta: muodollisessa koulutuksessa on mahdollista oppia työelämän kannalta oleellisia taitoja. Tällaisia työelämätaitojen oppimisessa hyväksi osoittautuneita yliopistopedagogisia opetuskäytäntöjä olivat muun muassa kontaktiopetus ja pienryhmäopetus, joissa opittiin oman alan perustaitoja, yhdessä tekemisen taitoja sekä luovaa ja ennakoivaa työskentelyä. Tätä kaikkea edisti ryhmän myönteinen ilmapiiri.

Kun etsitään uusia ideoita opetukseen, pitää olla valmis luopumaan vanhasta: totutut käytännöt eivät välttämättä ole paras tapa! Uutta ja ennakkoluulotonta ajattelutapaa edustaa Markku Saarelainen, joka varusti fysiikan laitoksen opetustilan sohvin ja nojatuolein ja laittoi opiskelijat työskentelemään pienryhmissä fysiikan tehtävien ratkaisemiseksi. Saarelaisen kokemukset toimivat suunnannäyttäjänä: oppimislähtöiset menetelmät ja uudet oppimistilat toimivat muuallakin kuin pehmotieteiden parissa. Onko vuosisatainen luennoinnin ja havaintoesitysten perinne vihdoin nujerrettu luonnontieteen ainoana opetusmuotona? Ovatko uudet oppimistilat viimein saapumassa yliopistolle?

Yhdessä tekeminen on teemana esillä vahvasti tässä numerossa. Marja-Leena Hyvärinen, Anne Vaajoki, Katri Ruth ja Terhi Saaranen esittelevät hyviä tuloksia tuottanutta simulaatiomenetelmää terveysalan vuorovaikutustaitojen oppimisessa. Henna Asikainen ja Nina Katajavuori kertovat onnistuneesta opetusyhteistyöstä farmasian tiedekunnassa. Harri Mantila ja Anneli Yliherva kuvaavat kollegiaalista ja tasavertaista mentori–aktori-suhdetta Oulun yliopiston yliopistopedagogiikan opintojen opetusharjoittelussa. Käytännöllistä välinettä oppimisen tueksi ja arvioinnin avuksi eli ohjattua oppimispäiväkirjaa esittelee Mari Murtonen. Tämän numeron lopuksi Tommi Haapaniemi ja Asko Karjalainen herättelevät lukijaa pohtimaan, voisiko opetus yliopistossa olla lähtökohtaisesti hyödytöntä ja turhaa.

Tämän numeron perusteella syksyn teema yliopistopedagogiikassa näyttäisi olevan yhdessä tekeminen ja oppimisen uudet tilat. Tila on hyvä käsite, koska se voi tarkoittaa sekä fyysistä että henkistä tilaa. Tavoitteena yliopisto-oppimisessa onkin, että nämä kaksi yhdistyvät ihanteellisesti: oppiminen tapahtuu fyysisessä tilassa, joka tukee ajatteluprosessien suuntaamista oppimisen kannalta relevantteihin asioihin. Koko oppimisympäristö eli yliopiston ja laitoksen tieteellinen ilmapiiri, opetussuunnitelma, kirjastot sekä sähköiset välineet tukevat tätä oppimistilassa tapahtuvaa oppimista. Vielä kun tähän yhdistyy yhteinen tiedonmuodostus, niin lopputulos ei voi olla hyödytöntä ja turhaa!

Mari Murtonen

Yliopistotutkija, yliopistopedagogiikan dosentti

Päätoimittaja

PDF