Tapahtui tammikuisessa Tallinnassa

Markku Ihonen & Matti Lappalainen

Tallinnassa järjestettiin 23.–25.1.2013 konferenssi ”Higher education – higher learning?” Tapahtuma oli suuren virolaisen EU-rahoitteisen hankkeen päätöstapahtuma.  Osallistujia oli yhteensä noin 400, joista ilahduttavasti Suomesta yli 30.

Konferenssi oli jatkoa Tanskassa kesäkuussa 2011 pidetylle pienemmälle työpajatyyppiselle tilaisuudelle, jossa pohjoismaiset ja muutamat virolaiset opetuksen kehittäjät keskustelivat tutkimusten ja kokemusten perusteella opetuksen kehittämisen ajankohtaisista kysymyksistä. Konferenssin osallistujista neljä viidesosaa tuli Virosta, loput pääosin Pohjoismaista. Konferenssin järjestelyt oli hoidettu säntillisesti.

Konferenssi oli osallistujille maksuton, koska Viron opetusministeriö ja iso virolainen ESR-hanke maksoivat kulut.  Tavoitteena oli saada paikalle kansainvälisiä asiantuntijoita tukemaan Viron omaa kehitystä.

Viron asiat ovat meidänkin asioitamme

Suomen tavoin Virossakin on nyt ratkottavana isoja korkeakoulutukseen liittyviä kysymyksiä. Itsenäistymisen alkuvaiheessa yritettiin nopeasti modernisoida maan korkeakoulujärjestelmää. Maahan perustettiin myös lukuisia yksityisiä yliopistoja, ja koko korkeakoulutuksen kenttä oli sekaisin. Nyt lainsäädäntö ja ohjausjärjestelmät ovat kunnossa.

Tällä hetkellä isoja haasteita asettavat muun muassa opettajien ja opiskelijoiden osaaminen. Yksi konferenssin läpäisevä teema olikin opiskelijoiden oppiminen. Ülle Aasjõen, Karl Kruusmäen ja Einike Pillin työpajassa ”Understanding of knowledge and learning among first year students in Estonia” samoin kuin Mari Karmin ja Larissa Jõen luennossa ”Academic’s and student’s understanding of learning” esiteltiin tuoreita tutkimuksia aiheesta. Ne osoittivat tosiksi aiemmat uumoilut opiskelijoiden heikoista opiskelutaidoista ja -asenteista. Suuri osa opiskelijoista on passiivisia ja huonosti itseohjautuvia, ja monet välttelevät itsenäistä työtä.

Viime vuosina ongelmiin on tartuttu tarmokkaasti, ja muun muassa yliopistopedagogista koulutusta on ostettu Pohjoismaista, minkä lisäksi maassa on vieraillut useita johtavia yhdysvaltalaisia opetuksen kehittäjiä. Myös tämä konferenssi oli selvästi koulutustilaisuus virolaisille yliopisto-opettajille. 

Viron opetus- ja tiedeministeri Jaak Aaviksoo piti konferenssin avauksessa aika suorasanaisen puheenvuoron: korkealaatuinen oppiminen on uhattuna laajennettaessa elitististä korkeakoulutusta aiemmin aliedustettuihin väestöryhmiin. Hänen mukaansa ennen kaikkea tulee muuttaa asenteita opetukselle ja oppimiselle myötämielisemmäksi. Nykyään opettajatutkijat ovat motivoituneet lähinnä tutkimuksen tekemiseen – muistamatta, että loistavin tutkimus perustuu väistämättä korkealaatuiseen opetukseen.

Aaviksoon mukaan korkeakoulutukseen kohdistuu entistä voimakkaampaa taloudellista painetta: ”En usko olevani väärässä, kun sanon, että rahoituspaineet tuntuvat tulevina vuosina entistä enemmän käytännön ratkaisuissa.” Sekä julkisella että yksityisellä puolella kysytään, saadaanko koulutusrahoille oikeasti vastinetta. Kysymys on sekä yksilöille että yhteiskunnalle investoinnista, ja siksi koulutukselta tulee edellyttää tiivistä yhteyttä työelämään. Nämä teemat tuntuivat suomalaisesta näkökulmasta erittäin tutuilta.

”Myös yliopistolaiset ovat ihmisiä”

Konferenssissa puhuttiin jonkin verran yliopistotyöhön liittyvistä tunteista. Moni työpaja päättyi yhteenvetoon ”also academics are humans”.

Helsingin yliopiston Erika Löfström ja Anne Nevgi pitivät työpajan aiheesta ”Anger, disappointment and mistrust – how does plagiarism affect university teachers?” He kysyvät tekeillä olevassa tutkimuksessaan, millaisia tunteita plagiointi nostaa pintaan, miten tunteiden kanssa tullaan toimeen ja miten asia vaikuttaa opettajan käsityksiin. Asia on tähdellinen, sillä voimakkaiden tunteiden aktivoituminen vaikuttaa kognitiiviseen työskentelyyn ja kielteiset tunteet syövät paljon energiaa. Tunteet vaikuttavat myös ihmisen oletukseen siitä, miten hän voi hallita tilannetta. Havaittu plagiointi synnyttää opettajissa erittäin voimakkaita tunteita. Vaikka yliopistolla olisi plagiointia koskevaa säännöstöä, opettajat eivät usein tiedä, kenen puoleen kääntyä plagiointiepäilysten herätessä. Emotionaalisen kuorman käsittelyyn yliopistolla ei ole ohjeita eikä juuri tukeakaan.

Myös oma työpajamme viimeisenä konferenssipäivänä sivusi yliopistotyöntekijöiden tunteita. Aiheenamme oli opettajien ja opetuksen kehittäjien vertaistuki. Taustalla oli yliopistomaailman rajujen muutosten heijastuminen akateemisen työn sisältöön ja eetokseen ja lopulta toimijoiden identiteettiin. Esittelimme muun muassa Propeda-hankkeessa (2007–2009) käytettyä vertaistuen muotoa, jolla voidaan ehkäistä työntekijän uupumista, yksin jäämistä ja uhriutumista ja antaa mahdollisuuksia hallita muutosta ja omia tunteita ja myös kehittää työtä ja työympäristöä.

Suvi Eriksson (vas.) ja Laura Heinonen Suomen ylioppilaskuntien liitosta kertoivat opiskelukykytoiminnasta Tallinnan konferenssissa.

(Kuva: Matti Lappalainen)

Opetuksen onnistumisen mittarit: opiskelijapalautteen rinnalle osaaminen

Opetuksen kehittämisen yhtenä ikuisuusaiheena on opiskelijoilta kerättävä opintojaksopalaute. Vaikka palautteen kerääminen onkin tärkeää, lukuisat esimerkit osoittavat, että kurssikohtaisen opiskelijapalautteen merkitys opetuksen kehittämisessä on yksittäiselle opettajalle usein hyvin pieni. Opiskelijapalautteen muodoissa (mm. opetuksen aikana ja sen jälkeen kerättävä palaute) ja palautteen hyödyntämisessä onkin runsaasti kehitettävää.

Tutkinnonuudistuksen myötä on kiinnitetty runsaasti huomiota osaamistavoitteisiin. Tämä suuntaa arvioinnissa mielenkiinnon luontevasti opintojen aikana kehittyvään osaamiseen. Varsinkin tästä näkökulmasta opiskelijoilta kerätyt mielipiteet ovat vain yksi näkökulma opetuksen onnistumisesta. Sen sijaan huomion tulisi kiinnittyä myös opintojakson aikana saavutettuihin oppimistuloksiin ja niiden hyödyntämiseen yhtenä tärkeänä opetuksen onnistumisen mittarina ja kehittämisen lähtökohtana. Tätä näkökulmaa käsitteli esityksessään professori Vidar Gynnild Norjan teknis-tieteellisestä yliopistosta.

Systemaattista koulutusta opetuksen kehittäjille?

Konferenssin esiseminaarin yhteydessä järjestettiin myös pohjoismaalais-balttilainen opetuksen kehittäjien verkostotapaaminen, johon tuli noin 20 osallistujaa. Kaikkien maiden osallistujat totesivat, että opetuksen kehittäjille suunnattua systemaattista koulutusta ei ole tarjolla. Tapaamisessa päädyttiin selvittämään mahdollisuutta anoa esimerkiksi NordPlus-rahoitusta koulutushankkeelle, jonka kohderyhmänä olisivat opetuksen kehittäjät. Yhtenä tällaisen koulutuksen mallina voivat toimia Peda-forumin ”Kehittäjää etsimässä” -työpajat, jotka toteutettiin osana Propeda-hanketta. Hankeanomuksen ensimmäinen luonnos kirjoitettiin välittömästi konferenssin jälkeen.

Balttilais-pohjoismaiset opetuksen kehittäjät ovat jo perinteeksi muodostuneeseen tapaan kokoontuneet myös ICED-konfenssien yhteydessä.  Seuraava ICED-konferenssi pidetään Tukholmassa 16.–18.6.2014, ja sen yhteydessä järjestetään jälleen yhteinen tapaaminen. Tapaamisen tarkempaa ajankohtaa ja paikkaa ei vielä päätetty.

Konferenssin keynote-alustusten materiaalit sekä joitakin videotallenteita ja osallistujalista ovat konferenssin verkkosivuilla.

Markku Ihonen on opetuksen kehittämispäällikkö Tampereen yliopistossa. Matti Lappalainen on opetuksen kehittämispäällikkö Turun yliopistossa.

PDF