Skip to content

Ensimmäisen opiskeluvuoden ympärille tohinaa Peda-forum-päivillä 2012 perustettiin FinFYE-verkosto

8.4.2013

Kuvat

Minna Kaartinen-Koutaniemi & Erkki Härkönen

Keskustelua

 

Tiedetään, että opintoihin ja opiskeluyhteisöön kiinnittyminen ensimmäisen opiskeluvuoden aikana sujuvoittaa merkittävästi opintoja ja auttaa opiskelijoita valmistumaan tavoiteajassa. Yliopistot tukevat kiinnittymistä monin tavoin, muun muassa tuutoroinnilla, orientaatiojaksoilla, avajaistapahtumalla, henkilökohtaisilla opintosuunnitelmilla, informaatiomateriaaleilla sekä huomioimalla opiskelijan aloitusvaiheen tarpeita opetuksen sisällön suunnittelussa.

 

Useissa suomalaisissa yliopistoissa on viime aikoina havahduttu pohtimaan ensimmäisen opiskeluvuoden tärkeyttä. Esimerkiksi Helsingin yliopistossa ”Opiskelijoiden ensimmäinen vuosi” -projektin tehtävänä on edistää ja tukea opintoihin kiinnittymisessä keskeisten toimijoiden yhteistyötä ja toimintamallien kehittämistä sekä luoda Helsingin yliopistoon soveltuva ”first year experience” -konsepti ensimmäisen vuoden kandidaatti- ja maisterivaiheen tutkinto-opiskelijoille. 

 

Myös muissa yliopistoissa ensimmäiseen opintovuoteen on keskitytty. Esimerkiksi Oulun yliopistossa auditoitiin vuonna 2011 ensimmäisen opintovuoden prosesseja, ja Turun yliopiston opintoasiainneuvosto perusti lokakuussa 2012 projektiryhmän opintojen alkuvaiheen ja opintojen ohjauksen laadunvarmistusta varten. Molemmat yliopistot lähestyivät näin ensimmäistä opintovuotta koulutuksen laadunhallinnan näkökulmasta.

 

Vuoden 2012 Peda-forum-päivillä perustettiin spontaanisti epävirallinen yliopistojen FinFYE- eli suomalainen ”first year experience” -verkosto. Ensimmäisissä tapaamisissa on vaihdettu kuulumisia ja esitetty tilannekatsauksia yliopistojen käytännöistä. Näyttää siltä, että rahoitusmalli, joka edellyttää ensimmäisenä vuonna 55 opintopisteen suoritusta, aktivoi yliopistoja tässäkin. Sovimme kansallisessa verkostossa, että esittelemme Yliopistopedagogiikka-lehden artikkelissa asioita, joista olemme keskustelleet. Lisäksi haluamme mainostaa kansainvälistä ”European first year experience 2013” -konferenssia, joka järjestetään Helsingin yliopistolla 13.–15. toukokuuta. Ensimmäisen opiskeluvuoden ympärille on syntymässä tohinaa.

 

Mikä ”first year experience”?

Useissa ulkomaisissa yliopistoissa, muun muassa Isossa-Britanniassa, on ”first year experience” -ohjelmat, joissa pyritään varmistamaan, että opiskelija kokee ensimmäisen vuoden mahdollisimman toimivaksi, opiskelijalähtöiseksi ja elämykselliseksi. Lisäksi Englannissa on otettu käyttöön retention-käsite, jolla viitataan opintoihin sitoutumiseen, opintojen sujuvaan etenemiseen ja siihen, että opiskelija pysyy mukana ensimmäisen vuoden opintojen ajan.

 

Käsitteenä first year experience viittaa kokemuksellisuuteen. Käsitteen mukaan tarkastellaan yliopiston yksiköiden toimintakulttuuria, kuten motivoimista, innostamista ja kannustamista, sekä toisaalta opiskelukulttuuria, kuten sosiaalista integraatiota, yhteisöllisyyttä ja sen kokemista. Yliopiston näkökulmasta pyritään luomaan tunteisiin vetoavia elämyksiä, joiden myötä opiskelijoiden toivotaan kiinnittyvän tiedeyhteisöön osallisina ja merkityksellisinä jäseninä. Tätä näkemystä kuvaa hyvin Turun yliopiston rehtorin Kalervo Väänäsen avajaispuheessaan (5.9.2012) asettama tavoite: ”Tunnettakoon meidät siitä, että ensimmäisen vuoden opiskelija on yliopistoyhteisömme tärkein jäsen.”

 

Kun opettajat ja opiskelijat ovat keskustelleet siitä, mitkä tekijät edistävät opintoja ja millä tavalla, on konkreettisempaa ollut puhua sitouttamisesta kuin elämyksellisyydestä ja kokemuksellisuudesta. Yliopiston henkilökunnan on mietittävä, miten huolehdimme, että ensimmäinen vuosi on opiskelijoille mielenkiintoinen ja motivoiva, että opinnot etenevät sujuvasti ja että opintosuorituksista on mahdollista saada ohjaavaa palautetta.

 

Ensimmäisen vuoden opiskelu

Suomalaisten tutkimusten mukaan yliopistoon integroituminen ja opiskelijoiden omat taidot vaikuttavat muun muassa oppimiseen, motivaatioon, opiskelusinnikkyyteen, valmistumiseen ja akateemisen asiantuntijuuden kehittymiseen (esim. Haarala-Muhonen, 2011; Lähteenoja, 2010).  Lisäksi on tutkittu opiskelijoiden kokemuksia ensimmäisestä opiskeluvuodesta sekä tekijöitä, jotka opiskelijoiden mielestä hidastavat tai edistävät opintoja (esim. Hailikari & Sjöblom, 2012).

 

Lähteenojan (2010) mukaan sosiaalinen ja akateeminen integroituminen ensimmäisenä opiskeluvuotena edellyttää osallistumista ja vuorovaikutusta, sillä akateemiseksi asiantuntijaksi ei voi kasvaa yksin. Tuloksissa vertailtiin useiden tiedekuntien opiskelijoita ja löydettiin alakohtaisia eroja. Huomiota herätti se, että vastausten mukaan yli puolet uusista opiskelijoista ei saanut kertaakaan palautetta tentistä eikä keskustellut opettajan kanssa tieteellisistä aiheista tai opintojen sujumisesta ensimmäisen vuoden aikana.

 

Haarala-Muhosen (2011) mukaan opintomenestyksen ja opintojen etenemisen taustalla on neljä tukipilaria. Ensinnäkin opiskelijalla tulisi olla monipuoliset ja laadukkaat opiskelumenetelmät. Toiseksi opiskelijan on oltava järjestelmällinen opintojensa suunnittelussa ja toteutuksessa. Kolmanneksi syväsuuntautunut oppiminen tukee asioiden ymmärtämistä ja kokonaisuuden hahmottamista. Neljänneksi opiskelijalla tulisi olla hyvät itsesäätelytaidot muun muassa aikataulujensa suunnittelemiseen.

 

Hailikarin ja Sjöblomin (2012) selvityksen perusteella opiskelijasta toiseen samat tekijät saattoivat joko hidastaa tai edistää opintoja. Esimerkiksi töissä käyminen, harrastukset ja perhe koettiin hidasteiksi, mutta toisaalta moni mainitsi niiden edistäneen opiskeluja. Yliopiston haasteena oli, että opiskelijoiden mielestä ohjauksen puutteet ja ongelmat kurssijärjestelyissä hidastivat opintoja. Esimerkiksi opintojen päällekkäisyyksiä ja henkilökohtaisia opintosuunnitelmia kritisoitiin. Opiskelijaan liittyvät tekijät, kuten alhainen motivaatio, henkilökohtaiset ongelmat ja epäselvät tulevaisuudennäkymät, hidastivat opintojen käynnistymistä ja ensimmäisen vuoden opintojen etenemistä.

 

Tutkimusten mukaan opiskelijat, joilla on hyvät itsesäätelytaidot, etenevät opinnoissaan, vaikka he työskentelisivätkin opintojensa ohella. Kun töitä tehdään alle 20 tuntia viikossa, työssäkäynti ei näytä hidastavan opintoja. Käytännönjaksoja on tutkinnoissa usein vähän, joten myös omalle alalle työllistyminen valmistumisen jälkeen on nopeampaa opiskelijalla, joka on ollut töissä opintojensa ohessa. Myös opiskelijajärjestössä toimiminen valmentaa työelämään ja elämään opintojen jälkeen.

 

Opiskelijoiden hyvinvointia ja elämänhallintaa tukeva Nyyti ry (2012) julkaisi raportin vuonna 2011 toteutetusta opiskelijakyselystä, joka oli suunnattu uusille opiskelijoille. Raportissa nostetaan esille opiskelijaryhmiä, joiden kiinnittymiseen olisi syytä kohdistaa erityistä huomiota. Näitä ovat muun muassa aikuisopiskelijat ja suoraan maisterivaiheesta aloittavat opiskelijat, joilla on lukiosta tulleisiin opiskelijoihin nähden erilaiset tarpeet ja odotukset. Omat tarpeensa on myös kansainvälisillä ja ulkomaalaistaustaisilla opiskelijoilla.

 

Ratkaisuksi kohdistettu viestintä

Yliopistoissa ei ole enää pelkästään yhdenlaisia opintonsa aloittavia, vaan joukossa on monenlaisesta taustasta tulevia. Viestinnän tulisi olla opiskelijalähtöistä. Miten saadaan opiskelijalle olo, että hänet on huomioitu yksilönä, ja miten opiskelija tunnistaa, mihin ryhmään hän kuuluu? Mikä kaikesta informaatiosta koskee juuri häntä? Varsinkin sähköisessä viestinnässä tulisi ottaa huomioon se, että kohderyhmät löytävät juuri heille tarkoitetut tiedot. Hahmottaako opiskelija, että on uutena opiskelijana hieman erilainen kuin muut opiskelijat?

 

Minna Kaartinen-Koutaniemi toimii palvelupäällikkönä Helsingin yliopiston opiskelijaneuvonnan- ja kansainvälisen vaihdon palveluissa. Erkki Härkönen työskentelee osastopäällikkönä Turun yliopiston ohjauksen ja koulutuksen tukipalveluissa.

 

LÄHTEET

Haarala-Muhonen, A. (2011). Oikeustieteen ensimmäisen vuoden opiskelijoiden haasteet opiskelussa. Helsingin yliopisto, käyttäytymistieteiden laitos. Luettu 7.2.2013, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6355-8

Hailikari, T. & Sjöblom, A. (2012). Opintojen etenemiseen vaikuttavat syyt: projektin loppuraportti. Helsingin yliopisto, humanistinen tiedekunta. Luettu 7.2.2013, http://www.helsinki.fi/hum/hallinto/opintojen-etenemisen-syyt.pdf

Lähteenoja, S. (2010). Uusien opiskelijoiden integroituminen yliopistoon: sosiaalipsykologinen näkökulma. Helsingin yliopisto. Sosiaalipsykologisia tutkimuksia 23. Luettu 7.2.2013, http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-6086-1

Nyyti ry (2012). ”Vastuu ja vapaus kulkevat käsi kädessä”: raportti kyselystä uusille opiskelijoille. Luettu 7.2.2013, http://nyyti.fi/uutiset/opiskelijakulttuuri-kannustaa-juomiseen/

 

PDF

3 kommenttia leave one →
  1. Juha Jaako permalink
    3.5.2013 11.00

    Olen väitteen ”opiskeluyhteisöön kiinnittyminen … sujuvoittaa merkittävästi opintoja” kanssa kyllä eri mieltä. Tässä lehdessä minulla on juttu ”Syyt korkeakouluopintojen pitkittymiseen ja keskeyttämiseen – olemmeko unohtaneet jotakin?”, josta käynee ilmi, ettei väite ainakaan esittämässäni tapauksessa pidä paikkaansa. Voisivatko kirjoittajat perustella väitettään?

  2. Minna Kaartinen-Koutaniemi permalink
    5.5.2013 10.04

    Väitteen perustaksi on Oulun yliopiston sisäinen auditointiraportti ensimmäisen vuoden opiskelusta (linkki: http://www.oulu.fi/koulutusneuvosto/audit2011/sisaisen_auditoinnin2011_raportti.pdf) ja lähdeluettelossa mainitut väitöskirjat.

  3. Juha Jaako permalink
    6.5.2013 21.47

    Käyhän ”argumentum ad populum” myös väitteen perusteluksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s