Suomenkielisen tutkimuksen sekä kehittämis- ja kokeilutarkastelujen avulla parempaa yliopistopedagogiikkaa

Laura Hirsto & Mari Murtonen

Tämänkertaisessa Yliopistopedagogiikassa luettavana on ennätysmäärä eli neljä kappaletta tieteellisiä artikkeleita. Kehittäminen ja kokeilut -osastolla on myös neljä kirjoitusta, ja lisäksi lukijoille on tarjolla kaksi kirja-arviota.

Tieteellisissä artikkeleissa tarkastellaan opiskelijoiden kieltenopetusta, kielenosaamisen variaatiota sekä väitöskirjatutkijoiden kokemuksia. Artikkelien tulosten perusteella avautuu yhtäältä kuva suomenkielisissiä koulutusohjelmissa opiskelevien opiskelijoiden kieltenosaamisen variaatiota, ja toisaalta tutkitaan korkeakoulun kielten opettajien valmiuksia ottaa kestävän kehityksen ulottuvuuksia huomioon opetuksessaan. Kaksi tieteellistä artikkelia tarkastelee väitöskirjatutkijoiden kokemuksia väitöskirjan tekemisestä esimerkiksi ohjauksen ja tieteellisen kirjoittamisen kannalta.

Tieteellisten artikkelien antia

Ensimmäisessä tieteellisessä artikkelissa Maija Tervola ja Mari Honko ovat perehtyneet monikielisten korkeakouluopiskelijoiden kokemuksiin omasta pärjäämisestään suomenkielisissä tutkintokoulutuksissa. He ovat keränneet kiinnostavan aineiston useiden yliopistojen opiskelijoista, joka valottaa suomenkielisissä koulutuksissa opiskelijoiden kieltenosaamisen variaatiota. Vaikka usein ajatellaan, että nykynuorisolla on verrattain hyvä kielitaito englannin kielessä, silti joukossa on myös heikommin kieltä taitavia. Tervolan ja Honkon artikkelissa kielitaitoa tarkastellaan sekä ulkoisen kielitestin että opiskelijoiden itsearvioinnin perusteella. Odotusten mukaisesti opiskelijoilla näytti olevan pääosin erinomainen kielitaito suomen kielessä ja tyypillisesti myös englannissa ja omassa äidinkielessään, mutta myös jonkin verran muiden kielten taitoa. Kielitestillä mitattu kielitaito oli yhteydessä itsearvioituun kielitaitoon sekä pärjäämisen kokemuksiin. Kiinnostavaa oli se, että kaikilla kielitasoilla opiskelijat kokivat haastavimmaksi osa-alueeksi oman tekstin kirjoittamisen ja että erityisesti monet kielitaitovaatimuksen vähimmäistasolla olevat vastaajat kokivat pärjäämisensä vain kohtalaiseksi ja raportoivat opintojen kuormittavuudesta sekä vaikeuksista useissa opiskelutilanteissa. Kielitaidon osa-alueista erityisesti tekstintuottaminen koettiin usein vaikeaksi. Tervola ja Honko peräänkuuluttavatkin enemmän kielellistä tukea ja kielitietoista opetusta korkeakouluopiskelijoille.

Toisessa tieteellisessä artikkelissa Minna Maijala, Päivi Laine, Maarit Mutta ja Salla-Riikka Kuusalu tarkastelevat kieltenopettajien valmiuksia ottaa kestävän kehityksen eri ulottuvuuksia huomioon opetuksessaan. Vastaajat pitivät kestävän kehityksen sisältöjä tarpeellisina opetuksessa, mutta painottivat sosiaalista ja kulttuurista kestävyyttä enemmän kuin ekologista ja taloudellista kestävyyttä. Artikkelin avulla voidaan pohtia, minkälaista kestävää kehitystä edistävän kieltenopetuksen tulisi olla ja millaisia opetus- ja oppimismenetelmiä voisi käyttää kestävän kehityksen eri tavoitteille.

Kolmannessa tieteellisessä artikkelissa Anna Kirjavainen ja Hanna Nori tutkivat luonnontieteiden väitöskirjatutkijoiden kokemuksia ohjauksesta, rahoituksesta, yhteisöön kiinnittymisestä ja stressistä. Alan ohjaajilta toivottiin ohjaukseen aitoa kiinnostusta, riittävästi aikaa ja tasapuolisuutta. Luonnontieteiden opiskelijat ovat usein paremmin integroituneita yhteisöönsä kuin muiden alojen opiskelijat, joten he olivat tyytyväisempiä sekä ohjaukseen että rahoitukseen, mutta heilläkin riittämätön rahoitus oli yhteydessä tyytymättömyyden tunteisiin jatko-opinnoissa ja tutkimusryhmän paine aiheutti kuormitusta. Opiskelijat olivat kuitenkin ”olosuhteisiin nähden tyytyväisiä”.

Neljännessä tieteellisessä artikkelissa Melina Aarnikoivu, Pekka Mertala, Hilkka Paldanius ja Ari Tuhkala ovat puolestaan tutkineet väitöskirjatutkijoiden tieteellisen kirjoittamisen taitoja ja saatua tukea. Tulosten perusteella tieteellisen kirjoittamisen teknisiä osa-alueita hallitaan hyvin, mutta syvällisempi kirjoittamisprosessi koettiin vaikeammaksi. Hyvin huolestuttava tulos oli, että yli neljännes vastaajista koki, ettei ollut saanut tieteelliseen kirjoittamiseen mitään tukea. Kokemukset opiskelijoiden välillä olivat suuria. Artikkeli antaa ohjaajille aihetta miettiä sekä annettavan tuen määrää että laatua.

Kehittämistä ja kokeiluja jaettavaksi

Tämänkertaisen Yliopistopedagogiikka-lehden kehittämis- ja kokeilukuvausten joukossa on työelämäopintojen, itsearvioinnin ja ryhmänohjaamisen kehittämiskuvauksia sekä laajempaa korkeakoulupedagogista yhteistyötä kehittäneen Kokko-hankkeen tarkastelua.

Sanni Salonen ja Teija Karttunen kuvaavat Kehittäminen ja kokeilut -osaston artikkelissaan Turun yliopiston sosiaalityön oppiaineen työelämäopintojen kehittämistä opintojen alkuvaiheeseen. Opetussuunnitelmatyön kehittämisen yhteydessä he rakensivat työelämään orientoivan opintojakson, jonka tavoitteena oli tukea teoreettisten opintojen kytkeytymistä käytännön työhön jo opintojen varhaisessa vaiheessa. Salosen ja Karttunen kuvaavat opintojakson kokonaisuuden ja kehittämänsä rakenteen vaiheittain. Opintojakso on melko moniulotteinen, mutta sekä opiskelijoiden että opettajien kokemukset kokeilusta olivat myönteisiä; se näytti edistävän opiskelijoiden ammatillisen identiteetin rakentumisprosessin käynnistymistä.

Tuija Tuijula ja Hannele Massinen ovat kehittämisartikkelissaan tarkastelleet systemaattisesti yhden kasvatustieteen aineopintojen opintojakson opiskelijoiden kirjoittamia itsearviointeja omasta esseestään. Tuijalan ja Massisen analyysi tuo hyvin esille opiskelijoiden itsereflektion variaatiota ja erilaisia tasoja, joilla itsereflektiota kirjoitetaan. Analyysin perustella Tuijula ja Massinen korostavat, että itsearvioinnin ohjeistuksessa olisi hyvä olla mukana sellaisia kysymyksiä, jotka ohjaavat opiskelijoiden reflektioita kohdentumaan kaikille reflektiotasoille sekä pohtimaan myös opiskeluprosessin aikaisia tunteita, sisältötavoitteita sekä omaa ammatillisuutta ja kehittymistä jatkossa.

Marjaana Raukola-Lindblom, Jaanet Salminen sekä Jenni Huhtasalo ovat puolestaan kehittäneet teoreettisiin näkökulmiin perustuvan tarkistuslistan monialaisen ryhmän ohjaamisen tueksi, jota he kokeilivat erään työpajan toteutuksessa. Tarkistuslistan edelleen kehittämisessä hyödynnettiin teknologian kehittämishankkeeseen liittyviä työpajoja, joista he keräsivät ohjauskokemuksia. Laatimansa tarkistuslistan Raukola-Lindblom, Salminen ja Huhtasalo jakavat artikkelinsa yhteydessä vapaasti hyödynnettäväksi.   

Taina Civil, Hanna Alaniska, Hanna Spets, Merja Maikkola, Jere Riekkinen, Sara Rönkkönen, Liisa Postareff ja Mari Murtonen vetävät yhteen Kokko-hankkeen antia. Korkeakoulupedagogiikan kouluttajat ja kehittäjät ovat niitä, joiden on tarkoitus tukea muita pedagogisissa kysymyksissä, mutta kuka auttaa heitä itseään kehittymisessä? Kokko-hankkeen toimijat nostivat esiin keskeisiä kehitystarpeita ja järjestivät toisilleen niiden suuntaisesti koulutuksia, jotka olivat tulosten mukaan hyödyllisiä. Kehitystarpeista mainitaan erityisesti suomalaisen korkeakoulupedagogiikan verkostotoiminnan vahvistaminen.

Kaksi kirja-arviota

Tällä kertaa Yliopistopedagogiikka-lehdessä on mukana kaksi kirja-arviointia. Ensimmäisessä arviossa ”IPR-oppia ikä kaikki” Anette Alén tarkastelee Sabine Jacquesin ja Ruth Soetendorpin toimittamaa teosta “Teaching Intellectual Property Law”. Alénin mukaan kirja on artikkelikokoelma, jossa esitellään konkreettisesti monenlaisia immateriaalioikeuksien opettamiseen liittyviä opetuskokeiluja ja -kokemuksia. Toisena kirja-arviona on Anna Parpalan ”Korkeakoulupedagogiikan mosaiikkia rakentamassa”. Parpalan arvioima teos on Kimmo Mäen ja Liisa Vanhanen-Nuutisen toimittama ”Korkeakoulupedagogiikka – ajat, paikat ja tulkinnat”. Myös tässä kirjassa on kyse artikkelikokoelmasta. Parpala nostaa samaan aikaan vahvuudeksi ja heikkoudeksi teoksen moniulotteisuuden; yhtäältä siinä on hyvää pyrkimystä korkeakoulupedagogisen kentän kokonaisvaltaiseen jäsentämiseen ja erilaisten toimijoiden näkökulmien esiintuomiseen, toisaalta piirtyvä kuva jää jossakin määrin pirstaleiseksi. Pirstaleiseen lukukokemukseen vaikutti Parpalan mukaan esimerkiksi se, että korkeakoulupedagogiikan määrittely ja sen erojen tarkempi pohtiminen yliopisto- ja ammattikorkeakoulukontekstissa jäi vielä osittain käsittelemättä. Parpala pitää kuitenkin tärkeänä, että korkeakoulupedagogiikan kenttää ja sen historiaa on teoksessa avattu, mikä auttaa tulevaisuuden suuntien hahmottamisessa.    

Yliopistopedagogiikka-lehden ja suomenkielisen julkaisemisen kehittämisestä

Yliopistopedagogiikka-lehti on julkaisupolitiikallaan pyrkinyt edistämään yliopistopedagogisen tutkimuksen julkaisemista suomeksi, ja siten alan suomenkielisen käsitteistön kehittymistä. Yliopistopedagogiikka-lehden päätoimittajat ja toimittaja osallistuivatkin Kasvatustieteen päivillä Vaasassa esiseminaariin nimeltä Koulutusalan kotimaisten tiedejulkaisujen tulevaisuus. Keskusteluun nousi muun muassa, miten tehdä tiiviimpää yhteistyötä jatkossa lehtien välillä, miten saada julkaisujamme paremmin näkymään mediassa sekä miten edistää suomenkielisen julkaisemisen asemaa. Yhtenä tärkeänä keinona suomen kielen kehittämisessä nähtiin artikkelien asema artikkeliväitöskirjoissa, eli että englanninkielisiin väitöksiin ei sisällytettäisi ainoastaan englanninkielisiä artikkeleita, vaan mukana voisi olla yksi suomenkielinenkin artikkeli, joka käännettäisiin ulkomaisille arvioitsijoille. Näin vältettäisiin paine julkaista vain englanniksi ja siten edistettäisiin laajemmalla rintamalla suomenkielisen käsitteistön ja tieteellisen kirjoittamisen kehittymistä.

Yliopistopedagogiikka-lehden toimitusneuvoston kolmivuotiskausi on lopuillaan. Toimitusneuvosto on ollut erinomainen ja aktiivinen, kiitos kaikille sen jäsenille! Uusi toimitusneuvosto on valittu ja se aloittaa työnsä vuoden 2024 alussa osin vanhojen, mutta neljän uudenkin jäsenen voimin. Lehden toimintaperiaatteiden mukaisesti nykyinen päätoimittaja Mari Murtonen siirtyy vastaavaksi päätoimittajaksi vuoden 2024 alussa. Uudeksi päätoimittajaksi tuli valituksi uudelleen Laura Hirsto. Kuluneeseen kauteen on sisältynyt monenlaisia tehtäviä, kuten ruuhkautuneen julkaisutoiminnan setviminen. Suuri ponnistus kaudella oli lehden toimitusneuvoston jäsenten perustama Yliopistopedagogiikan tutkimusseura ry (YPED), joka toimii jatkossa lehden julkaisijana. Mukavin uutinen on se, että lehteen lähetettyjen tieteellisten artikkelien määrä on systemaattisesti kasvanut: vuonna 2023 lehteen lähetettiin ennätykselliset 27 tieteellistä artikkelikäsikirjoitusta! Näistä julkaistuksi tuli noin 20 prosenttia, eli lehden kriteeristö on tiukasti Julkaisufoorumin vaatimalla tasolla 1, ellei korkeammallakin. Julkaistujen tieteellisten artikkelien määrää pyritään suunnitelmallisesti hieman nostamaan, ja sen vuoksi onkin ilo saada tarjota lukijoille tällä kertaa lehti, jossa on aikaisempaa enemmän juuri tieteellisiä artikkeleita. Kiitokset tästä myös kaikille kirjoittajille ja tieteellisten artikkelien lähettäjille, sillä lehteen lähetettyjen tieteellisten artikkelikäsikirjoitusten laatu on jatkuvasti kehittynyt.

Lehden tärkeä tavoite tulevalla kaudella on siirtyminen Journal.fi-palveluun, joka helpottaa ja sujuvoittaa entisestään myös toimitusneuvoston työtä artikkelien arvioinnissa. Avoin julkaiseminen onkin lehdessä kunnossa, sillä kaikki artikkelit ovat olleet sähköisiä ja avoimesti saatavilla jo vuodesta 2012

Rauhaisaa joulunaikaa ja onnea uudelle vuodelle 2024!