Korkeakoulupedagogiikan mosaiikkia rakentamassa

Anna Parpala, yliopistonlehtori, kasvatustieteiden osasto, Yliopistopedagogiikan keskus (HYPE), Helsingin yliopisto
anna.parpala@helsinki.fi

Mäki, K. & Vanhanen-Nuutinen, L. (toim.). (2022). Korkeakoulupedagogiikka – ajat, paikat ja tulkinnat. Haaga-Helian julkaisut 7/2022. Helsinki: Haaga-Helia ammattikorkeakoulu. 321 s.

Kimmo Mäen ja Liisa Vanhanen-Nuutisen toimittaman kirjan tavoitteena on ollut koota yhteen, samoihin kansiin kuvaus korkeakoulupedagogiikan historiasta ja moninaisuudesta. Sen tavoitteena on ollut myös avata yliopistopedagogiikan ja ammattikorkeakoulupedagogiikan suhdetta; mikä näitä erottaa ja mikä yhdistää. Korkeakoulupedagogiikka – ajat, paikat ja tulkinnat -kirja kokoaakin yhteen aktiivisten, erilaisten korkeakoulupedagogiikan toimijoiden ajatuksia ja näkemyksiä korkeakoulupedagogiikasta hyvin monesta eri näkökulmasta. Kirjan toimittajat itse kuvaavat, että kirja tarjoaa lukijalle korkeakoulupedagogiikan mosaiikin, jossa erikokoiset ja -muotoiset palat muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Pohdin kirjaa lukiessani erityisesti juuri sitä, millainen kokonaisuus palasista koostuu, vai onko edes mahdollista koostaa kirjasta kokonaisuutta. Pyrin tässä arviossani pohtimaan vastausta tähän kysymykseen.

Kirjan eri osat käsittelevät korkeakoulupedagogiikkaa hyvin erilaisista näkökulmista. Kirja alkaa historiasta, ja sen jälkeen käsitellään myös hyvin ajankohtaisia teemoja. Erityisen hienoa on, että kirjaan on koottu historiallinen katsaus korkeakoulupedagogiikkaan ja sen kehittymiseen. Näiden kokemusten kirjaaminen samoihin kansiin auttaa meitä korkeakoulupedagogiikan kehittäjiä myös ymmärtämään, miten ”nuori” korkeakoulupedagogiikka Suomen koulutuksen kehittämisen kentällä vielä on, ja miten nopeasti se on kehittynyt olemassaolonsa aikana. Tämä on hyvä ymmärtää ja muistaa, kun pohdimme, mikä on korkeakoulupedagogiikan suunta tulevaisuudessa.

Kirjan vahvuus on myös se, että se on tehty laajassa yhteistyössä yliopisto- ja ammattikorkeakoulupedagogien kesken. On hienoa, että kirjaan on koottu uusia näkökulmia, kokemuksia erilaisista hankkeista ja tutkimusta sekä yliopistoista että ammattikorkeakouluista. Kirja todellakin tuottaa suomalaisesta korkeakoulupedagogiikasta monipuolisen ja ennen kaikkea aktiivisen ja elinvoimaisen kuvan. Nyt vielä artikkelien kirjoittajat olivat selkeästi jakautuneet joko yliopisto- tai ammattikorkeakoulutoimijoihin, mutta ehkä tulevaisuudessa he kirjoittavat yhteisiä artikkeleita.

Palaan vielä kysymykseen siitä, millainen kokonaisuus kirjan eri paloista muodostui. Kirjaa lukiessani kaipasin selkeää pohdintaa siitä, mitä on tämän päivän korkeakoulupedagogiikka. Kirjassa esimerkiksi Jari Laukia pohtii tätä kirjoittamassaan artikkelissa Korkeakoulupedagogiikkaa yhdistäviä tekijöitä, jossa todetaan muun muassa, että ”Korkeakoulupedagogiikassa yhdistyvät opiskelijalähtöinen oppiminen, tutkimus- ja kehitystoiminta sekä yhteiskunnan tavoitteet, innovaatiot ja ongelmanratkaisu (Laukia & Mäki, 2020)”. Kirjan luettuani jäin miettimään, että kaipaisin itse keskustelua siitä, miten juuri korkeakoulupedagogiikka eroaa muista pedagogioista. Pohdin, mikä on juuri korkeakoulupedagogiikalle olennaista ja tärkeää. Erottuuko korkeakoulupedagogiikka sillä, että se on korkeakouluopiskelijoiden oppimista ja korkeakouluopettajien opetusta koskeva tieteenala, jossa hyödynnetään laajasti eri tieteenalojen tutkimusta? Kirjan luettuni vahvistui entisestään näkemykseni siitä, että korkeakoulupedagogiikan määritelmästä ei voida jättää ulos erilaisia korkeakoulun toimijoita.

Korkeakoulupedagogiikan ytimessä on myös pedagoginen johtaminen, jonka tehtävänä on tukea oppimista. Eikä vain opiskelijoiden oppimista vaan koko yhteisön oppimista. Kyse onkin enemmän kokonaisvaltaisesta oppimisen johtamisesta, laajasti läpi koko korkeakouluorganisaation, jossa fokus ei ole vain opiskelijoiden vaan kaikkien korkeakoulutoimijoiden oppimisessa (Daniëls, Hondeghem & Dochy, 2019; Quinlan, 2014). Korkeakoulupedagogiikan yhteydessä opiskelijalähtöisyyden sijaan pitäisikin puhua oppimislähtöisyydestä, jonka ytimessä on pedagoginen tietoisuus (Postareff & Lindblom-Ylänne, 2008), jossa korostuu ymmärrys oppimisesta, opetuksesta ja niiden välisestä tiiviistä yhteydestä. Olennaista onkin, miten tietoisia eri korkeakoulutoimijat ovat omasta oppimisestaan ja kyvystään oppia ja muuttaa toimintatapojaan.

Kokonaisuuden hahmottamisen tueksi olisin myös kaivannut selkeämpää pohdintaa siitä, miten yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen erilaiset profiilit näkyvät näiden organisaatioiden korkeakoulupedagogiikassa. Erityisesti itseäni jäi vielä mietityttämään, millainen merkitys muun muassa tutkimusperustaisuudella ja käytäntöteoreettisella lähestymistavalla on ja voisi olla korkeakoulupedagogiikalle ja sen kehittymiselle näissä eri organisaatioissa.

Kirjassa korkeakoulupedagogiikan määrittely ja sen erojen tarkempi pohtiminen yliopisto- ja ammattikorkeakoulukontekstissa jää vielä osittain käsittelemättä. Ehkä tästä syystä korkeakoulupedagogiikan mosaiikki vaikuttaa hieman pirstaleiselta, liimoiltaan ja saumoiltaan löyhältä. Näen kuitenkin, että kirjaan on syytä palata, kun yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyö vahvistuu entisestään. On kiinnostavaa nähdä, millaiseksi tuo mosaiikki lopulta muodostuu ja miten rajapinnat vahvistuvat niin, että sekä ammattikorkeakoulujen että yliopistojen oma erityistehtävä pysyy myös korkeakoulupedagogiikan kentällä.

Lähteet

Daniëls, E., Hondeghem, A. & Dochy, F. (2019). A review on leadership and leadership development in educational settings. Educational research review, 27, 110‒125. https://doi.org/10.1016/j.edurev.2019.02.003

Laukia, J. & Mäki, K. (2020). Tutkimus- ja kehittämisperustainen korkeakoulupedagogiikka. eSignals. https://esignals.fi/kategoria/pedagogiikka/tutkimus-ja-kehittamisperustainen-korkeakoulupedagogiikka/#c5566f4b

Postareff, L., & Lindblom-Ylänne, S. (2008). Variation in teachers’ descriptions of teaching: Broadening the understanding of teaching in higher education. Learning and instruction, 18(2), 109‒120. https://doi.org/10.1016/j.learninstruc.2007.01.008

Quinlan, K. M. (2014), Leadership of teaching for student learning in higher education: What is needed? Higher Education Research & Development, 33(1), 32‒45. https://doi.org/10.1080/07294360.2013.864609