Siirry sisältöön

Monimuotoinen oppiminen, opetus ja ohjaus Jyväskylän yliopistolla

22.12.2022

Peppi Taalas, johtaja, Monikielisen akateemisen viestinnän keskus, Jyväskylän yliopisto

peppi.taalas@jyu.fi

Tiina Mäkelä, tutkijatohtori, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

 tiina.m.makela@jyu.fi

Pasi Ikonen, projektitutkija, kieli- ja viestintätieteiden laitos, Jyväskylän yliopisto
pasi.s.ikonen@jyu.fi

Salme Korkala, yliopistonopettaja, Monikielisen akateemisen viestinnän keskus, Jyväskylän yliopisto

salme.korkala@jyu.fi

Hannele Rajaniemi, koulutussuunnittelija, Koulutusjohtamisen instituutti, Jyväskylän yliopisto
hannele.rajaniemi@jyu.fi

Pandemianaikaiset opetusjärjestelyt ovat synnyttäneet runsaasti keskustelua pandemianjälkeisistä opetus- ja opiskelumuodoista. Tässä julkaisussa esittelemme Jyväskylän yliopistolla kehitettyä tutkimuspohjaista mallia monimuotoiselle oppimiselle, opetukselle ja ohjaukselle. Sitä voi hyödyntää suunniteltaessa opettajien ja opiskelijoiden yksilölliset tilanteet huomioivia joustavia ratkaisuja.

Taustaa

Pandemian aikaiset rajoitukset fyysisten tilojen henkilömäärissä ovat synnyttäneet runsaasti keskustelua pandemianjälkeisistä etä- ja hybridityöskentelyn käytänteistä. Myös oppimisen, opetuksen ja ohjauksen muodot, ajat, välineet ja tilat ovat uudelleenmäärittelyn kohteena.

Tässä julkaisussa esittelemme Jyväskylän yliopiston JYULearn-kehittämistyössä luotua tutkimuspohjaista mallia monimuotoiselle oppimiselle, opetukselle ja ohjaukselle. JYULearn-konseptin ideana on edistää oppimisen monipaikkaisuutta sekä osallistaa yhteisö pedagogisesti ja digitaalisesti tarkoituksenmukaisten opetuksen käytänteiden kehittämiseen. Tutkijoista, opettajista ja muista asiantuntijoista koostuva viiden hengen työryhmä kokoontui säännöllisesti kehittämään mallia keväällä 2022. Työskentelyssä analysoitiin tutkimuskirjallisuutta, virallisia asiakirjoja sekä opetus- ja opiskelumuotojen malleja. Mallia kehitettiin myös digipalvelujen edustajilta ja JYULearn-toimintaan osallistuneilta opettajilta saadun palautteen pohjalta.

Mallin tarkoitus on tukea pedagogisesti perusteltua ja teknologisesti tarkoituksenmukaista työtapoja, välineitä, paikkoja ja aikoja yhdistelevää oppimista, opetusta ja ohjausta yliopistolla. Sitä voi hyödyntää suunniteltaessa opettajien ja opiskelijoiden yksilölliset tilanteet huomioivia joustavia ratkaisuja. Malli tarjoaa suuntaviivoja esimerkiksi opetussuunnitelmatyöhön.

Mitä monimuotoisella oppimisella, opetuksella ja ohjauksella tarkoitetaan?

Opetus- ja kulttuuriministeriö (2021) määrittelee opetus- ja opiskelumuodon (mode of teaching and learning) tavaksi, jolla opetus ja opiskelu järjestetään ja joka sisältää niiden toimintatavat, välineet, ajankohdat ja paikat. Lähiopetusta, etäopetusta ja opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä yhdistävästä opetuksesta käytetään käsitettä monimuoto-opetus (blended teaching). Blended teaching käännetään joissakin tapauksissa myös sulautuvaksi opetukseksi. (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2021.)

Tutkimuskirjallisuudessa monimuotoisista tai sulautuvista (blended) vaihtelevasti lähitapaamisia sekä teknologiavälitteistä etätyöskentelyä hyödyntävistä oppimisympäristöistä käytetään myös synonyyminä käsitettä hybridi oppimisympäristö (Graham & Allen, 2005). Leinonen ja Mäkelä (2023) hahmottavat hybridiä opetusta ja oppimista Millerin (1998) nelikentän keskellä (ks. kuvio 1). Tässä mallissa hybridiopetuksessa ja oppimisessa yhdistellään tarpeen mukaan (a) samanaikaista ja -paikkaista, (b) samanaikaista ja eripaikkaista, (c) eriaikaista ja samanpaikkaista sekä (d) eriaikaista ja -paikkaista toimintaa.

Kuvio 1. Hybridiopetuksen ja oppimisen ajat ja paikat (ks. Leinonen & Mäkelä, 2023)

Englannin kielessä tämänkaltaisesta hybridiopetuksesta käytetään myös ilmaisuja mode neutral pedagogy (Smith, Reed & Jones, 2008), multi-access learning (Irvine, Code & Richards, 2013), synchromodal classes (Bell, Sawaya & Cain, 2014), multi-options teaching (Elder, 2018) ja hybrid-flexible eli HyFlex (Beatty, 2019, luku 1.1). Eri mallit vaihtelevat siinä, missä määrin ja mihin kriteereihin perustuen (esim. etäisyys kampukselle, työelämän vaatimukset, perhe- tai terveyssyyt, mukavuus) opiskelijoille annetaan vapautta valita työskentelymuotonsa.

Viimeaikaisissa hybridin opetuksen, oppimisen ja oppimisympäristöjen määritelmissä hybridi-käsitettä käytetään myös muuntuvasta, sulavasta ja sulautuvasta (fluid) vuorovaikutuksesta. Käsitteellä viitataan toimintaan esimerkiksi fyysisissä ja virtuaalisissa sekä formaaleissa ja informaaleissa ympäristöissä, niin synkronisesti kuin asynkronisestikin (esim. Eyal & Gil, 2022; Stommel, 2018).

Käsite samanaikainen hybridi tai sulautuva oppimisympäristö (ks. Bower, Dalgarno, Kennedy, Lee & Kenney, 2015; Raes, Detienne, Windey & Depaepe, 2020) viittaa täsmällisemmin samanaikaisiin tilanteisiin, joissa osa osallistujista jakaa saman fyysisen tilan, kun taas toiset osallistuvat etäyhteyksien avulla muualta. Sessiot voidaan myös taltioida asynkronista opiskelua varten. Arkikielessä hybridiopetuksella viitataan usein juuri samanaikaiseen vuorovaikutukseen useammassa eri fyysisessä tilassa samalla tavoin kuin hybridikokouksissa. Suomen kielessä puhutaan tässä yhteydessä monipaikkaisuudesta, jolla voidaan tosin viitata myös eriaikaiseen työskentelyyn eri paikoissa.

Jyväskylän yliopiston JYUlearn-kehittämistyössä monimuotoinen oppiminen, opetus ja ohjaus on määritelty Opetus- ja kulttuuriministeriön (2021) linjausten mukaisesti toiminnaksi, jossa yhdistetään lähiopetusta, etäopetusta, samanaikaista (ns. hybridiä) etä- ja lähiopetusta ja opiskelijoiden itsenäistä opiskelua. Tavoitteena on edistää ja tukea oppimista, opetusta ja ohjausta, joissa vuorovaikutus, oppijoiden osallistaminen ja aktiivinen oppiminen on keskeistä. JYULearn-konseptissa tutkimuspohjaisesti kehitetty monimuotoisen oppimisen, opetuksen ja ohjauksen malli ja käsitteistö on esitetty kuviossa 2. Opetuksessa korostetaan erityisesti vuorovaikutuksellisuutta ja aktiivista oppimista.

Monimuotoisessa oppimisessa, opetuksessa ja ohjauksessa yhdistellään joustavasti, pedagogisesti perustellusti ja teknologisesti tarkoituksenmukaisesti eri ajankohtia, paikkoja, työtapoja ja välineitä. Vaihtelua on myös ryhmäkoossa. Samalla opintojaksolla on mahdollista vuorotella eriaikaisesti eli asynkronisesti lähi- ja etäopetusta. Voidaan myös tarjota samanaikaista eli synkronista lähi- ja etäopetusta (hybridiopetus). Monimuotoinen opetus ja oppiminen sisältää myös itsenäistä opiskelua. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman monipuolisia ja toimivia ratkaisuja.

Kuvio 2. Monimuotoisen oppimisen, opetuksen ja ohjauksen malli

Lähiopetuksella tarkoitetaan opetusta samanaikaisesti samassa paikassa, kuten luentoja, pienryhmätyöskentelyä, seminaareja, johdatuksia, konferensseja, työpajoja ja laboratoriotyöskentelyä. Opettajalla on merkittävä rooli työskentelyn fasilitoinnissa. Teknologia on käytössä vaihtelevasti tilanteen edellyttämällä tavalla. 

Etäopetuksella tarkoitetaan samanaikaisesti etänä annettavaa opetusta, kuten webinaareja, videokonferensseja tai työskentelyä virtuaaliympäristöissä ja -laboratorioissa. Opettajalla on merkittävä rooli työskentelyn fasilitoinnissa. Työskentely on täysin riippuvaista teknologioista.

Samanaikaisella lähi- ja etäopetuksella viitataan samanaikaisesti paikan päällä ja etänä annettavaan ”hybridiin” opetukseen. Opettajalla on merkittävä rooli työskentelyn fasilitoinnissa. Työskentely on täysin riippuvaista teknologioista. Se mahdollistaa ryhmien toimintaa monipaikkaisesti esimerkiksi ylittämällä laitosten, tiedekuntien, organisaatioiden, paikkakuntien tai maiden väliset rajat. Hybridiopetus tarjoaa myös mahdollisuuksia opetuksen eriyttämiseen.

Itsenäinen opiskelu tarkoittaa opiskelua joko samanaikaisesti tai eriaikaisesti, yksin tai yhdessä, kampuksella tai etänä. Opiskelijoilla on merkittävä rooli oman oppimisensa organisoinnissa. Hyödynnetään digitaalisia ja analogisia oppimisen resursseja, tallenteita, virtuaaliympäristöjä ja opiskelijoiden omaa sisällöntuotantoa. On myös mahdollista suorittaa täysin itseopiskeltavia verkkokursseja. Teknologia on käytössä vaihtelevasti tilanteen edellyttämällä tavalla. Itsenäinen opiskelu on kiinteä osa opintojakson tai muun kokonaisuuden pedagogista ja sisällöllistä suunnitelmaa.

Esimerkiksi opetustilanteista tehdyt nauhoitteet voivat mahdollistaa opetuksen seuraamisen eriaikaisesti. Niiden avulla voidaan myös palata omatahtisesti tunnilla vaikeaksi koettuihin sisältöihin. Tallenteiden avulla opiskelijat, jotka ovat estyneet osallistumasta samanaikaiseen opetukseen, voivat myös tarkistaa jälkikäteen annetut ohjeistukset ja tehtävänannot ilman, että opettajan tarvitsee niitä erikseen laatia. Tallenteita jaettaessa on tärkeää, että osallistujat ovat joko antaneet suostumuksensa siihen, että he näkyvät tai kuuluvat jaetuilla tallenteilla tai että keskustelun kaltaiset osuudet on jätetty pois julkaistavasta tallenteesta.

Hybridiopetuksen eri asteet

Kuvio 3 kehitettiin kuvaamaan sitä, kuinka opetuksen tarjoaja voi määritellä hybridiopetuksen asteen opiskelijan osallistumisen näkökulmasta. Vaihtelua on etenkin siinä, kuinka samanarvoisia osallistumismahdollisuuksia paikan päällä ja etänä opetukseen osallistuville opiskelijoille tarjotaan. Kun tämä tehdään opiskelijoille selväksi, he myös tietävät, mitä he voivat odottaa eri osallistumismuodoilta. Tavoitteena on ollut myös helpottaa opetushenkilöstön kuormitusta opetuksen toteuttamisessa ja erityisesti siihen liittyvissä muuttuvissa tilanteissa. Hybridiopetuksessa on myös muita variaatioita, kuten se, että opetus järjestetään etänä, mutta opiskelijoille tarjotaan mahdollisuutta työskennellä kampuksella. 

Kuvio 3. Hybridiopetuksen eri asteet opiskelijan osallistumisen näkökulmasta

Opetuksen seuraaminen

Painotus on lähiopetuksessa, mutta opetusta on mahdollista seurata myös etäyhteydellä. Tämä opetuksen ja oppimisen muoto on helpohko vaihtoehto esimerkiksi tilanteisiin, joissa yksittäiset opiskelijat ovat pätevistä syistä estyneet osallistumasta lähiopetukseen. Opettajan päähuomio on kuitenkin lähiopiskelijoissa. Mahdollisuutta opetuksen seuraamiseen voidaan tarjota kustannustehokkaana vaihtoehtona korvaavien tehtävien sijaan niissä tapauksissa, joissa sen katsotaan riittävän oppimistavoitteiden saavuttamiseen.

Osittainen osallistuminen

Etäopiskelijat huomioidaan omana ryhmänään ja heille annetaan tilaisuuksia osallistua lähiopetukseen etäyhteydellä. Etäopiskelijat voivat esimerkiksi muodostaa ryhmätyöskentelyssä oman ryhmänsä. Etäopiskelijoille tarjotaan myös mahdollisuuksia puheenvuoroihin.

Samanarvoinen osallistuminen

Opetus on suunniteltu lähtökohtaisesti niin, että lähi- ja etäopiskelijat ovat samanveroisia opetustilanteessa. Tätä edistää esimerkiksi se, että kaikki opiskelijat ovat kirjautuneet videokonferenssiohjelmaan ja voivat nähdä ja kuulla toisensa yksilöinä. Lähi- ja etäopiskelijat voivat työskennellä yhteisissä pienryhmissä. Kaikilla on täydet mahdollisuudet opetuksenaikaiseen vuorovaikutukseen.

Lopuksi

Tässä artikkelissa esitelty JYULearn-kehittämistyössä luotu tutkimuspohjainen monimuotoisen oppimisen, opetuksen ja ohjauksen malli tarjoaa suuntaviivoja esimerkiksi Jyväskylän yliopiston hybridikampuksen kehittämistyöhön. Se tarjoaa myös työkaluja joustavien opiskelumuotojen kehittämiseen vuosien 2024‒2027 opetussuunnitelmassa. Tavoitteena on suunnitella ja toteuttaa mahdollisimman joustavia, monipuolisia ja toimivia ratkaisuja lisäämättä tarpeettomasti opetushenkilöstön kuormitusta muuttuvissa tilanteissa. Toivomme, että mallia hyödynnetään suunniteltaessa sellaista oppimista, opetusta ja ohjausta, jossa vuorovaikutus, oppijoiden osallistaminen ja aktiivinen oppiminen on keskeistä. Toisaalta pidämme tärkeänä, että opiskelijoille tehdään selväksi, millaisia osallistumismahdollisuuksia heille tarjotaan esimerkiksi hybridiopetuksen eri asteilla.

Toivomme tämän tekstin selkeyttävän ajatuksia ja herättävän keskustelua siitä, miten erilaiset opetuksen muodot tulisi ottaa huomioon opetussuunnitelmia tehtäessä ja miten opetusmuotojen yhdistelmiä voidaan hyödyntää yksittäisillä opintojaksoilla. Näiden valintojen tulisi kytkeytyä aina osaamistavoitteisiin. Käytännöllinen kysymys on myös, miten mallin avulla voidaan vähentää opettajan työkuormaa poikkeustilanteissa ja toisaalta tukea opintojen joustavia suoritustapoja. Mallien ja hyvien käytänteiden jakaminen yli yliopistojen rajojen on tarpeellista, ja jatkossa toivommekin lukevamme niin laajoja tutkimusraportteja kuin case-esimerkkejäkin monimuotoisesta oppimisesta.

Kiitokset

Kiitos kaikille mallin kehittämiseen ja kommentointiin osallistuneille asiantuntijoille.

Lähteet

Beatty, B. J. (2019). Hybrid-flexible course design: Implementing student-directed hybrid classes. EdTech Books. Saatavilla https://edtechbooks.org/hyflex 

​​Bell, J., Sawaya, S. & Cain, W. (2014). Synchromodal classes: Designing for shared learning experiences between face-to-face and online students. International Journal of Designs for learning, 5(1). Saatavilla https://doi.org/10.14434/ijdl.v5i1.12657

Bower, M., Dalgarno, B., Kennedy, G. E., Lee, M. J. W. & Kenney, J. (2015). Design and implementation factors in blended synchronous learning environments: Outcomes from a cross-case analysis. Computers & Education, 86, 1‒17. 

Saatavilla https://doi.org/10.1016/j.compedu.2015.03.006

Elder, S. J. (2018). Multi-options: An innovative course delivery methodology. Nursing Education Perspectives, 39(2), 110‒112. Saatavilla https://doi.org/10.1097/01.NEP.0000000000000174

Eyal, L. & Gil, E. (2022). Hybrid learning spaces ‒ A three-fold evolving perspective. Teoksessa E. Gil, Y. Mor, Y. Dimitriadis & C. Köppe (toim.), Hybrid learning spaces: Understanding teaching-learning practice (s. 11‒23). Cham: Springer. Saatavilla https://doi.org/10.1007/978-3-030-88520-5_2

Graham, C. R. & Allen, S. (2005). Blended learning environments. Teoksessa C. Howard, J. V. Boettcher, L. Justice, K. D. Schenk, P. L. Rogers & G. A. Berg (toim.), Encyclopedia of distance learning (s. 172‒179). Hershey: IGI. 

Irvine, V., Code, J. & Richards, L. (2013). Realigning higher education for the 21st-century learner through multi-access learning. Journal of Online Learning and Teaching, 9(2), 172‒185. 

Leinonen, T. Mäkelä, T. (2023). Space and time in hybrid teaching and learning environments: Two cases and design principles. Teoksessa M. Dascalu, P. Marti & F. Pozzi (toim.), Polyphonic construction of smart learning ecosystems. SLERD 2022: Polyphonic construction of smart learning ecosystems (s. 29‒46). Smart Innovation, Systems and Technologies 908. Singapore: Springer. Saatavilla https://doi.org/10.1007/978-981-19-5240-1_3

Miller III, T. K. (1998). Delivering engineering education via distance learning. Saatavilla https://www.nsf.gov/pubs/1998/nsf9892/deliver.htm

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2021). Opetus- ja koulutussanasto (OKSA) (2. laitos). Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:10. Saatavilla http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-908-0

Raes, A., Detienne, L., Windey, I. & Depaepe, F. (2020). A systematic literature review on synchronous hybrid learning: Gaps identified. Learning Environments Research, 23(3), 269‒290. Saatavilla https://doi.org/10.1007/s10984-019-09303-z

Smith, B., Reed, P. & Jones, C. (2008). ’Mode Neutral’ pedagogy. European Journal of Open, Distance and E-learning, 11(1). Saatavilla https://old.eurodl.org/materials/contrib/2008/Smith_Reed_Jones.pdf

Stommel, J. (2018). What is hybrid pedagogy? Teoksessa S. M. Morris & J. Stommel, An urgency of teachers: The work of critical digital pedagogy (s. 174–178). Madison: Hybrid Pedagogy Inc.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: