Siirry sisältöön

Kohti yhteisöllisen tiedon rakentamista – Näkökulmia kokemuksen tutkimusmenetelmiä käsittelevän kurssin toteutuksesta Aalto-yliopistossa

20.12.2021

Markus Ahola, projektipäällikkö, Aalto-yliopiston tutkimuspalvelut, Experience Platform markus.ahola@aalto.fi

Tommi Himberg,vieraileva tutkija, Neurotieteen ja lääketieteellisen tekniikan laitos, Aalto-yliopisto
tommi.himberg@aalto.fi

Paula Ahola, opettaja, Business College Helsinki
paula.ahola@bc.fi

Teija Vainio,tutkija, muotoilun laitos, Aalto-yliopisto
teija.vainio@aalto.fi

Kokonaisvaltainen kokemuksen suunnittelu ja tutkimus on noussut keskeiseksi ihmisen ja esimerkiksi palveluiden, tilojen, työelämän ja laitteiden välisen vuorovaikutuksen suunnittelussa. Yliopistotasoista koulutusta ei kuitenkaan vielä ole aiheesta tai sen tutkimusmenetelmistä laajasti tarjolla. Kokemuksen suunnittelulle ja tutkimukselle on luonteenomaista monitieteisyys, mikä on myös keskeistä monille Aalto-yliopiston tutkimusalueille. Näistä lähtökohdista rakennettiin Aalto-yliopiston kokemuksen suunnitteluun ja tutkimukseen perehtyvä, jatko-opiskelijoille suunnattu Experience Research Methods -kurssi. Tämä artikkeli esittelee kokemuksiamme kurssin suunnittelusta ja toteutuksesta yhteisöllisenä oppimisen tilana, jossa erilaisista taustoista tulevat opiskelijat rakentavat ymmärrystä yhteisen ilmiön tutkimisesta erilaisten tutkimusmenetelmien avulla. Kokemuksiamme voidaan hyödyntää monitieteellisen koulutuksen suunnittelussa.

Johdanto

Monilla tutkimusaloilla on kiinnostusta ihmisen kokemuksen ymmärtämistä kohtaan. Kokemusta tutkitaan ja mitataan useilla erilaisilla menetelmillä. Esimerkiksi neurotieteissä tavoitteena on ymmärtää ihmismielen ja aivojen toimintaa mittauksin, kun taas vaikkapa muotoilussa ja markkinoinnissa ihmisen kokemuksia analysoidaan myös havainnoimalla ja haastattelemalla. Tutkittava ilmiö on siis sama, mutta sitä lähestytään eri tavoin. Ihmisen kokemus on monitahoinen ilmiö, ja sen ymmärtämiseksi tarvitaan eri tutkimusmenetelmien yhdistelyä. Taidenäyttelyä katsovan ihmisen sykkeen mittaaminen antaa objektiivista tietoa hänen reaktioistaan, mutta mittausten tueksi tarvitaan laadullista tutkimusta kuvailemaan kokemusta tarkemmin. Kokemuksen tutkimus kehittyy monitieteiseen suuntaan, mikä asettaa uusia vaatimuksia myös alan tutkijakoulutukselle.

Ihmisen kokemuksen syvällisen ymmärtämisen ja tieteiden välisen yhteistyön rakentamiseksi toteutettiin tohtoriopiskelijoille suunnattu avoin kurssi Aalto-yliopistossa lukuvuonna 2019–2020. Kurssin tavoitteena oli laajentaa käsitystä kokemuksen tutkimuksesta tuomalla esiin Aallon eri laitoksilla kokemuksen tutkimuksessa käytettäviä menetelmiä ja lähestymistapoja ja näin auttaa opiskelijoita valitsemaan tutkimuskysymyksiinsä sopivimman yhdistelmän menetelmiä. Lisäksi kurssin tavoitteena oli valmistaa opiskelijoita työelämään, mikä korostaa näkökulmien moninaisuutta kokemuksen tutkimukseen liittyvillä aloilla. Kurssi toteutettiin käytäntöyhteisön rakenteen (esim. Wenger, 2004) hengessä niin, että kurssin osallistujat rakensivat yhteisöllistä tietoa yhteisestä ilmiöstä.

Aiemmat kokemuksemme käytäntöyhteisömallin käytöstä tieteellisen ja taiteellisen näkökulman yhdistämisessä (Himberg, Laroche, Bigé, Buchkowski & Bachrach, 2018) osoittivat, että konkreettinen yhteistoiminta auttaa esimerkiksi käsitteisiin liittyvien väärinymmärrysten ratkaisussa. Eri alojen tutkijoiden voi olla helpoin aloittaa yhteisymmärryksen rakentaminen menetelmistä; kunkin tutkijan toisiaan täydentävä menetelmäosaaminen rakentaa myös yhteistyölle välttämätöntä molemminpuolista arvostusta.

Kokemuksen tutkimukseen liittyvän koulutuksen erityispiirteitä

Kokemus on monen määritelmän moniselitteinen käsite, joka koostuu tunteiden, ajatuksien ja toiminnan kirjosta. Kokemus käsittää merkityksellisiä tapahtumia, joita kohdataan, sekä tietämystä ja taitoja, joita kartutetaan elämän aikana. (Hassenzahl, 2008). Ihmisen kokemuksen tutkimuksella on pitkä historia, mutta tutkimus on hajanaista; yhtenäisesti määritellystä kokemuksen konseptista ei vielä voida puhua, ja sitä tulisikin lähestyä monitieteellisesti (Roto, Bragge, Lu & Pacauskas, 2021). Roto ja kollegat jatkavat, että kokemuksen tutkimus kattaa lähes kaikki tieteenalat, ja vaikka psykologia kuuluu edelläkävijöihin, nykyisin tutkimusta julkaistaan eniten koulutusta (education), ohjelmistoja (software) ja ihmisen ja tietokoneen välisen vuorovaikutusta (Human-Computer Interaction) käsittelevien teemojen alla.

Psykofyysisen, sosiokulttuurisen ja hermostollisen ilmiön laadukas ymmärtäminen vaatii monialaista osaamista ja menetelmien käyttöä. Näin subjektiivisen aiheen tutkiminen on haasteellista, ja siksi eri koulutustaustaiset tutkijat ja opettajat rakensivat kurssin, joka auttaisi opiskelijoita ymmärtämään aiheen tutkimusta laadullisin ja laskennallisin menetelmin.

Näkökulmien moninaisuuden vuoksi kokemuksen tutkimusta on mielenkiintoista tarkastella näkökulmarelativismin lähtökohdista (esim. Hautamäki, 2018). Näkökulmarelativismin mukaan ei ole neutraalia tapaa tarkastella asioita, vaan asioiden tarkastelulla on aina jokin näkökulma. Yksi kurssin suunnittelun lähtökohdista olikin kokemuksen ilmiön lähestyminen kullakin tapaamiskerralla eri näkökulmista. Tällä haluttiin korostaa, kuinka kokemuksen tutkimuksessa asiat näyttävät erilaisilta valitun näkökulman ja menetelmän mukaan.

Hautamäki (2018) kuvailee yhteisen kielen ja merkitysten tärkeyttä asioiden tarkastelussa. Hänen mukaansa toimimme aina tietyissä kieliyhteisöissä, joissa on yhteinen kieli. Sen perusteella tulkitsemme asioita, ja laadukkaan keskustelun ehtona onkin pyrkimys määritellä omat käsitteet selkeästi ja tunnistaa avainkäsitteiden erilaiset tulkinnat (Hautamäki, 2018). Näkökulmarelativismin perusteesien mukaan samaa ilmiötä voidaan tarkastella useista näkökulmista, ja näkökulma valikoi, painottaa ja rajaa kohdettaan. Tavoitteenamme kurssilla olikin, että erilaisia näkökulmia tarkastelemalla ja yhteistä semantiikkaa etsimällä olisi mahdollista muodostaa kurssin osallistujista ryhmä, jonka jäsenet jakavat tietoa ja oppivat yhdessä. Tällaista saman ilmiön ympärille syntynyttä ryhmää kutsutaan käytäntöyhteisöksi. Käytäntöyhteisöt ovat ryhmiä, joita yhdistää jaettu asiantuntemus ja yhteinen päämäärä ja jonka jäsenet syventävät tietämystään jatkuvan vuorovaikutuksen avulla (Wenger & Snyder, 2002). Yhteisöissä jaetaan kokemuksia ja tietoa yhteisten käytäntöjen avulla, mikä edistää uudenlaisten lähestymistapojen syntyä (Wenger & Snyder, 2000).


Ihmisen kokemukseen keskittyvää jatko-opintotasoista koulutusta on tarjolla Suomessa ja ulkomailla vielä niukasti. Usein koulutus näyttää keskittyvän käyttäjäkokemuksen (user-experience design) suunnitteluun, joka kuitenkin määrittää jo nimensä mukaisesti ihmisen käyttäjäksi. Osa ulkomaisista kursseista toimii johdantona aiheeseen ja lähinnä käyttäjäkokemuksen suunnittelun tueksi eikä kokemuksen tutkimukseen perehtymiseen. Lisäksi joillakin kursseista koulutuksen päätavoitteeksi mainitaan tuotteiden ja palveluiden käytettävyyden (usability) kehittäminen, ja käsite ymmärretään synonyymiksi kokemukselle (experience). Tämä käsitteellinen lähtökohta poikkeaa olennaisesti omista lähtökohdistamme.

Experience Research Methods -kurssi jatko-opiskelijoille

Ihmisen kokemuksen ymmärtäminen on yksi Aallon tutkimuksen profiloitumisteemoista. Ihmisen kokemuksen monitieteellisen tutkimusyhteistyön lisäämiseksi ja monitahoisen ilmiön laadukkaaksi ymmärtämiseksi rakennettiin kaikille tohtoriopiskelijoille avoin kokemuksen tutkimusmenetelmiä käsittelevä Experience Research Methods-kurssi. Kurssille osallistui 22 tohtoriopiskelijaa Aalto-yliopistosta ja Aallon ulkopuolelta. Osallistujat olivat taustoiltaan talousaineiden, muotoilun, insinööritieteiden ja neurotieteiden opiskelijoita. Kurssin järjestämisestä vastasi Aallon Experience Platform.

Kurssin aikana tarkasteltiin erilaisia näkökulmia ja etsittiin yhteistä semantiikkaa seminaareissa ja luennoilla. Osallistumisen lisäksi osallistujilta vaadittiin oman tutkimuksen esittelyä kurssilla ja kollegan tutkimusesittelyn opponointia sekä kahden luennoilla esitellyn menetelmän soveltuvuuden tarkastelua suhteessa omaan tutkimukseen esseen muodossa ja kollegan esseen vertaisarviointia.

Kurssin oppimistavoitteiksi määriteltiin:

  • tutustuminen eri alojen tutkimusmenetelmiin ja verkostoituminen saman ilmiön tutkijoiden kanssa
  • taito kuvailla kokemuksen tutkimusaineiston keruu- ja analysointimenetelmiä
  • taito vertailla eri tutkimusmenetelmien vahvuuksia ja heikkouksia
  • taito valita ja soveltaa eri tutkimusmenetelmiä omaan tutkimukseensa.

Kurssisisältöön haluttiin sisällyttää laajasti erilaisia laadullisia ja laskennallisia tutkimusmenetelmiä, ja lopulliseksi seminaarirungoksi rakentui 12 luennon sarja muotoilun, johtamisen, neurotieteiden, kaupunkisuunnittelun, tietoliikenteen, median, tieto- ja palveluteknologian, arkkitehtuurin, tietotekniikan ja terveysteknologian aloilta.

Kurssin toteutuksen oppimisen tiloiksi valikoituivat käytäntöyhteisöt, näkökulmarelativismi ja vertaistoiminta. Käytäntöyhteisö koostuu kolmesta tekijästä, jotka ovat (1) ala (domain), (2) yhteisö (community) ja (3) käytäntö (practice) (Wenger & Snyder, 2002). Tällä kurssilla alana toimi kokemus-ilmiö, jonka tuntemuksen ympärille ryhmä kokoontui. Koska ryhmän jäsenten näkökulmat kokemuksen tutkimukseen olivat erilaisia, päätettiin ilmiötä käsitellä tutkimusmenetelmien näkökulmasta. Menetelmät ovat kaikille tuttu työkalu ja siksi helppo tapa lähestyä kulloinkin käsiteltävää näkökulmaa. Yhteisön muodostivat kurssin osallistujat, luennoitsijat ja opettajat. Yhteisön tarkoituksena oli muodostaa yhteinen käsitys kokemuksen ilmiöstä (alasta) ja samalla kehittää arvostusta eri tutkimusmenetelmiä kohtaan. Käytännöillä tarkoitetaan työskentelymuotoja eli yhdessä oppimisen käytäntöjä.

Kontaktiopetus toteutettiin luennoin, jotka poikkesivat luonteeltaan ja vuorovaikutukseltaan toisistaan, sillä luennoitsija oli jokaisella kerralla eri asiantuntija. Kurssi aloitettiin avoimella seminaarilla, jossa esiteltiin kuusi erilaista kokemuksen tutkimuksen menetelmää. Itsenäinen työskentely koostui esseestä, tutkimusesitelmän valmistelusta, vertaisarvioinnista ja oheislukemistosta. Ryhmätyöskentelyä oli kahdenlaista: kurssille osallistujat muodostivat ryhmän (käytäntöyhteisön), joka keskusteli luennoiden sisällöstä ja kurssilaisten tutkimuksista vapaamuotoisesti keskenään. Toisaalta luentojen aikana tehtiin erilaisia harjoituksia ryhmissä. Harjoitustehtävät koostuivat oman tutkimuksen tutkimusmenetelmien reflektoinnista, vertaisarvioinnista ja luentojen aikana tehtävistä harjoituksista. Tutkimusesitelmät vaihtelivat tohtoriopintojen tutkimussuunnitelmista aina väitöstutkimuksen viimeistelyvaiheen kuvauksiin. Myös oheislukemistoa käytettiin luentojen johdantona.
 

Mitä opimme?


Kurssin aihepiiri, kokemuksen suunnittelun tutkimus, on suomalaisessa ja kansainvälisessä yliopistokoulutuksessa edelläkävijä, eikä vastaavanlaisia kursseja juuri löytynyt vuonna 2019 kurssin alkaessa. Kurssimme vastasi tunnistettuun tarpeeseen verkottaa teeman hajanaista tutkimusta ja rakentaa arvostusta erilaisten tutkimusnäkökulmien välille. Yksi osallistujista totesikin (kirjoittajien vapaa suomennos): ”Tutkimusaiheen esittely muiden alojen opiskelijoille kehitti omaa artikulointia ja auttoi sijoittamaan tutkimuksen osaksi laajempaa kokonaisuutta”. Toisaalta toivottiin kokemuksen tutkimuskentän ja -keskittymien syvempää esittelyä. Ryhmäläiset toivoivat jakoa pienempiin ryhmiin taustan ja kiinnostuksen mukaan tiiviimmän yhteistyön syntymiseksi.

Erilaisia tutkimusnäkökulmia lähestyttiin tutkimusmenetelmien näkökulmasta, koska ne nähtiin konkreettisina yhteisinä työkaluina, joiden avulla erilaisia tutkimusnäkökulmia oli helpompi käsitellä ja ymmärtää. Tohtoriopiskelijoiden oman alan menetelmien tuntemus on korkealla tasolla, mutta keräämämme kurssipalautteen (9/22) pohjalta onnistuimme tarjoilemaan kokonaan uusien menetelmien lisäksi monelle uusia näkökulmia myös oman tieteenalan sisältä (kirjoittajien vapaa suomennos): ”Kurssilla parasta oli altistuminen erilaisille menetelmille, joita en edes tiennyt olevan”. Lisää etukäteismateriaalia eri tutkimusmenetelmistä toivottiin omaksumisen helpottamiseksi ja siksi, että osallistujat voisivat itse vaikuttaa käsiteltäviin menetelmiin. Koska mielestämme keskeistä oli, että ihmisen subjektiivisiin kokemuksiin liittyviin kysymyksiin ei ole yksikäsitteistä tai oikeita vastauksia, nojasimme menetelmien esittelyssä näkökulmarelativismiin. Kurssin näkökulma pyrittiin pitämään neutraalina, ja tavoitteenamme oli rakentaa yhteisymmärrystä yhteisestä kokemuksen ilmiön tutkimuksesta tarjoilemalla eri näkökulmia. Kurssi ei itsessään pyrkinyt määrittelemään näkökulmaa. Uusien näkökulmien luennointi, osallistujien oman tutkimuksen esittely ja kollegan esityksen opponointi sekä osallistujien vankka oman alan tietämys synnyttivät luennoille keskustelevan ilmapiirin. Suhteellisen pieni ryhmä tuli nopeasti tutuksi keskenään, mikä loi turvallisen ilmapiirin omien ideoiden esittelylle ja niiden reflektoinnille. Ryhmäläiset esittävät paljon kysymyksiä luennoitsijoille ja toisilleen. Suunnitteilla olevia tiedonkeruumenetelmiä testattiin ja dataa kerättiin osallistamalla ryhmäläisiä. Monet löysivät ryhmästä yhteistyökumppaneita, ja myös luennoitsijoiden kanssa verkostoiduttiin. Luennoilla hyvin toiminut kuvaileva ja vertaileva keskustelu siirtyi myös osallistujien esseisiin analyyttiseksi tekstiksi. Kurssitekstit kuvasivat poikkeuksetta taidokasta uusien tutkimusmenetelmien kokeilua omaan tutkimukseen.

Moninaisten näkökulmien esittely nähtiin oleellisena tohtoriopinnoille, jotta muodostuisi kattava ymmärrys eri tavoista ja menetelmistä tutkia ja tulkita kokemusta. Tällainen monitieteellinen lähestyminen nähtiin tärkeänä entistä laadukkaampien tutkimustuloksien toivossa ja mahdollisuutena verkostoitua muiden ilmiön tutkijoiden kanssa jo tutkijakoulutuksen aikana. Onnistuimme tässä tavoitteessa, ja yhteenvetona kurssitehtävien pohjalta toteamme, että osallistujien näköala erilaisista tutkimusmenetelmistä ja niiden hyödyistä sekä rajoitteista laajeni oleellisesti oman tutkimusalan ulkopuolelle. Oppimistavoitteiden saavuttamiseksi luennoilla käytettiin erilaisia opetusmenetelmiä edistämään oppimista. Keskeistä menetelmien valinnassa oli luoda ehyt opetuksen kaari, jossa opiskelijat tiivistävät ja reflektoivat oppimaansa vertaistoiminnassa. Näin opittu ja ymmärretty voidaan pukea sanoiksi ja jakaa yhteisön kesken.

Lähteet

Hassenzahl, M. (2008). User experience (UX): Towards an experiential perspective on product quality. IHM ’08: Proceedings of the 20th Conference on l’Interaction Homme-Machine (s. 11–15). New York: Association for Computing Machinery. Saatavilla https://doi.org/10.1145/1512714.1512717

Hautamäki, A. (2018). Näkökulmarelativismi: Tiedon suhteellisuuden ongelma. SoPhi 142. Jyväskylän yliopisto, yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitos.

Himberg, T., Laroche, J., Bigé, R., Buchkowski, M. & Bachrach, A. (2018). Coordinated interpersonal behaviour in collective dance improvisation: The aesthetics of kinaesthetic togetherness. Behavioral Sciences, 8(2), 23. Saatavilla https://doi.org/10.3390/bs8020023

Roto, V., Bragge, J., Lu, Y. & Pacauskas, D. (2021). Mapping experience research across disciplines: Who, where, when. Quality and User Experience, 6(1), 7. Saatavilla https://doi.org/10.1007/s41233-021-00047-4

Wenger, E. (2004). Knowledge management as a doughnut: Shaping your knowledge strategy through communities of practice. Ivey Business Journal, 68(3), n-a.

Wenger, E. C. & Snyder, W. M. (2000). Communities of practice: The organizational frontier. Harvard Business Review, 78(1), 139–145.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: