Siirry sisältöön

Monikieliset tutkimusympäristöt Helsingin yliopistossa: Tapausesimerkkinä Helsinki Collegium for Advanced Studies (HCAS)

16.12.2020

Rope Kojonen, tutkijatohtori, teologinen tiedekunta, PL 4 (Vuorikatu 3) 00014 Helsingin Yliopisto, rope.kojonen@helsinki.fi
Joanna Töyräänvuori, tutkijatohtori, teologinen tiedekunta, PL 4 (Vuorikatu 3) 00014 Helsingin Yliopisto, joanna.toyraanvuori@helsinki.fi
Antti Laaksonen, yliopistonlehtori, tietojenkäsittelytieteen osasto, PL 68 (Pietari Kalmin katu 5) 00014 Helsingin yliopisto, antti.laaksonen@helsinki.fi
Lari Vainio, yliopistonlehtori, psykologian ja logopedian osasto, PL 21 (Haartmaninkatu 3) 00014 Helsingin Yliopisto, lari.vainio@helsinki.fi

 

YP-osastotunnus-kehittaminen-ja-kokeilut

Tämä artikkeli käsittelee monikielisyyden ja kielistrategian vaikutuksia Helsingin yliopiston kansainvälisten tutkimusyksikköjen toimintaan. Pohdimme kriittisesti kansainvälisyyskehitykseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia sekä tutkimuskirjallisuuden että Helsinki Collegium for Advanced Studies (HCAS) –tutkimusyhteisön toiminnasta tekemämme selvityksen perusteella.

Johdanto

Opetus- ja kulttuuriministeriön selvityksen Monikielisyys vahvuudeksi: Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta (Pyykkö, 2017) mukaan vieraat kielet ovat keskeisessä asemassa yliopistojen kansainvälistymisen välineenä. Eräänä keinona tavoitteen saavuttamiseksi on lisätä vieraskielisten tutkijoiden määrää, ja esimerkiksi Helsingin yliopiston voimassa olevan Yliopistostrategian 2017–2020 mukaan tavoitteena on, että 30 prosenttia kaikista tutkijoista tulisi Suomen ulkopuolelta jo vuoteen 2020 mennessä. Näin suuri määrällinen tavoite johtaa siihen, että englannin kieli valtaa alaa yliopistotyön peruskielenä. Tämä saattaa herättää toisaalta huolta suomen kielen asemasta, toisaalta toiveita mahdollisesti lisääntyvästä kansainvälisyydestä.

Tulevaisuuden Helsingin yliopiston luonnetta ei onneksi tarvitse jättää silkan arvailun varaan, sillä Helsingin yliopiston sisällä on jo nyt tutkimusympäristöjä, joissa englanti toimii pääasiallisena tai jopa ainoana kommunikaatiokielenä. Helsingin yliopiston tutkijakollegium (englanniksi Helsinki Collegium for Advanced Studies, lyh. HCAS) on merkittävä englanninkielinen tutkimusympäristö. HCAS kuuluu vastaavanlaisten instituutioiden kansainväliseen verkostoon.

Kollegiumin noin 40 tutkijasta yli puolet on ulkomailta, ja englanti toimii kollegiumin virallisena kielenä. Tutkijat ovat pääasiassa eri alojen humanisteja, mutta kielten ja kulttuurien erot ovat silti suuria. Kielikysymyksen kannalta kollegium on siis kuin laboratorio, jota tarkastelemalla voidaan jo nyt tutkia, miltä koko kansainvälistyvän yliopiston tulevaisuus voisi näyttää. Kollegiumilla on hyvät resurssit, ja toimintaa on kehitetty pitkäjänteisesti sen perustamisesta (2001) asti. Jos jossain on kehitetty hyviä käytäntöjä kansainvälisyyteen liittyvien haasteiden voittamiseksi, niin eikö juuri kollegiumissa? Kerromme tässä artikkelissa tuloksia kollegiumin hyvistä käytännöistä tekemämme selvityksen perusteella ja pohdimme kriittisesti kansainvälisyyskehitykseen liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia.

Yleiskuva kollegiumin toiminnasta haastattelu-ja havainnointiaineiston perusteella

Haastateltavien mukaan kollegiumissa työskentely oli avartavaa, ”kuin ulkomailla työskentelyä”. Kollegiumissa vaikuttaa siis toteutuvan tämä tutkimuksissakin mainittu keskeinen kansainvälisyyden hyöty (esim. Roth & Ritter, 2015). Haastateltavien mukaan eri kulttuureja ja aloja edustavien kanssa keskustelu oli pakottanut ymmärtämään tarkemmin, mikä omassa tutkimusotteessa on todella keskeistä ja muotoilemaan omat ajatukset tarkemmin.

Käytännössä integraatiossa on koettu myös haasteita, joihin on vastattu runsaalla yhteisellä toiminnalla, josta osa (erityisesti viikoittaiset tiistaitapaamiset) on määritelty myös pakollisiksi. HCAS pyrkii tukemaan tutkijoiden välistä vuorovaikutusta viikoittaisilla tiistaiseminaareilla sekä vapaammilla sosiaalisilla tapahtumilla, kuten yhteisillä kahvihetkillä ja illanvietoilla. Lisäksi HCAS järjestää puolivuosittain symposiumin, johon tutkijat ottavat osaa. Tutkijoita kannustetaan myös järjestämään erilaisia pienryhmätapaamisia, työpajoja ja konferensseja. Haastateltavien mukaan muuhunkin yhteiseen sosiaaliseen toimintaan (mm. saunominen, kuorolaulu, opastetut museokierrokset, torstaikahvit, tiistain pubikierros) osallistutaan paljon, riippuen myös perhetilanteista.

Kaikki kollegiumissa ei silti ole pelkästään auvoisaa. Esimerkiksi menetelmien erot ovat toisinaan hyvin suuria läheisistä aloista huolimatta, sillä metodit vaihtelevat maasta ja kulttuurista toiseen. Käytännössä haastateltavat olivat havainneet tämän johtavan myös toisten metodien väheksymiseen, ja erimielisyyksiä on jouduttu välillä setvimään erillisellä, tätä varten järjestetyllä metodikeskustelulla. Kuitenkaan haasteita ei ole voitu täysin poistaa. Osin tilannetta auttaa se, ettei hyvin erilaisia koulukuntia edustavien tutkijoiden ole kuitenkaan pakko tehdä yhteistyötä.

Toinen haaste liittyy englanninkielisyyteen. Koska valintakriteerit ovat tiukat, käytännössä kaikilla tutkijoilla on jo kollegiumiin tullessaan kansainvälistä kokemusta ja heidän voi olettaa olevan keskimääräistä tutkijaa parempia kommunikoimaan englanniksi. Silti kommunikaation tapahtuminen englanniksi loi muille kuin englantia äidinkielenään puhuville tutkijoille haasteita ja asetti heidät selvästi alakynteen englantia äidinkielenään puhuvien kanssa. He esimerkiksi kokivat pitävänsä lyhempiä ja harvempia puheenvuoroja kuin jos keskustelut tapahtuisivat omalla äidinkielellä.  Tiistaitapaamisissa eniten äänessä ovat englantia äidinkielenään puhuvat tutkijat. Vaikka ympäristön mahdollistama harjoittelu ja varsinkin epäviralliset keskustelut vähentävät kynnystä tähän, ne eivät kuitenkaan täysin poista epätasapainoa.

Englannin kielen ylivallan ja integraation haasteet

Englannin kielen asema dominoivana kansainvälisenä kielenä kasvoi läpi 1900-luvun, eikä kehitys ole pysähtynyt 2000-luvulle tultaessa. Tämä näkyy selkeästi myös tieteissä. Yli 75 prosenttia sosiaalisten ja humanististen tieteiden tutkimuksista julkaistaan englanniksi, luonnontieteellisistä artikkeleista yli 90 prosenttia. Tämä suosii luonnollisesti englanninkielisiä tutkijoita ja tutkimusinstituutioita, kuten Iso-Britannia ja Yhdysvallat (Ammon, 2011; Hamel, 2007).

Englanninkielisyyden vaikutus valtatasapainoon näkyy jossain määrin mikro-tasolla myös kollegiumissa. Vaikka kaikki tutkijat hallitsevat englannin kielen, vuorovaikutustilanteissa etulyöntiasema on niillä, jotka tulevat englanninkielisestä kulttuurista. HCAS on yhteisönä sen luonteinen, että siellä kielen tuottama etulyöntiasema ei juurikaan vaikuta yksittäisen henkilön asemaan yhteisössä, koska kaikki sen tutkijat toimivat pitkälti erillään muista tutkijoista. Heidän välillään ei siis ole juurikaan kilpailuasetelmaa. Voidaan arvioida, että laajemmassa ympäristössä haasteet voisivat olla suurempia, kun ottaa huomioon tutkimusryhmien eturistiriidat ja kilpailun rahoituksesta.

Haastatellut tutkijat eivät kertoneet, että kielen vaikutuksista olisi puhuttu julkisesti samaan tapaan kuin erilaisten metodien aiheuttamista haasteista. Yleisesti ottaen kommunikaatiokulttuuria pidettiin hyvänä, ja englanninkielisyyttä pidettiin välttämättömänä ja hyödyllisenä. Yhteinen kieli mahdollistaa kommunikaation eri maista tulevien tutkijoiden kesken, vaikka se sisältää myös negatiivisia aspekteja, kuten ei-natiivien asettaminen alakynteen. Haastateltavat pitivät vaikeuksista keskustelua hankalana, sillä keskustelun aloittajan kyky kielten väliseen vuorovaikutukseen voisi asettua helposti kyseenalaiseksi. Kieltentutkimuksessa kriittistä keskustelua kansainvälistymisestä ja englanninkielisyydestä on kuitenkin pidetty perustellusti tärkeänä huolien huomioimiseksi (Demont-Heinrich, 2012).

Mikäli suomea halutaan pitää arvossa tutkimuksen kielenä ja pitää yllä suomenkielistä sivistystä ja kulttuuria, voidaan kysyä, olisiko tutkimusympäristön monikielisyys pelkkää englanninkielisyyttä parempi vaihtoehto. Monien muidenkin maiden yliopistoissa on pyritty syystä tai toisesta vastustamaan englannin kielen hegemoniaa. Esimerkiksi Cho (2010) kertoo yrityksistä säilyttää Hongkongin kiinalaisessa yliopistossa kiinankielistä opetusta ja taistelun epäonnistumisesta kansainvälistymisen ja kapitalismin luomien paineiden vuoksi. Helsingin yliopisto painottaa myös toimintansa monikielisyyttä (Helsingin yliopiston kieliperiaatteet, 2014).

Käytännössä on kuitenkin vaikea kuvitella, miten monikielisyys voisi toteutua laajemmassa mittakaavassa kollegiumin toiminnassa. Esimerkiksi tiistaiseminaarin kielenä on englanti yksinkertaisesti siitä syystä, että tämä on ainoa kieli, jota kaikki paikallaolijat ymmärtävät. Tutkimuksissa on havaittu, että pienikin määrä englanninkielisiä työntekijöitä voi toimia katalyyttina työpaikan muuttumiselle enenevässä määrin englanninkieliseksi (Lønsmann, 2017). Muutenhan vieraskielinen tutkija puolestaan olisi huonossa asemassa. On siis käytännössä vaikea nähdä, miten koko yliopiston toimintaympäristön englanninkielistymistä voisi välttää, jos strategioissa mainitut tavoitteet (30 % tutkijoita ulkomailta) toteutuvat. Ainakin tarvitaan selkeitä tietoisia toimia monikielisyyden säilyttämiseksi. Yliopistoyhteisössä painetta englanninkielisyyteen lisää sekin, että englanninkielisyyden ja kansainvälisyyden koetaan liittyvän niin vahvasti yhteen, vaikkei tämä yhteys ole välttämätön (Cho, 2010; Lehtonen, 2016). Kollegiumin kaltaisten, pääosin englanninkielisten yhteisöjen olemassaolo rinnakkain toisten, muunkielisten tutkimusympäristöjen rinnalla on toki yhteensopivaa yliopiston monikielisyystavoitteiden kanssa, vaikka kaikkien tutkimusympäristöjen muuttaminen englanninkieliseksi ei sitä olekaan.

Mitä HCAS:n hyvistä käytännöistä voidaan ottaa opiksi suomalaisten yliopistojen tulevaisuuden kielivisioiden rakentamisessa?

Merkittävä haastatteluissa esiinnoussut kieliongelmia ja integraatiota edistävä tekijä on yhteisöllisyyden rakentaminen säännöllisten muodollisten ja epämuodollisten tapahtumien kautta. Haastateltavien mukaan yhteisöllisyyttä tuettiin huomattavasti vahvemmin kuin heidän kotiyliopistoissaan ja laitoksissaan, missä ulkomailta saapuneet tutkijat oli myös usein jätetty yksin. Vaikka englanninkielinen kommunikaatio koettiin omaa äidinkieltä hankalammaksi, epämuodolliset tapaamiset kuitenkin madalsivat kynnystä kommunikoida englanniksi ja luontevasti eri tutkimusperinteitä edustavien kanssa. Hyvien ajatusten tunnistaminen osoittautui haastateltujen tutkijoiden mukaan käytännössä mahdolliseksi yli kielirajojen (Kurhila, 2016). 

HCAS:ssa monitieteisyys kuvattiin avartavaksi, mutta toisaalta myös haastavaksi tekijäksi. Joskus samaakin alaa periaatteessa edustavat tutkijat eivät käytännössä pystyneet tekemään yhteistyötä, koska heidän metodinsa ja ajattelutapansa olivat liian erilaisia. Toisaalta keskustelu koettiin kuitenkin hyödylliseksi, sillä se auttoi kristallisoimaan omaa ymmärrystä tieteellisestä menetelmästä. Ongelmia kuitenkin vähensi se, että kollegiumissa liian erilaisia menetelmiä edustavien on mahdollista vain olla tekemättä yhteistyötä.

Yliopiston tiedekunnat ja laitokset poikkeavat kollegiumista siinä, että tiedekunnissa ja laitoksissa tutkijoiden on myös pakko tehdä yhteistyötä esimerkiksi opetuksen suunnittelussa. Tällöin samankin alan sisäinen moninaisuus voi tuoda enemmän haasteita kuin kollegiumissa on koettu. HCAS:ssa yhteisymmärrystä rakennettiin viikoittaisten yhteisten seminaarien ja tarpeen mukaan järjestettyjen, metodeja koskevien, keskustelujen avulla. Hallintohenkilöstö panostaa integraatioon ja kotoutumiseen auttamalla käytännön asioissa. Vastaava vahva panostus yhteisöllisyyteen voisi helpottaa englanninkielisyyteen ja monitieteisyyteen liittyviä haasteita myös muualla yliopistossa.         

Tämä integraatio oli jäänyt näistä hyvistä keinoista huolimatta silti alkutekijöihin useiden tutkijoiden kohdalla. On ollut käytännössä vaikea löytää keinoja rakentaa yhteyksiä suomalaisten yliopistojen tutkimusryhmiin kollegiumin ulkopuolella, vaikka tällaisesta integraatiosta voisivat todennäköisesti hyötyä sekä kollegiumin tutkijat että suomalaiset tutkijaryhmät. Asian vaikeus jopa kollegiumin kaltaisessa suhteellisen pienessä ja hyvin resursoidussa tutkimusympäristössä kertoo siitä, että integraation keinoja (ja vastaavia tutkimusympäristöjä) kannattaa tutkia lisää tulevaisuudessa. Kollegiumin kaltaiset kansainväliset yhteisöt mitä luultavimmin yleistyvät tulevaisuuden yliopistossa, ainakin mikäli strategioiden tavoitteita lähdetään toteuttamaan laajamittaisesti.

Lähteet

Ammon, U. (toim.). (2011). The Dominance of English as a language of science: Effects on other languages and language communities (Vol. 84). Berliini: De Gruyter.

Choi, P. K. (2010). ‘Weep for Chinese university’: A case study of English hegemony and academic capitalism in higher education in Hong Kong. Journal of Education Policy, 25(2), 233–252. https://doi.org/10.1080/02680930903443886

Demont-Heinrich, C. (2012). Debating English’s Hegemony: American, Australian and Slovenian Students Discuss ”The” Global Language. Critical Inquiry in Language Studies, 9(4), 346–375. https://doi.org/10.1080/15427587.2012.658008

Dmitrenko, V. (2017). Language Learning Strategies of Multilingual Adults Learning Additional Languages. International Journal of Multilingualism, 14(1), 6–22. https://doi.org/10.1080/14790718.2017.1258978

Hamel, R. E. (2007). The dominance of English in the international scientific periodical literature and the future of language use in science. AILA Review, 20(1), 53–71. https://doi.org/10.1075/aila.20.06ham

Helsingin yliopiston kansainvälistymisstrategia. (2017). Global Impact: Internalisation at the University of Helsinki 2017–2020. Helsinki: Helsingin yliopisto. https://www.helsinki.fi/sites/default/files/atoms/files/hy_globalimpact.pdf

Helsingin yliopiston kieliperiaatteet: linjauksista käytäntöön – kohti toimivaa monikielisyyttä. (2014). Helsinki: Helsingin yliopisto.  https://blogs.helsinki.fi/centrumcampus/files/2015/04/kieliperiaatteet.pdf  

Kurhila, S. (2006). Second Language Interaction. Amsterdam; Philadelphia: Benjamins.

Lehtonen, H. (16.2.2016). “Kuka on kielitaitoinen?” Rohkeus-blogi.  https://koneensaatio.fi/kuka-on-kielitaitoinen/

Lønsmann, D. (2017). A Catalyst for Change: Language Socialization and Norm Negotiation in a Transient Multilingual Workplace. Journal of Linguistic Anthropology, 27(3), 326–343. https://doi.org/10.1111/jola.12162

Pyykkö, R. (2017). Monikielisyys vahvuudeksi: Selvitys Suomen kielivarannon tilasta ja tasosta. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-535-8

Roth, K. R. & Ritter, Z. S. (2015). Diversity and the Need for Cross-Cultural Leadership and Collaboration. Teoksessa N. D. Erbe & A. H. Normore (toim.), Cross-Cultural Collaboration and Leadership in Modern Organizations (196–215). Hershey: IGI Global. https://doi.org/10.4018/978-1-4666-8376-1.ch012

 

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

 

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.

%d bloggaajaa tykkää tästä: