Skip to content

Verkko-opetukseen tutustuminen tekemällä oppien aikuiskoulutuksessa

7.7.2017

Annika Jokiaho
jokiaho[at]ph-ludwigsburg.de

 

 

 

Tässä tekstissä kuvataan, miten opiskelijat tutustuivat verkko-opetukseen tekemällä oppimisen (learning by doing) avulla kurssilla, joka käsitteli verkko-opetusta aikuiskoulutuksessa ja joka pidettiin Pädagogische Hochschule Ludwigsburgissa kolme kertaa vuosina 2015–2017. Tavoitteena oli sekä aktiviinen oppiminen että tekemällä oppiminen. Tämän takia kurssilla oli verkko-opetuksen teorian ja pedagogiikan rinnalla myös oman sisällön suunnittelua ja kehittämistä. Opiskelijoilla oli tehtävänä suunnitella ja kehittää verkko-oppaita verkkosovellusten käyttämiseen verkko-opetuksessa. Näin opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua verkko-opetuksen kehittämiseen paremmin ja samalla käyttää oppimiaan tietoja siitä. Kurssien päätteeksi tehtyjen kyselyiden perusteella käytetty opetusmenetelmä soveltui verkko-opetuksen mahdollisuuksiin ja käytäntöihin tutustumiseen varsin hyvin: suurin osa opiskelijoista koki, että heidän edistymisensä verkko-opetuksessa oli joko hyvää tai jopa erittäin hyvää.

Opetuskokonaisuuden esittely

Pidin kurssin “E-Learning in der Erwachsenenbildung” (Verkko-opetus aikuiskoulutuksessa) kolmeen otteeseen vuosina 2015–2017 Pädagogische Hochschule Ludwigsburgissa, joka on Saksassa Baden-Württembergin osavaltiossa, Stuttgartin lähellä. Pädagogische Hochschule Ludwigsburg on yksi kuudesta pedagogisesta yliopistosta Baden-Württembergissä. Nämä yliopistot kouluttavat perinteisesti opettajia, mutta viime vuosien aikana opintotarjontaa on laajennettu ja se sisältää muun muassa aikuiskasvatustieteen, varhaiskasvatuksen sekä kulttuuri- ja mediakasvatuksen opinnot. Pitämäni kurssi kuuluu aikuiskasvatustieteen opintoihin. Sekä alempaa korkeakoulututkintoa (Bachelor Bildungswissenschaften) että ylempää korkeakoulututkintoa (Master Erwachsenenbildung) tavoittelevat opiskelijat voivat suorittaa kurssin.

Kurssin tavoitteena oli näyttää, miten opiskelijat itse voivat kehittää verkko-oppaita (online-tutorials) verkkosovellusten käyttöön. Kurssin kesto oli yhteensä 16 viikkoa, ja yksittäinen viikoittainen oppitunti kesti 90 minuuttia. Joululoman sekä pyhien takia opetusta oli yhteensä 14 kertaa lukuvuoden aikana. Kurssilla oli pääosin perinteistä lähiopetusta, mutta siihen kuului myös kaksi verkko-opetusjaksoa, jotka toteutettiin Moodle-oppimisalustalla.

Jokaiselle viikolle Moodlessa oli oma jakso, jossa tehtävien lisäksi myös niin sanottu kirja. Moodlen kirja-aineistotyyppi mahdollistaa kirjan tyyppisen formaatin. Monisivuiset materiaalit voivat tekstien ja kuvien lisäksi myös sisältää multimediatiedostoja. Toinen höyty on kirjan jako eri lukuihin ja alalukuihin (Moodle.org, 2013). Kirjat sisälsivät kaikki tärkeät tiedot viikon aiheesta. Kurssi koostui kuudesta osiosta:

● Mitä verkko-opetus tarkoittaa?
● Verkko-opetuksen pedagogiikka
● Verkko-opetuksen sovellukset
● Sisältöjen etsiminen ja uudelleenkäyttö verkossa
● Sisällön suunnittelu ja kehittäminen Moodlessa
● Tulosten esittely.

Verkkokurssin toteutus

Saksassa yliopistovuosi on jaettu kahteen lukukauteen: talvilukukausi alkaa tavallisesti lokakuussa ja päättyy helmikuussa, ja kesälukukausi kestää huhtikuusta heinäkuuhun. Ensimmäinen kurssi alkoi lokakuussa 2015 ja siihen osallistui 22 opiskelijaa. Toisella kurssilla, kesälukukaudella, oli 15 osanottajaa. Kolmannella kurssikerralla talvilukukaudella 2016–2017 vain 10 henkilöä osallistui kurssiin. Nämä verrattain pienet ryhmät johtuivat siitä, että ne muodostuivat aikuiskasvatustieteen pääaineopiskelijoista. Vuosittain noin 55 opiskelijaa aloittaa opintonsa tavoitellen aikuiskasvatustieteen alempaa korkeakoulututkintoa ja 30 tavoitellen ylempää korkeakoulututkintoa. Vain pieni osa tästä joukosta valitsee tämän kurssin, joka on yksi kolmesta vaihtoehdosta mediapedagogiikan opinnoissa.

Ensimmäisellä viikolla aiheena oli, mitä verkko-opetus yleensä tarkoittaa ja mitkä mahdollisuudet sen myötä aikuiskoulutuksessa avautuvat perinteisten opetusmuotojen rinnalla. Tämän jälkeen käsittelin verkko-opetuksen pedagogiikkaa. Opiskelijoiden tuli muun muassa keskustella siitä, tarvitaanko verkko-opetukseen omaa pedagogiikkaa vai seuraako verkko-opetus samoja pedagogisia malleja kuin perinteinen opetus.

Kolmannella viikolla aiheena oli, mikä on verkkosovellusten tarkoitus, mitkä sovellukset sopivat verkko-opetukseen ja miten valitaan oikea sovellus verkko-opetusta varten. Tämän jälkeen seurasi kahden viikon verkko-opetusjakso. Ensimmäisellä viikolla opiskelijat etsivät verkosta sopivia sisältöjä, jotka olisivat helposti uudelleenkäytettävissä kuvitteellisissa verkko-opetustilanteissa. Verkosta löytyy helposti hyödynnettäviä sisältötyyppejä, mutta niitä käytettäessä täytyy huomioida tekijänoikeudet. Erityisesti kuvia etsitään usein Googlella, eikä tekijänoikeuksia huomioida ollenkaan. Tähän ongelmaan löytyy yksi vaihtoehtoinen ratkaisu niin sanottuja creative commonslisenssejä (Creative Commons, 2017) hyödyntävistä sisällöistä. Toisella verkko-opetusviikolla jokainen opiskelija tutki valmiita verkko-oppaita verkkosovellusten käyttämiseen ja analysoi niiden hyviä ja huonoja puolia. Tulosten keräämiseen käytettiin Padletia, joka on interaktiivinen taulu verkossa ja johon voi kerätä ideoita. Verkko-opetusjakson jälkeen aiheena oli verkkosovellusten käyttöohjeiden kehittäminen. Opiskelijat oppivat, minkälaisia eri verkko-oppaita on olemassa ja miten ne eroavat toisistaan. Sen lisäksi he oppivat, millä sovelluksilla oppaita voi tehdä.

Kehitetyt verkko-oppaat

Verkko-opetusta on vaikea oppia pelkillä luennoilla. Teoreettinen tieto on välttämätön perusta, mutta sitä pitää syventää sopivilla tehtävillä, jotta tiedosta olisi hyötyä työelämässä. Paras tapa on antaa opiskelijoiden itse soveltaa omaksumiaan tietoja käytännössä. Tavoitteena kurssilla oli sekä aktiivinen oppiminen että tekemällä oppiminen. Tämän takia loin opetuskokonaisuuden, jossa opiskelijat suunnittelivat ja kehittivät verkko-oppaita verkkosovellusten käyttämiseen verkko-opetuksessa. Verkkosovellukset vaikuttivat hyvältä sisällöltä, sillä niitä on runsaasti, ja yleensä kurssin aikana ei millään ehdi käydä läpi kaikkia mielenkiintoisia verkkosovelluksia.  Tällä lailla opiskelijoilla oli mahdollisuus tutustua valitsemaansa verkkosovellukseen paremmin ja samaan aikaan käyttää oppimiaan tietoja siitä, miten tietyn verkkosovelluksen käyttöä tulisi kehittää verkko-opetusta varten.

Kehittelyn aikana opiskelijat työskentelivät pienissä 2–3 henkilön ryhmissä. Heidän tehtävänsä oli tehdä oma verkko-opas yhdelle valitsemalleen verkkosovellukselle. Verkko-opas tuli kehittää Moodlessa. Jokaiselle ryhmälle oli Moodlessa oma osio, johon opiskelijat tekivät verkko-oppaan Moodlen kirja-aineistotyypillä. Moodle-kirjan tuli sisältää 1) itsetehty animoitu opetusvideo, 2) ainakin kolme hyvää opetusvideota YouTubesta sekä 3) LearningAppsilla (2017) kehitettyjä interaktiivisia kysymyksiä (LearningApps on tähän soveltuva verkkosovellus). Kysymysten tuli sopia tietojen tarkistamiseen. Tämän lisäksi Moodle-kirjan muotoilun tuli olla tarkoituksenmukainen ja sisältää vain sellaisia kuvia ja muita elementtejä, jotka eivät riko tekijänoikeuksia. Tähän tehtävään opiskelijoilla oli noin viisi viikkoa aikaa. Viikoittain he esittelivät suunnitelmansa ja saivat palautetta minulta.

Kolmen vuoden aikana kursseilla on kehitetty yhteensä seitsemän eri verkko-opasta seuraaville verkkosovelluksille ja seuraaviin käyttötarkoituksiin:

● Ruudunkaappausvideon tekeminen Screencast-o-maticilla
● Animoidun opetusvideon tekeminen Moovlylla
● Kuvakaappaus Fireshotilla
● Esityksen tekeminen Prezillä
● Tietojen tarkastaminen LearningAppsilla
● Digitaalisen taulun käyttäminen Padletilla
● Yhdessä kirjoittaminen Google Docsilla.

Kuvio 1 on Padletin käyttämisen verkko-oppaasta. Se on esimerkki oppilaiden itse tekemästä ruudunkaappausvideosta. Ruudunkaappausvideo on tehty ohjelmalla ScreenCast-O-Matic (2017) ja sen kesto on noin 2 minuuttia. Videossa opiskelijat kertovat, miten Padletia voi käyttää verkko-opetuksessa ja esittelevät esimerkkejä.

Kuvio 1. Esimerkki oppilaiden itse tekemästä ruudunkaappausvideosta

Opiskelijoiden kanssa pohdimme yhdessä, miten verkko-oppaiden tulisi rakentua. Tulos tästä keskustelusta oli, että jokaisen verkko-oppaan alussa tulisi olla sisällysluettelo sekä oppimistavoitteet.

Kuvio 2 on esimerkki verkko-oppaan ” Yhdessä kirjoittaminen Google Docsilla” -oppimistavoitteista. Siinä oppimistavoitteina on tietää, mikä Google Docs on, tutustua Google Docsin mahdollisuuksiin, Google Docsin käyttäminen, tuntea Google Docsin hyvät puolet sekä sille vaihtoehtoiset sovellukset.

Kuvio 2. Esimerkki oppimistavoitteista oppilaiden kehittämässä verkko-oppaassa

Palautetta opiskelijoilta

Jokaisen kurssin lopussa oli palautteenantomahdollisuus, joka perustui Moodlen sisäisen verkkolomakkeen käyttöön. Moodlessa löytyy tätä varten oma työkalu, niin sanottu aktiviteetti ”Palaute”. Palaute-aktiviteetilla voi helposti luoda kyselyjä ja lisäksi se sisältää automaattisen koosteen opiskelijoiden vastauksista (Moodle.org, 2015). Vastaukset annettiin nimettöminä, ja kyselyssä oli kuusi kysymystä:

  1. Miten arvioit itse oman edistymisesi verkko-opetuksessa?
  2. Mistä pidit kurssissa?
  3. Mitä voisi parantaa?
  4. Miten arvioit kurssin sisällöt?
  5. Minkä arvosanan annat kurssille?
  6. Mitkä sisällöt puuttuivat?

Oman edistymisen arviointiin käytin viisiportaista asteikkoa (erittäin hyvä – melko hyvä – ei hyvä eikä huono – melko huono – erittäin huono) ja kurssin sisällön arviointiin neliportaista asteikkoa (erittäin tarkoituksenmukainen – tarkoituksenmukainen – epätarkoituksenmukainen – erittäin epätarkoituksenmukainen). Opiskelijoiden kurssille antamat arvosanat vastasivat arvosanoja, joita yleisesti käytetään saksalaisissa kouluissa (1–6). Saksassa arvosana 1 on erinomainen ja 6 vastaa hylättyä suoritusta. Kaikki muut kysymykset olivat avoimia.

Kaiken kaikkiaan 36 henkilöä vastasi kyselyyn. Tämä vastaa 77 prosenttia kaikista opiskelijoista, jotka kävivät kurssin. Ensimmäisellä kurssilla vastausprosentti oli 73, toisella samoin 73 ja kolmannella 90 prosenttia. Kyselyn tulokset eivät juuri vaihtele lukukaudesta toiseen. Suurin osa opiskelijoista koki, että heidän edistymisensä verkko-opetuksessa oli joko hyvää (58 %) tai jopa erittäin hyvää (25 %). Vain 11 prosenttia piti omaa edistymistään tyydyttävänä ja 3 prosenttia välttävänä. Heikommat arviot johtuvat todennäköisesti siitä, että joillakin opiskelijoilla oli kokemusta ja tietoa verkko-opetuksesta jo ennen kurssin alkua. Kurssi on suunniteltu aloittelijoille ja sisältää tämän vuoksi pääasiallisesti perustietoa verkko-opetuksesta.

Yleisimmät syyt siihen, miksi opiskelijat pitivät kurssista, olivat: tekemällä oppiminen, kurssin aiheiden laajuus sekä tutustuminen hyödyllisiin verkkosovelluksiin. Parannusehdotukset koskivat ennen kaikkea kurssitilaa, jossa ei ollut riittävästi tietokoneita jokaiselle opiskelijalle. Yliopistolla on jatkuva puute ennen kaikkea tietokoneluokista. Tämä johtaa siihen, että kursseja joudutaan pitämään epätarkoituksenmukaisissa tiloissa. Myöskään langaton yhteys ei valitettavasti aina toiminut, mikä häiritsi varsinkin niitä opiskelijoita, jotka käyttivät omaa tietokonettaan kurssilla. Mainitut ongelmat liittyvät yliopiston yleisiin oloihin ja niitä on vaikea muuttaa. Sen lisäksi muutamat vastaajat toivoivat enemmän aikaa oman verkko-oppaan kehittämiseen. Kurssin sisältöön suhtauduttiin positiivisesti. Opiskelijoista 69 prosenttia piti kurssin sisältöä erittäin tarkoituksenmukaisena ja 31 prosenttia tarkoituksenmukaisena. Opiskelijoiden kurssille antaman arvosanan keskiarvo oli 1.83, joka on hieman kiitettävää parempi.

Yhteenveto

Olennaista kurssilla oli käsitellä perustietoja verkko-opetuksesta sekä verkko-opetuksen pedagogiikkaa. Opiskelijoiden täytyy ensin ymmärtää, miten verkko-opetus eroaa perinteisestä lähiopetuksesta, ennen kuin he pystyvät suunnittelemaan ja kehittämään omia verkko-opetuskokonaisuuksiaan. Tärkeää on oivaltaa, ettei verkko-opetus ole pelkkää verkkosovellusten käyttämistä. Verkko-opetus edellyttää, että osaa arvioida, mikä verkko-opetusmenetelmä sopii tietylle sisällölle ja kohderyhmälle. Verkkosovellukset tuleekin aina valita harkiten.

Annika Jokiaho työskentelee verkkopedagogina ja lehtorina Pädagogische Hochschule Ludwigsburgissa, Saksassa.

 

LÄHTEET

Creative Commons. (2017). Share your work – Creative Commons. Luettu 29.03.2017, https://creativecommons.org/share-your-work/.

LearningApps. (2017). LearningApps – interactive and multimedia learning blocks. Luettu 29.03.2017, https://learningapps.org/.

Moodle.org. (2013). Kirja – MoodleDocs. Luettu 29.03.2017, https://docs.moodle.org/3x/fi/Kirja.

Moodle.org. (2015). Palaute – MoodleDocs. Luettu 29.03.2017, https://docs.moodle.org/3x/fi/Palaute.

Padlet. (2017). Rakenna ja kuvaa maailmaa helposti Padletilla. Luettu 29.03.2017, https://padlet.com/.

Screencast-O-Matic. (2017). Screencast-O-Matic. Luettu 29.03.2017, https://screencast-o-matic.com/.

 

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s