Skip to content

Englanti kasvintuotantotieteiden opetuskielenä – mahdollisuudet ja haasteet

22.12.2016

Pirjo Mäkelä & Venla Jokela
pirjo.makela@helsinki.fi, venla.jokela@helsinki.fi

E-PF-Keskustelua

 

 

 

Englanninkielinen opetus on lisääntynyt huomattavasti kaikkialla Euroopassa viimeisen kymmenen vuoden kuluessa osittain opiskelijoiden liikkuvuuden lisääntymisen seurauksena. Helsingin yliopiston tavoitteena on lisätä kansainvälisyyttä muun muassa opetuksen ja tutkimuksen keinoin. Tämä on johtanut englanninkielen yhä laajamittaisempaan käyttöön opetuksessa. Tämän artikkelin tavoitteena on kuvata kirjallisuuteen nojaten kokemuksiamme englannin kielen käyttämisen haasteista ja mahdollisuuksista kasvintuotantotieteiden opetuksessa. Pohdimme, kuinka saada englanninkielinen opetus toimivaksi käytännöksi siihen liittyvistä haasteista huolimatta. Kasvintuotantotieteiden kansainvälinen maisteriohjelma on toiminut jo lähes 10 vuotta. Siitä saadut kokemukset ovat positiivisia ja valtaosa aloittaneista on valmistunut ohjelmasta. Englanninkielisen opetuksen on havaittu edistävän kaiken kaikkiaan oppimista ja kansainvälisyyttä. Englanninkielinen, usein kansainvälinen, oppimateriaali mahdollistaa ajankohtaisen ja korkeatasoisen tiedon hyödyntämisen opetuksessa ja luo samalla globaalin käsityksen alasta. Yhdeksi suurimmista haasteeksi koemme terminologiset pulmat, ja tämän ratkaisemiseksi esitämme kasvintuotantotieteiden termistön luomista ainakin suomen- ja englanninkielisenä. Englannin kielen käytön epävarmuutta opetus- ja oppimistilanteissa voitaisiin parantaa hyödyntämällä laajemmin yliopiston kielikeskuksen kieltenopetusta sekä opiskelijoiden opinto-ohjauksella jo kandidaatintutkintovaiheessa.

Englanninkielinen opetus ja kansainvälistyvä yliopisto-opetus

Englannista on globalisaation seurauksena muodostunut maailmanlaajuinen yleiskieli, sillä arviolta yli neljännes maailman väestöstä pystyy kommunikoimaan englanniksi. Ei-syntyperäisiä englannin puhujia onkin jo enemmän kuin syntyperäisiä (Kaur, 2011). Euroopassa englanti on yleistynyt nopeasti opetuskielenä osittain Bolognan prosessin seurauksena, sillä vuonna 2002 englanninkielisiä maisteriohjelmia oli tarjolla alle 1000, kun vuonna 2013 määrä oli jo lähes 6500 (Brenn-White & Faethe, 2013). Yhteinen opetuskieli mahdollistaa opiskelijoiden ja opettajien liikkuvuuden sekä kansainvälisten kontaktien luomisen. Kielellä on kuitenkin merkittävä rooli kaiken asteisessa vuorovaikutuksessa ja siten koko oppimisprosessissa (Dufva, 2013), joten opetuskielen valinta ei ole täysin ongelmatonta.

Helsingin yliopiston strategiana on ollut jo useiden vuosien ajan kansainvälisyys opetus- ja kulttuuriministeriön strategian (OKM, 2009) mukaisesti, jossa kansainvälisyys on ollut yksi yliopistojen rahoituksen peruste. Tähän liittyen Helsingin yliopistoon perustettiin englanninkielisiä maisteriohjelmia, ja kasvintuotantotieteiden englanninkieliseen maisteriohjelmaan valittiin ensimmäiset opiskelijat vuonna 2007. Ohjelmassa on aloittanut syksyyn 2016 mennessä 82 opiskelijaa eri puolilta maailmaa. Opinnot ovat kestäneet keskimäärin kolme vuotta. Ohjelman on keskeyttänyt virallisesti ainoastaan neljä opiskelijaa (Viola Niklander-Teeri, 30.3.2016, henkilökohtainen tiedonanto). Englanninkielisen opetuksen aloittamisen jälkeen muun muassa Erasmus-vaihto-opiskelijoiden määrä on lisääntynyt (maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa 73 lähtijää ja 157 saapujaa vuonna 2015). Lähtevien opiskelijoiden määrää on kuitenkin laskenut viime vuosina opintoaikojen ja opintotukikuukausien rajaus (Sari Mikkola, 11.4.2016, henkilökohtainen tiedonanto).

Kansainvälisen maisteriohjelman vuoksi maisterivaiheen opetus on kasvintuotantotieteissä järjestetty pääasiassa englanniksi, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta. Näin ollen kaikki maisterivaiheessa olevat opiskelijat joutuvat jossain vaiheessa opiskelemaan englanniksi, vaikka opintosuoritusten tekeminen, esimerkiksi tentteihin vastaaminen, on äidinkielenään suomea tai ruotsia puhuvilla mahdollista omalla äidinkielellään. Kaikkien kurssille osallistuvien opiskelijoiden (ja opettajien) ollessa suomen- tai ruotsinkielisiä, opetus järjestetään omalla äidinkielellä.

Kansainvälisten maisteriohjelmien lisäksi kasvintuotantotieteissä on pohjoismaista opetusyhteistyötä muun muassa NOVAn (Nordic Forestry, Veterinary and Agricultural University Network) ja BOVAn (Baltic Forestry, Veterinary and Agricultural University Network) verkostojen kautta. NOVA rahoittaa pohjoismaisena yhteistyönä järjestettäviä maisteri- ja tohtorikursseja yhteistyöverkoston yliopistoissa.

Tässä artikkelissa kuvaamme englannin kielen käyttämisen haasteita ja mahdollisuuksia opetuskielenä kasvintuotantotieteiden opetuksessa maataloustieteiden laitoksella ja pohdimme, kuinka saada englanninkielinen opetus toimivaksi käytännöksi haasteista huolimatta. Artikkelimme perustuu omiin kokemuksiimme opettajina sekä kirjallisuuteen.

Kasvintuotantotieteiden ammattisanaston hallinnan haasteet eri kielillä

Englanninkielisen opetuksen myötä kasvintuotantotieteiden opetuksessa haasteeksi on noussut alan suomen- ja ruotsinkielisen terminologian osaaminen, kuten myös Hahl, Järvinen ja Juuti (2014) ovat tuoneet aiemmin esille. Alan ammateissa työskenneltäessä on osattava terminologia, jotta kommunikointi yhteistyötahojen kanssa onnistuu. Opiskelijat ovat useampaan otteeseen kommentoineet, ettei alan englanninkielisten termien käännöksiä löydy sanakirjoista. Opiskelijat ovat myös toivoneet suomenkielistä opetusta syventävillä kursseilla, jotta he pystyisivät aidosti omaksumaan opetettavat asiat. Yhtenä ratkaisuna on esitetty nettisanakirjan laatimista, kuten Ruotsin Maatalousyliopistossa on tehty jo vuosia sitten. Maataloustieteiden laitoksella valmistellaan parhaillaan suomenkielistä termistöä ensimmäisen vuoden opiskelijoille ja se käännetään myös ruotsiksi. Tätä termistöä voisi mahdollisesti kehittää edelleen muokkaamalla siitä kolmikielinen versio. Termien osaaminen vaikuttaa myös siihen, miten hyvin opiskelija pystyy ymmärtämään ja hahmottamaan opetettuja ilmiöitä ja itse opetusta, sillä kielellä on keskeinen merkitys erityisesti osaamisen tukemisessa ja edistämisessä (Dufva, 2013). Alan terminologian osaaminen myös englanniksi on kuitenkin tärkeää myöhemmällä työuralla, jolloin yhä useampi toimii kansainvälisessä ympäristössä.

Haasteena englannin kielen taitojen heterogeenisyys

Sekä opettajat että opiskelijat ovat kokeneet englanninkielen käytön haasteena oppimistilanteissa. Hahlin ym. (2014) mukaan vieraalla kielellä opetettaessa aikaa kuluu samojen asioiden ilmaisemiseen enemmän kuin omalla äidinkielellä opetettaessa. Opettajina olemme joutuneet harkitsemaan entistä huolellisemmin luentojen sisältöjä, ja suunnitteluun ja valmisteluun on kulunut huomattavasti enemmän aikaa (vrt. Airey, 2011). Toisaalta myös opiskelijoiden osallistuminen esimerkiksi keskusteluun on saattanut jäädä niukemmaksi kieliongelmien vuoksi, ja tämä asettaa lisävaatimuksia opettajan pedagogisille kyvyille myös Aireyn (2011) ja Hahlin ym. (2014) mukaan. Airey (2011) on todennut, että englanninkielisen opetuksen laatu saattaa heiketä verrattuna omalla äidinkielellä annettuun opetukseen. Tätä vahvistavat myös kasvintuotantotieteiden opiskelijoiden kokemukset siitä, että opettajan ”tankero-englanti” häiritsee etenkin luentotilanteissa (vrt. Hahl ym., 2014), ja voi osaltaan heikentää oppimistuloksia. Ratkaisuksi opettajien kieliongelmiin on ehdotettu kielikoulutusta (Airey, 2011), jota Helsingin yliopistossa tarjoaa esimerkiksi Kielikeskus.

Opettajilla kielitaidon puute ei yleensä ole merkittävin syy englanninkielisen opetuksen mahdolliseen välttelyyn, vaan esteenä saattaa olla rohkeus käyttää kieltä opetuksessa. Toisaalta opettajalta vaaditaan myös joustavuutta opetuksessa, koska tavallisesti kursseilla ei ole kuin muutamia kansainvälisiä opiskelijoita, ja suomalaiset opiskelijat kyselevät lisätietoja suomeksi. Opettajan täytyy olla kykenevä opettaman kahdella eri kielellä ja käyttämään joustavasti eri kielten ammattisanastoja omassa opetuksessaan. Opettajan heikko kielitaito tai arkuus kielenkäyttöön voi kuitenkin aiheuttaa myös hänen valta-asemansa tai asiantuntijuuden uskottavuuden murenemisen, minkä ovat havainneet myös Hahl ym. (2014).

Englanti opetuskielenä on haastavaa opiskelijoille, jotka pitävät kielitaitoaan heikkona tai ovat varsin ujoja käyttämään sitä. Suomen koululaitos keskittyi pitkään kielten opetuksessa ainoastaan kirjalliseen tuottamiseen, jolloin suullinen ilmaisu jäi täysin huomioimatta (Taavitsainen & Pahta, 2004). Vielä tänäänkin on havaittavissa, ettei osalla opiskelijoista ole rohkeutta englannin käyttämiseen eikä omalta mukavuusalueelta uskalleta irtautua – tämä näkyy esimerkiksi ryhmätöiden ryhmien muodostuksessa. Yritämme kuitenkin kannustaa opiskelijoita sekaryhmiin ryhmätöissä.

Englanti opetuskielenä on nostanut esiin myös plagiaatio-kysymyksen. Vieraalla kielellä operoitaessa ajatusten ilmaiseminen on haasteellista (Hahl ym., 2014). Vuosien mittaan on ilmennyt, että eri maista lähtöisin olevien opiskelijoiden käsitykset plagiaatiosta vaihtelevat, esimerkiksi lauseiden ja kappaleiden kopioiminen on ollut joistakin täysin hyväksyttävää, kunhan tieto alkuperäislähteestä on esitetty. Joissakin kulttuureissa tällaista kopiointia pidetään jopa suosionosoituksena alkuperäiselle julkaisijalle (Holmes, 2004). Helsingin yliopiston ”Älä kopsaa”-verkkosivut ovatkin olleet tarpeen, ja useimmiten ohjaus verkkosivuihin tutustumiseen on riittänyt. Kasvintuotantotieteissä plagiaatio-yritykset ovat rajoittuneet lähinnä kurssien kotiesseissä tapahtuvaan luentomateriaalin kopioimiseen, johon on puututtu heti, ja selvennetty opiskelijoille miksi tällainen toimintatapa on väärä.

Englanninkielinen opetus oppimisen ja kansainvälisyyden edistäjänä

Englanninkielinen opetus luo runsaasti mahdollisuuksia kansainvälisyyden näkökulmasta. Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) pitää kielitaitoa kilpailuetuna työelämässä. EK:n mukaan kielitaito ei ole vain isojen kansainvälisten yritysten toimintaedellytys, vaan myös pk-yritysten arkipäivää. Kieliosaamisessa on tapahtunut EK:n tekemän tutkimuksen mukaan laajentumista eri henkilöstöryhmien kesken; johdon ja asiantuntijoitten lisäksi suorittavan tason työntekijöillä kielitaitoa voidaan pitää osana ammatillista perusosaamista. (EK, 2014.)

Cianflone, Di Bella ja Mo Dugo (2011) näkevät englanninkielisen opetuksen edistäneen italiankielisten opiskelijoiden oppimista ja opiskelumotivaatiota ainakin elintarviketieteissä, sillä opiskelijoiden tieteenalakohtainen sanasto on kehittynyt ja siten poistanut esteitä kansainvälisen vuorovaikutuksen tieltä. Myös suomalaisten kasvintuotantotieteiden opiskelijoiden olisi hyvä nähdä kansainvälinen oppimisympäristö mahdollisuutena kehittyä kansainväliseksi osaajaksi. Ryhmätöiden tekeminen kansainvälisessä joukossa tuo usein kaivattua vuorovaikutusta toisten kulttuurien kanssa sekä tarjoaa laajemman näkökulman asioiden käsittelyyn. Timosen ja Kantelisen (2013) mukaan kansainvälisessä ryhmässä työskentely kasvattaa opiskelijoita moninaisuuden kohtaamiseen ja se myös lisää opiskelijoiden reflektiota heidän kokemuksistaan. Kansainvälisessä maisteriohjelmassa ja NOVA-kursseilla kasvintuotantotieteiden opiskelijat pystyvät luomaan kontakteja ulkomaille ja samalla kynnys tulevaisuuden yhä kansainvälisempään jatko-opiskeluun ja työskentelyyn madaltuu. Kasvintuotantotieteissä on ollut jo pitkään mahdollista tehdä maatalous- tai erikoisharjoittelu ulkomailla, tehdä opinnäytetyö ulkomailla ja yleisesti ottaa osaa kansainväliseen opiskelijatoimintaan.

Yhteenvetona

Olemme esittäneet englannin käytön haasteita ja mahdollisuuksia kasvintuotantotieteiden opetuskielenä omiin kokemuksiimme ja kirjallisuuteen nojaten. Yhdeksi suurimmista haasteista koemme terminologiset pulmat, ja tämän ratkaisemiseksi esitämme kasvintuotantotieteiden termistön luomista ainakin suomen- ja englanninkielisenä. Englannin kielen käytön epävarmuutta opetus- ja oppimistilanteissa voitaisiin parantaa hyödyntämällä laajemmin yliopiston kielikeskuksen kieltenopetusta sekä opiskelijoiden opinto-ohjauksella jo kandidaatintutkintovaiheessa. Erityishuomiota tulisi kiinnittää opiskelijoihin, jotka kokevat englannin kielitaitonsa olevan heikko.

Englanninkielinen opetus edistää kaiken kaikkiaan oppimista ja kansainvälisyyttä. Kasvintuotantotieteiden oppimateriaali on pääsääntöisesti nykyisin englanninkielistä. Englanninkielinen, usein kansainvälinen, oppimateriaali mahdollistaa ajankohtaisen ja korkeatasoisen tiedon hyödyntämisen opetuksessa ja luo samalla globaalin käsityksen alasta. Englanninkielinen opetus kannustaa opiskelijoita osallistumaan vaihto-ohjelmiin ja kansainvälisille kursseille ja luomaan kansainvälisiä kontakteja. Yliopisto-opettajien kannattaisi myös rohkaistua kansainväliseen yhteistyöhön esimerkiksi Erasmus-opettajavaihdon kautta. Mielestämme Helsingin yliopiston asettama tavoite kansainvälisestä opetuksesta toteutuu hyvin kasvintuotantotieteiden opetuksessa, ja haasteista huolimatta näemme englanninkielisessä opetuksessa enemmän hyötyjä kuin haittoja.

Pirjo Mäkelä työskentelee professorina ja Venla Jokela koulutussuunnittelijana
Helsingin yliopiston maataloustieteiden laitoksella.

LÄHTEET

Airey, J. (2011). Talking about teaching in English: Swedish university lecturers’ experiences of changing teaching language. Ibérica 22, 35–54.

Brenn-White, M. & Faethe, E. (2013). English-Taught Master’s Programs in Europe: A 2013 Update. Institute of International Education.

Cianflone, E., Di Bella, G. &Mo Dugo, G. (2011). Lingua franca English and food science education. Italian Journal of Food Science 23, 3–5.

Dufva, H. (2013). Kognitio, kieli ja oppiminen: hajautettu näkökulma. AFinLA-e Soveltavan kielitieteen tutkimuksia 5, 57–73.

EK. (2014). Kielitaito on kilpailuetu. EK:n henkilöstö-ja koulutustiedustelu, 2014,7.

Hahl, K., Järvinen, H.-M. & Juuti, K. (2014). Accommodating to English-medium instruction in teacher education in Finland. International Journal of Applied Linguistics. DOI: 10.1111/ijal.12093.

Holmes, P. (2004). Negotiating differences in learning and intercultural communication. Ethnic Chinese Students in a New Zealand University. Business Communication Quarterly, 67, 294–307.

Kaur J. (2011). Raising explicitness through self-repair in English as a lingua franca. Journal of Pragmatics 43, 2704–2715.

OKM (2009). Korkeakoulujen kansainvälistymisstrategia 2009–2015. Opetusministeriön julkaisuja 2009:21. Yliopistopaino.

Taavitsainen, I. & Pahta, P. (2004). English in Finland: globalisation, language awareness and questions of identity. English Today 76, 3–14.

Timonen, L. & Kantelinen, L. (2013). Moninaisuus opettajankouluttajan ja korkeakouluopettajan työssä – näkökulmia monikulttuuriseen kasvatukseen. Kasvatus 3, 258–269.

 

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s