Skip to content

Teologian valintakoe hakijan silmin

3.12.2012

Esko Ryökäs

 

Mistä yliopistopedagogiikka alkaa? Ensimmäisestä luennosta? Sisäänpääsytiedotteesta? Vaiko pääsykokeesta? Toukokuussa 2012 merkittävä osa Itä-Suomen yliopiston teologian osastoon Joensuuhun hakeneista jätti saapumatta valintakokeeseen. Selvitin kyselyllä, mikä tähän vaikutti. Vastauksista löytyi monta asiaa, jotka on helppo muuttaa ja jotka auttoivat katsomaan valintakoetta hakijan näkökulmasta. Tässä artikkelissa esittelen hakijoiden vastauksia ja kokemuksia kyselyn toteuttamisesta. Koska kyselyssä ei mainittu aineiston käytöstä, en voi antaa vastausten tarkkoja jakaumia. Mutta jo yleislinjat ovat kiinnostavia.

 

Passiivisten hakijoiden into

Toukokuun 2012 viimeisen viikon maanantaina Joensuun Carelia-sali jäi puoliksi tyhjilleen. Teologian pääsykokeisiin eivät saapuneet läheskään kaikki, jotka aiemmin keväällä olivat hakeneet opiskelemaan. Itä-Suomen yliopiston teologian osaston laatuvastaavana aloin selvittää, miksi hakijat jättivät tulematta valintakokeeseen.

 

Koska hakijoiden ilmoittamat sähköpostiosoitteet olivat käytettävissä, kaikille toimitettiin sähköinen kyselylomake. Kolme päivää kokeen jälkeen lähetin sähköpostiviestin kaikille niille, jotka jättivät tulematta kokeeseen. Viestissä annoin suoran linkin kyselyyn ja lisäksi tarjosin mahdollisuutta vastata myös sähköpostilla.

 

Klikkasin viestin eteenpäin illansuussa. Saman tien sain ilmoituksen siitä, että kaksi käyttämistäni osoitteista ei toiminut. Tämä ei yllättänyt, sillä yli sadan hakijan joukosta saattoi odottaakin joidenkin osoitteiden jo muuttuneen. Sen sijaan vastausinto yllätti. Kolme minuuttia viestin lähettämisestä järjestelmä ilmoitti, että ensimmäinen täytetty lomake oli saapunut. Ensimmäisen päivän aikana vastauksia tuli reippaasti ja vastausprosentti kohosi yli kahdenkymmenen.

 

Kaikkiaan e-lomakkeeseen vastasi noin 40 prosenttia pois jääneistä. Tämän lisäksi vajaat 10 prosenttia vastasi sähköpostilla. Lomakkeessa annettiin mahdollisuus jättää yhteystiedot, ja noin kaksi kolmesta antoi nimensä tai sähköpostiosoitteensa. Tämän vuoksi epäselväksi jäi, onko joku vastannut kahdesti. Avovastauksista voi kuitenkin päätellä, että sähköpostilla ja e-lomakkeella vastasi noin 49 % kyselylomakkeen saaneista. Vastausprosentti oli siis yllättävän korkea.

 

Hakeminen jättää hakijaan jäljen

Lomakkeella oli vain yksi kysymys, johon piti vastata, ennen kuin järjestelmä suostui postittamaan vastauksen, ja siinäkin oli vaihtoehto ”en muista”. Vastaajat vastasivat kuitenkin huolellisesti kaikkiin 14 kysymykseen. Osassa kysymyksistä käytettiin asteikkoa paljon – vähän – ei lainkaan, osassa vastauksen sai valita pudotusvalikosta. Avokysymyksiä oli kaksi, ja ne antoivat mahdollisuuden kertoa omin sanoin ajatuksistaan. Toisessa niistä kysyin, haluaako vastaaja, että häneen otetaan vielä yhteyttä. Viimeisessä kysymyksessä pyydettiin kirjoittamaan, mitä vielä halusi sanoa.

 

Vastaajilla oli selkeästi tarve kertoa poisjäännistään ja selittää siihen johtaneita syitä. Kahdessa kolmasosassa viimeisistä avovastauksista vastaaja kertoi nimenomaan syistä jättää tulematta kokeeseen. Myös saamani sähköpostiviestit käsittelivät liki poikkeuksetta tätä. Kaikkiaan sain käyttööni poisjääneistä runsaan kolmasosan omat perustelut.

 

Vastausinnosta, vastaajien halusta kertoa poisjäännistään ja omien henkilötietojensa antamisesta voi päätellä, että valintakoe on hakijoille tärkeä. Hakijat haluavat työstää toimintaansa jälkeenpäin. Ilmeisesti myös valintakokeen toteutus luo hakukohteelle imagoa ja muistikuvaa, vaikka hakija ei saapuisikaan kokeeseen.

 

Haku ei ole leikkiä

Vastaajien edustavuudesta voi tehdä vain karkeita päätelmiä. Sukupuoleltaan saapumatta jättäneet näyttivät vastaavan hakijoita yleisesti. Samoin he asuivat keskimäärin samalla etäisyydellä Joensuusta (neljä pudotusvalikon vaihtoehtoa). Saapumatta jääneitä ja kokeeseen osallistuneita ei myöskään näyttänyt erottelevan se, minä vuonna he olivat päässeet ylioppilaaksi.

 

Ennakkoon otaksuin, että valintakokeeseen tulisivat varmimmin vain ne, jotka hakivat opiskelemaan Joensuuhun teologiaa ensisijaisesti. Saapumatta jättäneistä kuitenkin hieman yli puolet oli ensisijaisia hakijoita, eli se ei voinut selittää poisjääntiä. Erikseen kysyin, oliko alun perinkään tarkoitus osallistua. Yli puolet oli hakemusta jättäessään pitänyt varmana, että saapuu valintakokeeseen, ja runsas kolmannes vain hieman epävarmana. Opiskelemaan oli haettu siis tosissaan.

 

Hakijat olivat tosissaan myös siitä päätellen, että vain neljäsosa oli hakenut myös toiseen suomenkieliseen teologian opetusyksikköön, Helsingin yliopistoon. Mielenkiintoista oli, että kahden edellisen vuoden (2011 ja 2012) ylioppilaista kahteen yksikköön oli hakenut joka toinen, mutta tätä vanhemmista vain yksi seitsemästä.

 

Ilmeisesti tuoreet ylioppilaat hakevat opiskelemaan eri perusteilla kuin aikaisemmin kirjoittaneet. Parin vuoden aikana nuori ennättää hakeutua ja juurtua toiselle paikkakunnalle, niin ettei halua muuttaa enää mihin tahansa. Varttuneempi miettinee tarkemmin, mille paikkakunnalle haluaisi päästä opiskelemaan. Teologiaa opiskelemaan tullee myös keskimääräistä enemmän ammatin vaihtajia.

 

Silmät avautuvat hakijan maailmaan

Avoimet vastaukset kertoivat samaa kuin kahteen monivalintaan annetut vastaukset. Merkittävä syy saapumatta jättämiseen olivat työ- tai opiskelukiireet. Tätä piti tärkeimpänä lähes puolet. Taustamuuttujat eivät tätä selventäneet. Monivalinnassa huonoa lukemista käytti perusteluna kaksi viidesosaa, ja syytä tarkennettiin vielä toisessa avovastauksessa.

 

Tiedustelin myös, mikä vaikuttaisi aikomukseen hakea opiskelemaan seuraavana vuonna. Noin puolet lupasi saapua pääsykokeeseen, jos pystyisi valmistautumaan paremmin. Miehistä näin arvioi kolmannes, naisista kaksi kolmannesta. Tätä ilmiötä on vaikea selittää muuten kuin jonkinlaisella ”kiltin lukiotytön” syndroomalla. Onkohan miehille vähemmän kunniatonta mennä pääsykokeeseen ”vain katsomaan”?

 

Mielenkiintoista oli, että sekä avovastauksissa että monivalintakysymyksissä perusteltiin poisjääntiä valintakoekirjoilla ja erityisesti valintakokeen ajankohdalla. Avovastauksissa nämä perustelut kytkeytyivät merkittävimpään yksittäiseen selitykseen, rahaan. Tähän löysin selityksiä avovastauksista.

 

Joka viides vastaaja viittasi jollain tavalla siihen, että yliopistoon hakeminen on kallista. Kun nuori tulee Joensuuhun pääsykokeeseen, hän joutuu hankkimaan ensiksi matkalipun. Vastaajien etäisyystietojen perusteella se maksanee noin 50 euroa suuntaansa. Pääsykoekirjoja oli teologiassa kaksi, joiden hankkiminen maksaa myös noin 50 euroa. Tietysti teoksia olisi kirjastoissa, mutta muutama kertoi, ettei harvinaisia kirjoja saanut kirjastosta edes jonottamalla. Saavuttuaan Joensuuhun kevään 2012 hakijat joutuivat vielä yöpymään, sillä koe alkoi aamulla kello 9. Pääsykokeeseen osallistuminen maksaakin helposti ainakin 200 euroa, asuinpaikan mukaan. Itse asiassa tämä koskee kaikkia yliopistoja: aina osa hakijoista tulee pitkän matkan takaa.

 

Hakemisesta tietysti aiheutuu kustannuksia, jotka samalla mittaavat hakijan motivaatiota. On kuitenkin mietittävä, valikoituuko näin opiskelijoita, joilla on parhaat edellytykset menestyä opinnoissa. Jos valintakoe alkaisi aamujunien saavuttua, hakijoiden ei tarvitsisi yöpyä. Jos kirjoja saisi internetistä, kustannukset pienenisivät. Voisiko ajatella, että sellaisten aineiden pääsykokeet olisivat aamupäivisin, joihin on paljon hakijoita, ja muiden iltapäivisin?

 

Yliopisto ei ole ainoa hakukohde

Yksi perustelu yllätti minut vastauksissa vielä enemmän kuin raha. Joka kymmenes vastaaja jätti saapumatta, koska ei ollut saanut kutsua valintakokeeseen. Nimenomaan tätä piti ensisijaisena perusteluna muutama.

 

Tämä on veikeää. Hakuoppaassa sanotaan muutamissa kohdin, että erillistä kutsua ei lähetetä. Asian olisi luullut olevan selvä, mutta tätäkin on katsottava hakijoiden näkökulmasta. Eräs saapumatta jättänyt nimittäin kertoi, että hän oli hakenut jo moneen paikkaan aikaisemmin ja aina oli saanut kutsun.

 

Yliopisto ei ole ainoa opiskelijoista kilpaileva yksikkö. Ilmeisesti monessa ammattikorkeakoulussa pääsykokeeseen valikoituneille lähetetään kutsu. Vastausten perusteella tätä lienee syytä harkita yliopistoissakin, sisältyyhän hakupapereihin opiskelijan sähköpostiosoite, joka siirtynee sähköisiin järjestelmiin. Tämä kysely osoittaa, että ne ovat myös hyvin ajan tasalla.

 

Valintakoe, kenen ehdoilla?

Kaiken kaikkiaan noin puolet vastaajista mainitsi itseensä liittyviä syitä, joilla perusteli jäämistään pois valintakokeesta. Keskeisiä olivat perhe- ja työsyyt sekä ajan ja motivaation puute. Vajaa puolet listasi asioita, joita yliopistot voisivat muuttaa. Tärkeimpänä mainittiin raha, mihin liittyivät kysymykset kirjoista ja ajankohdasta.

 

Pohdittavaksi jää, tulisiko hakijat ottaa avoimemmin vastaan: Tarvitaanko kutsu valintakokeeseen ja halvempia valintakoejärjestelyjä? Tulisiko opiskelijoiksi haluaville antaa vähemmän luettavaa, jotta valmistautuminen sujuisi? Tulokset voi kiteyttää esimerkiksi erään saapumatta jääneen äidin ajatukseen [ei suora sitaatti]:

 

Tuleeko kokeet järjestää juuri sillä viikolla, jolloin kaikki voimat keskittyvät lapsen ylioppilasjuhliin?

 

Kirjoittaja toimii läntisen teologian yliopistonlehtorina Itä-Suomen yliopiston filosofisessa tiedekunnassa Joensuun kampuksella.

 

PDF

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s