Korkeakoulupedagogiikan asema korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiossa 2040

Mari Murtonen & Laura Hirsto

Suomessa valmistellaan parhaillaan korkeakoulutuksen ja tutkimuksen visiota 2040, jonka tavoitteena on siivittää Suomi uuteen nousuun. Pedagogiset kysymykset liittyvät monin tavoin koulutuksen laadulle asetettaviin tavoitteisiin ja toiveisiin. Pedagogiikka tuntuu kuitenkin usein unohtuvan suunnitelmissa ja toteutuksissa. Laadukasta oppimista ja osaamisen kehittymistä ei saavuteta visiolla, ohjeilla ja säännöksillä, vaan tarvitaan osaavat opettajat, laadukkaat oppimisympäristöt ja pedagogista johtamista, jotta pääsemme tavoitteisiin. Kaikki nämä ammentavat voimaansa tutkimuksesta.

Korkeakoulupedagogiikasta on olemassa jo paljon tutkimusta. Tiedämme, mitä on laadukas, oppimislähtöinen opetus ja mitä hankaluuksia opiskelija saattaa opintojensa aikana kohdata. Yliopistopedagogiikka-lehti on omalta osaltaan lisännyt tätä tietoa ja ymmärrystä maassamme juuri omien opiskelijoidemme tilanteista.

Korkeakoulutusta kehitettäessä on tärkeä miettiä, keille koulutusta teemme, eli kuka on se, jonka oletetaan oppivan koulutustavoitteidemme mukaisesti. Jussi Semin, Toni Kososen, Sanna Vehviläisen ja Päivi Häkkisen tieteellisessä artikkelissa Akateeminen, aktiivinen, sosiaalinen: yliopiston oletettu opiskelija pureudutaan tähän kysymykseen. Tutkimuksen kohteena oli se, miten henkilökunta näkee opiskelijat. Oletus opiskelijoista ilmeni siinä, millaisia pedagogisia ratkaisuja opettajat tekivät ja miten ne aktualisoituvat arjen tasolla.

Kehittäminen ja kokeilut -osiossa Sirkku Lähdesmäki, Sanna Väisänen ja Heidi Hyytinen esittelevät Itä-Suomen yliopiston kehittämää pedagogisen ajattelun kehittymisen reflektion PAKER-menetelmää, jota on kehitetty yliopistopedagogiikan opetusharjoitteluihin. Sen avulla voidaan tarjota ohjattua ja oikea-aikaista tukea opettajuuteen liittyvien ajattelumallien ja käytänteiden reflektointiin aidoissa opetusharjoittelukonteksteissa.

Lotta Aunion ja Thera Cranen kirjoituksessa Aidosti kommunikatiivista kielenopetusta todetaan, että puheella kommunikoimalla oppiminen tehostui. Kurssin jälkeen opiskelijoiden valmiudet kommunikoida kohdekielellä olivat paremmat kuin perinteisemmässä kielenopetuksessa. He myös raportoivat oppineensa enemmän ja saaneensa itseluottamusta kielen käyttämiseen.

Pilvi Karjalainen, Elina Ruotsalainen, Virpi Liukkonen, Liisa Vilén, Heli Koivisto-Rautio, Asta Antila ja Tuula Oksanen kirjoittavat ohjausosaamisen kehittämisestä erikoislääkärikoulutuksessa. Viiden yliopiston välinen työryhmä kehitti koulutuksen, jossa ohjaamista tuettiin työterveyshuollon arjessa yhdistämällä käytännön tilanteet ja ohjauksen teoria. Koulutuksessa hyödynnettiin yhteisöllisiä menetelmiä ja koulutuksen todettiin vastaavan osallistujien tarpeita.

Keskustelua herätetään tässä numerossa kolmen kirjoituksen voimin. Hanna Laitinen kirjoittaa otsikolla Kokemuksia datasessiosta keskustelunanalyysin kurssilla ja kysyy, miten opiskelijoiden vaativaa oppimistehtävää voitaisiin helpottaa. Hän kokeili datasessiota eli yhteisöllistä keskusteluaineiston analyysituokiota opetusmenetelmänä opettamallaan kurssilla ja huomasi, että datasessio auttoi konkretisoimaan opittua ja sitä pidettiin hyvänä oppimismuotona.

Mira Huusko ja Niina Nurkka nostavat keskusteluun kasvatustieteen opiskelijoiden lähtötaso-osaamisen tarkastelemalla opiskelijavalintojen uudistusta. Tarkastelun tuloksena huomattiin, että yliopistojen kasvatusaloilla aloittavien opiskelijoiden ylioppilastulokset ovat heikommat verrattuna esimerkiksi terveys- ja hyvinvointialoihin, ja osa kasvatusaloilla aloittavista opiskelijoista oli kirjoittanut matematiikan suhteellisin heikoin arvosanoin tai ei lainkaan. Asia on tärkeä, sillä kasvatusaloilla osaamisvajeet, erityisesti matematiikassa, voivat heijastua opetustyöhön ja myös välittyä seuraaville sukupolville.

Teppo Eskelinen, Tuomas Korhonen, Anu Lainio, Sanna Ryynänen ja Anna Sofia Salonen nostattavat keskusteluun utopiapedagogiikan eli mahdollisten maailmojen merkityksen opetuksessa. Kirjoittajat kysyvät, mitä ajatukset mahdollisista ja ihanteellisista yhteiskunnista tai organisaatioista antavat opetukselle ja opiskelijoille.

Lehdessä on myös yksi kirja-arvio, jossa Mikko Vesisenaho tarkastelee Patrick J. Dillonin tuoretta vuonna 2025 julkaistua teosta Cultural ecologies of the land – A restless dynamic of people and place. Kirjassa Dillon tarkastelee moniulotteisesti kokemusmaailman ja oppimisen toimintojen yhdistämistä eri koulutuksen konteksteissa sekä avaa ajatuksiaan korkeakoulupedagogiikkansa kehittämiseen.

Lektio-osiossa esitellään Janne Väätäjän väitöskirja Mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittäminen: Laadullinen monimenetelmätutkimus opettajankoulutuksen harjoitteluissa. Väitöskirjassa esitetään mielekkään digipedagogiikan yhteiskehittämisprosessi, joka tarjoaa konkreettisen työvälineen opettajankoulutuksen toimijoille harjoittelujen kehittämiseen.

Lopuksi saamme palata vielä Pedaforum 2025-päivien tunnelmiin Myllypuron kampukselle. Metropolia ammattikorkeakoulun järjestämien päivien teemana oli Korkeakoulupedagogiikka muuttuvassa yhteiskunnassa: Ratkaisuja nykyisiin ja tulevaisuuden tarpeisiin.

Toivotamme lukijoillemme rauhaisaa joulua ja parempaa uutta vuotta 2026!

Päätoimittajat Mari Murtonen & Laura Hirsto