Luonnontieteellisellä koulutusalalla kehitettävää yhteistyössä ja opetuksen arvostuksen lisäämisessä

Niina Nurkka, arviointiasiantuntija, Kansallinen koulutuksen arviointikeskus (Karvi) & koulutuksen kehittämispäällikkö, Humanistinen ammattikorkeakoulu
niina.nurkka@humak.fi

Jan Lundell, professori, kemia, Helsingin yliopisto
jan.lundell@helsinki.fi

Luonnontieteellinen korkeakoulutus Suomessa perustuu vahvaan tieteelliseen perustaan ja monitieteisyyteen. Opetuksen arvostus, opiskelijoiden tukeminen sekä yhteistyö koulutusohjelmien välillä ja yliopiston ulkopuolisen työelämän kanssa vaativat kuitenkin selkeitä kehitysaskeleita. Tämä keskustelunavaus perustuu Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen (Karvi) vuosina 2023–2025 toteuttamaan luonnontieteellisen koulutusalan arviointiin (Lundell ym., 2025). Tarkoituksena on avata keskustelua siitä, miten yliopistopedagogiikka voisi nykyistä vahvemmin tukea luonnontieteellisen koulutusalan kehittämistä ja vastata tavoitteisiin, joita korkeakoulutukselle on asetettu opetus- ja kulttuuriministeriön kansallisessa LUMA 2030 -strategiassa (OKM, 2021) ja sitä täydentävässä LUMA(TE)-toimenpidesuunnitelmassa (OKM, 2023).

Opintojen etenemistä ja opintoihin kiinnittymistä tuettava nykyistä monipuolisemmin

Luonnontieteellisen alan korkeakoulutus Suomessa on tieteellisesti ja sisällöllisesti korkeatasoista. Koulutus tarjoaa opiskelijoille laaja-alaisen substanssiosaamisen sekä vahvat akateemiset valmiudet. Arvioinnin mukaan opiskelijoiden hakeutumiseen luonnontieteelliselle koulutusalalle vaikuttavat ennen kaikkea henkilökohtainen kiinnostus luonnontieteitä kohtaan, opettajien kannustus aikaisemmassa koulutuksessa sekä halu työskennellä merkityksellisten yhteiskunnallisten haasteiden parissa. Vetovoiman vahvistaminen edellyttää kuitenkin myös parempaa viestintää alan tarjoamista uramahdollisuuksista, sillä osa opiskelijoista on epävarmoja siitä, mihin tutkinto voi johtaa. Tässä pedagogiikalla ja ohjauksella on tärkeä rooli. Opiskelijoita tulee tukea paitsi opinnoissaan myös oman asiantuntijuutensa sanoittamisessa ja urapolun löytämisessä.

Luonnontieteellisellä koulutusalalla opiskeluun liittyvät tyypillisesti vaativa teoriapohja ja vahva matemaattinen osaaminen. Arvioinnin mukaan opiskelijoiden opintojen etenemiseen ja opintoihin kiinnittymiseen liittyviä haasteita ovat opiskelutaitojen puutteet, heikko matematiikan ja luonnontieteiden perusosaaminen sekä opiskelijoiden hyvinvoinnin ja elämänhallinnan haasteet. Tämän vuoksi opiskelijat tarvitsevat tukea ja ohjausta erityisesti opiskelutaitojen kehittämiseen ja ryhmäytymiseen. Pienryhmäopetus, yhteisopiskelu ja vertaismentorointi voivat toimia vastapainona yksilölliselle työskentelylle sekä lisätä opiskelijoiden kokemusta osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä. Myös laadukas ohjaus, ryhmäytymistä tukevat opetuksen käytännöt ja oppimisympäristöt sekä matalan kynnyksen opettajavuorovaikutus ovat keskeisiä opiskelijoiden opintoihin kiinnittymisen kannalta.

Arvioinnin mukaan koulutusohjelmat ovat pyrkineet vastaamaan opintojen etenemiseen liittyviin haasteisiin henkilökohtaisella ohjauksella, opintopolkujen kehittämisellä ja opiskelutaitojen tukemisella, mutta silti osa opiskelijoista kokee ohjauksen ja tuen riittämättömäksi. Opiskelijat pitivät etäopiskelua myönteisenä, mutta toivoivat erityisesti opintojen alkuvaiheessa enemmän lähiopetusta, sillä etäopiskelu voi lisätä yksinäisyyden tunnetta.

Opetuksen arvostusta tutkimuksen rinnalla lisättävä

Arvioinnin mukaan opiskelijoiden luonnontieteellisen osaamisen kehittymistä tuetaan ja varmistetaan monin tavoin. Opetusta on perinteisen luento-opetuksen sijaan pyritty monipuolistamaan erilaisten pedagogisten ratkaisujen avulla. Opiskelijat pitivät luento-opetusta tehottomana tapana oppia uusia asioita ja toivoivat nykyistä enemmän käytännön harjoituksia, pienryhmäopetusta ja ongelmanratkaisutaitojen vahvistamista. Opettajat myös hyödyntävät opetuksessa erilaisia digitaalisia mahdollisuuksia, mutta he kokevat, että heillä ei ole riittävästi aikaa tai mahdollisuuksia oman osaamisensa kehittämiseen. Pedagogiselle kehittämiselle olisi hyvä varata työaikaa opettajien työsuunnitelmissa.

Luonnontieteissä opettajuus perustuu usein tutkijan identiteettiin, ja opetuksen kehittäminen voi jäädä tutkimusintressien varjoon. Arvioinnin mukaan opettajat kokevat, että opetusta ei arvosteta samassa mitassa kuin tutkimusta. Tämä voi vaikuttaa opetuksen kehittämiseen ja opettajien työmotivaatioon. Vaikka opetushenkilöstö on korkeasti koulutettua ja pedagogisesti sitoutunutta, urarakenteet eivät systemaattisesti ohjaa opetustehtävien tutkimusperustaiseen kehittämiseen. Opetuksen arvostuksen lisäämiseksi luonnontieteellisellä alalla onkin varmistettava, että opetustehtäviin liittyvät urapolut tunnistetaan ja tunnustetaan urakehityksessä tutkimuksen rinnalla.

Opetettavan alan pedagoginen osaaminen on kriittinen resurssi erityisesti luonnontieteissä, joissa opetuksen sisällöt ovat vaativia. Tämän vuoksi onkin tärkeää, että opettajien pedagogista osaamista ja ohjausosaamista vahvistetaan ja tuetaan opiskelijalähtöisen opetuksen kehittämiseksi. Yliopistopedagogiikka voi tarjota välineitä siihen, miten tieteellisesti orientoituneissa ympäristöissä voidaan tukea opiskelijoiden aktiivista roolia ja mahdollistaa mielekäs oppiminen. Esimerkiksi digipedagogiikka, tutkimusperustainen opetus ja opiskelijalähtöiset työtavat voivat tukea sekä opettajien että opiskelijoiden kokemusta opetuksen merkityksellisyydestä. Luonnontieteellisen koulutusalan opettajille ja väitöskirjatutkijoille tulisikin lisätä mahdollisuuksia osallistua ainepedagogisiin opintoihin ja vahvistaa pedagogista koulutusta. Luonnontieteellisen koulutusalan aineenopettajakoulutusta voisi nykyistä laajemmin hyödyntää täydennyskoulutuksena sekä luokan- ja aineenopettajille että yliopistojen omalle opetushenkilöstölle.

Luonnontieteellisen koulutusalan kehittäminen edellyttää yhteistyötä

Luonnontieteellinen koulutus tuottaa vahvaa akateemista osaamista, mutta arvioinnin mukaan työelämätaidot jäävät usein taustalle. Koulutuksissa painottuvat tieteelliset taidot, kuten analyysi-, ongelmanratkaisu- ja tiedonhankintataidot, mutta projektinhallinta, viestintä, ryhmätyötaidot ja urasuunnittelu jäävät vähemmälle huomiolle. Kestävyysosaamisen sisällyttämisessä koulutuksen sisältöihin ja tavoitteisiin on suurta vaihtelua. Joissakin koulutusohjelmissa kestävyysosaaminen kuuluu tutkinnon osaamistavoitteisiin, mutta on myös koulutusohjelmia, joissa kestävyysosaaminen ei näy vielä ollenkaan.

Luonnontieteellisellä alalla koulutusten työelämärelevanssi ei ole itsestään selvää. Koulutusohjelmien toteutuksessa tulisikin tehdä näkyväksi eri urapolkuja ja mahdollistaa opiskelijoiden vuorovaikutusta työelämän edustajien kanssa jo opintojen aikana. Esimerkiksi opinnot, joissa tehdään yhteistyötä yritysten, julkisen sektorin tai tutkimuslaitosten kanssa, voivat lisätä opiskelijoiden ymmärrystä oman osaamisensa sovellettavuudesta. Tärkeää olisi myös nykyistä tiiviimmin ottaa työelämän edustajat mukaan koulutusohjelmien tavoitteiden ja sisältöjen suunnitteluun ja kehittämiseen. Myös opettajien yliopiston ulkopuolista työelämäosaamista tulisi kehittää yhteistyössä työelämän kanssa.

Koulutusohjelmien kehittämisen ja resurssien tehokkaan käytön näkökulmasta myös koulutusohjelmien välinen yhteistyö on keskeinen kehittämiskohde luonnontieteellisellä koulutusalalla. Arvioinnin mukaan koulutusohjelmilla on mahdollisuuksia vahvistaa keskinäistä kansallista yhteistyötä muun muassa opetussisältöjen yhteiskehittämisessä ja opettajaresurssien jakamisessa. Yhteistyö voisi tukea erityisesti pienempien koulutusohjelmien elinvoimaisuutta sekä tarjota opiskelijoille laajempia ja joustavampia opintopolkuja.

Työelämäyhteistyön ja -verkostojen merkitys korostuu kansainvälisten opiskelijoiden tukemisessa ja ohjauksessa. Kansainvälisten opiskelijoiden koulutusta voidaan vahvistaa erilaisilla työelämäverkostoilla, jotka tukevat opiskelijoiden integroitumista suomalaiseen yhteiskuntaan ja Suomeen valmistumisen jälkeen. Myös suomen tai ruotsin kielen opetusta on lisättävä opinnoissa, mikä mahdollistaa kielen osaamisen kehittämisen myös työelämässä.

Lähteet

Lundell, J., Aho, S.-M., Eklin, T., Hirsto, L., Meinander, A., Moisio, S., Tolvanen, A., Nurkka, N. & Saarilammi, M.-L. (2025). Luonnontieteellisen koulutusalan arviointi. Julkaisut 3:2025. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus.
https://www.karvi.fi/fi/julkaisut/luonnontieteellisen-koulutusalan-arviointi

OKM. (2021). Suomen LUMA-strategia 2030. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö. https://okm.fi/documents/1410845/102318523/Suomen+LUMA-strategia+2030.pdf/87fed6e6-36da-d28f-06e5-0c8792352625/Suomen+LUMA-strategia+2030.pdf?t=1639669573674. (Luettu 13.5.2025.)

OKM. (2023). LUMA(TE)-strategia ja -toimenpidesuunnitelma: Luonnontieteiden, matematiikan ja tekniikan osaajat yhteiskunnan hyvinvoinnin ja kasvun tukena. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2023:11. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.
https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-935-6