Siirry sisältöön

Korkeakoulujen pedagoginen koulutus

30.12.2020

Hanna Alaniska, lehtori, KOUKE-verkoston koordinaattori, Oulun ammattikorkeakoulu
Yliopistokatu 9, 90570 Oulu, hanna.alaniska@oamk.fi 
Merja Maikkola, yliopisto-opettaja, KOUKE-verkoston koordinaattori, Oulun yliopisto
Pentti Kaiterankatu 1, 90570 Oulu, merja.maikkola@oulu.fi

 

 

YP-osastotunnus-keskustelua

KOPE-hanke selvitti huhtikuussa 2019 millaista pedagogista koulutusta korkeakoulut tarjoavat omille opettajilleen. Selvityksessä kysyttiin, millaista pedagogista koulutusta korkeakoulussa järjestetään, mikä on sen laajuus, järjestämiskieli, vastuutaho ja vuosittaiset toteutusmäärät. Lisäksi kysyttiin, millaisia toiveita heillä on pedagogisesta yhteistyöstä. Yliopistoilta kysyttiin myös, onko tohtorikoulutettaville tarjolla pedagogisia opintoja ja järjestetäänkö pedagogista täydennyskoulutusta. Yliopistotoimijoille on tehty vastaava kysely viimeksi 2014, jolloin jokainen yliopisto kuvasi myös tarkemmin omaa sen hetkistä koulutustarjontaa (Murtonen & Ponsiluoma, 2014).

Lähtökohta pedagogisen koulutuksen tarjoamiseen on ammattikorkeakouluissa ja yliopistoissa erilainen. Ammattikorkeakoulun opettajalta edellytetään pedagogista pätevyyttä eli 60 opintopisteen pedagogisia opintoja korkeakoulujen rekrytointiohjeen mukaan[1]. Yliopiston opettajalta puolestaan ei edellytetä pedagogista pätevyyttä. Näin ollen ammattikorkeakoulujen kohdalla selvitys kuvaa pedagogista täydennyskoulutusta, kun taas yliopistoilla kyseessä on peruspedagoginen koulutus. Tämän vuoksi tuloksia ei voida vertailla keskenään. Ammattikorkeakoulujen vastaukset kuvasivat monimuotoista täydennyskoulutusta, eivätkä aina antaneet yksiselitteistä vastausta kysymyksiin, jonka vuoksi niitä ei ole taulukoitu.

Ammattikorkeakouluissa lyhytkestoista ja digipainotteista täydennyskoulutusta

Ammattikorkeakoulujen kysely lähetettiin 25 ammattikorkeakouluun ja siihen vastasi yhteensä 11 ammattikorkeakoulua, näin ollen vastausprosentti oli 44 prosenttia. Koulutuksia nimettiin yhteensä 57 erilaista[2]. Koulutuksen teemoista yleisin oli digipedagogiikka, joita oli peräti 30 erilaista eli 50 prosenttia kaikista koulutuksista. Digipedagogiikka sisälsi koulutuksia eri välineistä, verkkopedagogiikasta, verkkokurssin suunnittelusta tai webinaareista. Tämän lisäksi oli tarjolla ohjaamiseen, monikulttuurisuuteen, englannin kielellä opettamiseen ja simulaatiopedagogiikkaan liittyvää koulutusta. Tarjolla oli myös erilaisia räätälöityjä koulutuksia yleisistä pedagogisista teemoista sekä vertaisoppimisen pajoja ja tilaisuuksia.

Kaikki vastaajat eivät kertoneet koulutuksen laajuuksia, mutta mainituista suurin osa oli muutaman tunnin tai muutaman päivän mittaisia, eikä niitä ollut opintopisteytetty. Lyhytkestoisia koulutuksia toteutettiin vuosittain pääosin 1–2 kertaa, muutamia 6–10 kertaa. Vain kahdella korkeakoululla oli omaa, ei hankevetoista opintopisteytettyä koulutusta.

Ammattikorkeakouluilla koulutuksien järjestelyvastuu vaihteli ja järjestäjinä toimivat esimerkiksi kirjasto, HR-osasto, IT-yksikkö, opetuksen kehittämisyksikkö, avoin amk, erilaiset nimetyt tiimit (digi- tai learning design -tiimit) ja eOppimiskeskus. Hankkeet toimivat järjestäjinä seitsemässä koulutuksessa. Yksi korkeakoulu osti koulutusta ulkopuolelta, yksi ei eritellyt koulutuksien vastuutahoa ja yksi korkeakoulu ei järjestänyt pedagogista koulutusta muuten kuin hankkeiden kautta. Koulutusta järjestettiin pääosin korkeakoulun omalla äidinkielellä, mutta muutama koulutus oli myös englanniksi.

Yliopistoilla opintopisteytettyä peruspedagogista koulutusta

Kaikki yliopistot (14) vastasivat kyselyyn. Kymmenessä yliopistossa on mahdollisuus suorittaa opettajan pedagogiset opinnot (60 op) joko yliopiston järjestämänä tai yhteistyössä toisen korkeakoulun kanssa. Kaikissa yliopistoissa oli tarjolla jotain pedagogista koulutusta omille opettajille. Laajuudet vaihtelivat 1–30 opintopisteen välillä. Suomenkielisten koulutuksien lisäksi koulutuksia järjestetään englannin kielellä kymmenessä yliopistossa ja ruotsiksi neljässä yliopistossa. Oulun yliopistossa tohtoriopiskelijoille oli räätälöity oma kahden opintopisteen laajuinen yliopistopedagogiikan kurssi. Muissa yliopistoissa tohtoriopiskelijoilla oli mahdollisuus osallistua korkeakoulun tarjoamiin pedagogisiin opintoihin.

Seitsemässä yliopistossa koulutuksista vastaa kasvatustieteiden, kulttuurin tai hyvinvoinnin ja pedagogiikan tiedekunta. Muita järjestäjiä ovat muun muassa opintopalvelut, pedatiimit ja avoin kampus. Osa yliopistoista käytti myös ostopalveluita. Kouluttajien määrät vaihtelivat 1–19 välillä yliopistosta riippuen.

Yliopistoissa järjestetään jonkin verran korkeakoulupedagogista täydennyskoulutusta, mihin voi osallistua, jos on suorittanut opettajan pedagogiset opinnot (60 op). Pääpaino on kuitenkin perusopintojen järjestämisessä. Taulukkoon 1 on koottu eri yliopistojen tarjoamat koulutukset, järjestäjät, opintojen suositeltavuus/pakollisuus ja koulutusten kieli.

Halukkuutta yhteistyölle

Kyselyn mukaan pedagogiselle yhteistyölle ollaan avoimia ja kaikenlaisten pedagogisten kokemusten sekä käytäntöjen jakamista kannatettiin. Yliopistot toivoivat erityisesti yhteistyötä englanninkielisen koulutuksen ja verkkokurssien järjestämiseen ja kehittämiseen sekä opetusharjoittelun toteuttamiseen. Yhteistyötä toivottiin myös materiaalien jakamiseen. Yliopistolaiset ovat kokeneet UNIPS-hankkeen (https://unips.fi/) materiaalit hyödyllisiksi ja toimivaksi kanavaksi yhteistyön tekemiseen ja englanninkielisen pedagogisen koulutuksen lisäämiseen. Ammattikorkeakouluissa yhteistyötä haluttiin tehdä esimerkiksi työelämäpedagogiikassa, osaamisen tunnistamisessa ja monimuotokoulutuksen järjestämisessä. Materiaalien avointa jakamista toivottiin myös.

Pedagogisen koulutustilanteen pohdintaa

Ammattikorkeakouluista kyselyyn vastasi vain alle puolet, minkä vuoksi kattavaa yhteenvetoa tilanteesta ei voi vielä tehdä. Voi myös pohtia, johtuuko vähäinen vastausprosentti siitä, että pedagogista koulutusta ei ole tarjolla. Kyselyyn vastanneiden ammattikorkeakoulujen pedagoginen koulutus oli lyhytkestoista, ei-opintopisteytettyä ja painottui vahvasti digipedagogiikkaan. Ammattikorkeakoulujen pedagogiselle koulutukselle ei ollut yhtä selkeää vastuutahoa. Amk-sektorilla opettajilta edellytetään pedagogista kelpoisuutta, joka voi tuudittaa korkeakoulut tilanteeseen, että lisäpedagogista koulutusta ei tarvita. Kuitenkin opettajuus on muuttunut viimeisen kymmenen vuoden aikana merkittävästi muun muassa digitaalisuuden ja tiimiopettajuuden myötä.

Yliopistojen pedagogisen koulutuksen tilanne on parantunut, sillä tällä hetkellä kaikissa yliopistoissa on tarjolla pedagogista koulutusta. Myös englanninkielisen pedagogisen koulutuksen tarjonta on lisääntynyt. Tällä hetkellä kaikissa yliopistoissa on nimetty myös selkeä vastuutaho pedagogisten koulutusten järjestämiseksi. Yliopistoissa tarjotaan myös 60 opintopisteen pedagogisen pätevyyden antamaa koulutusta, mutta sitä ei edellytetä keneltäkään opetustyötä tekevältä yliopistolaiselta.

Mitä tulevaisuudessa?

Pedagogista koulutusta tarvitaan oppimisen laadun varmistamiseksi. Korkeakouluoppimisen laadun sinivalkoiset linjaukset korostavat muun muassa opetushenkilöstön opetusosaamisen riittävää ja ajanmukaista tasoa sekä jatkuvaa kehittämistä. Korkeakoulujen pedagogista koulutusta pitää lisätä ja systematisoida. Pedagogista osaamista tarvitaan erityisesti nyt ja tulevaisuudessa, kun lähiopetuksen määrä jatkuvasti supistuu. Opettajilla pitää olla valmiuksia tukea opiskelijoiden itsenäistä työskentelyä pedagogisesti sekä taitoa rakentaa oppimista tukevia digitaalisia ympäristöjä. Opettajana kehittyminen on jatkuva prosessi ja sen vuoksi olisi tärkeää, että voisimme tarjota jatkossa kaikille tukea omaan työhön. Tuen tarjoaminen on merkityksellistä myös niille, joilla on jo pedagoginen pätevyys tai muuta pedagogista koulusta. Pedagogista koulutusta tulee olla tarjolla jokaisessa korkeakoulussa, eikä se saa olla lyhytkestoisten hankkeiden vastuualuetta. Tällä hetkellä olemme uuden äärellä, kun odotamme Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakoulupedagogiikan ja ohjausosaamisen kehittämisohjelmaa (Opetus- ja kulttuuriministeriö, 2019). Toivottavasti se systematisoi ja lisää laajasti pedagogista osaamista korkeakoulukentällä.

Pedagogista koulutusta kannattaa järjestää yhteistyössä. KOPE-hankkeen kokemukset yhteistyöstä (esim. fasilitoitu vertaisoppiminen) olivat positiivisia ja se koettiin hyödylliseksi ja omaa työtä tukevaksi. Valtakunnallista pedagogista yhteistyötä kouluttajien kesken tehdään KOUKE-verkostossa, jossa ovat mukana kaikkien korkeakoulujen pedagogisesta kouluttamisesta vastaavat henkilöt. Verkoston tavoitteena on jakaa tietoa korkeakoulupedagogiikan tutkimuksista, käytännöistä ja kokemuksista. Lisäksi verkoston tavoitteena on yhteinen kehittäminen ja ulkoinen vaikuttaminen. Verkosto on rakentamassa parhaillaan korkeakoulupedagogiikan kotipesää (kopeyhteiso.fi -verkkosivusto), jonka avulla kaikki voivat kehittää pedagogista osaamista. Tulevaisuudessa verkosto voisi koordinoida myös valtakunnallisesti pedagogista koulutusta.

 

Taulukko 1. Yliopistojen yliopistopedagogiset koulutukset, opintojen järjestäjät, opintojen suositeltavuus/pakollisuus ja koulutusten kieli.

Taulukko_1_alaniska_maikkola

 

[1] Ammattikorkeakouluasetuksessa (352/2003) oli aiemmin maininta opettajan kelpoisuudesta, mutta se poistui vuonna 2014 (asetus 1129). Tämän muutoksen myötä ammattikorkeakoulut päättivät kuitenkin sisällyttää kelpoisuuden omiin rekrytointiohjeisiinsa.

[2]Tähän ei ole laskettu ammatillisen opettajakorkeakoulun tarjoamia pätevyyden antamia koulutuksia.

Lähteet

Korkeakoulupedagogiikkaa yhteistyössä -hanke. (2017). Korkeakouluoppimisen laadun sinivalkoiset linjaukset. Oulu: Oulun ammattikorkeakoulu. Saatavissa http://www.oamk.fi/files/9015/1619/6924/B-W-paper_2018b.pdf

Opetus- ja kulttuuriministeriö. (2019). Korkeakoulutus ja tutkimus 2030-luvulle: VISION TIEKARTTA (raportti). Saatavissa https://minedu.fi/documents/1410845/12021888/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf/43792c1e-602a-4776-c3f9-91dd66ba9574/Korkeakoulutus+ja+tutkimus+2030-luvulle+VISION+TIEKARTTA_V2.pdf

Murtonen, M. & Ponsiluoma, H. (2014). Yliopistojemme tarjoamien yliopistopedagogisten opintojen historia ja nykyhetki. Yliopistopedagogiikka 21(1), 7-9. Saatavissa https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2014/05/12/yliopistojemme-tarjoamien-yliopistopedagogisten-opintojen-historia-ja-nykyhetki/ 

 

 

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.