Siirry sisältöön

Tutkielmaseminaarin Seminaaripassi graduprosessin tukena

23.11.2020

Saila Poutiainen, Ph.D., yliopistonlehtori, koulutusohjelman johtaja, humanistinen tiedekunta, Helsingin yliopisto, PL 24, 00014 Helsingin yliopisto, saila.poutiainen@helsinki.fi

 

YP-osastotunnus-kehittaminen-ja-kokeilut

 

Seminaaripassi ei sido tutkielmaseminaarin suorittamista aikaan, vaan seminaari suoritetaan tekemällä Seminaaripassin osatehtävät. Seminaaripassi on suunniteltu tukemaan erityisesti yksilöohjattuja tutkielmia ja opiskelijan koko tutkielmaprosessia. Seminaaripassi myös mahdollistaa vertaispalautteen tutkielman alusta loppuun. 

Tutkielmaseminaari kontekstina

Pro gradu -tutkielmien tekemiseen liittyvien tutkielmaseminaarien tehtävänä on tukea opiskelijan itsenäistä työskentelyä ja harjaannuttaa akateemiseen viestintään. Seminaarit tyypillisesti mahdollistavat vertaispalautteen ja -tuen ja niissä ohjataan tutkielman tekijää esittämään tutkielmansa prosessia ja sen vaiheita (ks. esim. Nevgi, 2012; Sulkunen & Yesilova, 2011). Seminaareissa harjoitellaan puhuttua ja kirjoitettua tieteellistä viestintää (esim. Gerlander, Levander & Repo-Kaarento, 2006; Svinhufvud, 2013). 

Helsingin yliopistossa fonetiikan koulutusohjelman puheviestinnän linjalla otettiin pro gradu -tutkielmaa tukevassa seminaarissa käyttöön Seminaaripassi syksyllä 2012. Puheviestinnän linjalla on valmistunut vuosittain 8–10 tutkielmaa (40 op); seminaarin on aloittanut 5–8 opiskelijaa jokaisen lukukauden alussa. Puheviestinnässä tutkielmien ohjaus on yksilöohjausta. Seminaaripassi kehitettiin ratkaisuksi tilanteeseen, jossa tavoitteista huolimatta tutkielmat eivät valmistuneet yhdessä lukuvuodessa. Osallistumiskertojen tai läsnäololukukausien määrän laskeminen seminaarin suoritusmuotona ei vastannut seminaarin tehtävää eli tukea tutkielman tekijää koko graduprosessin ajan. Tutkielmaa tukevaa seminaaria haluttiin muokata 1) tutkielman tekemiseen käytettyä aikaa myötäileväksi, 2) vertaispalautetta paremmin hyödyntäväksi ja 3) vahvemmin tutkielman eri vaiheita ja yksilöohjausta tukevaksi. 

Seminaaripassin täyttäminen

Seminaaripassia käytetään tutkielmaseminaarissa, jonka opiskelija voi aloittaa syys- tai kevätlukukauden alussa. Seminaaripassi on käytännössä A4-kokoinen sivu, johon opiskelijat keräävät suoritusmerkintöjä suoritettuaan vaaditut osatehtävät (liite 1). Tehtävät voi suorittaa useamman lukukauden aikana, mutta tarpeen tullen jo yhdessä lukukaudessa. Seminaari katsotaan suoritetuksi, kun passin tehtävät on tehty.

Lukukauden alun ensimmäisellä tapaamiskerralla paikalla ovat kaikki sinä lukukautena seminaariin osallistuvat. Läsnä ovat siis sekä uudet että jatkavat seminaarilaiset. Aloitustapaamisessa sovitaan lukukauden ohjelmasta. Seminaarin uudet tulijat toivotetaan tervetulleiksi, heille esitellään Seminaaripassin sisältö ja annetaan kirjalliset ohjeet eri osatehtäville. Seminaarin vetäjän ohella jatkavat seminaarilaiset ohjeistavat uusia seminaarilaisia esimerkiksi tehtävien työmäärän arvioinnissa.

Seminaaripassissa on seuraavia tehtäviä:

  1. Oman tutkielman, sen suunnitelman, osan tai vaiheen esittely muille seminaarilaisille (ideapaperi, tutkimussuunnitelma, valmis tutkielma).
  2. Hyväksytyn tutkimussuunnitelman laatiminen.
  3. Yhden tutkimussuunnitelman diskussointi.
  4. Oman tutkielman johonkin tutkimusmenetelmään liittyvän idean tai haasteen esittely (esim. kyselylomakkeen sanoitus, haastattelukysymysten laatiminen).
  5. Toisten seminaarilaisten tutkielman, sen suunnitelman, osan tai vaiheen (esittelyn) kommentointi.

Osatehtäviä on mahdollista suorittaa yhdellä kokoontumiskerralla useita. Esimerkiksi 90 minuutin seminaaritapaamisessa opiskelija esittelee ideapaperinsa ja kommentoi kahta muuta ideapaperia ja saa näin tapaamisesta kolmesta osatehtävästä suoritusmerkinnän. Ideapapereiden esittelylle on varattu aikaa 20–30 minuuttia opiskelijaa kohti ja tutkimusmenetelmäesittelyille 30–45 minuuttia opiskelijaa kohti. Koska puheviestinnän linjalla ei valmistuneiden tutkielmien esittelyyn ole tarjolla muita foorumeita, tutkielmaseminaareissa valmiiden tutkielmien esittelyyn on varattu jopa 90 minuuttia.

Seminaaripassi objektina on ollut motivoiva ja opiskelijalle symbolisesti tärkeä. Opiskelijat huolehtivat hyvin merkintöjen kertymisestä. Tästä huolimatta paperisen Seminaaripassin lisäksi opettaja ylläpitää kaksoiskirjanpitoa tapaamiskertojen osatehtävistä. Kun Seminaaripassit ovat hävinneet tai tuhoutuneet, läsnäolokirjaukset ovat osoittautuneet tarpeellisiksi. Kaksoiskirjanpito on tehtävä huolellisesti ja sitä on säilytettävä muutaman vuoden ajalta.

Seminaaripassin hyödyt

Seminaaripassi mahdollistaa osatehtävien suorittamisen tutkielmaseminaarin ulkopuolella. Esimerkiksi kasvatustiedettä sivuaineena opiskellut graduntekijä esitteli menetelmäänsä kasvatustieteen alan tutkimusryhmässä ja sai tästä suoritusmerkinnän Seminaaripassiinsa.

Tutkimusmenetelmäesittelyissä opiskelijat saavat arvokasta vertaispalautetta haastattelukysymysten tai kyselylomakkeen kysymysten muotoiluun sekä rohkaisua että uusia näkökulmia tulkintojen tekemiseen analyysivaiheessa. Aineisto-otteiden analysointi yhdessä muiden seminaarilaisten kanssa on parhaimmillaan lisännyt tutkielmien luotettavuutta.

Opettajille Seminaaripassi mahdollistaa oppiaineen ainoan tutkielmaseminaarin vetäjän vaihtamisen sujuvasti. Seminaaripassit sisältävät tiedon siitä, mitä tehtäviä kukin seminaariin osallistuva on tutkielmaseminaarissa jo suorittanut. Tutkielmaseminaarien sisältö säilyy samankaltaisena huolimatta seminaarin opettajan vaihtumisesta.

Merkittävin hyöty liittyy vertaistukeen sekä tutkielmaseminaarin päätavoitteen täyttymiseen. Tutkielmaseminaarissa opiskelijat kuulevat toistensa suunnitelmat, vaikeudet ja prosessin päätöksen. Seminaari kulkee opiskelijan tukena koko tutkielmaprosessin ajan, koska opiskelijan on ”palattava” seminaariin tutkielman valmistuttua kertomaan valmiista tutkielmastaan. Seminaariin kokoontuu tutkielman tekemisessä eri vaiheissa olevia opiskelijoita. Esimerkiksi juuri tutkielmaseminaarin aloittanut voi jo seminaarin alkumetreillä kuulla huolellisen esityksen valmistuneesta tutkielmasta.

Seminaaripassin kehittäminen ja kriittinen arviointi

Teknologisten sovellusten hyödyntäminen mahdollistaisi tutkielmaseminaariin osallistumisen (osatehtävien tekemisen) esimerkiksi työharjoittelun tai opiskelijavaihdon aikana. Seminaaripassi ja opettajan kaksoiskirjanpito ovat myös muutettavissa digitaaliseksi.

Seminaaripassiin on mahdollista liittää erilaisia osatehtäviä. Osatehtävien muuttaminen tai lisääminen on järkevää tehdä siten, ettei seminaariin samanaikaisesti osallistuvilla ole kovin erilaisia osatehtäviä tai erilaisia passeja täytettävänään. Liitteessä 1 olevien tehtävien lisäksi osatehtäviä voisivat olla esimerkiksi toisen opiskelijan viittaustekniikan ja kirjallisuusviitteiden merkinnän tarkistaminen tai tutkielman johdannon esittely ja kommentointi.

Seminaaripassi edellyttää tasaista uutta opiskelijavirtaa seminaariin ja pois seminaarista. Seminaari ei voi olla liian suuri, jotta seminaarilaiset saavat riittävästi aikaa tehtävilleen. Huolimatta Seminaaripassista seminaari voi jäädä irralliseksi tutkielmaprosessista. Seminaaripassi voi täyttyä muutamissa kuukausissa eikä tutkielmaseminaari silloin enää tarjoa säännöllistä vertaistukea. Tämä on kuitenkin harvinaista, sillä opiskelijat arvostavat vertaisryhmän pitkäkestoista tukea.

Seminaarinpassin merkittävin kritiikki koskee menetelmän lähtökohtaa. Tutkielmaseminaarin suorittaminen Seminaaripassin osatehtäviä tekemällä – ei läsnäolokertoja tai lukukausia laskemalla – tunnustaa lähtökohdaksi sen, että opiskelijan pro gradu -tutkielma ei valmistu yhdessä lukukaudessa tai lukuvuodessa. Onko tarpeen suunnitella sellaisia opetusmuotoja, jossa lähtökohtana on opiskelija, joka ei pysty suorittamaan tutkintoaan, seminaaria tai tutkielmaansa täysipäiväisesti opiskellen ja tavoiteajassa?  

Lähteet

Gerlander, M., Levander, L. M. & Repo-Kaarento, S. (2006). Säpinää seminaareihin: opas seminaarityöskentelyn kehittämiseen. Helsinki: Viikin opetuksen kehittämispalvelut, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/1975/926

Nevgi, A. (2012). Pyöreän pöydän opettajat – yhteisöllinen työtapa yliopistopedagogiikan aineopintojen tutkielmaseminaarissa. Yliopistopedagogiikka, 19(2), 18–20. https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2012/12/03/pyorean-poydan-opettajat-yhteisollinen-tyotapa-yliopistopedagogiikan-aineopintojen-tutkielmaseminaarissa/

Sulkunen, P. & Yesilova, K. (2011). Jatkuvatoiminen tutkielmaseminaari eli GRADUSAUNA: käyttöohjeet ja pelin säännöt. Helsinki: Sosiaalitieteiden laitos, Helsingin yliopisto. https://helda.helsinki.fi/handle/10138/29267

Svinhufvud, K. (2013). Opinnäytteen kirjoittaminen vuorovaikutuksena: keskustelunanalyyttinen tutkimus graduseminaarien ja gradunohjaustapaamisten vuorovaikutuksesta. Virittäjä, 117(4). http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-10-9314-2

 

Liite 1. Esimerkki Seminaaripassista 

Liite1_Poutiainen_yopeda

 

 

Creative Commons -lisenssi
Tämä teos on lisensoitu Creative Commons Nimeä 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.

 

 

No comments yet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.